tietoa.

Vapaus merkitsisi rikkauksien haltijoiden oikeutta rosvota kulutushyödykkeiden pääosa ja siten pitää hyödykkeet poissa köyhien massojen ulottuvilta. Mitä hämärämmältä ja epävarmemmalta tulevaisuus näyttää, sitä laajemmaksi ja vaarallisemmaksi käy rosvous. Maailman talouden nykytilassa kauppavapaus merkitsisi nälkäkuolemaa viidellekymmenelle prosentille maailman väestöstä. Työtätekevä ei eläisi, hengissä pysyisi ainoastaan se, jolla on yksityisomaisuutta ja varaa sijoittaa suuria summia elintarvikkeiden, vaatteiden, jalkineiden, saippuan, liinavaatteiden ja lääkkeiden hankkimiseen.

Abstraktilla tasolla liberaalit taloustieteilijät ovat oikeassa, käytännössä he ovat rikollisia. Siksi poliittinen taloustiede on hukassa, vararikon partaalla, kuten yksityisomistukseen nojautuva järjestelmäkin, jonka ikuisuuteen poliittinen taloustiede perustaa todistelunsa. Jotta ihmissuku voitaisiin pelastaa nälänhädän tuhoilta, täytyy periaatetta "joka ei tee työtä, olkoon syömättä" soveltaa uudella tavalla. Se on toteutettava valtiossa, jonka toiminta perustuu työhön, ei yksityisomistukseen, jossa elin- ja kulutustarvikkeet jaetaan työn mukaan, muttei yhteiskunnan vastaisen ja tuhoisan vapauden periaatteen mukaan.