"Viimeisen kerran me käytiin
kahvilla,
olit niin kaunis, säteilit valoa,
kerroimme juttuja, nauroimme
yhdessä,
pidin kättäsi pitkään mun
kädessä.
Sun lenkkarit vielä keittiön
kaapissa,
niillä ei enää askeltakaan
astuta.
Puiston keinu jossa tapasit
istua,
keinuttaa nyt jonkun toisen
lapsia,
Kerro mulle saitko sun siivet
vai jättikö ne sut aivan yksin,
pitääkö ne sua siellä hyvänä
vai oletko siellä yksin
kylmässä?
Ei ahdista enää, kaikki on vain
rauhaa,
bussikuski pyytää seutulipun
hintaa (sinne meni).
Ei jättämäsi kirje kaikkea
selitä,
ei se koskaan mitään selitä.
Anteeksi anteeksi, vika oli
minussa.
Eläkää elämänne kaikessa
rauhassa.
Olisit täällä, niin ehkä voitais
jutella,
oisit antanut mun tehdä jotain.
Kaikki on rumaa lähtösi
jälkeen.
Lehtien kannet täynnä
kirosanoja.
Jokainen meistä kuollessaan
kuuluisa,
jätän maitotölkin kassan
viereen
ja kävelen ulos kaupasta.
kahvilla,
olit niin kaunis, säteilit valoa,
kerroimme juttuja, nauroimme
yhdessä,
pidin kättäsi pitkään mun
kädessä.
Sun lenkkarit vielä keittiön
kaapissa,
niillä ei enää askeltakaan
astuta.
Puiston keinu jossa tapasit
istua,
keinuttaa nyt jonkun toisen
lapsia,
Kerro mulle saitko sun siivet
vai jättikö ne sut aivan yksin,
pitääkö ne sua siellä hyvänä
vai oletko siellä yksin
kylmässä?
Ei ahdista enää, kaikki on vain
rauhaa,
bussikuski pyytää seutulipun
hintaa (sinne meni).
Ei jättämäsi kirje kaikkea
selitä,
ei se koskaan mitään selitä.
Anteeksi anteeksi, vika oli
minussa.
Eläkää elämänne kaikessa
rauhassa.
Olisit täällä, niin ehkä voitais
jutella,
oisit antanut mun tehdä jotain.
Kaikki on rumaa lähtösi
jälkeen.
Lehtien kannet täynnä
kirosanoja.
Jokainen meistä kuollessaan
kuuluisa,
jätän maitotölkin kassan
viereen
ja kävelen ulos kaupasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otan osaa. Itsekin kokenut läheisen pois menon oman käden kautta, joten osaan vähän samaistua tunteisiin ja ajatuksiin, vaikken ikinä pystykään kuvittelemaankaan että kyseessä olisi oma lapsi. Voimia toipumiseen!
Veljeni teki itsemurhan, siitä ei koskaan toivu...... Sanotaan aika parantaa.... Muistot ovat ainoa lohtu... Muita keinoja ihmisen auttamiseen pitäisi löytyä, ettei kenenkään tarvitsi tehdä itsemurhaa.....
615 Newcastlesta menee Hadrianuksen muuria pitkin, jakaa Skotlannin ja Englannin.
En pysty tietämään tuskaasi, voin vain kuvitella osan surustasi ja sekin on suuri. Toivon rakkautta ja voimaa sinulle. Oli erinomaisen rohkeaa ja hienoa laittaa tuo herkkä teksti esille. Itse olen kamppaillut myös masennusta ja ahdistusta vastaan. Voimaa sulle ja valoa !!