Takinkääntäjä

Poikkeuksellisesti siteeraan tuossa kumpaakin viestiä ihan kokonaisuudessaan - niin hyviä ne olivat alusta loppuun saakka, herättämään ajatuksia, keskustelua:

// // Miksi sellaista uskovaista sanotaan jos hän on ensin luterilainen, sitten helluntalainen, seuraavaksi karismaatikko ja lopulta käännytetty 7. päivän adventismiin? // //

// // Tuonelaan, tuonelaan me matkalla oomme.....
"Tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe." // //

Luterilaisuuteen syntynyt, ottanut omakseen myös helluntailaisuden karismaattisuuksineen ja
lopulta jopa adventisminkin ennakkoluulottomasti hyhväksynyt ja silti luterilaisena pysynyt -
nykyisin sitä sanotaan hengelliseksi siunaukseksi. Niinkuin monikielisyyttä kansalliseksi rikkaudeksi. Paavali haastaa: ei kaiketi Kristus ole jaettu?

Tuo psalminkohta laittaa vakavoitumaan elämän edessä vuosi vuodelta enemmän, sillä vaikka ikää ei vielä paljon ole, niin tässä kokee, että ihmistä aina vaan riisutaan enemmän.
Daavid jos kuka ja Job tiesivät olevansa Jumalan kämemnellä; silti heistä TUNTUI ajoittain aivan muulta:

Job 6:4
Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,
niiden myrkkyä minun sieluni juo,
minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

Ps. 88:16 Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.

Jesus. Daavidin poika, armahda minua!
(Matt.9:27, 15:22, 20:30, 20:31.)

USKOONTULOKO TAKIN KÄÄNTÄMISTÄ ?

Uskoontulo ei mielestäni ole takinkääntämistä, sillä mehän saadaan aivan uusi
nuttu vanhurskauden Herralta. Heitämme oman virttyneen viittamme pois kuin
sokea konsanaan tuon viittansa, joka oli sokean tunnusmerkki aikoinaan.
Nykyisinhän se on valkoinen keppi.