Onko tämän palstan sinkut masentuneita? Oletko kokoajan masentunut, vai onko masennuksesi nopeasti ohimenevää? Mistä luulet että tuo masennuksesi johtuu?
Itse en ole oikeastaan koskaan aiemmin elämässäni tuntenut itseäni masentuneeksi, mutta nyt kun kaikki sosiaalinen elämä on loppunut niin kyllähän tuota melko apealla mielellä on tullut melkein joka päivä oltua jo parin kuukauden ajan.
Tänään varsinkin oli mieli maassa kun sää oli täällä Helsingissä melko surkea, kaupungillakaan ei kovin kauaa viitsinyt villakangastakki päällä olla kun lunta tuiskutti ja kotona ei ole koko päivänä ollut mitään muuta tekemistä kuin siivoaminen ja telkkarin vahtaaminen. Tällaisina päivinä sitä todellakin toivoisi että olisi joku jonka kanssa jakaa elämä ja tehdä jotain yhdessä, vaikka sitten siivota ja katsoa telkkaria.
Jotain haluaisin tälle asialle tehdä, mutta en oikein tiedä mitä. Pitäisi varmaan alkaa purkamaan tätä tekemisen puutetta tuohon keskenjääneeseen graduun tai alkaa etsimään jotain seuraa. Ehkä tässä pitää joku juttelukaveri jostain hommata, mutta pelkään sitä että oma kurja tilanteeni ja alakuloisuuteni vain ajaa kaikki pois. Jostain pitäisi saada joku sellainen joka olisi samassa tilanteessa niin voisi sitten yhdessä valittaa kurjaa elämää.
Oletko masentunut?
47
290
Vastaukset
En ole enää masentunut, mutta avioeron aikaan olin noin vuoden verran. - On totta, että vertaistuki auttaa monessa vaikeassa elämäntilanteessa. - Kotiin ei kyllä ainakaan kannata jäädä. - Ulkona liikkuminen, kirjastossa käyminen ja vaikka elokuvat ovat ihan mukavaa tekemistä yksinkin, jos muuta ei ole tarjolla :)
- jackaroo
---Ulkona liikkuminen, kirjastossa käyminen ja vaikka elokuvat ovat ihan mukavaa tekemistä yksinkin, jos muuta ei ole tarjolla :) ---
Juuri noilla asioilla olenkin yrittänyt päiviäni täyttää, mutta silti se yksinäisyys iskee aina välillä kasvoille ja sitä alkaa ajattelemaan surkeita ajatuksia itsestään ja siitä että kuinka kauan tämä oikein jatkuu.
- guggelsssson
Lähiaikoina olen tuntenut itseni melko usein masentuneeksi. Kavereita ei ole montaa eikä heitä ehdi nähdä kun noin kerran viikossa. Miestä minulla ei ole,mikä vetää apeaksi. Nyt kun moni kavereista on alkanut seurustelemaan ja viettää enemmän aikaa miestensä kanssa,tuntee itsensä vielä yksinäisemmäksi. Onneksi on silloin tällöin töitä ja harrastuksia,että jotain sisältöä elämässä kuitenkin.
Muutama vuosi sitten viihdyin sinkkuna ja olin ihan iloinen ,mutta nyt kun on jo aika kauan haaveillut elämänkumppanista ja joutunut monesti pettymään niin menee usko että sellaisen voisi edes enää löytää. Miksi seuraava juttu onnistuisi kun 6 viimeistä ovat menneet pieleen? Vietän kyllä liikaa aikaa itsekseni, sekin auttaisi varmasti jos olisi enemmän kavereita joita voisi tavata. Olen menettänyt myös muutaman erittäin läheisen ystävän vuoden sisällä,joten tuntuu ettei niskaan sada kuin paskaa. Parikymppisenä luulin olevani masentunut, työelämään päästyäni totesin etten ole. Nyt en ole ihan varma - ainakaan se ei ilmene varsinaisesti apeutena tai minään muuna erityisenä surumielisyytenä, mutta lähinnä jonkinlaisena laiskuutena, "vetämättömyytenä" ja jotenkin jatkuvana väsymyksenä (ja ehkä myös palstalaisten vakuuttamisena, sikäli kuin mitään uskonvahvistusta edes tarvitaan, omasta alempitasoisuudestani).
En mielelläni kuitenkaan kallistu masennus-diagnoosin puolelle, sillä se tuntuu jotenkin kovin lopulliselta, vaan mieluummin ajattelen, että sitten kun vähän saan lisättyä ruokavalioni vitamiinipitoisuutta ja lisättyä laskemaan päässyttä ulkoilun määrää, niin alan voimaan heti paremmin ja jotenkin tulee sitten virtaakin.- jackaroo
Joo, en se minäkään nyt itseäni kovin mielelläni masentuneeksi haluaisi kuvata, sillä olen tavannut muutamia todella pahoin masentuneita ihmisiä ja tämä oma tilanteeni tuntuisi heistä varmaan joltain vitsiltä.
Synkkää minun elämäni on silti alkanut olla, ihan joka päivä. Välillä sitä keksii jotain pientä tekemistä ja saa ajatukset pois omasta yksinäisyydestä, mutta kyllä sitä sitten viimeistään illalla yksin sängyssä maaten alkaa mieli mustumaan.
Omasta laiskuudestani tämä tilanteeni johtuu, joten en voi siitä ketään muuta syyttää kuin itseäni. Jostain pitäisi saada sitä motivaatiota hakeutua kontaktiin ihmisten kanssa ja alkaa rakentamaan sitä omaa uutta sosiaalista verkostoa, mutta isossa kaupungissa jonne on vasta muuttanut eikä tunne ketään tuo ei ole mikään helppo homma. - Tyttönen_82
jackaroo kirjoitti:
Joo, en se minäkään nyt itseäni kovin mielelläni masentuneeksi haluaisi kuvata, sillä olen tavannut muutamia todella pahoin masentuneita ihmisiä ja tämä oma tilanteeni tuntuisi heistä varmaan joltain vitsiltä.
Synkkää minun elämäni on silti alkanut olla, ihan joka päivä. Välillä sitä keksii jotain pientä tekemistä ja saa ajatukset pois omasta yksinäisyydestä, mutta kyllä sitä sitten viimeistään illalla yksin sängyssä maaten alkaa mieli mustumaan.
Omasta laiskuudestani tämä tilanteeni johtuu, joten en voi siitä ketään muuta syyttää kuin itseäni. Jostain pitäisi saada sitä motivaatiota hakeutua kontaktiin ihmisten kanssa ja alkaa rakentamaan sitä omaa uutta sosiaalista verkostoa, mutta isossa kaupungissa jonne on vasta muuttanut eikä tunne ketään tuo ei ole mikään helppo homma.Uskoisin ettet ole masentunut. Yksinäinen ja alakuloinen varmaan kyllä. Ymmärsin, että aikaisemmassa asuinpaikassa sulla oli kuitenkin kavereita, harrastuksia, aika on kulunut opiskellen ja töissäkin. Ei mikään ihme siis jos nykyinen elämäntilanne vetää mielen matalaksi; niin kävisi monelle muullekin samassa tilanteessa.
Onneksi olet kuitenkin aloittanut tuon liikuntaharrastuksen ja sen gradun kanssakin on edistystä, toivottavasti? Siitä se lähtee pikkuhiljaa, eihän kaikkea tarvitse kerralla muuttaa. Nyt kun käyt vielä ostamassa niitä vaatteita niin saat oman mielialan vähän kohoamaan. Koska tuo kaverin löytäminen tuntuu tällä hetkellä nyt jotenkin hankalalta, kun et oikein tutustu keneenkään missään, niin mitä jos vaat yrittäisit sitä löytää tyttöystävän? Sitä kautta niitä kavereitakin saisi varmasti lisää kun tutustuisit pikkuhiljaa uusiin ihmisiin. Kyllä sulla on ihan hyvät mahdollisuudet löytää nainen, tyttöystävää etsii kuitenkin niin monenlaiset miehet. Ulkonäkö sulla on varmasti kelvollinen, olet opiskellut ja graduakin tekemässä, nyt on ehkä sosiaalisesti vähän huonot ajat, mutta sulla on kuitenkin ollut harrastuksia ja kavereita jotka ovat nyt siellä toisessa kaupungissa. Kirjoitit että pystyt kuitenkin muuten juttelemaan naisten kanssa ja ihmisten ylipäätään, mutta "iskumielessä" menet lukkoon. Siinä mielessä sun kannattais kokeilla nettiä. Kirjoittaa ainakin osaat. Ja onhan täällä jo muutama palstan (harvoista) naisista kehunut sua, eli kyllä sä ainakin meihin olet vaikutuksen tehnyt. Miksi et siis tekisi muihinkin naisiin! :o) Ja ihan tavallisia asioita me ollaan täälläkin juteltu, eikä sun ole edes tarvinnut "iskeä" ja olet silti tehnyt vaikutuksen. En minä ainakaan odota että miehen nyt tarvitsisi alkaa minua sen ihmeemmin iskeä tai hauskuuttaa, muhun tekee vaikutuksen juuri tällainen asiallinen keskustelu. - jackaroo
Tyttönen_82 kirjoitti:
Uskoisin ettet ole masentunut. Yksinäinen ja alakuloinen varmaan kyllä. Ymmärsin, että aikaisemmassa asuinpaikassa sulla oli kuitenkin kavereita, harrastuksia, aika on kulunut opiskellen ja töissäkin. Ei mikään ihme siis jos nykyinen elämäntilanne vetää mielen matalaksi; niin kävisi monelle muullekin samassa tilanteessa.
Onneksi olet kuitenkin aloittanut tuon liikuntaharrastuksen ja sen gradun kanssakin on edistystä, toivottavasti? Siitä se lähtee pikkuhiljaa, eihän kaikkea tarvitse kerralla muuttaa. Nyt kun käyt vielä ostamassa niitä vaatteita niin saat oman mielialan vähän kohoamaan. Koska tuo kaverin löytäminen tuntuu tällä hetkellä nyt jotenkin hankalalta, kun et oikein tutustu keneenkään missään, niin mitä jos vaat yrittäisit sitä löytää tyttöystävän? Sitä kautta niitä kavereitakin saisi varmasti lisää kun tutustuisit pikkuhiljaa uusiin ihmisiin. Kyllä sulla on ihan hyvät mahdollisuudet löytää nainen, tyttöystävää etsii kuitenkin niin monenlaiset miehet. Ulkonäkö sulla on varmasti kelvollinen, olet opiskellut ja graduakin tekemässä, nyt on ehkä sosiaalisesti vähän huonot ajat, mutta sulla on kuitenkin ollut harrastuksia ja kavereita jotka ovat nyt siellä toisessa kaupungissa. Kirjoitit että pystyt kuitenkin muuten juttelemaan naisten kanssa ja ihmisten ylipäätään, mutta "iskumielessä" menet lukkoon. Siinä mielessä sun kannattais kokeilla nettiä. Kirjoittaa ainakin osaat. Ja onhan täällä jo muutama palstan (harvoista) naisista kehunut sua, eli kyllä sä ainakin meihin olet vaikutuksen tehnyt. Miksi et siis tekisi muihinkin naisiin! :o) Ja ihan tavallisia asioita me ollaan täälläkin juteltu, eikä sun ole edes tarvinnut "iskeä" ja olet silti tehnyt vaikutuksen. En minä ainakaan odota että miehen nyt tarvitsisi alkaa minua sen ihmeemmin iskeä tai hauskuuttaa, muhun tekee vaikutuksen juuri tällainen asiallinen keskustelu.Joo, ehkä se masennus on hieman liian kova sana tämän oman mielialani ja tilanteeni kuvaamiseen, mutta en kyllä oikein keksi mitään muutakaan sanaa. Toki se kuinka voimakas sana tuo masennus oikein on riippuu täysin siitä lukijasta, jos on omaa kokemusta vakavasta masennuksesta niin totta kai tälle minun "masennukselleni" nauraa. Ehkä tämä on vain jotain alkavaa masennusta, josta voi päästä vähän juttelemalla ja sosiaalista elämää hankkimalla eroon, tai ehkä tämä on vain se ensi askel tuohon ES:n tai muiden tämän palstan luovuttajien tilanteeseen, josta ei nousta edes lääkkeillä. En tiedä, en ole lääkäri.
Olen kyllä miettinyt tuota tyttöystävän hankkimista, mutta eihän niitä nyt ihan puissa kasva tai ovikelloa soittele ja tarjoa itseään. Se oma (tuleva) tyttöystävä on myös helppo nähdä tässä sellaisena asiana joka kuin taikaiskusta ratkaisisi kaikki nykyiset ongelmani, mutta en minä usko mihinkään taikuuteen ja tiedän sen että jotain muutakin tässä on itse tehtävä kuin vain haaveiltava siitä tyttöystävästä.
Netti on totta kai yksi vaihtoehto minulle ottaa kontaktia sinkkunaisiin, mutta ei minulla ole siitäkään mitään aiempaa kokemusta ja vaikka saisinkin ne treffit sovittua niin samat ongelmat minulla olisi kuin aiemminkin, en osaa viedä sitä juttua oikeaan suuntaan.
Olen tässä kuitenkin jo vähän katsellut noita muiden miesten ja naistenkin profiileja ja miettinyt sitä että millaisen profiilin oikein teen. Olen myös vähän sikamaisesti ajatellut että teen ihan suoraan kaksi profiilia, joista toinen kuvaa minua täysin nykyisessä tilanteessani (yksinäinen, allapäin, ei mitään parisuhde kokemusta jne.) ja sitten toinen joka antaa minusta vähän positiivisemman kuvan. Ehkä tuon "masennus profiilin" voisi sitten linkittää tähän suomi24-profiliini ja tuon toisen antaa olla tuolla muiden tuhansien tavallisten miesten joukossa. Varmaan ensi kuun alussa teen jonkinlaisen profiilin ja kokeilen sitten että miten käy.
- varattu nimimerkki
En masennuksesta tiedä omalla kohdallani (koska tiedän oikeasti masentuneita ihmisiä), mutta tietty alakulo on aina kuulunut luonteeseeni ja elämäni on aika tylsää, vaikka yritänkin jotain viihdykettä itselleni keksiä. Mies voisi olla tervetullut elämääni, mutta kun ei musta suhteeseen taida olla..Joku kevyempikin juttu kävisi, mutta itseni tuntien ihastun kuitenkin ja musta tulee mustasukkainen.
- gbnt
En ole masentunut. Viikolla on aktiviteettia sen verran ettei ehdi miettiä omaa yksinäisyyttään, mutta viikonloppuna tulee enemmän mietittyä näitä asioita. Tänään ei ole tullut ulkona käytyä kun on sen verran surkea ilma ollut.
Mutta sinua neuvoisin, että kannattaa yrittää keksiä jotain tekemistä ja täyttää päivänsä kaikenlaisella aktiviteetilla. Oletko töissä jossain? Graduakin voi mennä tekemään vaikka kirjastoon niin näkee siinä ihmisiäkin samalla, eikä tuu kökittyä koko päivää sisällä. Itsekin teen koulutehtäviä monesti koulussa tai vastaavasti kirjastossa, jossa saattaa törmätä tuttuihin.
Helsingissä on myös paljon harrastusmahdollisuuksia. Voisit etsiä vaikka kiinnostavan harrastuksen, jossa tehtäisiin ryhmässä asioita. Ei siis välttämättä mikään kuntosalityyppinen, jossa ei ole mitään yhtä ryhmää joka kokoontuu vaan jossa kaikki keskittyvät vaan omaan suoritukseen. Jossain kansalaisopistossakin vois mennä jotain mielenkiintoisia kursseja, joissa vois tavata ihmisia ja saada jonkinlaista sisältöä päivään. Vois esim. aloittaa jonkun uuden kielen opiskelun tai ihan mitä vaan mikä sua kiinnostaa. Helsingistä kai löytyy jokaiselle jotakin kiinnostavaa aktiviteettia. Tuollaisissa harrasteryhmissä kaikki ovat yleensä toisilleen vieraita entuudestaan, joten porukoihin on helpompi päästä mukaan. - ES
Olen masentunut. Olen ollut jo hyvin kauan. Niin kauan, ettei tästä taida enää olla mitään ulospääsyä.
Olen syönyt monenlaisia eri masennulääkkeitä, mutta niillä ei ole ollut vaikutusta minuun. Masennukseni ei siis johdu mistään "aivokemioista".
Masennukseni juontaa taustaani ja moniin vaikeisiin kokemuksiin. Huonoon itsetuntoon, epäuskoon että elämä kantaisi, pelokkuuteen, kyvyttömyyteen ja osaamattomuuteen asioissa jotka ovat muille itsestäänselvyyksiä.
Ennen kaikkea masennukseni johtuu mielestäni kuitenkin tilanteestani, elämäntilanteesta, jota ei tosin voi erottaa menneestä.
Yksin maailmassa, ei yhtään kaveria eikä ketään, ei miestä, neljän seinän sisällä surkeassa kämpässä, ei työtä ei opiskelua; ei yhtään mitään.
En ole kelvollinen mihinkään, en töihin, en maailmaan, en muille ihmisille. On kammottavaa olla sellainen jota ei totaalisesti kelpuuteta mihinkään, on kaiken ulkopuolella.
Surku ja parku... Olen yrittänyt, mutta jossain vaiheessa tulee se, ettei enää vain jaksa, luovuttaa. Ei voi jaksaa loputtomiin.
Repäise itsesi irti masennuksesta kun vielä voit, jackaroo. En tiedä miten... Oletko HY:n kirjoilla graduinesi? Siellä on opintopsykologeja, joilta voit saada käytännöllistä näkökulmaa graduasi ajatellen.- jackaroo
---Repäise itsesi irti masennuksesta kun vielä voit, jackaroo. En tiedä miten... Oletko HY:n kirjoilla graduinesi? Siellä on opintopsykologeja, joilta voit saada käytännöllistä näkökulmaa graduasi ajatellen.---
En ole missään hoidossa/terapiassa koskaan käynyt ja minulla se kynnys hakeutua hoitoon on kyllä melko korkea. Ja niinhän se on juuri kuten ES tuossa mainitsikin, jotenkin tästä pitäisi pystyä repäisemään itsensä irti ja rikkoa tämä yksinäisyyden kierre joka johtaa ihan takuu varmasti siihen oikeaankin masennukseen. - ES
jackaroo kirjoitti:
---Repäise itsesi irti masennuksesta kun vielä voit, jackaroo. En tiedä miten... Oletko HY:n kirjoilla graduinesi? Siellä on opintopsykologeja, joilta voit saada käytännöllistä näkökulmaa graduasi ajatellen.---
En ole missään hoidossa/terapiassa koskaan käynyt ja minulla se kynnys hakeutua hoitoon on kyllä melko korkea. Ja niinhän se on juuri kuten ES tuossa mainitsikin, jotenkin tästä pitäisi pystyä repäisemään itsensä irti ja rikkoa tämä yksinäisyyden kierre joka johtaa ihan takuu varmasti siihen oikeaankin masennukseen.Eivät ne opintopsykologit mitään terapiaa tarjoa eikä siellä käydä ehkä kuin kerran tai pari ja pitkin aika välein muutaman kerran. Enemmän sellaista "konsultaatioapua". (Eikä maksa mitään eikä kuulu YTHS:n toimintaan, tapaamiset yliopistolla). Käytännöllisiä ja konkreettisia neuvoja (jotka liittyvät opiskeluun).
Masennushoito olisi sitten eri asia. Yths? Et sinä edes mihinkään terapiaan noin vaan pääsiis, älä sitä pelkää.. Saisit ajan vain yleislääkärille, mutta kyllä hänkin osaisi jotain sanoa; en tiedä olisiko sinu masennuksesi sellaista jota lääkitys keventäisi. - jackaroo
ES kirjoitti:
Eivät ne opintopsykologit mitään terapiaa tarjoa eikä siellä käydä ehkä kuin kerran tai pari ja pitkin aika välein muutaman kerran. Enemmän sellaista "konsultaatioapua". (Eikä maksa mitään eikä kuulu YTHS:n toimintaan, tapaamiset yliopistolla). Käytännöllisiä ja konkreettisia neuvoja (jotka liittyvät opiskeluun).
Masennushoito olisi sitten eri asia. Yths? Et sinä edes mihinkään terapiaan noin vaan pääsiis, älä sitä pelkää.. Saisit ajan vain yleislääkärille, mutta kyllä hänkin osaisi jotain sanoa; en tiedä olisiko sinu masennuksesi sellaista jota lääkitys keventäisi.Pitää varmaan harkita tuota opintopsykologilla käyntiä jos tämä homma ei tästä parane syksyyn mennessä.
En tuota masennushoitoon menemisestä kyllä tiedä, kyllä minä noista masennus/yksinäisyys/itsetunto jne. ongelmista jollekin tahtoisin puhua ja keskustella, mutta en tiedä onko se lääkäri sitten se oikea minulle. Oikeastaan toivoisin että voisin jutella jollekin joka olisi vähän samanlaisessa tilanteessa ja saada sitä vertaistukea tässä asiassa. Toki sitä pitää lääkäriin hakeutua jos tämä nyt pahemmaksi menee, mutta nykyisellään riittäisi kyllä ihan hyvin vaikka se että saisi puhua näistä asioita jollekin vaikka kerran viikossa muiden juttujen ohella. - 0987tyttertyrtryuty
jackaroo kirjoitti:
---Repäise itsesi irti masennuksesta kun vielä voit, jackaroo. En tiedä miten... Oletko HY:n kirjoilla graduinesi? Siellä on opintopsykologeja, joilta voit saada käytännöllistä näkökulmaa graduasi ajatellen.---
En ole missään hoidossa/terapiassa koskaan käynyt ja minulla se kynnys hakeutua hoitoon on kyllä melko korkea. Ja niinhän se on juuri kuten ES tuossa mainitsikin, jotenkin tästä pitäisi pystyä repäisemään itsensä irti ja rikkoa tämä yksinäisyyden kierre joka johtaa ihan takuu varmasti siihen oikeaankin masennukseen.Todellakin, koska muuten jos ei revi itteensä eteenpäin, niin passivoituu, kynnys kasvaa ja haasteet suurenee vaan. Suurin osa masentuneista masentaa vaan itse itsensä: eivät tee mitään, eivät osaa käsitellä tunteitaan eivätkä sitä, että joskus täytyy tehdä, vaikkei ois niin huippufiiliksetkään. Siksi, että jos sillon jättää tekemättä ja painuu peränurkkaan, sinne helposti jääkin. Pahimmillaan aletaan vaan makaamaan sohvalla kaljapullo kädessä ja se on moro! Ei se helppoa ole, mutta itte on noustava ja tehtävä ja raahauduttava vaan sitkeesti eteenpäin sillonkin kun on vaikeeta. Ei kukaan tiedä, että sä tarttet apua, jos et hae sitä!
Oikeesti, jos ei tiedä mitä harrastas, niin eiks se ole sama mistä alottaa, joten alota jostain. Mene hinnan, muijien, ihmisten, haaveiden, jätkien, tai minkä vaan perusteella, ja alota tekeen jotain. Missä haluaisit kehittyä, mikä olisi riittävän iso haaste, mutta esim. edullinen? Urheilu, taide, käsityöt, kielet, mikä? Keksi se ja ala toteuttaa itseäsi.
Tee se gradu, ei se ittestään valmistu ja keskeneräset asiat on aina kesken ja painaa "en sitäkään saanut valmiiksi" ja tuntuu luovuttamiselta. Tee sitä siellä koululla ikäänkuin työnä jos voit.
Hakeudu viikonloppu töihin vaikka: mulla auttoi, löysin ihmisiä, sain rahaa ja joo, ei oo kummosta työ, mutta porukka on helvetin hauskaa. Eli siis siivoan. Se on ollut mulle ihan terapiaakin, vaikkei pätkääkään ammattiani vastaavaa. Kuitenkin se antaa jotain toivoa ja työporukas ja on ihan kivaa tekemistä, kun en baareissa käy kuitenkaan.
Lopeta se korkea kynnys ja hakeudu hoitoon, mitä sä sitä ihmettelet? Ei se siitä pienene sitä voivottelemalla, siis kaikkia nykyään masentaa ja joka toinen on pipi päästään, haet vaan apua ja se jo on itsestään välittämistä että hakee. Etenkin jos se menee semmoseksi tunteettomaksi "hällä väliä" asiaksi, niin et enää tajua hakea, nyt toi melankolia ja suru on vielä sentään tunteita! Onko sulla rahaa hoidattaa ittees? Hieronta, aromaterapia, akupunktio ja muut myös fyysisen puolen hoidot on ihania ja auttaa moneen asiaan. Opiskelijoilta saa halvemmalla palveluita kouluilla, miten ois hiusten leikkuu ja värjäys, miehellekin saattaa toimia itsensä palkitseminen ihan vaan elämän jaksamisesta, jos on rahaa? Jos ei, niin jalkakylvyn voi tehdä merisuolalla, ja kirjastosta saa elokuvia, ja joskus on hyvä viettää aikaa POSITIIVISTEN haaveitten kanssa, kirjoittaa ylös tavoitteita ja miten sen tekee.
Koululta voisit myös kysyä apua, tukea, harrasteryhmiä jne. lopeta heti toi tohon suuntaan kulkeminen: itse valitset, mutta toi ei vie hyvään suuntaan. Tiedän. Yritä jaksaa toimia ja tehdä, hae apua jos tarvitsee, kyllä tässä maailmassa on mahdollisuuksia. Taistele!!! Voimia!!! - jackaroo
0987tyttertyrtryuty kirjoitti:
Todellakin, koska muuten jos ei revi itteensä eteenpäin, niin passivoituu, kynnys kasvaa ja haasteet suurenee vaan. Suurin osa masentuneista masentaa vaan itse itsensä: eivät tee mitään, eivät osaa käsitellä tunteitaan eivätkä sitä, että joskus täytyy tehdä, vaikkei ois niin huippufiiliksetkään. Siksi, että jos sillon jättää tekemättä ja painuu peränurkkaan, sinne helposti jääkin. Pahimmillaan aletaan vaan makaamaan sohvalla kaljapullo kädessä ja se on moro! Ei se helppoa ole, mutta itte on noustava ja tehtävä ja raahauduttava vaan sitkeesti eteenpäin sillonkin kun on vaikeeta. Ei kukaan tiedä, että sä tarttet apua, jos et hae sitä!
Oikeesti, jos ei tiedä mitä harrastas, niin eiks se ole sama mistä alottaa, joten alota jostain. Mene hinnan, muijien, ihmisten, haaveiden, jätkien, tai minkä vaan perusteella, ja alota tekeen jotain. Missä haluaisit kehittyä, mikä olisi riittävän iso haaste, mutta esim. edullinen? Urheilu, taide, käsityöt, kielet, mikä? Keksi se ja ala toteuttaa itseäsi.
Tee se gradu, ei se ittestään valmistu ja keskeneräset asiat on aina kesken ja painaa "en sitäkään saanut valmiiksi" ja tuntuu luovuttamiselta. Tee sitä siellä koululla ikäänkuin työnä jos voit.
Hakeudu viikonloppu töihin vaikka: mulla auttoi, löysin ihmisiä, sain rahaa ja joo, ei oo kummosta työ, mutta porukka on helvetin hauskaa. Eli siis siivoan. Se on ollut mulle ihan terapiaakin, vaikkei pätkääkään ammattiani vastaavaa. Kuitenkin se antaa jotain toivoa ja työporukas ja on ihan kivaa tekemistä, kun en baareissa käy kuitenkaan.
Lopeta se korkea kynnys ja hakeudu hoitoon, mitä sä sitä ihmettelet? Ei se siitä pienene sitä voivottelemalla, siis kaikkia nykyään masentaa ja joka toinen on pipi päästään, haet vaan apua ja se jo on itsestään välittämistä että hakee. Etenkin jos se menee semmoseksi tunteettomaksi "hällä väliä" asiaksi, niin et enää tajua hakea, nyt toi melankolia ja suru on vielä sentään tunteita! Onko sulla rahaa hoidattaa ittees? Hieronta, aromaterapia, akupunktio ja muut myös fyysisen puolen hoidot on ihania ja auttaa moneen asiaan. Opiskelijoilta saa halvemmalla palveluita kouluilla, miten ois hiusten leikkuu ja värjäys, miehellekin saattaa toimia itsensä palkitseminen ihan vaan elämän jaksamisesta, jos on rahaa? Jos ei, niin jalkakylvyn voi tehdä merisuolalla, ja kirjastosta saa elokuvia, ja joskus on hyvä viettää aikaa POSITIIVISTEN haaveitten kanssa, kirjoittaa ylös tavoitteita ja miten sen tekee.
Koululta voisit myös kysyä apua, tukea, harrasteryhmiä jne. lopeta heti toi tohon suuntaan kulkeminen: itse valitset, mutta toi ei vie hyvään suuntaan. Tiedän. Yritä jaksaa toimia ja tehdä, hae apua jos tarvitsee, kyllä tässä maailmassa on mahdollisuuksia. Taistele!!! Voimia!!!---Pahimmillaan aletaan vaan makaamaan sohvalla kaljapullo kädessä ja se on moro!---
Minulle ei voi koskaan käydä noin, sillä mahani ei kestä oluessa olevaa mallasta. :D
---Oikeesti, jos ei tiedä mitä harrastas, niin eiks se ole sama mistä alottaa, joten alota jostain. Mene hinnan, muijien, ihmisten, haaveiden, jätkien, tai minkä vaan perusteella, ja alota tekeen jotain. Missä haluaisit kehittyä, mikä olisi riittävän iso haaste, mutta esim. edullinen? Urheilu, taide, käsityöt, kielet, mikä? Keksi se ja ala toteuttaa itseäsi.---
Kyllä minulla muutamia harrastuksia on, mutta ne ovat sellaisia ettei niissä muita ihmisiä tapaa. Olen kyllä ajatellut syksyksi ilmoittautuvani venäjänkielen kurssille johonkin kansalaisopistoon, sillä olen aina halunnut osata venäjää, mutta en ole sitä koskaan ehtinyt opiskella.
---Tee se gradu, ei se ittestään valmistu ja keskeneräset asiat on aina kesken ja painaa "en sitäkään saanut valmiiksi" ja tuntuu luovuttamiselta. Tee sitä siellä koululla ikäänkuin työnä jos voit.---
Olen jo sopinut ensi viikolle tapaamisen graduohjaajani kanssa, hän jopa muisti aiheeni kun nimeni puhelimessa mainitsin. Harmi vain ettei tuo ohjaajani nyt mitenkään hyvä ole, vaan kannustaa lähinnä tekemään sen ensimmäiset 40 sivua ja lähettämään sen hänelle sähköpostilla, kun taas itse tarvitsen tuota henkilökohtaista ohjausta, varsinkin tässä alussa vähän enemmän.
---Yritä jaksaa toimia ja tehdä, hae apua jos tarvitsee, kyllä tässä maailmassa on mahdollisuuksia.---
Ongelmani ei todellakaan ole siinä ettenkö tiedä mitä tässä pitäisi tehdä tai mistä sitä apua saisi, vaan ihan siinä omassa henkisessä laiskuudessa/saamattomuudessa ettei mikään asia oikein etene. Ainoa isompi asia minkä olen tässä saanut tehtyä nyt viimeisen parin viikon aikana kun päätin alkaa ihan tosissani tätä elämääni muuttamaa on ollut laihdutus ja kuntoilu. On niin paljon muutettavaa/paranneltavaa omassa elämässä että tämä kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta, varsinkin kun niitä tuloksi ei yleensä kovin helposti näe.
Oman sinkkuuteni päättäminen on yksi tavoitteistani, mutta mitä enemmän olen sitä pohtinut, niin sitä vaikeammalta se näyttää, sitä ennen olisi tehtävänä miljoona muutakin asiaa että olisin mihinkään suhteeseen valmis. Yksinäisyys tässä eniten kuitenkin vaivaa, ehkä minä hommaan sellaisen "kamunaisen" jostain josta nuo palstahäiriköt aina vaahtoavat ja ratkaisen monta ongelmaa kerralla. ;) - Tyttönen_82
jackaroo kirjoitti:
---Pahimmillaan aletaan vaan makaamaan sohvalla kaljapullo kädessä ja se on moro!---
Minulle ei voi koskaan käydä noin, sillä mahani ei kestä oluessa olevaa mallasta. :D
---Oikeesti, jos ei tiedä mitä harrastas, niin eiks se ole sama mistä alottaa, joten alota jostain. Mene hinnan, muijien, ihmisten, haaveiden, jätkien, tai minkä vaan perusteella, ja alota tekeen jotain. Missä haluaisit kehittyä, mikä olisi riittävän iso haaste, mutta esim. edullinen? Urheilu, taide, käsityöt, kielet, mikä? Keksi se ja ala toteuttaa itseäsi.---
Kyllä minulla muutamia harrastuksia on, mutta ne ovat sellaisia ettei niissä muita ihmisiä tapaa. Olen kyllä ajatellut syksyksi ilmoittautuvani venäjänkielen kurssille johonkin kansalaisopistoon, sillä olen aina halunnut osata venäjää, mutta en ole sitä koskaan ehtinyt opiskella.
---Tee se gradu, ei se ittestään valmistu ja keskeneräset asiat on aina kesken ja painaa "en sitäkään saanut valmiiksi" ja tuntuu luovuttamiselta. Tee sitä siellä koululla ikäänkuin työnä jos voit.---
Olen jo sopinut ensi viikolle tapaamisen graduohjaajani kanssa, hän jopa muisti aiheeni kun nimeni puhelimessa mainitsin. Harmi vain ettei tuo ohjaajani nyt mitenkään hyvä ole, vaan kannustaa lähinnä tekemään sen ensimmäiset 40 sivua ja lähettämään sen hänelle sähköpostilla, kun taas itse tarvitsen tuota henkilökohtaista ohjausta, varsinkin tässä alussa vähän enemmän.
---Yritä jaksaa toimia ja tehdä, hae apua jos tarvitsee, kyllä tässä maailmassa on mahdollisuuksia.---
Ongelmani ei todellakaan ole siinä ettenkö tiedä mitä tässä pitäisi tehdä tai mistä sitä apua saisi, vaan ihan siinä omassa henkisessä laiskuudessa/saamattomuudessa ettei mikään asia oikein etene. Ainoa isompi asia minkä olen tässä saanut tehtyä nyt viimeisen parin viikon aikana kun päätin alkaa ihan tosissani tätä elämääni muuttamaa on ollut laihdutus ja kuntoilu. On niin paljon muutettavaa/paranneltavaa omassa elämässä että tämä kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta, varsinkin kun niitä tuloksi ei yleensä kovin helposti näe.
Oman sinkkuuteni päättäminen on yksi tavoitteistani, mutta mitä enemmän olen sitä pohtinut, niin sitä vaikeammalta se näyttää, sitä ennen olisi tehtävänä miljoona muutakin asiaa että olisin mihinkään suhteeseen valmis. Yksinäisyys tässä eniten kuitenkin vaivaa, ehkä minä hommaan sellaisen "kamunaisen" jostain josta nuo palstahäiriköt aina vaahtoavat ja ratkaisen monta ongelmaa kerralla. ;)Mä voin alkaa sun kamunaiseksi koska kuulostat niin kivalta ihmiseltä. :o)
Ei mutta ihan totta, Jackaroo. Olen lukenut paljon sun kirjoituksia täällä, ja toivon vilpittömästi että sun elämäsi alkaisi järjestyä kaikilta osin. Susta saa joku nainen vielä oikeasti mahtavan poikaystävän itselleen. Muhun olet ainakin tehnyt vaikutuksen kirjoituksillasi. Sulla oli niitä asioita mitä halusit hoitaa kuntoon ennen naisten tapaamista...vaatteita kai halusit hankkia lisää ainakin, ehkä jotain muutakin? Sitten kun se onnistuu niin laitat vaikka treffit-palstalle ilmoituksen. Hyvä olet ainakin kirjoittamaan, joten varmasti sitä kautta sulla on hyvät mahdollisuudet löytää seuraa ja päästä treffeille.
Minkälaisia projekteja sulla on nyt meneillään? Gradua aloittelet, kuntoilet, meinasitko paljonkin laihduttaa? Olisi hyvä jos saisit myös uusia kavereita Helsingistä. Voisiko sua kiinnostaa joku peliporukka esim. yliopistoliikunnan tai osakuntien tms kautta? Siinä voisi saada ainakin uusia mieskavereita. - jackaroo
Tyttönen_82 kirjoitti:
Mä voin alkaa sun kamunaiseksi koska kuulostat niin kivalta ihmiseltä. :o)
Ei mutta ihan totta, Jackaroo. Olen lukenut paljon sun kirjoituksia täällä, ja toivon vilpittömästi että sun elämäsi alkaisi järjestyä kaikilta osin. Susta saa joku nainen vielä oikeasti mahtavan poikaystävän itselleen. Muhun olet ainakin tehnyt vaikutuksen kirjoituksillasi. Sulla oli niitä asioita mitä halusit hoitaa kuntoon ennen naisten tapaamista...vaatteita kai halusit hankkia lisää ainakin, ehkä jotain muutakin? Sitten kun se onnistuu niin laitat vaikka treffit-palstalle ilmoituksen. Hyvä olet ainakin kirjoittamaan, joten varmasti sitä kautta sulla on hyvät mahdollisuudet löytää seuraa ja päästä treffeille.
Minkälaisia projekteja sulla on nyt meneillään? Gradua aloittelet, kuntoilet, meinasitko paljonkin laihduttaa? Olisi hyvä jos saisit myös uusia kavereita Helsingistä. Voisiko sua kiinnostaa joku peliporukka esim. yliopistoliikunnan tai osakuntien tms kautta? Siinä voisi saada ainakin uusia mieskavereita.Olen 180 pitkä ja alkupaino oli 82, tavoite on jotain 70-75, aamulla puntari näytti 78, eli suunta on oikea. En nyt mikään lihava ole, mutta kyllä tuota mahaa vähän peilistä näkyy ja kunhan saan tuota painoa vielä muutaman kilon pois niin alan käymään kuntosalilla jotta saisi vähän lihaksiakin hankittua. Lenkillä on tullut käytyä myös melko paljon, mutta kun on tuo kunto päässyt melko huonoksi niin eihän tuosta juoksemista mitään tullut, joten olen kävellyt 3-5 viikossa sellaisia 6-12 kilometrin lenkkejä merenjäällä ja muualla. Pitää varmaan tuota juoksua alkaa treenaamaan kunhan nuo pyörätiet täällä sulavat.
Gradu jäi aikoinaan alkuongelmien takia kesken jo alkumetreillä. Olen nyt saanut viime viikon aikana haettua kirjastosta parikymmentä kirjaa joita olen tässä jo hieman selaillut ja tapaamisen sain graduohjaajan kanssa sovittua. Varmaan ensiviikolla selviää sitten se että mitä tämän kanssa oikein tekee, ehkä vaihdan aihetta, ehkä itken ja teen tästä nykyisestä. En tiedä. Jotain tuolla gradulle kuitenkin on tarkoitus tehdä, kun kaikki kurssit on käyty ja vain se puuttuu tutkinnosta. Kevääksi en sitä nyt saa millään tehtyä, mutta syksyn ensimmäinen palautuspäivä kyllä on ihan hyvä tavoite tuolle.
Olen alkanut myös käymään entistä enemmän tuolla Helsingin keskustassa, vaikkei siellä nyt mitään järkevää tekemistä olekaan. Leffassa, kirppareilla ja parissa näyttelyssä on tullut käytyä. Tuleepahan oltua ulkona ja nähtyä ihmisiä, vaikka melko yksinäistä puuhaa tuo siltikin on ollut. Kaverisuhteiden rakentaminen tyhjästä on minulle melko vaikeaa, yleensä ne kaverisuhteet on syntyneet koulun yms. kautta. En ole Helsingin yliopistossa kirjoilla, vaan erässä maakuntayliopistossa, joten se ei yliopistoliikunta taida olla ihan oikea vaihtoehto minulle.
Jos onnistun pääsemään töihin tässä kesäksi, niin ehkä sitä sieltä kautta saa solmittua jotain sosiaalisia suhteita, mutta eipä tuo työtilanne nyt kovin hyvältä näytä kun ei ole tutkintoa ja työkokemustakin on vain "vääriltä" aloilta, joita en kyllä enää kovin mielelläni lähde tekemään. Työhakemusten kirjoittelu sentään onnistuu ihan hyvin, mutta en ole kuitenkaan kovin optimistinen tämän työasian suhteen. Katsoo nyt mitä kesä tuo tullessaan.
Vaatteita pitää kyllä ostaa, vein tuossa toissa päivänä kaksi kassillista vanhoja vaatteita pois, toisen roskiin ja toisen kierrätykseen, eli vaatekaappi on melko tyhjä tällä hetkellä. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään shoppailija, minulle on tullut lähinnä ahdistunut olo kun on pitänyt alkaa vaatteita ostamaan, en tiedä miksi. Mutta tästä johtuen olen yleensä ostellut vaatteeni isommissa erissä aina jostain marketista tai muusta halpa myymälästä. Nyt on kuitenkin tarkoitus ostaa jotain "muodikasta" ja sellaista mitä kehtaa pitää kaupungilla päällä, ehkä jopa yökerhossakin. En vain tiedä muodista tai vaateliikkeistä yhtään mitään. Kai sitä rahalla saa palvelua... - hg6767ghghjg76766h
jackaroo kirjoitti:
Olen 180 pitkä ja alkupaino oli 82, tavoite on jotain 70-75, aamulla puntari näytti 78, eli suunta on oikea. En nyt mikään lihava ole, mutta kyllä tuota mahaa vähän peilistä näkyy ja kunhan saan tuota painoa vielä muutaman kilon pois niin alan käymään kuntosalilla jotta saisi vähän lihaksiakin hankittua. Lenkillä on tullut käytyä myös melko paljon, mutta kun on tuo kunto päässyt melko huonoksi niin eihän tuosta juoksemista mitään tullut, joten olen kävellyt 3-5 viikossa sellaisia 6-12 kilometrin lenkkejä merenjäällä ja muualla. Pitää varmaan tuota juoksua alkaa treenaamaan kunhan nuo pyörätiet täällä sulavat.
Gradu jäi aikoinaan alkuongelmien takia kesken jo alkumetreillä. Olen nyt saanut viime viikon aikana haettua kirjastosta parikymmentä kirjaa joita olen tässä jo hieman selaillut ja tapaamisen sain graduohjaajan kanssa sovittua. Varmaan ensiviikolla selviää sitten se että mitä tämän kanssa oikein tekee, ehkä vaihdan aihetta, ehkä itken ja teen tästä nykyisestä. En tiedä. Jotain tuolla gradulle kuitenkin on tarkoitus tehdä, kun kaikki kurssit on käyty ja vain se puuttuu tutkinnosta. Kevääksi en sitä nyt saa millään tehtyä, mutta syksyn ensimmäinen palautuspäivä kyllä on ihan hyvä tavoite tuolle.
Olen alkanut myös käymään entistä enemmän tuolla Helsingin keskustassa, vaikkei siellä nyt mitään järkevää tekemistä olekaan. Leffassa, kirppareilla ja parissa näyttelyssä on tullut käytyä. Tuleepahan oltua ulkona ja nähtyä ihmisiä, vaikka melko yksinäistä puuhaa tuo siltikin on ollut. Kaverisuhteiden rakentaminen tyhjästä on minulle melko vaikeaa, yleensä ne kaverisuhteet on syntyneet koulun yms. kautta. En ole Helsingin yliopistossa kirjoilla, vaan erässä maakuntayliopistossa, joten se ei yliopistoliikunta taida olla ihan oikea vaihtoehto minulle.
Jos onnistun pääsemään töihin tässä kesäksi, niin ehkä sitä sieltä kautta saa solmittua jotain sosiaalisia suhteita, mutta eipä tuo työtilanne nyt kovin hyvältä näytä kun ei ole tutkintoa ja työkokemustakin on vain "vääriltä" aloilta, joita en kyllä enää kovin mielelläni lähde tekemään. Työhakemusten kirjoittelu sentään onnistuu ihan hyvin, mutta en ole kuitenkaan kovin optimistinen tämän työasian suhteen. Katsoo nyt mitä kesä tuo tullessaan.
Vaatteita pitää kyllä ostaa, vein tuossa toissa päivänä kaksi kassillista vanhoja vaatteita pois, toisen roskiin ja toisen kierrätykseen, eli vaatekaappi on melko tyhjä tällä hetkellä. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään shoppailija, minulle on tullut lähinnä ahdistunut olo kun on pitänyt alkaa vaatteita ostamaan, en tiedä miksi. Mutta tästä johtuen olen yleensä ostellut vaatteeni isommissa erissä aina jostain marketista tai muusta halpa myymälästä. Nyt on kuitenkin tarkoitus ostaa jotain "muodikasta" ja sellaista mitä kehtaa pitää kaupungilla päällä, ehkä jopa yökerhossakin. En vain tiedä muodista tai vaateliikkeistä yhtään mitään. Kai sitä rahalla saa palvelua...Paa nyt jackaroo meiliosoitteesi tänne kommenttina niin "tyttönen_82" voi sulle meilata. Vaikuttaa ihan fiksulta tyttöseltä. Voihan naisenkin kanssa jutella asioista.
- Parittaja69
hg6767ghghjg76766h kirjoitti:
Paa nyt jackaroo meiliosoitteesi tänne kommenttina niin "tyttönen_82" voi sulle meilata. Vaikuttaa ihan fiksulta tyttöseltä. Voihan naisenkin kanssa jutella asioista.
No ainakin tuo suomi24 -osoite näkyy tuolta nikinkin kautta. Tietysti se on Jackaroon asia sanoa, että sinne saa, ja kuka saa kirjoitella.
- Tyttönen_82
jackaroo kirjoitti:
Olen 180 pitkä ja alkupaino oli 82, tavoite on jotain 70-75, aamulla puntari näytti 78, eli suunta on oikea. En nyt mikään lihava ole, mutta kyllä tuota mahaa vähän peilistä näkyy ja kunhan saan tuota painoa vielä muutaman kilon pois niin alan käymään kuntosalilla jotta saisi vähän lihaksiakin hankittua. Lenkillä on tullut käytyä myös melko paljon, mutta kun on tuo kunto päässyt melko huonoksi niin eihän tuosta juoksemista mitään tullut, joten olen kävellyt 3-5 viikossa sellaisia 6-12 kilometrin lenkkejä merenjäällä ja muualla. Pitää varmaan tuota juoksua alkaa treenaamaan kunhan nuo pyörätiet täällä sulavat.
Gradu jäi aikoinaan alkuongelmien takia kesken jo alkumetreillä. Olen nyt saanut viime viikon aikana haettua kirjastosta parikymmentä kirjaa joita olen tässä jo hieman selaillut ja tapaamisen sain graduohjaajan kanssa sovittua. Varmaan ensiviikolla selviää sitten se että mitä tämän kanssa oikein tekee, ehkä vaihdan aihetta, ehkä itken ja teen tästä nykyisestä. En tiedä. Jotain tuolla gradulle kuitenkin on tarkoitus tehdä, kun kaikki kurssit on käyty ja vain se puuttuu tutkinnosta. Kevääksi en sitä nyt saa millään tehtyä, mutta syksyn ensimmäinen palautuspäivä kyllä on ihan hyvä tavoite tuolle.
Olen alkanut myös käymään entistä enemmän tuolla Helsingin keskustassa, vaikkei siellä nyt mitään järkevää tekemistä olekaan. Leffassa, kirppareilla ja parissa näyttelyssä on tullut käytyä. Tuleepahan oltua ulkona ja nähtyä ihmisiä, vaikka melko yksinäistä puuhaa tuo siltikin on ollut. Kaverisuhteiden rakentaminen tyhjästä on minulle melko vaikeaa, yleensä ne kaverisuhteet on syntyneet koulun yms. kautta. En ole Helsingin yliopistossa kirjoilla, vaan erässä maakuntayliopistossa, joten se ei yliopistoliikunta taida olla ihan oikea vaihtoehto minulle.
Jos onnistun pääsemään töihin tässä kesäksi, niin ehkä sitä sieltä kautta saa solmittua jotain sosiaalisia suhteita, mutta eipä tuo työtilanne nyt kovin hyvältä näytä kun ei ole tutkintoa ja työkokemustakin on vain "vääriltä" aloilta, joita en kyllä enää kovin mielelläni lähde tekemään. Työhakemusten kirjoittelu sentään onnistuu ihan hyvin, mutta en ole kuitenkaan kovin optimistinen tämän työasian suhteen. Katsoo nyt mitä kesä tuo tullessaan.
Vaatteita pitää kyllä ostaa, vein tuossa toissa päivänä kaksi kassillista vanhoja vaatteita pois, toisen roskiin ja toisen kierrätykseen, eli vaatekaappi on melko tyhjä tällä hetkellä. En ole kuitenkaan koskaan ollut mikään shoppailija, minulle on tullut lähinnä ahdistunut olo kun on pitänyt alkaa vaatteita ostamaan, en tiedä miksi. Mutta tästä johtuen olen yleensä ostellut vaatteeni isommissa erissä aina jostain marketista tai muusta halpa myymälästä. Nyt on kuitenkin tarkoitus ostaa jotain "muodikasta" ja sellaista mitä kehtaa pitää kaupungilla päällä, ehkä jopa yökerhossakin. En vain tiedä muodista tai vaateliikkeistä yhtään mitään. Kai sitä rahalla saa palvelua...Ei sulla ylipainoa ainakaan ole. Älä ainakaan ota stressiä siitä mahasta, monella miehellä on vähän mahaa eikä se niin vaarallista ole. :o) Kyllä me naiset pidämme teistä miehistä siitä huolimatta. Mutta ilman muuta kannattaa urheilla jos vaan itsellään intoa riittää. Liikunta nostaa omaa mielialaakin ja on mukavampi katsoa itseään peilistä, jos tuntee että vartalo näyttää hyvältä ja kiinteältä. Puhun nyt siis omasta kokemuksestani ja siitä miten urheilu itseeni vaikuttaa.
Ok. Eli haluat uudistaa tyyliä marketista vähän trendikkäämpään. Et halua varmaan kuitenkaan ihan älyttömiä määriä rahaa laittaa vaatehankintoihin? Melkein suosittelisin sitten ihan perus Hennes ja Mauritsia. Sieltä voi tilata postimyynnistäkin vaatteita, eivätkä ole kalliita. Löytyy ihan osoitteesta http://shop.hm.com/fi/deptstart?dept=HERR&shoptype=S Itse yleensä tilaan nimenomaan postimyynnistä, koska tuntuu etten löydä liikkeestä yleensä mitään. Sitten myös Jack and Jones olisi ihan katsastamisen arvoinen paikka. Zarassa on myös miesten osasto, siellä on ehkä sitten vielä astetta trendikkäämpää. Mutta ihan katsastamisen arvoisia paikkoja ovat. Jos haluat "katumuotia nuorelle miehelle" niin noista voisi löytyä. :o) Kysyt vaan rohkeasti myyjänkin mielipidettä. Itselläni meni kauan että uskalsin kysyä myyjän mielipidettä, mikä on vähän hassua, koska sitä vartenhan myyjät siellä ovat; palvelemassa asiakkaita. Ihan mielellään myyjät ovat ainakin minua neuvoneet. :o) - Tyttönen_82
Parittaja69 kirjoitti:
No ainakin tuo suomi24 -osoite näkyy tuolta nikinkin kautta. Tietysti se on Jackaroon asia sanoa, että sinne saa, ja kuka saa kirjoitella.
Mä olisin kyllä utelias, mutta en tiedä olenko "tyttöystäväksi" liian vanha Jackaroolle. Hän taisi etsiskellä 20-25 -vuotiasta ainakin alustavasti. Tosin eipä sitä ikäeroa niin paljon ole että sen ongelma pitäisi olla. Mulla on todella paljon kavereita, jotka seurustelevat (ihan pidemmässä suhteessa) muutaman vuoden nuorempien miesten kanssa. :o)
Kavereitahan tietysti voi olla kaikenikäisiä. - jackaroo
Tyttönen_82 kirjoitti:
Ei sulla ylipainoa ainakaan ole. Älä ainakaan ota stressiä siitä mahasta, monella miehellä on vähän mahaa eikä se niin vaarallista ole. :o) Kyllä me naiset pidämme teistä miehistä siitä huolimatta. Mutta ilman muuta kannattaa urheilla jos vaan itsellään intoa riittää. Liikunta nostaa omaa mielialaakin ja on mukavampi katsoa itseään peilistä, jos tuntee että vartalo näyttää hyvältä ja kiinteältä. Puhun nyt siis omasta kokemuksestani ja siitä miten urheilu itseeni vaikuttaa.
Ok. Eli haluat uudistaa tyyliä marketista vähän trendikkäämpään. Et halua varmaan kuitenkaan ihan älyttömiä määriä rahaa laittaa vaatehankintoihin? Melkein suosittelisin sitten ihan perus Hennes ja Mauritsia. Sieltä voi tilata postimyynnistäkin vaatteita, eivätkä ole kalliita. Löytyy ihan osoitteesta http://shop.hm.com/fi/deptstart?dept=HERR&shoptype=S Itse yleensä tilaan nimenomaan postimyynnistä, koska tuntuu etten löydä liikkeestä yleensä mitään. Sitten myös Jack and Jones olisi ihan katsastamisen arvoinen paikka. Zarassa on myös miesten osasto, siellä on ehkä sitten vielä astetta trendikkäämpää. Mutta ihan katsastamisen arvoisia paikkoja ovat. Jos haluat "katumuotia nuorelle miehelle" niin noista voisi löytyä. :o) Kysyt vaan rohkeasti myyjänkin mielipidettä. Itselläni meni kauan että uskalsin kysyä myyjän mielipidettä, mikä on vähän hassua, koska sitä vartenhan myyjät siellä ovat; palvelemassa asiakkaita. Ihan mielellään myyjät ovat ainakin minua neuvoneet. :o)---Liikunta nostaa omaa mielialaakin ja on mukavampi katsoa itseään peilistä, jos tuntee että vartalo näyttää hyvältä ja kiinteältä.---
Joo, oman itsetuntoni takia minä tähän laihdutus hommaan olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ryhtynytkin. Toki taustalla on myös se ajatus että kun olen vähän paremmassa kunnossa, niin ehkä ne naisetkin huomaavat minut nykyistä paremmin. Kolmas syy on se että liikunta antaa edes jotain tekemistä pitkiin päiviin, parempi se on tuolla luonnossa liikkua kuin kotona sohvalla maata.
---Et halua varmaan kuitenkaan ihan älyttömiä määriä rahaa laittaa vaatehankintoihin?---
Laitoin melko paljon vaatteita menemään ja on minulla jonkin verran rahaa säästössä ja olen sitä myös valmis käyttämään tässä asiassa. Mutta en minä nyt tuhannella eurolla sentään ala vaatteita kesäksi ostamaan. Ehkä pari takkia, puolen kymmentä paitaa ja parit housut. Kai tuosta nyt jollain kohtuullisella summalla selviää, vaikkei nyt ihan sitä halvinta ostaisikaan.
En ole koskaan käynytkään H&M liikkeessä ja postimyynnistä en kyllä mielelläni ala tilailemaan kun olen hieman harteikas ja monet vaatteet eivät oikein istu minulle vaikka koko olisikin oikein. No, onhan noita vaateliikkeitä Helsingissä ja kyllä minä uskallan mennä myyjiltä palvelua hakemaan, joten kai sitä jotain löytyy. Pitää varmaan ensi kuussa mennä kauppoja kiertämään ihan tosissaan. Ainakin noiden nettisivuilla olevien miesten takkien ansiosta taidan kuitenkin jättää tuon H&M:n kokonaan väliin, vähän liian markettimainen vaikutti olevan tuo miesten mallisto.
Ongelma ei oikeastaan ole yksittäisen vaatteen ostaminen, vaan koko tyylini muuttaminen. Olen yleensä suosinut ns. business tyyliä ja ostanut siistejä, mutta vähän liian virallisen näköisiä kauluspaitoja sekä housuja. Nyt pitäisi saada vähän väriä ja kiinnostavuutta tähän omaan pukeutumiseen, mutta eipä tämä pukeutuminen oikein ole se minun juttuni. Ehkä sitä pitää marssia Stockmannille ja sanoa myyjälle budjetti ja käskeä tuomaan sillä minulla sopivan muodikkaita vaatteita. Unelmani pukeutumisen suhteen olisi se että pääsisin sellaiseen työhön jossa pitää olla puku päällä ja sitten kotona voisi olla t-paita päällä, eipä tarvitsisi paljoa vaatteista stressata. - ES
jackaroo kirjoitti:
---Liikunta nostaa omaa mielialaakin ja on mukavampi katsoa itseään peilistä, jos tuntee että vartalo näyttää hyvältä ja kiinteältä.---
Joo, oman itsetuntoni takia minä tähän laihdutus hommaan olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ryhtynytkin. Toki taustalla on myös se ajatus että kun olen vähän paremmassa kunnossa, niin ehkä ne naisetkin huomaavat minut nykyistä paremmin. Kolmas syy on se että liikunta antaa edes jotain tekemistä pitkiin päiviin, parempi se on tuolla luonnossa liikkua kuin kotona sohvalla maata.
---Et halua varmaan kuitenkaan ihan älyttömiä määriä rahaa laittaa vaatehankintoihin?---
Laitoin melko paljon vaatteita menemään ja on minulla jonkin verran rahaa säästössä ja olen sitä myös valmis käyttämään tässä asiassa. Mutta en minä nyt tuhannella eurolla sentään ala vaatteita kesäksi ostamaan. Ehkä pari takkia, puolen kymmentä paitaa ja parit housut. Kai tuosta nyt jollain kohtuullisella summalla selviää, vaikkei nyt ihan sitä halvinta ostaisikaan.
En ole koskaan käynytkään H&M liikkeessä ja postimyynnistä en kyllä mielelläni ala tilailemaan kun olen hieman harteikas ja monet vaatteet eivät oikein istu minulle vaikka koko olisikin oikein. No, onhan noita vaateliikkeitä Helsingissä ja kyllä minä uskallan mennä myyjiltä palvelua hakemaan, joten kai sitä jotain löytyy. Pitää varmaan ensi kuussa mennä kauppoja kiertämään ihan tosissaan. Ainakin noiden nettisivuilla olevien miesten takkien ansiosta taidan kuitenkin jättää tuon H&M:n kokonaan väliin, vähän liian markettimainen vaikutti olevan tuo miesten mallisto.
Ongelma ei oikeastaan ole yksittäisen vaatteen ostaminen, vaan koko tyylini muuttaminen. Olen yleensä suosinut ns. business tyyliä ja ostanut siistejä, mutta vähän liian virallisen näköisiä kauluspaitoja sekä housuja. Nyt pitäisi saada vähän väriä ja kiinnostavuutta tähän omaan pukeutumiseen, mutta eipä tämä pukeutuminen oikein ole se minun juttuni. Ehkä sitä pitää marssia Stockmannille ja sanoa myyjälle budjetti ja käskeä tuomaan sillä minulla sopivan muodikkaita vaatteita. Unelmani pukeutumisen suhteen olisi se että pääsisin sellaiseen työhön jossa pitää olla puku päällä ja sitten kotona voisi olla t-paita päällä, eipä tarvitsisi paljoa vaatteista stressata.Pian on taas Stokkan "Hullut Päivät". Menet sieltä jotain vaatteita ostamaan ja muista ostaa myös Björn Borg -alkkarit (tms., eihän sitä tiedä, jos niitä joskus tarvitsee). (Ens viikolla muuten on ne Sokoksen alennusmyyntipäivät).
Ehkä kaipaat miespuolista kaveria? Eiköhän täällä stadin seudulla olis jotain rauhallista ja normaalijärkistä n. 26 v. yksinäistä miestä...
(Hih, kaikkein pahimman sortin yksinäisyyslusmu pani sut kaverimyyntiin). - jackaroo
ES kirjoitti:
Pian on taas Stokkan "Hullut Päivät". Menet sieltä jotain vaatteita ostamaan ja muista ostaa myös Björn Borg -alkkarit (tms., eihän sitä tiedä, jos niitä joskus tarvitsee). (Ens viikolla muuten on ne Sokoksen alennusmyyntipäivät).
Ehkä kaipaat miespuolista kaveria? Eiköhän täällä stadin seudulla olis jotain rauhallista ja normaalijärkistä n. 26 v. yksinäistä miestä...
(Hih, kaikkein pahimman sortin yksinäisyyslusmu pani sut kaverimyyntiin).---Pian on taas Stokkan "Hullut Päivät". Menet sieltä jotain vaatteita ostamaan ja muista ostaa myös Björn Borg -alkkarit (tms., eihän sitä tiedä, jos niitä joskus tarvitsee). (Ens viikolla muuten on ne Sokoksen alennusmyyntipäivät).---
Minulle ei tule mainoksia, joten varmaan monta hyvää alennusmyyntiä menetän sen takia. Eikö ne nuo Björn Borg alkkarit ole niitä mitkä pitää kuulemma olla jalassa jos meinaa yhden illan juttuja harrastaa. Melko kalliita näyttivät olevan, jotain 40e 2 paria, no ehkä noita yhden paketin voisi ostaa ihan vain optimistisen asenteen takia. Kaippa nuo paremmat jalassa ovat kuin nykyiset mikkihiiri bokserini jos sitä vielä joskus pääsee naisen edessä alushousuissa keikistelemään.
---Ehkä kaipaat miespuolista kaveria? Eiköhän täällä stadin seudulla olis jotain rauhallista ja normaalijärkistä n. 26 v. yksinäistä miestä... ---
Oikeastaan minä kaipaisin sitä "kamunaista" mistä tällä palstalla usein kirjoitellaan. Normaalin sosiaalisen kanssakäymisen (leffat, kahvittelu jne.) lisäksi saisin paranneltua "kamunaisen" kanssa tätä omaa "ujouttani" naisia kohtaan, saisin jotain vinkkejä pukeutumiseen, hiusten leikkaamiseen ja ennen kaikkea oppisin ymmärtämään naisia paremmin. Eli voisin kehittää juuri niitä parisuhteen syntymisen kannalta kriittisiä taitoja ja ominaisuuksia, joita ei oikein miespuoleisen kaverin kanssa voi paljoa parannella.
Toki olisi hyvä että sitä saisi puhuttua myös tästä omasta yksinäisyydestä ja muutenkin omasta tilanteestani, joten toisella pitäisi edes hieman samoja kokemuksia/taustaa etten minä nyt ihan täysin säälittävältä valittajalta kuulostaisi. Nyt kun oikein tätä asiaa ajattelen, niin minä tarvitsisin juurikin sinunlaisen (ei tosin yhtä eristäytyneen ja elämässä luovuttaneen) naisen omaksi "kamunaisekseni". Mitä niitä "kamunaisia" oikein saa? Postimyynnistä? - Tyttönen_82
jackaroo kirjoitti:
---Pian on taas Stokkan "Hullut Päivät". Menet sieltä jotain vaatteita ostamaan ja muista ostaa myös Björn Borg -alkkarit (tms., eihän sitä tiedä, jos niitä joskus tarvitsee). (Ens viikolla muuten on ne Sokoksen alennusmyyntipäivät).---
Minulle ei tule mainoksia, joten varmaan monta hyvää alennusmyyntiä menetän sen takia. Eikö ne nuo Björn Borg alkkarit ole niitä mitkä pitää kuulemma olla jalassa jos meinaa yhden illan juttuja harrastaa. Melko kalliita näyttivät olevan, jotain 40e 2 paria, no ehkä noita yhden paketin voisi ostaa ihan vain optimistisen asenteen takia. Kaippa nuo paremmat jalassa ovat kuin nykyiset mikkihiiri bokserini jos sitä vielä joskus pääsee naisen edessä alushousuissa keikistelemään.
---Ehkä kaipaat miespuolista kaveria? Eiköhän täällä stadin seudulla olis jotain rauhallista ja normaalijärkistä n. 26 v. yksinäistä miestä... ---
Oikeastaan minä kaipaisin sitä "kamunaista" mistä tällä palstalla usein kirjoitellaan. Normaalin sosiaalisen kanssakäymisen (leffat, kahvittelu jne.) lisäksi saisin paranneltua "kamunaisen" kanssa tätä omaa "ujouttani" naisia kohtaan, saisin jotain vinkkejä pukeutumiseen, hiusten leikkaamiseen ja ennen kaikkea oppisin ymmärtämään naisia paremmin. Eli voisin kehittää juuri niitä parisuhteen syntymisen kannalta kriittisiä taitoja ja ominaisuuksia, joita ei oikein miespuoleisen kaverin kanssa voi paljoa parannella.
Toki olisi hyvä että sitä saisi puhuttua myös tästä omasta yksinäisyydestä ja muutenkin omasta tilanteestani, joten toisella pitäisi edes hieman samoja kokemuksia/taustaa etten minä nyt ihan täysin säälittävältä valittajalta kuulostaisi. Nyt kun oikein tätä asiaa ajattelen, niin minä tarvitsisin juurikin sinunlaisen (ei tosin yhtä eristäytyneen ja elämässä luovuttaneen) naisen omaksi "kamunaisekseni". Mitä niitä "kamunaisia" oikein saa? Postimyynnistä?Kamunaisia saa opiskelun kautta, työpaikan kautta, yhteisten tuttujen (kavereiden, kavereiden tyttöystävien) kautta ja viime kädessä netistä. :o)
Minua harmittaa myös tuon Ellastellan puolesta, sillä hänkin vaikuttaa ajattelevalta ja symppikseltä naiselta, mutta on silti niin kovin yksin. Lähes yhtä suuri mysteeri kuin Jackaroon yksinäisyys, on Ellastellan yksinäisyys. Miten noin mukavan oloiset ihmiset ovat ilman ystäviä ja parisuhdetta... - Tyttönen_82
jackaroo kirjoitti:
---Liikunta nostaa omaa mielialaakin ja on mukavampi katsoa itseään peilistä, jos tuntee että vartalo näyttää hyvältä ja kiinteältä.---
Joo, oman itsetuntoni takia minä tähän laihdutus hommaan olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ryhtynytkin. Toki taustalla on myös se ajatus että kun olen vähän paremmassa kunnossa, niin ehkä ne naisetkin huomaavat minut nykyistä paremmin. Kolmas syy on se että liikunta antaa edes jotain tekemistä pitkiin päiviin, parempi se on tuolla luonnossa liikkua kuin kotona sohvalla maata.
---Et halua varmaan kuitenkaan ihan älyttömiä määriä rahaa laittaa vaatehankintoihin?---
Laitoin melko paljon vaatteita menemään ja on minulla jonkin verran rahaa säästössä ja olen sitä myös valmis käyttämään tässä asiassa. Mutta en minä nyt tuhannella eurolla sentään ala vaatteita kesäksi ostamaan. Ehkä pari takkia, puolen kymmentä paitaa ja parit housut. Kai tuosta nyt jollain kohtuullisella summalla selviää, vaikkei nyt ihan sitä halvinta ostaisikaan.
En ole koskaan käynytkään H&M liikkeessä ja postimyynnistä en kyllä mielelläni ala tilailemaan kun olen hieman harteikas ja monet vaatteet eivät oikein istu minulle vaikka koko olisikin oikein. No, onhan noita vaateliikkeitä Helsingissä ja kyllä minä uskallan mennä myyjiltä palvelua hakemaan, joten kai sitä jotain löytyy. Pitää varmaan ensi kuussa mennä kauppoja kiertämään ihan tosissaan. Ainakin noiden nettisivuilla olevien miesten takkien ansiosta taidan kuitenkin jättää tuon H&M:n kokonaan väliin, vähän liian markettimainen vaikutti olevan tuo miesten mallisto.
Ongelma ei oikeastaan ole yksittäisen vaatteen ostaminen, vaan koko tyylini muuttaminen. Olen yleensä suosinut ns. business tyyliä ja ostanut siistejä, mutta vähän liian virallisen näköisiä kauluspaitoja sekä housuja. Nyt pitäisi saada vähän väriä ja kiinnostavuutta tähän omaan pukeutumiseen, mutta eipä tämä pukeutuminen oikein ole se minun juttuni. Ehkä sitä pitää marssia Stockmannille ja sanoa myyjälle budjetti ja käskeä tuomaan sillä minulla sopivan muodikkaita vaatteita. Unelmani pukeutumisen suhteen olisi se että pääsisin sellaiseen työhön jossa pitää olla puku päällä ja sitten kotona voisi olla t-paita päällä, eipä tarvitsisi paljoa vaatteista stressata.Niin, mä tosiaan ajattelin että ostat vaatteet tyyliin prismasta tai cittarista (mitenkään halveksumatta kyseisiä liikeitä) ja halusit päivittää tyyliä vähän trendikkäämmäksi, ja ehdotin siksi niitä vaatekauppoja mitä ehdotin. Käy nyt kuitenkin siellä Zarassa, ostan itse vaatteeni sieltä pääasiassa ja miesten osastokin näyttää minusta tyylikkäältä. Vaatteissa on yleensä hyvät leikkaukset. Itse ostan tosi harvoin stockalta tai sokokselta mitään (paitsi kenkiä, laukkuja tms) koska vaatteet ovat aina liian isoja minulle. Tai vähän "säkkejä", ei yhtään muotoonommeltuja. Monissa malleissa ei ole niin pieniä kokoja mitä tarvitsisin.
- Gordon Gekko
ES kirjoitti:
Pian on taas Stokkan "Hullut Päivät". Menet sieltä jotain vaatteita ostamaan ja muista ostaa myös Björn Borg -alkkarit (tms., eihän sitä tiedä, jos niitä joskus tarvitsee). (Ens viikolla muuten on ne Sokoksen alennusmyyntipäivät).
Ehkä kaipaat miespuolista kaveria? Eiköhän täällä stadin seudulla olis jotain rauhallista ja normaalijärkistä n. 26 v. yksinäistä miestä...
(Hih, kaikkein pahimman sortin yksinäisyyslusmu pani sut kaverimyyntiin).Ella, voisit alkaa jackaroon kamunaiseksi? Olette molemmat mukavan oloisia tyyppejä. Mikä voisi mennä vikaan?
- ES
jackaroo kirjoitti:
---Pian on taas Stokkan "Hullut Päivät". Menet sieltä jotain vaatteita ostamaan ja muista ostaa myös Björn Borg -alkkarit (tms., eihän sitä tiedä, jos niitä joskus tarvitsee). (Ens viikolla muuten on ne Sokoksen alennusmyyntipäivät).---
Minulle ei tule mainoksia, joten varmaan monta hyvää alennusmyyntiä menetän sen takia. Eikö ne nuo Björn Borg alkkarit ole niitä mitkä pitää kuulemma olla jalassa jos meinaa yhden illan juttuja harrastaa. Melko kalliita näyttivät olevan, jotain 40e 2 paria, no ehkä noita yhden paketin voisi ostaa ihan vain optimistisen asenteen takia. Kaippa nuo paremmat jalassa ovat kuin nykyiset mikkihiiri bokserini jos sitä vielä joskus pääsee naisen edessä alushousuissa keikistelemään.
---Ehkä kaipaat miespuolista kaveria? Eiköhän täällä stadin seudulla olis jotain rauhallista ja normaalijärkistä n. 26 v. yksinäistä miestä... ---
Oikeastaan minä kaipaisin sitä "kamunaista" mistä tällä palstalla usein kirjoitellaan. Normaalin sosiaalisen kanssakäymisen (leffat, kahvittelu jne.) lisäksi saisin paranneltua "kamunaisen" kanssa tätä omaa "ujouttani" naisia kohtaan, saisin jotain vinkkejä pukeutumiseen, hiusten leikkaamiseen ja ennen kaikkea oppisin ymmärtämään naisia paremmin. Eli voisin kehittää juuri niitä parisuhteen syntymisen kannalta kriittisiä taitoja ja ominaisuuksia, joita ei oikein miespuoleisen kaverin kanssa voi paljoa parannella.
Toki olisi hyvä että sitä saisi puhuttua myös tästä omasta yksinäisyydestä ja muutenkin omasta tilanteestani, joten toisella pitäisi edes hieman samoja kokemuksia/taustaa etten minä nyt ihan täysin säälittävältä valittajalta kuulostaisi. Nyt kun oikein tätä asiaa ajattelen, niin minä tarvitsisin juurikin sinunlaisen (ei tosin yhtä eristäytyneen ja elämässä luovuttaneen) naisen omaksi "kamunaisekseni". Mitä niitä "kamunaisia" oikein saa? Postimyynnistä?Mielelläni olisin "kamunainen", mutta minun tilanteeni ja elämäni taitavat olla jo liian toivottomia. Ei minusta vain ole mihinkään.
- UHG! Olen puhunut
ES kirjoitti:
Mielelläni olisin "kamunainen", mutta minun tilanteeni ja elämäni taitavat olla jo liian toivottomia. Ei minusta vain ole mihinkään.
Sulla on ihan kauhee marttyyriasenne ella, et viitsi edes yrittää vaan hoet tuota samaa mantraa mitä nämä palstan atm-soturitkin. Mitä olen itse lukenut noita sun tekstejäs niin ihan hyvän kamu naisen susta sais ja varmasti itsekin hyötyisit tuota kamu naisena olemisesta ja saisit elämääsi muutakin sisältöä kuin vain se sisällä lukkojen takana istuminen ja netissä sekoilu.
- ES
UHG! Olen puhunut kirjoitti:
Sulla on ihan kauhee marttyyriasenne ella, et viitsi edes yrittää vaan hoet tuota samaa mantraa mitä nämä palstan atm-soturitkin. Mitä olen itse lukenut noita sun tekstejäs niin ihan hyvän kamu naisen susta sais ja varmasti itsekin hyötyisit tuota kamu naisena olemisesta ja saisit elämääsi muutakin sisältöä kuin vain se sisällä lukkojen takana istuminen ja netissä sekoilu.
Niin mutta... pelkään ettei minua hyväksytä.
Anteeksi. - UHG! Olen puhunut
ES kirjoitti:
Niin mutta... pelkään ettei minua hyväksytä.
Anteeksi.No mikä sussa ella oikein on niin hiton erikoista ettet tunne saavasi hyväksyntää mistään? Oletko kenties jokin mutanttihirviö tyyliin; http://2.bp.blogspot.com/_T43kGIOaP3E/THfLoXRT0RI/AAAAAAAAAyE/cTo6DHDmtZE/s1600/toxic_avenger.jpg
Vai pelkäätkö sinä muita ihmisiä niin paljon ettet uskalla edes sähköpostia lähettämään? - ES
UHG! Olen puhunut kirjoitti:
No mikä sussa ella oikein on niin hiton erikoista ettet tunne saavasi hyväksyntää mistään? Oletko kenties jokin mutanttihirviö tyyliin; http://2.bp.blogspot.com/_T43kGIOaP3E/THfLoXRT0RI/AAAAAAAAAyE/cTo6DHDmtZE/s1600/toxic_avenger.jpg
Vai pelkäätkö sinä muita ihmisiä niin paljon ettet uskalla edes sähköpostia lähettämään?No eii, yäk.
Pelkään ihmisiä. Ja yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä kestänyt kauan. - ES
ES kirjoitti:
No eii, yäk.
Pelkään ihmisiä. Ja yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä kestänyt kauan.Eikä minua ole kukaan koskaan hyväksynyt.
- UHG! Olen puhunut
ES kirjoitti:
Eikä minua ole kukaan koskaan hyväksynyt.
Montako kymmentä vuotta olet ella ollut yksin? Minä olen ollut yksin vuodesta 1998 kun äitini kuoli, sen jälkeen ei ole paljoa ihmisiä ympärilläni ollut. En ole edes töissä voinut käydä vammani takia ja naisista en uskalla edes kuvitella. Ei minuakaan ole kukaan äitini jälkeen hyväksynyt, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö kirjoittele ihmisten kanssa netissä ja sähköpostilla. Minulla on paljon internet kavereita ja joka päivä kirjoitan jotain jollekin. Tänä yönä sinulle.
- ES
UHG! Olen puhunut kirjoitti:
Montako kymmentä vuotta olet ella ollut yksin? Minä olen ollut yksin vuodesta 1998 kun äitini kuoli, sen jälkeen ei ole paljoa ihmisiä ympärilläni ollut. En ole edes töissä voinut käydä vammani takia ja naisista en uskalla edes kuvitella. Ei minuakaan ole kukaan äitini jälkeen hyväksynyt, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö kirjoittele ihmisten kanssa netissä ja sähköpostilla. Minulla on paljon internet kavereita ja joka päivä kirjoitan jotain jollekin. Tänä yönä sinulle.
Minusta ei pitänyt äitikään.
On totta, että minulla voisi olla muita ja vaikeampia ongelmia, esim. jokin fyysinen sairaus tai este, jota minulla ei ole. - UHG! Olen puhunut
ES kirjoitti:
Minusta ei pitänyt äitikään.
On totta, että minulla voisi olla muita ja vaikeampia ongelmia, esim. jokin fyysinen sairaus tai este, jota minulla ei ole.Ei kannata ella aina tuomita muita ihmisiä sen perusteella mitä olet itse kokenut. Se ettei kukaan ole sinua hyväksynyt aiemmin ei tarkoita sitä etteikö kukaan voisi hyväksyä sinua tulevaisuudessa. Mutta miksi haet noin kovasti sitä muiden hyväksyntää? Minä opin jo nuorena etten tule sitä hyväksyntää saamaan, enkä ole sitä edes yrittänyt enää vuosiin saadakaan. Kello on 2, nyt nukkumaan.
- ES
UHG! Olen puhunut kirjoitti:
Ei kannata ella aina tuomita muita ihmisiä sen perusteella mitä olet itse kokenut. Se ettei kukaan ole sinua hyväksynyt aiemmin ei tarkoita sitä etteikö kukaan voisi hyväksyä sinua tulevaisuudessa. Mutta miksi haet noin kovasti sitä muiden hyväksyntää? Minä opin jo nuorena etten tule sitä hyväksyntää saamaan, enkä ole sitä edes yrittänyt enää vuosiin saadakaan. Kello on 2, nyt nukkumaan.
Hyväksyntää... että minusta voisi pitää, että olisin ihminen. Että en olisi täysin yksin.
Öitä.
- crocuta_crocuta
Taisinpa pitkän tovin ollakin joo... Kulki vähän käsikädessä juomisen kanssa se... Sitten lopetin juomisen ja vähä vähältä meni homma oikeaan suuntaan... Sitten saikin selvin päin aloitettua muutoinkin elämän korjaamisen... Mikäs se nykyään sitten aina välillä vaikka hymyillessä.
- Darth
Kyllähän tämä yksi elämä läpi mennään vaikka hammasta purren. Toisinaan iskee merkityksettömyys, kun tajuaa ettei ole saanut aikaiseksi yhtään mitään eikä onnistunut tavoitteissaan, joista joskus haaveili. Tai jos alkaa verrata itseään muihin ja huomaa, ettei minulla ole oikeastaan yhtään mitään. Kaikki entiset haaveet ovat aikaa sitten kuolleet ja enemmän elän päiväkerrallaan.
Toisaalta eipä tuo oravanpyöräkään omalta jutulta tunnu ja jotenkin olen aivan ulkopuolella nyky-yhteiskunnan kehityksestä ettei koko maata enää tunne omakseen. Onneksi täydellinen lohduttomuus yleensä kestää vain yhden päivän ja sitten voi olla useita viikkoja, etten mieti koko asiaa. Itse saan purettua merkityksettömyyden jonkinlaiseen henkisyyden etsintään, mikä tuo edes jotain sisältöä elämään. - masennus on mitä?
En tiedä. Olen miettinyt vuosikausia onko elämäni elämän arvoista, mutta olen tiedostanut jo aikaa sitten, etten uskalla tehdä itsemurhaakaan. Yritän ja teen, mutta elämä ei vie minnekään, yrittämisen puutteesta ei voi syyttää, mutta tiedän toki sen, että kun ongelmia riittää, ne vaikeuttaa kaikilla tavoin... En ole osannut tehdä asioita oikein, olen epäonnistunut, jopa sabotoinut itseäni, kun en ole uskaltanut onnistua. Olen käynyt terapiassa vuosia, en usko lääkkeisiin, ja moneen asiaan se onkin auttanut, mutta en silti tiedä. En varsinaisesti halua elää, kun pieniä hetkiä... Olen onnistunut aina saavuttamaan jotain sellaista hetkellisesti että jaksan. Se auttaa sietämään elämää ja olen kiitollinen niistä asioista ja jaksoista, mutta en varsinaisesti silti halua elää. Kun näen jonkun kuolleen, ajattelen vaan, että onnekas paskiainen.
Pelkään kuolemaa silti. Tai siis, elämää ennen sitä ja seurauksia. Jos se olisikin varma tie pois, mutta se on vaan yksi tuntemattomuus tekijä lisää.
Kaikki elämässä on epävarmaa, ehkä eniten syö pätkätyöt, työttömyys, sen myötä velkaantuminen ja köyhyys... Se, ettei oikein enää jaksaisi yrittää... tai ole jaksanut enää vuosiin. Vaikka alkukin oli kurja ja olen nuorempana ollut vakavasti traumatisoitunut (ihan aikuisten oikeasti) jaksoin silloin hulluuden partaallakin uskoa, että kyllä se tästä. Nyt en enää jaksa. Yritän, en halua sääliä itseäni, vihaan sitä vitun masennus-diagnoosia mikä tuntuu olevan pelkkää muotipaskaa nykyään "mun gerbiili kuoli, mä teen itsarin" ja tekis mieli aina toivottaa, että ei muuta kun naru kaulaan ja hyvää matkaa... Tai menestyneitten ihmisten ininää, kun "ei tätä vaan jaksa" sille, no, vitut, kokeilkaa nälän näkemistä joka vuosi, häätöuhkaa, kielteisiä vastauksia vuosia ja sitä rataa... Kokeilkaa miten jaksatte köyhyyttä ja kuolemaa ja kurjuutta, masentasko sitten vähemmän?
Niin, siis en sääli itseäni sinänsä. Tiedän, että maailmassa on paljon kamalampia kohtaloita. Yritän olla kiitollinen ja olenkin, yritän... Mutta jotenkin en vaan jaksa. En tunne itseäni masentuneeksi, kun en tunne juuri mitään. Hetkittäistä helpotusta joskus ja kateellinenkin olen lähinnä tosiaan kuolleille. Elämä on, tiedetään. Ajattelen ehkä lähinnä, että kuolen kuitenkin, joten paskaakos tässä. Tosin, onko sillä mitään tekemistä sinkkuuden kanssa... Ei suhteet mua mihinkään ole johtaneet, tuntuu, että siinäkin pitää vaan kannatella jotain. Mitä ei jaksa. Joten vuosiin, en ole viitsinyt edes yrittää, tosin, en ole mikään enkeli, että sekin estää. Kun... miksipä ei joku ottas jotain parempaa. Onhan noita. Sitäpaitsi pikkuhiljaa mä olen ajatunut kaiken ulkopuolelle, en ehkä edes osaa enää. Psykologillekaan en viitsi puhua enää totta, kun en halua masentaa sitäkään. En oikeastaan puhu kenellekään, kun en halua valittaa enkä olla tiellä. Paitsi nyt, kun satuin tänne ja satuit kysymään.
Pari kuukautta ois helppo nakki. Pari kuukautta pitää vaikka jääpuikkoa perseessään, paitsi että se ehtii sulaa, mutta kuitenkin. Ihmisten seurassa en suostu olemaan koskaan masentunut, kurja tilanne ja alakulo tosiaan ajaa kaikki pois ja muillakin voi olla kurjaa, en mä ainakaan edes kaipaa mitään keskinäistä valittaja kerhoa. Mutta että, onko kellään sen helpompaa? Haluaako täällä kukaan elää? En mä tiedä. Koska joku on masentunut? Jaa-a, en tiedä, en välitä. Eikä välitä kukaan muukaan. Olin. Todellakin olin.
En kuitenkaan tunne itseäni masentuneeksi juuri nyt, kun en koe murehtimista enää siihen kulutetun ajan arvoiseksi. Yksinäinen olen, mutta sen kanssa olen oppinut elämään. Ehkä työllä on asiaan suurin vaikutus. En ole työholisti, mutta tekemällä jotain ajatukset saa ohjailtua pois ikävistä asioista.
Mielialalääkkeitä ja psykiatriapalveluita olen käyttänyt jo muutaman vuoden, mutta olenko sitten malliesimerkki siitä, kuinka helposti rohtoja määrätään nykyään.- yks totaali-yh
Olen ollut jo vuosikausia lievästi masentunut. Ehkä jostakin keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneen mielestä lievä masennus ei ole mitään, mutta kyllä se vaan on, kun sitä jatkuu kymmenen vuotta. Eikä loppua näy.
Suurin syy on sinkkuuteni, johon ei taida ikinä loppua tulla. Onneksi kotona on sentään lapsestani seuraa.
Jotenkin vaan oon pudonnut perheasioissa totaalisesti kelkasta: tämmösissä pikkukaupungeissa tuntuu kaikilla olevan "normaalit" perheet. Itse en saa edes lapsen isää tapaamaan lastaan. Eli yksi masennukseni syy on myös erilaisuuden tunne tässä asiassa. Tuntuu vaikealta nähdä lukemattomia perheenisiä tällä perhemyönteisellä alueella, kun oman lapsen isä huitelee vastuuttomana menemään jossain.- ES
Minulla ei ole kokemusta asiasta, mutta voin kuvitella, että tuntuisi todella pahalta, jos olisi lapsi ja yh ja lapsen isää ei kiinnostaisi lapsi. Yritä pitää pää pystyssä! Vaikka sitten lapsesi takia. Ja koska jos pitää päänsä pystyssä niin ihmiset suhtautuvat eri tavoin ja maailma näyttää eriltä kuin jos mönkii mielensä ojassa pää painuksissa. Niin se vaan menee.. jos makaa maassa, potkijoita kyllä löytyy.
En ole masentunut. Ainoa mikä aiheuttaa huolenaihetta on työttömyys, kun ei pääse mihinkään töihin. Hanttihommiinkaan ei pääse.
Sinkkuuskaan ei huoleta yhtään, koska se on lähinnä omasta itsestään kiinni. Ei tästä tämän enempää.
Voisi sanoa että elämäntilanne on aika hyvä jos pääsis töihin.- ES
Tuota mieltä minäkin olen: sinun kaikkein suurin ongelmasi on se, että olet työtön. Uskon että kun saat töitä niin sitten muutkin asiat alkavat sinulla luistamaan, kuten tyttöystävän saaminen ja oman perheen perustaminen. Ja olisihan se vaan hyvä olla työpaikka, jos naisen ja oman kodin haluaa.
Asutko sinä kovi pienellä paikkakunnalla? Tarkoitan, että onkohan siellä ylipäätään sinun alasi työpaikkoja? ES kirjoitti:
Tuota mieltä minäkin olen: sinun kaikkein suurin ongelmasi on se, että olet työtön. Uskon että kun saat töitä niin sitten muutkin asiat alkavat sinulla luistamaan, kuten tyttöystävän saaminen ja oman perheen perustaminen. Ja olisihan se vaan hyvä olla työpaikka, jos naisen ja oman kodin haluaa.
Asutko sinä kovi pienellä paikkakunnalla? Tarkoitan, että onkohan siellä ylipäätään sinun alasi työpaikkoja?Täällä ei todellakaan ole alan töitä, jokaiseen avautuvaan paikkaan väh. parikymmentä hakijaa niin yritä siinä sitten. Ja olen hakenut vähän ympäri suomen, eikä siltikään nappaa. Harmittaa olla vastentahtoisesti työtön.
Ai hitsi pitää sanoa pari viime iltaa olen ollut poissa, pitämässä vähän hauskaa kaverien kanssa. Pitää nyt välillä olla viihteellä että elämä ei olisi ainaista samaa tylsää koko ajan.- ES
itmies kirjoitti:
Täällä ei todellakaan ole alan töitä, jokaiseen avautuvaan paikkaan väh. parikymmentä hakijaa niin yritä siinä sitten. Ja olen hakenut vähän ympäri suomen, eikä siltikään nappaa. Harmittaa olla vastentahtoisesti työtön.
Ai hitsi pitää sanoa pari viime iltaa olen ollut poissa, pitämässä vähän hauskaa kaverien kanssa. Pitää nyt välillä olla viihteellä että elämä ei olisi ainaista samaa tylsää koko ajan.Kiva että olet ollut kaverien kanssa viihteellä.
Joskus käy niin, että työnperässä on vain muutettava isommalle paikkakunnalle (sinun tapauksessasi ilmeisesti Ouluun) tai isomman paikkakunnan lähikuntaan. Tai on ryhdyttävä yksityisyrittäjäksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Romaanien ammuskelu
Romaanit vähän ammuskeli härmän häjy,osu sivullisiin,ja nyt nää romanit ihmettelee miksi heitä ei päästetä ravintoloihin2274847- 793084
- 832802
Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä402249- 812067
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441697Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651655- 241608
Seinäjoen ampumistapaus
Kyseessä olivat helluntainkirkkoon kuuluvia. Niin myös Jyväskylän tapauksessa. Mistä he saavat aseet ?461600Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau581449