Lehdistötuki sisällytetään puoluetukeen vuodesta 2008
Lehdistötuen muutos valmisteltiin hallitusohjelman mukaisesti siten, että pääosa tuesta jaetaan puolueille kansanedustajien lukumäärän mukaisesti.
Nykyistä erilliseltä lehdistötukimomentilta jaettavaa tukea (500.000 €) pidetään EU:n lainsäädännössä yritystukena, johon sovelletaan yhteisön valtiontukimääräyksiä ja joista on tehtävä ilmoitus EU:n komissiolle.
Puolueille parlamentaarisesti annettava avustus 18 miljoonaa € on tarkoitettu viestinnän ja tiedotustoiminnan tukemiseen on siis poliittisen toiminnan tukemista, jota EU ei katso ongelmalliseksi.
Yhteisölainsäädännön tulkinnan pohjalta käydyissä neuvotteluissa hallituspuolueiden puoluesihteerien kanssa Jarmo Korhonen (kepu)
Taru Tujunen (kok), Panu Laturi (vihr.) ja Ulla Achrén (RKP)
päädyttiin siihen, että parlamentaarisin perustein jaettu lehdistötuki sisällytetään jatkossa yleiseen puoluetukeen.
Harkinnanvaraiseen lehdistötukeen varataan 500 000 euroa. Avustusta käytetään valtakunnallisilla vähemmistökielillä julkaistavien sanomalehtien tukemiseen.
18 miljoonaa euroa lehdistötukea verorahoista kanavoidaan päähallituspuolueille, josta käyttävät siitä omaan vaalityöhönsä - luoja ties miten paljon.
Kun puolueet päättävät, missä lehdissä mainostavat he päättävät myös lehden linjan. Mainoksia ei anneta lehdille, jotka tekevät tutkivaa journalismia päähallituspuolueiden politiikasta.
Suomessa on siis puolueiden hallitsema media. 18 miljoonaa euroa on suuri summa, jolla puolueet ohjailevat lehtien sisältöä. Sananvapautta ei Suomessa ole. Maakunnissa on enää jäljellä vain puolueiden tukema ykköslehdistö.
Vain 500.000 euroa on varsinaista puoluetukea, joka suunnataan vähemmistökielillä julkaistaville lehdille, joten RKP:n tukijalehdet nappaavat tästä vähäisestä tuesta suurimman osan.
Näin on maakuntien kakkos- ja kolmos-lehdet kadonneet kuin tuhkatuuleen.
Valinnan varaa ei tilaajilla enää ole. Jos asut Kuopion seudulla joudut tilaamaan kepulaisen Savon Sanomat, eli "mullikan" kuten paikalliset sanovat.
Eipä ole ihme, että nukkuvien puolueen osuus äänestäjistä on suuri. Vaihtoehtolehtiä ei Suomessa enää ole. Nettiin on syntynyt jokunen pienellä kustannuksella tehty vaatimaton verkkolehti.
Suuri osa suomalaisista ei tiedä politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista paljoakaan - ja ketä kiinnostaakaan, kun saippusarjoja, visailuja kisailuja sekä miljonääriäitien tai "Tuksu-Tukiaisen" seikkailuja voi seurata mielin määrin... ja valinnan varaa ei ole. Yhteiskunnalliset ja asiaohjelmat ovat poikkeuksia ohjelmatarjonnassa.
Pitäisikö kiinnostaa? Ja kuka tietää? Ehkä visailu tai kisailu myös näistä asioista olisi paikallaan?
- mitkä ovat hallituspuolueita ja mitkä ovat oppositiopuolueita
- mitkä ovat hallituksen tai eduskunnan voimasuhteet ja miten se vaikuttaa lainsäädäntötyöhön tai budjettivaltaan
- minkälainen on hallitusohjelma
- paljonko ovat valtion budjetin tulot ja menot
- miten eri ministeriöt jakavat tukiaisia ja verohelpotuksia ja miten
niitä valvotaan
- ovatko EK:n vaatimukset toteutuneet valtion budjetissa?
--- muun muassa Suomen Kuvalehti kirjoitti, että kokoomuksen ja EK:n tavoitteet ovat monilta osin yhteneväiset
- ovatko MTK: vaatimukset toteutetty valtion budjetissa?
--- mitkä ovat uusimpia (entisten 200 tukimuodon lisäksi) maataloustuottajien tukimuotoja ja miten ne on kohdennettu
- mitä valiokuntia on ja mitkä ovat valiokuntien tehtävät
- kuka käyttää Suomessa lainsäädäntö- ja budjettivaltaa
- miten tänä vuonna veroja kerätään - nousevatko välilliset vai välittömät verot
- miten veropolitiikka on vaikuttanut tuloerojen kasvuun
jne.
Media kertoo satuja, eli että puolueilla ei ole eroja. Että eri puolueiden ehdokkailla ei ole eroja. Eroja kyllä on. Suurimmat erot ovat veropolitiikassa ja tukiaispolitiikassa. Myös sosiaali- ja terveyspolitiikassa on suuria eroja samoin kuin koulutuspolitiikassa.
Puoluetukiaisista rahoitettu media on saanut äänestäjät uskomaan, että äänestäminen ei kannata, kun "kaikki ne ovat samanlaisia".
Agraaripuolue kepun intressiryhmä on pieni, eli maa- ja metsätaloustuottajia on vajaat 60.000 ja myös kokoomuksen intressiryhmä eli yritysten omistajat ja sijoittajat on pieni - vajaan prosentin äänestäjistä...
Kepulle ja kokoomukselle on tärkeää, että suuri keskiluokka uskoo, että "kaikki ehdokkaat ja puolueet ovat samanlaisia" ja että "on sama ketä äänestää".
Näin monet jäävät nukkumaan tai äänestävät omien etujensa vastaisesti.
Lehdistötuen muutos valmisteltiin hallitusohjelman mukaisesti siten, että pääosa tuesta jaetaan puolueille kansanedustajien lukumäärän mukaisesti.
Nykyistä erilliseltä lehdistötukimomentilta jaettavaa tukea (500.000 €) pidetään EU:n lainsäädännössä yritystukena, johon sovelletaan yhteisön valtiontukimääräyksiä ja joista on tehtävä ilmoitus EU:n komissiolle.
Puolueille parlamentaarisesti annettava avustus 18 miljoonaa € on tarkoitettu viestinnän ja tiedotustoiminnan tukemiseen on siis poliittisen toiminnan tukemista, jota EU ei katso ongelmalliseksi.
Yhteisölainsäädännön tulkinnan pohjalta käydyissä neuvotteluissa hallituspuolueiden puoluesihteerien kanssa Jarmo Korhonen (kepu)
Taru Tujunen (kok), Panu Laturi (vihr.) ja Ulla Achrén (RKP)
päädyttiin siihen, että parlamentaarisin perustein jaettu lehdistötuki sisällytetään jatkossa yleiseen puoluetukeen.
Harkinnanvaraiseen lehdistötukeen varataan 500 000 euroa. Avustusta käytetään valtakunnallisilla vähemmistökielillä julkaistavien sanomalehtien tukemiseen.
18 miljoonaa euroa lehdistötukea verorahoista kanavoidaan päähallituspuolueille, josta käyttävät siitä omaan vaalityöhönsä - luoja ties miten paljon.
Kun puolueet päättävät, missä lehdissä mainostavat he päättävät myös lehden linjan. Mainoksia ei anneta lehdille, jotka tekevät tutkivaa journalismia päähallituspuolueiden politiikasta.
Suomessa on siis puolueiden hallitsema media. 18 miljoonaa euroa on suuri summa, jolla puolueet ohjailevat lehtien sisältöä. Sananvapautta ei Suomessa ole. Maakunnissa on enää jäljellä vain puolueiden tukema ykköslehdistö.
Vain 500.000 euroa on varsinaista puoluetukea, joka suunnataan vähemmistökielillä julkaistaville lehdille, joten RKP:n tukijalehdet nappaavat tästä vähäisestä tuesta suurimman osan.
Näin on maakuntien kakkos- ja kolmos-lehdet kadonneet kuin tuhkatuuleen.
Valinnan varaa ei tilaajilla enää ole. Jos asut Kuopion seudulla joudut tilaamaan kepulaisen Savon Sanomat, eli "mullikan" kuten paikalliset sanovat.
Eipä ole ihme, että nukkuvien puolueen osuus äänestäjistä on suuri. Vaihtoehtolehtiä ei Suomessa enää ole. Nettiin on syntynyt jokunen pienellä kustannuksella tehty vaatimaton verkkolehti.
Suuri osa suomalaisista ei tiedä politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista paljoakaan - ja ketä kiinnostaakaan, kun saippusarjoja, visailuja kisailuja sekä miljonääriäitien tai "Tuksu-Tukiaisen" seikkailuja voi seurata mielin määrin... ja valinnan varaa ei ole. Yhteiskunnalliset ja asiaohjelmat ovat poikkeuksia ohjelmatarjonnassa.
Pitäisikö kiinnostaa? Ja kuka tietää? Ehkä visailu tai kisailu myös näistä asioista olisi paikallaan?
- mitkä ovat hallituspuolueita ja mitkä ovat oppositiopuolueita
- mitkä ovat hallituksen tai eduskunnan voimasuhteet ja miten se vaikuttaa lainsäädäntötyöhön tai budjettivaltaan
- minkälainen on hallitusohjelma
- paljonko ovat valtion budjetin tulot ja menot
- miten eri ministeriöt jakavat tukiaisia ja verohelpotuksia ja miten
niitä valvotaan
- ovatko EK:n vaatimukset toteutuneet valtion budjetissa?
--- muun muassa Suomen Kuvalehti kirjoitti, että kokoomuksen ja EK:n tavoitteet ovat monilta osin yhteneväiset
- ovatko MTK: vaatimukset toteutetty valtion budjetissa?
--- mitkä ovat uusimpia (entisten 200 tukimuodon lisäksi) maataloustuottajien tukimuotoja ja miten ne on kohdennettu
- mitä valiokuntia on ja mitkä ovat valiokuntien tehtävät
- kuka käyttää Suomessa lainsäädäntö- ja budjettivaltaa
- miten tänä vuonna veroja kerätään - nousevatko välilliset vai välittömät verot
- miten veropolitiikka on vaikuttanut tuloerojen kasvuun
jne.
Media kertoo satuja, eli että puolueilla ei ole eroja. Että eri puolueiden ehdokkailla ei ole eroja. Eroja kyllä on. Suurimmat erot ovat veropolitiikassa ja tukiaispolitiikassa. Myös sosiaali- ja terveyspolitiikassa on suuria eroja samoin kuin koulutuspolitiikassa.
Puoluetukiaisista rahoitettu media on saanut äänestäjät uskomaan, että äänestäminen ei kannata, kun "kaikki ne ovat samanlaisia".
Agraaripuolue kepun intressiryhmä on pieni, eli maa- ja metsätaloustuottajia on vajaat 60.000 ja myös kokoomuksen intressiryhmä eli yritysten omistajat ja sijoittajat on pieni - vajaan prosentin äänestäjistä...
Kepulle ja kokoomukselle on tärkeää, että suuri keskiluokka uskoo, että "kaikki ehdokkaat ja puolueet ovat samanlaisia" ja että "on sama ketä äänestää".
Näin monet jäävät nukkumaan tai äänestävät omien etujensa vastaisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.