(kopio historialliselta saitilta)
NAAPUREISTAMME
Olen kirjoitellut näillä saiteilla aikaisemminkin valtionaapureistamme, lähinnä viime sotiimme liittyen, mutta Venäjästä muistaakseni muutenkin. Palaan nyt asiaan tietynlaisena yhteenvetona. Olisin mielissäni, jos joku mahdollinen lukija vaivautuisi kommentoimaan esittämääni. Sitä ei välttämättä tarvitse tehdä kovin ryppyotsaisesti, sillä sellaista asennetta pyrin itsekin välttämään esityksessäni.
Suomen kohtalonratkaisuihin ovat aina kytkeytyneet naapurimme Venäjä ja Ruotsi, jo ennen itsenäistymistämme ja myös itsenäisyytemme aikana. Myös Saksa on ollut niissä aina mukana, itsenäistyessämme ja viime sodissamme erittäin merkittävästi. Saksan merkitys on ollut meille viime vuosisadalla ja oikeastaan myös nykyisin suurempi kuin monien meitä lähempänä olevien maiden, eräät rajanaapurimmekin huomioon ottaen. Mutta tässä lyhyessä esityksessäni otan nyt esille vain rajanaapurimme Venäjän, Ruotsin, Viron ja Norjan.
NAAPUREISTAMME
Olen kirjoitellut näillä saiteilla aikaisemminkin valtionaapureistamme, lähinnä viime sotiimme liittyen, mutta Venäjästä muistaakseni muutenkin. Palaan nyt asiaan tietynlaisena yhteenvetona. Olisin mielissäni, jos joku mahdollinen lukija vaivautuisi kommentoimaan esittämääni. Sitä ei välttämättä tarvitse tehdä kovin ryppyotsaisesti, sillä sellaista asennetta pyrin itsekin välttämään esityksessäni.
Suomen kohtalonratkaisuihin ovat aina kytkeytyneet naapurimme Venäjä ja Ruotsi, jo ennen itsenäistymistämme ja myös itsenäisyytemme aikana. Myös Saksa on ollut niissä aina mukana, itsenäistyessämme ja viime sodissamme erittäin merkittävästi. Saksan merkitys on ollut meille viime vuosisadalla ja oikeastaan myös nykyisin suurempi kuin monien meitä lähempänä olevien maiden, eräät rajanaapurimmekin huomioon ottaen. Mutta tässä lyhyessä esityksessäni otan nyt esille vain rajanaapurimme Venäjän, Ruotsin, Viron ja Norjan.
Vastaukset 39
Vanhimmat
RUOTSI
Vaikka meillä puhutaan historiallisesta Ruotsi-Suomesta – ainakin minun kouluaikoinani vielä puhuttiin – Ruotsi ei emämaana ollessaan mitenkään tunnustanut Suomen erityisasemaa. Suomi oli ollut Ruotsille vain puskurivyöhyke, milloin leveämpi milloin kapeampi, sen lukuisissa sodissa 1300-1700 luvuilla. Suomen sodassa 1808-09 Ruotsi luopui Suomesta kovin helpolla. Se ei edes yrittänyt pysäyttää vihollista rajalla, vaan päästi taistelut heti Suomen puolelle. Nuo 24000 heikosti koulutettua ja varustettua valtaosin suomalaista ruotusotilasta kyllä taistelivat urhoollisesti lukuisilla taistelupaikoilla, kuten Runeberg sankarieepoksessaan Vänrikki Stoolin tarinoissa kertoo, ja kärsivät suuret, noin 6000 miehen tappiot. Sodan lopputulos koitui Suomen onneksi, sillä jos Ruotsin valta olisi jatkunut tänne asti, olisimme jo tulleet täysin ruotsalaistetuiksi, niin uskon. Suomen sotaan muuten loppui Ruotsin sotahistoria, kun sillä ei enää ollut suomalaisia sotilaita, joilla se oli taistellut maineikkaasti Euroopan monilla taistelukentillä! Norjan se vielä pystyi valloittamaan Tanskalta 1814 ja pitämään sitä pakkounionissa kanssaan vuoteen 1905 asti. Kokemukset siitä unionista osaltaan ylläpitävät norjalaisten haluttomuutta EU:iin liittymiseen.
Vapaussodassamme 1918 Ruotsi auttoi valkoisia pelosta, että punaisten voittaessa se saisi Neuvostoliiton rajanaapurikseen. Ruotsi on ollut meille rakas vihollinen urheilussa ja kova kilpakumppani monella muullakin alueella. Se on ollut meille myös hyvä naapuri, mutta ei suinkaan pyyteettömästi, mikä on ymmärrettävää. Talvisodan sytyttyä 1939 Ruotsi julisti, että ”Finlands sak är vår” ja auttoikin meitä paljon materiaalisesti, mutta ahneus voitti pian Neuvostoliiton pelon ja Ruotsi kielsi läpikulun meille länsimaista tulossa olleelta sotilasavulta, jotta malmi- ja tavarakuljetukset Saksaan - Neuvostoliiton silloiselle liittolaiselle - ja niistä tulevat rahavirrat eivät olisi häiriintyneet. Ruotsin kansa tunsi kyllä suurta myötätuntoa suomalaisia kohtaan ja 8000 ruotsalaista vapaaehtoista taisteli rinnallamme, jopa rintamavastuussa Sallan rintamalla, Ruotsin valtiojohdon kieltoa uhmaten.
Välirauhan aikana Ruotsi karttoi sitoutumasta mitenkään Suomen puolustamiseen ja jatkosodan aikana se yritti painostaa meidät rauhaan ehdoilla millä hyvänsä, mutta me pidimme päämme kylmänä, ja torjuntavoittomme ansiosta vältyimme Neuvostoliiton vaatimalta ehdottomalta antautumiselta. Tuhannet suomalaislapset saivat Ruotsista turvallisen kodin sodan aikana, ja monet - minun siskopuolenikin - jäivät sille tielleen Ruotsia hyödyttämään. Myöhemmin sadattuhannet suomalaiset ovat saaneet Ruotsista kipeästi tarvitsemaansa työtä, mutta Ruotsi on saanut heiltä tarvitsemansa työpanoksen ja Suomi on menettänyt Ruotsille arvokkainta pääomaansa. Niin että emme me taida olla velkaa Ruotsille.
Ruotsin politiikassa on piirteitä, jotka eivät ole suomalaisten enemmistön mieleen. Sellainen on torjuva asennoituminen suomalaisten siirtolaisten pyrkimyksiin, ennen muuta nuiva suhtautuminen suomen kieleen. Kyllä maan suurimmalla kielivähemmistöllä, joista useimmat lienevät jo Ruotsin kansalaisia, pitäisi olla paremmat mahdollisuudet, mieluiten lakisääteiset oikeudet äidinkieliseen koulutukseen ja tärkeimpiin palveluihin. Toinen edelleen ajoittain esiintyvä suomalaisia ärsyttävä piirre on ruotsalaispolitiikkojen oppimestariasenne Suomea kohtaan. Ruotsin valtiojohdolla ei ole oikeutta eikä luulisi olevan ”kanttiakaan” neuvoa mitä meidän tulisi tehdä EU-linjauksissamme, maamiinoissamme tai pakolaiskysymyksessä; heidän tulisi muistaa, miten Ruotsi luopui Suomesta. Eiköhän pyrkimys Suomen holhoamiseen ole nyt jo pahasti myöhässä! Ruotsin puhevaltaa ei liioin lisää tuo maan talvisotamme aikainen käyttäytyminen.
Suurvalta-asemansa menetettyään Ruotsi on hoitanut politiikkansa taitavasti ja se on pystynyt kääntämään muiden sodat jopa hyödykseen. Tästä kertoo hyvin Tapani Suomisen kokoama huomattavien pohjoismaisten asiantuntijoiden kirjoituksista koostuva antologia ”Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa” (2002). On ymmärrettävää, että Ruotsi edelleen ajattelee ensisijaisesti omaa etuaan, mutta siihen liittyvästä perinteisestä jahkailevasta varovaisuudestaan johtuen se on joskus meille hankala EU-kumppani. Unioniin se tosin yritti livahtaa nopeasti, aikeestaan meille kertomatta, mutta rahaliittoon se tulee jälkijunassa!
VIRO
Seuraavaksi minun on ruodittava etelänaapurimme. Teen sen ilomielin, sillä minulla on vain hyviä ajatuksia pienestä sukulaiskansastamme virolaisista.
Jo lapsuudessa, kansakoulussa lukemani perusteella, omaksuin käsityksen virolaisista ahkerana, siistinä ja valistuneena kansana. Virossa oli ylioppilaita prosentuaalisesti enemmän kuin missään muussa maassa maailmassa. Samoin minulla oli käsitys, että Viro on kaunis ja hyvin hoidettu maa. Tiesin myös, että virolaisia vapaaehtoisia osallistui sotiimme. Sodissamme taisteli 3500 virolaista, joista muodostettu JR 200 osallistui Kannaksen ratkaisutaisteluihin kesällä 1944, jolloin se kärsi yli 200 miehen tappiot. Lisäksi laivastossamme palveli paljon Viron rannikon poikia.
Vaikka tiesin monien asioiden muuttuneen kommunistisen hallinnon aikana, silti järkytyin suuresti käydessäni ensimmäisen ja ainoan kerran Neuvosto-Virossa vuonna 1985. Sellaista rappiota ja köyhyyttä tuskin olin nähnyt edes sodan runtelemassa Suezin kaupungissa. Siellä sentään kävi vilkas hyörinä ja torit ja kaupat pursuivat ruokaa ja tavaraa, kun Tallinnan kuoppaisilla kaduilla kolisteli vain muutama ruosteinen ja savuttava linja- tai kuorma-autorämä ja alakuloisen harmaan keskustan rapistuneet kaupat ammottivat tyhjyyttään. Ruokakaupassa oli vain leipää, perunoita, läskistä sianlihaa ja yhtä lajia makkaraa. Tuon kaiken nähdessäni heräsi valtava myötätuntoni virolaisia kohtaan, vaikka surinkin heitä jo menetettynä kansana. En voinut kuvitellakaan, että Viro jo viiden vuoden kuluttua on taas itsenäinen ja sen kansa vapaa! Eipä siihen uskonut Suomen presidentti vielä viittä vuotta myöhemminkään, kun hän varoitteli virolaisia yltiöpäisestä yrityksestä!
Onneksi virolaiset itse tunsivat tilanteen ja mahdollisuutensa paremmin. Viron taas itsenäistyttyä siellä jokseenkin vuosittain käydessäni olen joka kerran hämmästellyt sitä kehitystä, mitä edellisen käyntini jälkeen on tapahtunut. Nyt Viro on EU:n uusien tulokkaiden kärjessä lähes kaikilla mittareilla mitattuna. Viroa ei toki voida vielä kutsua hyvinvointivaltioksi, sillä sen yltiökapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä alhaisine veroineen ilman progressiota suosii hyvätuloisia ja ylläpitää suurta köyhien määrää, joita ei heikko sosiaaliturva edes auta, mutta EU:n myötä kehitys tulee pakosta kulkemaan parempaan suuntaan. Virossa on vielä paljon muitakin ongelmia, kuten rikollisuus - niin että rikollisia siellä riittää myös meille lähetettäväksi - ja monet muut ilmiöt, jotka juurtuivat kansaan tuon alan hyvässä 50-vuotisessa korkeakoulussa, Neuvostoliitossa. Tilanne on kuitenkin parempi kuin entisessä isäntämaassa, ja uskon sen vielä korjautuvan sitä mukaa kuin maan venäläinen väestö virolaistuu hengeltään, vaikka ei välttämättä kieleltään.
NORJA
Ja kun olen nyt käsitellyt muut naapurimme, en saa unohtaa Norjaakaan!
Mehän voimme vain kadehtia tuota öljyrahoissaan kieriskelevää naapuria, joka vielä muutama vuosikymmen sitten oli köyhin pohjoismaa, jolla ei ollut juuri muuta kuin kalaa ja kauniita maisemia! Silloin eräs Iso-Britannian kauppaministeri totesikin, että ”norjalaisten kanssa ei voi tehdä kauppapolitiikkaa, koska puhe kuitenkin aina kääntyy turskaan!” Mutta Norjalla oli satumainen tuuri: sen mannerjalustasta löytyi öljyä. Se muutti kaiken. Ihmettelen vain, että nykyisinkin maassa, jolla ei ole lainkaan valtion velkaa, on korkeammat verot ja kalliimmat hinnat kuin meillä. Kenraali Aimo Pajunen sanoi kerran eräässä yhteydessä, että ”norjalaiset eivät oikein osaa”. Osaavat he ainakin urheilla ja hoitaa dopinginkin siitä kärähtämättä, sillä tuskin he muita puhtaampia pulmusia ovat; kun en ole rotuoppien kannattaja, en usko heidän geneettiseen paremmuuteen muihin nähden.
Urheilusankareistaan huolimatta norjalaisia ei voida pitää kummoisenakaan sankarikansana viime sotien valossa, sillä huhtikuussa 1940 alkanut saksalaisten hyökkäys johti jo kesäkuun alussa maan antautumiseen; saksalaiset valtasivat muun maan muutamassa viikossa, vain Narvik sinnitteli vähän aikaa. Tosin Norja edes yritti panna vähän hanttiin, kun Tanska antautui vastarinnatta. Norjassa maanpetturi Vidkun Quisling onnistui siinä, missä Otto Ville Kuusinen meillä epäonnistui surkeasti. Norjalla oli kuitenkin tuuria silloinkin aivan toisin kuin meillä: se pääsi kuten myös vielä vähäisempää ”sotasankaruutta” osoittanut Tanska heti sodan jälkeen länsiliittoutuneiden ja Naton suojaan ja nauttimaan mittavaa amerikkalaista Marshall-apua, kun me itsenäisyytemme taistelullamme kalliisti lunastaneena jouduimme edelleen ponnistelemaan suurissa vaikeuksissamme omin voimin. Vastoin tuota kenraali Pajusen näkemystä kyllä norjalaiset nytkin osaavat pitää puolensa, sillä jättäytyessään maksumiehiksi joutumisen pelossaan EU:n ulkopuolelle he kuitenkin vaativat EU:lta itselleen samoja etuja kuin unionin jäsenmailla on. Jokin roti se sentään pitäisi valtionkin itsekkyydellä olla!
Myös Norjan asenne maansa suomensukuisiin on ollut aina nihkeä. Vielä 1800-luvun loppupuolella Pohjois-Norjan, Finnmarkin, väestön enemmistö oli saamen- tai suomenkielistä, mutta se haluttiin norjalaistaa väkipakolla. Vuodesta 1880 alkaen kouluissa sai opettaa vain norjan kielellä ja vuonna 1902 muilta kuin norjankielisiltä kiellettiin maanomistus Pohjois-Norjassa. Tavalliset norjalaiset ihmiset ovat kyllä ihan mukavia, ja varsinkin takavuosina koimme heidän kanssaan erityistä läheisyyttä liittoutuessamme jotenkin henkisesti tuolloin ylivertaisessa asemassa olleita ruotsalaisia vastaan.
Kerroit ruotsalaisten tulevan EMUun jälkijunassa.
Eivät he tule EMUun jälki eikä muussakaan junassa.
Eiköhän sen asian päätä Ruotsissa kansa, toisin kuin meillä.
Kerroit Norjan vaatineen itselleen samoja etuja kuin mitä on EU:n jäsenmailla. Voisitko täsmentää?
Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus on varsin kansanvaltainen.....
Suomen osalta on makuasia olisiko EMU:sta pitänyt järjestää kansanäänestys. Mitään velvollisuutta ei ollut, koska EMU-jäsenyys oli jo päätetty EU-jäsenyyden yhteydessä. Ruotsin kansanäänestys on heidän oma ylimääräinen virityksensä. Samoin annettiin Tanskalle ja Iso-Britannialle erivapaus, koska sitä vaativat. Ahon hallitus ei vaatinut 1994 Suomelle samaa.
Kyllä Ruotsi EMUun liittyy, hluaisi liittyä jo nyt mielipidemittausten mukaan. Minulla on ruotsalaisia tuttavia, jotka kaikki harmittelevat sitä, ettei heidän maansa liittynyt rahaliittoon silloin kuin mekin ja he ovat varmoja siitä, että tulevat kyllä liittymään. Demarithan kannattavat sielläkin liittymistä ja mikäpä demarit siellä vallasta sysäisi, ei mikään näillä näkymillä.
Norja on hyvin monta kertaa ollut julkisuudessa siksi, että se haluaa itselleen mm. tulliasioissa EU-alueella samaa kohtelua kuin EU-maat. Ja eikös se ole mukana Shengen-soopimuksessa, siitä en ole nyt varma enkä ehdi tarkistaa, vaikka löytyisi varmaan netistäkin. Mitään omaansa sen sijaan Norja ei halua edes myydä suuresta rahastakaan muille, kuten nähtiin nyt Fortumin tapauksessa. Norja on kyllä viisas, kun pysyy erossa EU:sta, sillä suureksi maksumieheksihän tuo upporikas maa joutuisi, mutta toisaalta on liian härskiä vaatia itselleen EU:n etuja, jos ei ole valmis sen kustannuksiin.
Sinä siis väität, että Suomessa luovuttiin markasta demokraattisesti?
Tällaiselle väitteelle olisi jonkinlaista katetta jos vuoden 1995 eduskuntavaaleista olisi tehty ns. EMU-vaalit, mutta näinhän ei ollut.
Vuoden 95 ek-vaalien alla vakuuteltiin, ettei EMU ole ajankohtainen ainakaan seuraavalla vaalikaudella. No, monet meistä muistavat, ettei kauaa mennyt kun tehtiin ERM-kytkentä ja alettiin ajaa EMUa kuin käärmettä pyssyyn.
Tällaista on kansanvalta lipposdiktatuurissa.
Mainittakoon vielä, että eduskunnan ex puhemies Riitta Uosukainen on sanonut, ettei hän ainakaan EU-kansanäänestyksessä tiennyt äänestävänsä myös markan kohtalosta.
Tavallisen rahvaanko olisi pitänyt tietää?
Minä olen nähnyt ja kuullut Ruotsista ihan toisen tyyppisiä galluptuloksia.
Mutta sitä en epäile, etteikö niitä sinun tuttaviasi harmittasi.
Noilla Norjan tullikiistoilla tarkoitat ilmeisesti kalatuotteiden tulleja?
Uosukaiska nyt oli pihalle kaikesta muustakin niin kuin presidentinvaalikampanjan aikana nähtiin.
Markasta luovuttiin erittäin demokraattisesta. Eduskunnan siunauksella, mitä korkeampaa demokraattisuutta ei Suomesta löydy. Edustuksellinen demokratia tarkoittaa sitä, että kansan valitsemat edustajat päättävät maan asioista.
Tyytymättömyys EU-jäsenyyden ehtoihin ja sopimusten sisältöön tulee osoittaa Esko Aholle, jonka hallitus neuvotteli Suomen liittymisen ehdot.
Valta kuuluu kansalle. Edustuksellinen demokratia ei tarkoita sitä, että kansalle kuuluva valta on lupa luovuttaa peruuttamattomasti kolmannelle osapuolelle, tässä tapauksessa EU:lle. Edustuksellisessa demokratiassa kansalle kuuluva valta on vain lainassa niillä, joille kansa on sen vapaissa vaaleissa uskonut.
Ahoa on aivan turha syyttää markan hävittämisestä.
Lipposen hallituksella olisi ollut mahdollisuus kysyä asiaa kansalta aivan samoin kuin Ruotsissa tehtiin. Tämä olisi ollut suorastaan velvollisuus, koska vuoden 95 eduskuntavaaleihin ajettiin EMU-asiassa sammutetuin lyhdyin.
Kirjoitat asiaa yleensä, mutta miksi tämä kirjoitus tällä palstalla? On vähän "helmiä sioille"-tunne.
Mitä palstaa suosittelet?
palsta "Yleistä politiikasta" olisi osuvampi. En usko sen olevan ollenkaan vähänseurattu palsta, kun vaan asiallista tekstiä löytyy.
..päivänpoliittisen äherryksen lomaan niille, jotka eivät huomaa siitä muuten hetkeksikään irtaantua; ikäänkuin maailmassa ei olisi mitään suurempaa ja mielenkiintoisempaa.
Ensiksi kyllä laitoin tämän Maailmanmenoa-osaston historian saitille, ja kopioin sen siltä tänne ajatellen niitä, joiden mielenkiinto ei juuri sinne tunnu kohdistuvan, mutta jotka haluavat kernaasti kirjoituksiani voidakseen vastata niihin "asiallisesti" kuten eilen tuon "voittajista ja voitetuista" kirjoitukseni osalta nähtiin. Siis tiettyjen kepulaisten "iloksi" tämän tänne laitoin.
hihhuleille, joita osa keskustapalstalaisista on, ei kannattaisi antaa uutta puruluuta. Kyllä he siihen kumminkin tarraavat ja sitten sormella osoitellen "omivat" jälleen palstaa itselleen.
Kun kirjoittaa pitkään ja asiaa, haluaa varmaan lukijoita ja kommentteja. Tänään keskustan palstalle on jätetty 108 viestiä, "Yleistä politiikasta" palstalle 3. Muiden puolueiden palstat viettävät hiljaiseloa Vihreiden palstan ajoittaisia ganja-keskusteluryöpsähdyksiä lukuun ottamatta.
Ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää Keskusta.
Siitä vain keskustan palstaa boikotoimaan, maailma pelastuu!
varsinkin jos se sokeus on laadultaan sellaista, että kaikki keskusta-palstalla olevat haukkumisetkin lasketaan plus-puolelle kepulle!
Ota mikä tahansa palsta ja suhde on toisin päin eli positiivisia kirjoituksia on enemmän kuin vastaan olevia.
Testaa vaikka!
Tuskinpa noita haukkumisia kukaan keskustalainen ottaa vakavasti. Näyttäisi tuo keskustelu olevan paremminkin jonkinlaista älypeliä, -sinänsä ehkä kehittävämpää kuin esim. telkkarin katselu. Varsinkin häviölle jäävät demarit suuttuvat helposti ja syyllistyvät sitten kaikenlaisiin asiattomuuksiin. -Ehkäpä siitä tuo palstan negatiivinen yleisilme. Palstan suosion salaisuutena pitäisin keskustalaisuuteen liittyvän peruspositiivisuuden. Sitä ei saa keskusta-aatteesta räjäyttämälläkään pois. Se on tuonut lohtua myös monelle masentuneelle sossulle.
>>jonkinlaista älypeliä, -sinänsä ehkä kehittävämpää kuin esim. telkkarin katselu. Varsinkin häviölle jäävät demarit suuttuvat helposti ja syyllistyvät sitten kaikenlaisiin asiattomuuksiin.> Palstan suosion salaisuutena pitäisin keskustalaisuuteen liittyvän peruspositiivisuuden
mutta jatkakaa kaikin mokomin, älkääkä unohtako työvaliokunnan kokouspapereita. Ne kun tuntuvat olevan sen edellisen "kassakaappi"-sopimuksen veroisia TÄRKEITÄ papereita. Niissä kun olisi sen valehtelun tiedot. Vai mitä, Takkulan kannattajat?
Vaikka yritän kuinka positiivisella asenteella lukea sosialidemokraattien, tai minkä hyvänsä muun puolueen palstaa, ei siellä mielestäni älyn säilä tai huumori säihky. -Ei näy syvällistä pohdintaa sosialidemokratian nykytilasta tms. Kokoomuksen palstalla on tylsää jahkausta puheenjohtajan valinnasta, eikä paljon muuta. Mistähän he puhuvat puoluekokouksen jälkeen?
Toisin on keskustan palstalla. Ajoittaisista häiriköintiaalloista huolimatta täältä löytää aina varsinaisen aiheensakin ulkopuolelle rönsyilevää vilkasta keskustelua. Usein niissä on huomaavinaan jotain huvittavaakin. Keskusta lienee siis ainoa puolue, jonka politiikasta tavallinen ihminen viitsii yleensä keskustella. Muiden puolueiden aatteet, poliitikot ja heidän harjoittamansa politiikka ovat yksinkertaisesti liian tylsiä kiinnostaakseen ketään.
Keskustaan liittyy positiivinen arvovaraus. Jo keskustalaisen katsomisesta tulee hyvälle tuulelle, esimerkkinä ministeri Kääriäisen joviaali hahmo. -Todella luotettavan näköinen mies, jota tavallinenkin kansalainen uskaltaa lähestyä. Ministeri Pekkarinen taas osaa virkistyttää eduskunnan nuupahtunutta tunnelmaa ovelalla brittityyppisellä huumorillaan. Voikin hyvällä syyllä sanoa, että kun näkee aamulla keskustalaisen, se pelastaa koko päivän. Saisimmepa heitä enemmän myös kaupunkien kaduille.
En ala tässä rankkaamaan kirjoittajien tasoa puoluekannan mukaan. Kukin taaplaa tyylillään. Kaikki me olemme tänne tähän asti mahtuneet, niin on varmaan jatkossakin.
Minäkin tulin eräänä aamuna erittäin hyvälle tuulelle, kun näin, kuinka kadulla tuuli vei Pekkarisen tupeen.
samanlainen analyysi Suomesta.
Luonnevikainen rapajuoppo, joka hiplaa kuoripoikia ja sontii saiteille.
Minähän olen tehnyt niitä vaikka kuinka paljon, kertomalla sodistamme ja muustakin historiastamme, kuten sodanjälkeisestä politiikasta ja siihen kuuluneesta NL:n opainostuksesta ja Suomen pelastaneesta asevelisosialisien työstä, ja olen esittänyt mielöipiteitäni nykyisestäkin Suomesta ja sen tarpeista, mm. turvallisuustarpeista. Olen kertonut merkkimiehistämme kuten Mannerheimista, Paasikivestä, Tannerista, Fagerholmista, Kekkosesta, Koivistosta, Sorsasta, Ahsisaaresta, Lipposesta ja Vanhasestakin. Ja olen analysoinut puolueitammekin, mm. keskustaa ja demareita. Mistähän muusta minun vielä pitäisi kertoa? Mietinpä, varmaan löytyy uuttakin kerrottavaa ja entistä voi aina laventaa eikä kertauskaan ole pahasta. Kiitos kehotuksesta, tulen noudattamaan sitä.
tee samantyylinen referaatti-analyysi kuin edellä naapureistamme, yhtä "objektiivinen". Nyt heti.
Nyt en ehdi mitään analyysia tehdä, sillä se olisi aika suuri työ, kun rakkaasta Suomestamme joutuisin puhumaan niin paljon. Ehkä myöhemmin.
Jospa ensi alkuun riittäisi muutama suulla suuremmalla lausuttu ajatus:
"Suomi on hyvä maa, sitä kannattaa puolustaa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen kansa" (Adolf Ehrnrooth)
Ja vastapainoksi:
"Ehrensvärd ja Snellman kehottivat suomalaisia luottamaan vain itseensä eikä vieraan apuun. Siinä he olivat väärässä. Pieni kansa on aina liian heikko yksin, se tarvitsee vahvempia liittolaisikseen. Pitää vain osata valita liittolaiset oikein."
Snellman tarkoitti ennen muuta sitä, että meidän pitäisi olla kyllin vahvoja puolustaaksemme itseämme, myös sotilaallisesti. Ja tiedät tuon Ehrensvärdin nimiin pannun kirjoituksen Suomenlinnan portin pielessä: "jälkeen tuleva, seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun". Mutta katkerien kokemustensa viisastuttama Paasikivi näki asian realistisemmin. Ja Suomen liittymistä Natoon toivoi Ehrnroothkin viimeisissä haastatteluissaan.
sinä olet sen lisäksi, että sairastat kepulisyndroomaa? haaahhaaah
rakennettiin ranskalaisella rahalla Venäjää vastaan, joten se siitä omalla pohjalla seisomisesta. Ainoa varsinainen sotatoimi oli antautuminen. Omia miehiä siellä on ammuttu, venäläiset upseereitaan ja suomalaiset punikkeja.
tätä auktoriteetti-uskoisuutta. Ymmärrettävää toki, kun tietää Korhosen ex-ammatin. Tiedän, olen ollut kolme vuotta aseissa.
Jään odottamaan sitä referaattia, Ilman Leon Urismaista piparkakkutalojen maalailua, toivottavasti.
veivaamaan sitä Lahden Pirkon puhelinnumeroa.
Ei tainnut käydä tuosta edellisestä yksiselitteisesti selville, että tämä on Paasikiven näkemys, jonka hän on ilmoittanut jossakin monista kirjoistaan, en nyt muista missä enkä tähän hätään ehdi sitä etsiä, mutta sanatarkasti olen sen joskus muistiin merkinnyt:
"Ehrensvärd ja Snellman kehottivat suomalaisia luottamaan vain itseensä eikä vieraan apuun. Siinä he olivat väärässä. Pieni kansa on aina liian heikko yksin, se tarvitsee vahvempia liittolaisikseen. Pitää vain osata valita liittolaiset oikein."
lukenut vastaustani sinulle samasta aiheesta, vai etkö vain ymmärtänyt? Sovitaaanko tööttööt näin, että et viitsisi tekeytyä yhtään tyhmemmäksi kuin, mitä luonnostasi jo olet. Siinä on jo aivan riittävästi, että olet oma itsesi. haahhaah
sut kuntoon lässyttää.
jos omasta kokemuksesta puhelet, ei tulokset ole mairittelevia. Ai, ai , vai olet sinä Hänelläkin kusipäätäsi käynyt hoidattamassa. Harmi, ettei tehonnut..haahhaaah
vettä polvessa vai pissaa päässä, vai kumpaakin? Kun menet seuraavan kerran kuselle, niin annappa tulla reippaasti vaaan ylhäältä asti. Ja muista se, mitä päästäsi tulee on kepulaista rapakusta.
Tellervokin piiriin mukaan.
siitti äitisi veli tunkion päällä ja seurauksena olit sinä ja pilalle menyt tunkio.
Tellu ja Pirkko suostuvat kanssasi pissa ja kakkaleikkeihin.
vitsisi.