Verrataanpa hieman monoteismia ja polyteismia.
Monoteismissa Jumala on käytännössä aina kaikkivoipa. Tämä tarkoittaa käytännössä ettei ole mitään mitä Jumala ei voisi tehdä joten kaikessa mitä tapahtuu on kyse Jumalan tahdosta ja siitä mitä Jumala tahtoo sallia tapahtuvan. Jumalalla ei voi olla todellisia vihollisia koska halutessaan Jumala voi tuhota minkä tahansa Häntä vastustustavan olennon pelkällä ajatuksellaan eikä ole mitään tahoa joka voisi millään tasolla rajoittaa Jumalan toimintaa.
Myöskin mm. luonnonmullistukset ovat täysin Jumalan hallittavissa, luonnonmullistukset ovat mahdollisia vain jos Jumala tahtoo niiden olevan mahdollisia joten Jumala on käytännössä aina vastuussa luonnonmullistuksista. Jumala ei myöskään voi tehdä virheitä joten kaikki mitä tapahtuu on myös tarkoitettu tulevan tapahtumaan, mikään ei ole sattumaa.
Polyteismissa jumalat eivät kaikkivoipia. Tämä tarkoittaa että jumalten kyvyt ovat rajalliset ja täten on mahdollista että tapahtuu kaikenlaista mikä ei ole jumalten tahdon mukaista, on asioita joita jumalat eivät voi estää vaikka kuinka yrittäisivät. Polyteismissa myös jumalilla voi olla ja usein onkin vihollisia joita vastaan sotivat mutteivat kykene näitä oikeastaan koskaan lopullisesti päihittämään. Vain vihollinen jolle voi hävitä on todellinen vihollinen.
Polyteistiset jumalien kyvyillä on selkeät rajat joita hyödyntämällä vihollinen kykenee rajoittamaan jumalten toimintaa.
Luonnonmullistukset tapahtuvat yleisesti siksi että jumalat eivät sillä kertaa pystyneet estämään. Polyteististen jumalten ja vihollisen välillä on jatkuva sota jossa välillä voitetaan taisteluita ja välillä hävitään. Polyteistiset jumalat myös tekevät virheitä, he eivät ole täydellisiä ja aina joskus tapahtuu aina mitä jumalat eivät tahdo eivätkä tarkoita tapahtuvan.
Monoteistinen Jumala voi tuntua mahtavammalta kuin rajoittuneet polyteistiset jumalat.. Mutta on tärkeää muistaa että valtaa pitävät ja palvontaa kaipaavat jumalat ovat vain yksin polyteismin jumalolentojen taso.
Näiden verrattain hyvin heikkojen jumalten yläpuolella on oikeastaan kaikissa polyteistisissa uskonnoissa korkeampia ns. luojatason jumalia jotka yksinkertaisesti eivät vain pahemmin puutu alempien tasojen tapahtumiin ja varsinkin ihmisten näkökulmasta ovat hyvin deistisiä jumalolentoja.
Käytännössä vanhimmat uskonnot ovatkin poikkeuksetta polyteistisia. Monoteismi on paljon myöhemmin syntynyt näkemys joka yhdistää melkoisen joukon polyteistisiä jumalia yhdeksi jumalhahmoksi, ja suurimpana muutoksena yhdistää luojatason ja valtaa pitävän, palvontaa kaipaavien jumaluuksien tason yhdeksi jumaluuden tasoksi.
Tämä aiheuttaa monia loogisia ongelmia mutta se onkin keskustelunaihe joksikin toiseksi kertaa.
Monoteismissa Jumala on käytännössä aina kaikkivoipa. Tämä tarkoittaa käytännössä ettei ole mitään mitä Jumala ei voisi tehdä joten kaikessa mitä tapahtuu on kyse Jumalan tahdosta ja siitä mitä Jumala tahtoo sallia tapahtuvan. Jumalalla ei voi olla todellisia vihollisia koska halutessaan Jumala voi tuhota minkä tahansa Häntä vastustustavan olennon pelkällä ajatuksellaan eikä ole mitään tahoa joka voisi millään tasolla rajoittaa Jumalan toimintaa.
Myöskin mm. luonnonmullistukset ovat täysin Jumalan hallittavissa, luonnonmullistukset ovat mahdollisia vain jos Jumala tahtoo niiden olevan mahdollisia joten Jumala on käytännössä aina vastuussa luonnonmullistuksista. Jumala ei myöskään voi tehdä virheitä joten kaikki mitä tapahtuu on myös tarkoitettu tulevan tapahtumaan, mikään ei ole sattumaa.
Polyteismissa jumalat eivät kaikkivoipia. Tämä tarkoittaa että jumalten kyvyt ovat rajalliset ja täten on mahdollista että tapahtuu kaikenlaista mikä ei ole jumalten tahdon mukaista, on asioita joita jumalat eivät voi estää vaikka kuinka yrittäisivät. Polyteismissa myös jumalilla voi olla ja usein onkin vihollisia joita vastaan sotivat mutteivat kykene näitä oikeastaan koskaan lopullisesti päihittämään. Vain vihollinen jolle voi hävitä on todellinen vihollinen.
Polyteistiset jumalien kyvyillä on selkeät rajat joita hyödyntämällä vihollinen kykenee rajoittamaan jumalten toimintaa.
Luonnonmullistukset tapahtuvat yleisesti siksi että jumalat eivät sillä kertaa pystyneet estämään. Polyteististen jumalten ja vihollisen välillä on jatkuva sota jossa välillä voitetaan taisteluita ja välillä hävitään. Polyteistiset jumalat myös tekevät virheitä, he eivät ole täydellisiä ja aina joskus tapahtuu aina mitä jumalat eivät tahdo eivätkä tarkoita tapahtuvan.
Monoteistinen Jumala voi tuntua mahtavammalta kuin rajoittuneet polyteistiset jumalat.. Mutta on tärkeää muistaa että valtaa pitävät ja palvontaa kaipaavat jumalat ovat vain yksin polyteismin jumalolentojen taso.
Näiden verrattain hyvin heikkojen jumalten yläpuolella on oikeastaan kaikissa polyteistisissa uskonnoissa korkeampia ns. luojatason jumalia jotka yksinkertaisesti eivät vain pahemmin puutu alempien tasojen tapahtumiin ja varsinkin ihmisten näkökulmasta ovat hyvin deistisiä jumalolentoja.
Käytännössä vanhimmat uskonnot ovatkin poikkeuksetta polyteistisia. Monoteismi on paljon myöhemmin syntynyt näkemys joka yhdistää melkoisen joukon polyteistisiä jumalia yhdeksi jumalhahmoksi, ja suurimpana muutoksena yhdistää luojatason ja valtaa pitävän, palvontaa kaipaavien jumaluuksien tason yhdeksi jumaluuden tasoksi.
Tämä aiheuttaa monia loogisia ongelmia mutta se onkin keskustelunaihe joksikin toiseksi kertaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taruja, olettamuksia, uskomuksia molemmat näkemykset.
Ihmiset yrittävät selittää jumaluutta aina kulloisten yhteiskunnallisten näkemysten valossa milloin mitenkin ja miten itselle parhaiten sopii. Joka tapauksessa aina kun jumaluudelle annetaan hahmo tai persoonallisuus, ollaan kaukana totuudesta!
Monoteismi kehittyi Raamatussa vasta varsin myöhään eikä saavuttanut koskaan lopullista ykseyttään, vielä Paavali tunnustaa muita jumaluuksia, vaikka kieltääkin niiden palvonnan.
Raamatussa Jumalan eräs nimitys on EL ELJON eli Korkein voima. Kristinuskon Herra eli JEHOVA tai JAHVE tai vain JHVH ei tuota Jumalaa markkeeraa.
V Mooseksenkirjan luvussa 32, sen jakeessa 8 EL ELJON jakaa kansoja perinnöiksi (tai kansoille perintöjä) niin ilmenee, että JHVH on yksi perinnön saajista eli alisteinen Korkeimmalle.
Raamatun kääntäjät yrittävät käännöksin parhaansa mukaan kätkeä tätä. mutta Vt:n muistakin jakeista selviää, että monoteismi ei ole ollut itsestäänselviö.
Polyteistit eivät viittaa mihinkään yksinomaiseen pelastus vain vaikkapa Kristuksessa. Tämä perustuu siihen etteu absoluutteja ole olemassa edes tieteellisessä ajattelussa, totuus on siis voimassa vain niin kauan kunnes toisin todistetaan.