KOLME ERILAISTA USKONSUUNTAA
1. Kirkoilla ym. uskonsuunnilla on toinen toistaan hienompia kirkko- ja rukoushuonerakennuksia. Niissä olevat ihmiset ovat myös paljon yhtä keskenään ”yli seurakuntarajojen” kuten he sanovat.
2. Kaikissa kaupungeissa on myös erikseen olevaa yhteiskristillistä toimintaa. Heilläkin on tasokkaita kokouspaikkoja. Siellä on myös monentasoista yhteyttä, kaikille sopivaa, jokaiselle jotakin. He eivät välitä, vaikka kuuluvatkin erilaisiin oppisuuntauksiin. "Kukin uskokoon tavallaan!" on heidän muotisanansa. Heille ei siis ole tärkeää Raamatun opetus uskovien yhteydestä (esim. Apt. 2:38,41).
3. On kolmaskin yhteyden suunta. Se on apostolisen uskon perustalla olevaa Jeesuksen omien yhteyttä USKONSUUNTIEN JA YHTEISKRISTILLISYYDEN ULKOPUOLELLA. Tässä yhteydessä ovat ne, jotka ovat jättäneet taakseen KAIKKI kahdentuhannen vuoden aikana syntyneet uskonsuunnat. Sellaiset on sivuutettu, ja palattu takaisin niitä edeltävään aikaan, alkuperäiseen kristinuskoon. Tässä tunnustamme veljiksi uskoon tulleet ”ilman seurakuntarajoja”. Mutta yhteistoimintaan otamme mukaan vain 1. ja 2. suuntauksista irrottautuneet. Emme hyväksy sekauskontoja (=Baabel).
Pyhä Henki etsii nyt niitä Jeesuksen verellä puhdistettuja kristittyjä, jotka tahtovat pysyä Jumalan Sanan tiellä, vaihtoehdossa 3. Se tarkoittaa asettumista yhteiskristillisen ekumenian ulkopuolelle.
– Tämä Raamatun mukainen toimintamme olisi aivan turha lisä uskontojen kirjoon, jos hyväksyisimme yhteiskristillisyyden yms. Jos olisimme mukana tuossa sekauskonnossa, niin voisimme antaa työmme panoksen sinne.
Mutta me olemme ottaneet vastaan rakkauden totuuteen (2 Tess. 2:10-12) emmekä siksi voi olla mukana ekumeenisessa yhteiskristillisyydessä, 1. ja 2. vaihtoehdoissa.
Tähän meidän 3. -yhteyteen kuuluu Jeesuksen opetus keskinäisestä rakkaudesta (Joh. 13:34,35) ja yhteydestä (Joh. 17:23). Vain tässä se voi toteutua Raamatun opettamalla tavalla.
Ensin siis oli seurakunta! Sitten tulivat uskonsuunnat.
"Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme." 1 Joh. 2:19.
Eikö lähteneiden tule palata?
Eihän olisi oikein, että me menisimme uskonsuuntiin, vaan oikein on, että meistä lähteneet ja uskonsuuntiin menneet palaavat seurakuntalinjalle!
PS. Kaikissa kolmessa ryhmässä on pelastuneita, Taivaaseen matkalla olevia Jumalan lapsia, uudestisyntyneitä, jotka ovat ottaneet vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi! Ja osa meistä kaikista pääsee perille!
Ehkäpä?
1. Kirkoilla ym. uskonsuunnilla on toinen toistaan hienompia kirkko- ja rukoushuonerakennuksia. Niissä olevat ihmiset ovat myös paljon yhtä keskenään ”yli seurakuntarajojen” kuten he sanovat.
2. Kaikissa kaupungeissa on myös erikseen olevaa yhteiskristillistä toimintaa. Heilläkin on tasokkaita kokouspaikkoja. Siellä on myös monentasoista yhteyttä, kaikille sopivaa, jokaiselle jotakin. He eivät välitä, vaikka kuuluvatkin erilaisiin oppisuuntauksiin. "Kukin uskokoon tavallaan!" on heidän muotisanansa. Heille ei siis ole tärkeää Raamatun opetus uskovien yhteydestä (esim. Apt. 2:38,41).
3. On kolmaskin yhteyden suunta. Se on apostolisen uskon perustalla olevaa Jeesuksen omien yhteyttä USKONSUUNTIEN JA YHTEISKRISTILLISYYDEN ULKOPUOLELLA. Tässä yhteydessä ovat ne, jotka ovat jättäneet taakseen KAIKKI kahdentuhannen vuoden aikana syntyneet uskonsuunnat. Sellaiset on sivuutettu, ja palattu takaisin niitä edeltävään aikaan, alkuperäiseen kristinuskoon. Tässä tunnustamme veljiksi uskoon tulleet ”ilman seurakuntarajoja”. Mutta yhteistoimintaan otamme mukaan vain 1. ja 2. suuntauksista irrottautuneet. Emme hyväksy sekauskontoja (=Baabel).
Pyhä Henki etsii nyt niitä Jeesuksen verellä puhdistettuja kristittyjä, jotka tahtovat pysyä Jumalan Sanan tiellä, vaihtoehdossa 3. Se tarkoittaa asettumista yhteiskristillisen ekumenian ulkopuolelle.
– Tämä Raamatun mukainen toimintamme olisi aivan turha lisä uskontojen kirjoon, jos hyväksyisimme yhteiskristillisyyden yms. Jos olisimme mukana tuossa sekauskonnossa, niin voisimme antaa työmme panoksen sinne.
Mutta me olemme ottaneet vastaan rakkauden totuuteen (2 Tess. 2:10-12) emmekä siksi voi olla mukana ekumeenisessa yhteiskristillisyydessä, 1. ja 2. vaihtoehdoissa.
Tähän meidän 3. -yhteyteen kuuluu Jeesuksen opetus keskinäisestä rakkaudesta (Joh. 13:34,35) ja yhteydestä (Joh. 17:23). Vain tässä se voi toteutua Raamatun opettamalla tavalla.
Ensin siis oli seurakunta! Sitten tulivat uskonsuunnat.
"Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme." 1 Joh. 2:19.
Eikö lähteneiden tule palata?
Eihän olisi oikein, että me menisimme uskonsuuntiin, vaan oikein on, että meistä lähteneet ja uskonsuuntiin menneet palaavat seurakuntalinjalle!
PS. Kaikissa kolmessa ryhmässä on pelastuneita, Taivaaseen matkalla olevia Jumalan lapsia, uudestisyntyneitä, jotka ovat ottaneet vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi! Ja osa meistä kaikista pääsee perille!
Ehkäpä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun laittamassa järjestyksessä kolmas kuuluu ensin. Muut tulivat jäljestä päin.