Tällä palstalla on esitetty että paratisiin päästyään ihminen unohtaa menneet. Ihminen ei muista esim omia lapsiaan maanpäällisestä ajastaan jotta hän ei voisi surra heitä heidän mahdollisesti jouduttuaan kadotukseen. Ja taivaassa voisi iloita yhdessä parannuksen tehneen murhaaja raiskaajan kanssa.
Tässä on mielenkiintoinen paradoksi. Ensin kilvoitellaan maanpäällä koko elämä jotta oltaisiin kelvollisia Jumalalle. Sitten saadaan palkinto ja päästään paratiisiin mutta...Perille päästyämme emme tietäisi että olisimme pelastuneet edes mistään. Koska emme muista mennyttä.
Muistinmenetys on sama asia kuin ikuinen kadotus. Teet niin tai näin lopputulos on sama.
Tässä on mielenkiintoinen paradoksi. Ensin kilvoitellaan maanpäällä koko elämä jotta oltaisiin kelvollisia Jumalalle. Sitten saadaan palkinto ja päästään paratiisiin mutta...Perille päästyämme emme tietäisi että olisimme pelastuneet edes mistään. Koska emme muista mennyttä.
Muistinmenetys on sama asia kuin ikuinen kadotus. Teet niin tai näin lopputulos on sama.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa , ketään ei ilmeisesti aihe kiinnosta....
* Kyllä me muistamme. Muistamme aina ja joka hetki Vapahtajan haavat, niistä me tunnemmekin Hänet. Siellä ei entiset ajatukseen astu. Mutta tunnemme kyllä omaisemme, emme vaan samalla tavalla kuin tunsimme täällä ajassa. Siellä kaikki on paljon PAREMMIN, me tunnemmekin toisemme siellä paremmin kuin koskaan täällä. Ei ole olemassa taivaassa mitään paradoksia, ei vaihteen varjoa, ei huolen häivää, onnellisuuskin siellä on täydellinen ja loppumaton olotila. Usko vaan, siellä on moninverroin kaikki parempaa kuin täällä.
Raamattu kertoo että taivaassa ei ole perheitä. Siellä ": Ollaan niinkuin enkelit".Siellä ei ole mitään epäpyhää. Siellä asuu vain neitsyet=viattomat. Neitsyeillä Ramattu tarkoittaa myös miehiä, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa.
Lisääntykää ja täyttäkää maa ... Miten se onnistuu itseään saastuttamatta?
Millä tavalla tunnemme omaisemme paremmin kuin maanpäällä, jos emme voi tuntea edes empatiaa heitä kohtaan? En käsitä.
Toisaalta jos ihminen ei voi tuntea kuin iloa ja onnellisuutta on se jotenkin epänormaalia. Tai vaikeasti käsitettävä asia. Ilman pahaa ei voi olla hyvää. Asioiden aistimiseen tarvitaan aina perspektiivi. Olisi tylsää olla ikuisuuden koko ajan onnellinen ja hykerrellä riemusta ,miljoonia vuosia.
Ihmisen tietoisuushan on ihmisen menneisyys. Se kuka olemme on juuri se mitä olemme kokeneet. Jos emme muista mitään emme ole olemassa.
Kristinuskonkin mukaan ihmisellä on lihallinen ruumis ja sielu. Tämä sielu sitten menee taivaaseen, eikö? Sielulla pitäisi olla jonkinlainen informaationtallennus kyky jotta se voisi olla tietoinen itsestään ja omata vapaan tahdon.
Nyt jos sielun informaatioon kajotaan Jumalan puolelta .Esim poistetaan kyky tuntea surua ja empatiaa ei se ole enää aito alkuperäinen sielu.
tuonelanjoki nun ylitetään niin kaikki unohtuu.
Mutta luonnon muistissa "Akaasha-aikakirjoissa" on kaikki tekomme ylhäällä.
Mitä kylvämme sitä niitämme.
Uskovaiset kovin itsekkäitä kun luulevat juhlivansa paratiisissa ikuisesti jeesuksen jalkoja pussaillen.
He erehtyvät, ei vuokrakämpää jätetä noinvain vuokria maksamatta ja paikat sekaisin.
Me tulemme kaikki osallistumaan maapallomme kunnostukseen ja siinä tulee olemaan meille paratiisi. Aikaa on tuhansia miljoonia vuosia.