Minulla on mustasukkaisuus ongelma. Olen naimisissa rakastamani naisen kanssa, mutta en saa millään mielestäni hänen entistä poikakaveriaan. He seurustelivat nuorina uskovina ja muuten seurustelu oli ihan puhdasta, mutta poika oli hiplinyt rintoja ja suudellut. Sen alemmas ei ole menty, ei edes kosketettu.
Mä en tajuu, että miksi tää on mulle niin vaikee asia. Eihän siinä tapahtunut tuon pahempaa, mutta silti se minua vaivaa. Olenkohan mä ihan normaali tyyppi? Miks mä en voi unohtaa noin pientä juttua, vai onko se sittenkään pieni juttu? Jospa se onkin iso juttu. Siinä se niinku onkin, että en osaa suhteuttaa asiaa. Minulle se on jotenkin ihan hirveän iso mörkö, kun en jotenkin osaa ajatella, että mikä on sitten normaalia ja missä se raja seurustelussa yleensä menee jne. Kunnioitan kuitenkin vaimoani siinä, että hän on neitsyt, eikä ole antanut koskea itseään alemmas, vaikka poika olisi halunnut mennä pidemmälle.
Mua hiukan hävettää, kun olen näin avuton tapaus ja mietin tällaisia lapsellisia juttuja. Voiko kukaan auttaa, vai meneeköhän tää vain pahemmaksi?
Mä en tajuu, että miksi tää on mulle niin vaikee asia. Eihän siinä tapahtunut tuon pahempaa, mutta silti se minua vaivaa. Olenkohan mä ihan normaali tyyppi? Miks mä en voi unohtaa noin pientä juttua, vai onko se sittenkään pieni juttu? Jospa se onkin iso juttu. Siinä se niinku onkin, että en osaa suhteuttaa asiaa. Minulle se on jotenkin ihan hirveän iso mörkö, kun en jotenkin osaa ajatella, että mikä on sitten normaalia ja missä se raja seurustelussa yleensä menee jne. Kunnioitan kuitenkin vaimoani siinä, että hän on neitsyt, eikä ole antanut koskea itseään alemmas, vaikka poika olisi halunnut mennä pidemmälle.
Mua hiukan hävettää, kun olen näin avuton tapaus ja mietin tällaisia lapsellisia juttuja. Voiko kukaan auttaa, vai meneeköhän tää vain pahemmaksi?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Näyttää siltä että suhtautumisesi asiaan ei ole terve.
Vaimosi ei ole ollut kennekään muun kanssa niin mitä sinä
kiusaat itseäsi tuollaisilla ajatuksilla. Sinä olet saanut
vaimoksesi neitsyen mikä on luultavasti erittäin harvinaista
nykymaailmassa. Olisit kiitollinen vaimollesi ja Jumalalle.
Yleensä nuoret aloittavat seksielämän hyvinkin nuorina.
Niin, jo lapsina. Mutta sinä olet onnistunut löytämään naisen
joka oli neitsyt. Jaa a mitä minä tähän sanoisin? Kiitä Jumalaa
vaimostasi ja siunaa vaimoasi.
Mutta jos nämä ajatuksesi vaivaavat sinua jatkossa,
mene ammattiauttajan luokse. Jos kuulut johonkin
seurakuntaan, kehottaisin kääntymään seurakunnan
sisältä mahdollisesti löytyvien koulutettujen uskovien
psykologien puoleen. Pyydä Jumalalta johdatusta oikean
auttajan löytämisessä.
Okei
Mä en vaan jotenki tajuu kun mulla pyörii kokoajan mielessä ja ajattelen kaiken jotenkin niin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Siitäkös se mielikuvitus sitten saakin pontta ja monesti musta tuntuu, että aivan kuin minua ammuttaisiin ajatuksilla. Ne ammukset on aivan kuin myrkytettyjä ja ne saavat minut suorastaan lamaantumaan. huoh.. on niin väsy.
Hei!
En voi olla vastaamatta tähän!!
Herra sinua siunatkoon tuossa asiassasi, tärkeintä olisi nyt rukoilla
Herralta apua vapautumaan tuosta, siitä ei ole paljon opetusta
Sanassa mutta tässä muutama paikka:
Sananl. 6:34
Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
Sananl. 14:30
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa
Sananl. 27:4
Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?
4. Moos. 5:14
mutta luulevaisuuden henki on vallannut miehen ja hän luulee vaimoansa, joka onkin saastuttanut itsensä, tahi jos luulevaisuuden henki on vallannut miehen ja hän luulee vaimoansa, vaikka tämä ei ole saastuttanut itseänsä,
4. Moos. 5:30
tai jos jonkun valtaa luulevaisuuden henki ja hän luulee vaimoansa, niin hän asettakoon vaimonsa Herran eteen, ja pappi tehköön vaimolle kaiken tämän lain mukaan.
No siinä ne paikat, mutta kun tuossa sanotaan, että kuka voi estää
luulevaisuutta eli siis mustasukkaisuutta, niin ihminen ei siihen
pysty yksin ja siksi tarvitset Herran apua, olisi ehkä hyvä jos mahdollista
keskustella seurakunnassa vanhemman ymmärtäväisen veljen kanssa
asiasta, ja yhdessä rukoilla apua!
Sinä jo tiedät ja tunnustat, että se on väärin, ja haluat siitä eroon, ja se
on jo hieno asia ja siten olet jo pitkällä asian käsittelyssä menossa!!!!!!
Sana sanoo kaikessa mitä tiedämme vääräksi perusohjeen:
1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä
Eli kun tunnustat Herralle sen ja sitten anot KESTÄVÄNÄ vapautusta tästä,
niin Herra on luvannut sinun saavuttavan sen Hänen Työnsä kautta!!!
Mutta nyt siis polvilleen ja rukoilemaan ja tunnustamaan se synniksi,
ja sitten ilmoittamaan Herralle haluis luopua siitä!
Ja sen jälkeen joka kerta JOS se vielä nousee esiin, sama juttu läpi!!
Miksi näin?
Kun nämä usein johtuvat ihmisen ja uskovan saamista aiemmista
haavoista, eli et ehkä ole voinut luottaa sinulle tärkeisiin ihimisiin,
ja siitä on syntynyt tuo epäluottamus, joka vain kohdistuu nyt väärään
henkilöön joka on syytön!
Ja siten Herran tulee usein käsitellä ne vanhat haavat puhtaiksi, ja sitten
sitä kautta vapaudut lopulta tuosta mustasukkaisuudestasi!
Tämä on vain tälläinen minun omakohtaisen kokemuksen kautta tuleva
ohje, sillä olen itse käynyt läpi näitä eheytymis ja vapautumis prosesseja
oman rikkinäisyyteni vuoksi, jota minussa on ollut jo lapsuudestani!!
Herra Sinua siunatkoon ja auttakoon, ja riipu Herrassa kiinni tämän
asian kanssa, Hän vain voi sinua auttaa!!!
Kiitos sinulle ja myöskin jaikalille hyvistä vastauksistanne. Onhan mulla menneisyyteni ja paljon olen saanut kokea hylätyksi tulemista, niin paljon että joskus hajosin ihan kokonaan. Voihan olla, että olen jotenkin tavallista tarkempi kaveri, kun noin pienestä pahoitan mieleni, mutta minkäs teen. Ajatuksille ei saisi antaa valtaa, mutta sitten kun se mylly kerran pyörähtää liikkelle, niin mikään ei sitä voi pysäyttää. Se on oikea pahuuden aalto, joka vyöryy yli, niin kuin tsunami, joka vie mennessään.
Jotenkin ajattelen vain sitä, mitä vaimoni sai kokea jonkun muun kanssa ja äh... siitä se sitten taas....:((
Minä olen naimisissa naisen kanssa jolla on lapsia entisestä avioliitosta.
Minä en koskaan mieti mitä vaimoni on kokenut entisen miehensä kanssa.
Oletko nuori kaveri. Nuorille se voi olla suuri ongelma. Itsetunto on yleensä heikko. Kypsyessä ja iän karttuessa sitä alkaa ajattelemaan aikuismaisemmasti. Tajuaa senkin että puoliso ei ole syntynyt samana päivänä kun tavattiin, vaan hänellä on ollut elämää jo ennen tapaamistamme. Ongelma ei ole vaimosi vaan yksinomaan sinun. Olisi kuitenkin hyvä jos hakisitte yhdessä apua sinulle esim, perheneuvolasta. Se on ammattitaitoinen ja nämä asiat on siellä tuttuja. Seurakunnasta voi toki saada jotain rukousapua, mutta onko siellä niin ammattitaitoista psykologia tai psykiatria joka osaa hakea ja hoitaa ongelmaasi. Pelkkä rukous ei nimittäin riitä, tiedätkin sen varmaan. Älä jää odottelemaan että ongelma ratkeaa itsestään. Sinulla on mahdollisuus joko pelastaa tai tuhota avioliittosi. Toivottavasti et käytä vaimoosi henkistä väkivaltaa.
Sielunvihollinen!
Sielunviholliselle ei ole kenties mikään niin mieluistaa puhastelua, kuin juuri saada rikkoa avioliiton pyhyys ja perhesiteet, sekä läheiset ihmissuhteet! Ne ovat elämän perus asioita joihin vihollinen aina ensin iskee jos juuri se alua on "vartioimatonta"! Sinun itsesi tulee nyt tunnistaa kuka sinua oikein "riepottelee" ajatuksillaan, saada vaimosi ja hänen entinen elämänsä näyttämään pahalta silmissäsi/ajatuksissasi!
Jeesushan kuoli juuri sen vuoksi jotta ihmisten "entinen elämä tulisi Jumalan silmissä puhdistetuksi", olivat he sitten tehneet mitä tahansa tuossa entisessä elämässään! Sinun tulee tämä ymmärtää oikealla tavalla ja toimia samoin vaimosi kohdalla! Hän on nyt uudessa elämässä vain ja ainoastaan sinun kanssasi ja rakastaa vain ja ainoastaan sinua, ei siis sitä "entistä elämäänsä" jonka hän on jättänyt taakseen ja on myös saanut sen anteeksi juuri Kristuksen sovittaman ristintyön ansiosta!
Älä anna sijaa mielikuvituksellesi>/sielunviholliselle, vaan siunaa vaimoasi Jeesuksen nimessä ja kiitä Jumalaa hänestä, hänestä joka on antautunut koko sydämisesti sinun elämääsi, sinun rinnallesi ja vieläpä "puhtaana"!
Jeesus sinua runsaasti valaiskoon tässä asiassa!
Siunausta ja Kristusvaloa elämääsi!
Terv, nimim, mathetes
Hei!
Kerron nyt omia kokemuksiani sielunhoidosta ja psykologisita terapioista
ja mikä nähdäkseni niiden suurin ero on!
No, olen itse käynyt terapioissa, ja siten nähnyt sitä, ja lisäksi lukenut paljon
siihen liittyvää materiaalia!
Sielunhoito sanaa tai nimikettä et löydä raamatusta, mutta se kuvastaa siis
vain sitä toimintaa, eli sielua pyritään hoitamaan ja sen haavoja ja muuta
käsitellä ja hoitaa varoen!
Psyk. terapiassa on samaa käsittelyä, eli etsitään syitä lapsuudesta ja
ja niitä selvittämällä ja käsittelemällä pyritään autaamaan asiakasta,
erona sielunhoitoon on nähdäkseni se, että terapeutti etsii ja hapuilee
oman viisautensa ja tiedon varassa ja se hapuilu vie aikaa ja paljon
rahaa!
Hyvä sielunhoitaja siis osaava, ei turvaa omaan viisauteensa, vaan Jumalan
ja pyytää Jumalaa avaaman sen mistä esim tuo mustasukkaisuus johtuuu,
ja näin on mahdollista siis Jumalan avulla vapautua nopeammin!
Jos sielunhoitaja ei turvaa Jumalan viisauteen ja apuun, on tilanne kuin
terapeutin kanssa pitkälti!
Mutta itse olen kokenut, että vaikka paljon luin ja kävin terapioissa, niin itse
TYÖN teki Jumala minussa, eli Hän näytti mikä on ogelman ydin!
Kerron esimerkin, minulla ongelma oli alkoholismi, ja yritin taistella itse sitä
vastaan, mutta sitten käsitin Herran avulla, että alkoholismi oli vain oire, ei
siis itse sairaus, jos näin verrataan!
Eli minun tuli käsitellä se sairaus eli sieluni haavat Herran kanssa ja kun ne
käsiteltiin niin oirekin hävisi, eli tarve turruttaa tuskaani alkoholilla, siis kun tuska eli sairaus on pois, niin myös tarve humaltua on pois!
Sen verran vielä asioista joita opin eli perusteet, kun haava tulee sieluun, niin
usein EI AINA siihen tavallaan tarttuu viha ja anteeksiantamattomuus sitä
henkilöä kohtaan joka on satuttanut, ja se muuttuu lopulta katkeruudeksi,
joka aiheuttaa häiriö käyttäytymistä!
Siksi usein on käsiteltäessä noita haavoja käsiteltävä se viha katkeruus ja
anteeksiantamattomuus pois ensin, ja sitä kautta haava paranee, eli on
kyse monesti omasta anteeksi antamattomuudesta, ja kun siis asiat
käsitellään ja annetaan sitä kautta anteeksi(tässä kohdassa olisi hyvä
olla se apu vierellä varsinkin auttamassa), niin häiriökäyttäytyminen
poistuu !
Siis moni tavallaan kostaa, niitä itselle tehtyjä vääryyksiä, toisille, ja jopa siis
aivan syyttömille, koska se katkeruus teettää sitä toimintaa, eikä uskova
kykene enää luottamaan kehenkään!
Nämä olivat nyt sitten minun näkemyksiäni, ota se mitä oikeaksi koet,
ja etsi oma Tiesi ja paikkasi ja tapasi käsitellä näitä asioita, mutta tee
se Herran kanssa eli pyydä johdatusta näissä ja mistä päin Herra antaa
sen oikean avun juuri sinulle!
Herra sinua siunatkoon ja auttakoon!
Tirlittanin kirjoitus että rukous ei auta tiedät sen itsekin on kummallinen, rukous on mielestäni parhaita keinoja jos uskoo rukouksen voimaan. joku terapeutti voi johdatella omalla tavallaan tällaisiakin asioita ja edellyttää että pitää jotain terapeuttia jollain tavalla auktoriteettina. joskus tuntuu että miten joku terapeutti voi auttaa jos hänellä on jo itsellään omat ongelmansa joista ei terapiassa kulkeva tiedä. vahva ihminen ei niin vain alistu jonkun muun johdateltavaksi oli asia mikä hyvänsä.
En kirjoittanut että rukous ei auta. Kirjoitin että seurakunnastahan voi toki saada rukousapua. Tässä tapauksessa se vain ei yksin riitä. Eikä missään muussakaan psyykkisissä ongelmissa jotka ovat syvällä. Ne vaativat aina asiantuntevaa ammattitaitoista joskus pitkäaikaistakin hoitoa. >>>Vahva ihminen ei niin vain alistu jonkun muun johdateltavaksi oli asia mikä hyvänsä>>>. Eikös se ole seurakunnan apu myös jonkun ulkopuolisen antamaa apua, sillä erolla vain ettei hänellä ehkä ole sitä taitoa ja kykyä mitä ammattiihmisellä. Jos minä tarvitsisin vaikkapa autonkorjauksessa apua niin en suinkaan pyytäisi kirvesmiestä sitä korjaamaan, vaan veisin autoni autokorjaamolle. Miksi muuten "lateerinen" et hoidattanut itseäsi pelkästään rukouksilla vaan hait apua asiantuntijoilta? Eikö seurakunnan rukousten olisi pitänyt riittää? Jos itse tarvitsen apua jossain asiassa, käännyn tottakai aina alan ammattilaisen puoleen. Ei kannata olla tyhmä ja ylpeä, ja jättää hakematta apua silloin kun sitä tarvitsee.
Nimimerkki ei helppo ratkaisu! tuo kirjoituksesi lähentelee jo luulosairautta. Olen ymmärtänyt että helluntailaista ei kehoiteta kääntymään ammattiauttajien puoleen koska silloinhan selviäisi että he eivät olekkaan täydellisiä ja terveitä Jumalan lapsia. Ongelmat lakaistaan maton alle. Olenko käsittänyt oikein? Kielletäänkö teiltä ammattiapu? Luulosairaus niin viestiketjun aloittajalla kuin sinullakin on vakava sairaus joka ei parane itsestään. Se joko pahenee tai muuttaa muotoaan. Siitä ei pääse eroon ennenkuin uskaltaa kohdata syyn, miksi on sairas. Ja siihen auttaa ammattilainen. Se ei ole mikään salaseura jossa alistutaan(se käsitys on luulosairautta). Siellä autetaan ihminen eheytymään. Siinä on tehtävä töitä joskus tosissaan eikä laiskoteltava niin auttajan kuin autettavankin. Laiska ihminen tietysti menee aidan alta ja lakaisee koko ongelman maton alle, luullen että se on sillä hoidettu. Ei kannata antaa neuvoja pyytäjälle, jos ei ota tosissaan häntä ja hänen sairauttaan, vaan leikkii vain.
en ole helluntailainen , luulosairaus on eri asia kuin se että toinen myöntää toimineensa määrätyllä tavalla siis asia on tosi, ei siis harhaa, ammattiauttajilta pitäisi myös kysyä onko omat asiat kunnossa, jos on silloin voi heitäkäyttää ei toinen vammainen voi toista vammaista auttaa.faktaa ei tirlittan muuttaa aivopesulla.
Paskapuhetta! Ammattiihminen osaa pitää työnsä ja vapaaaikansa erillään toisistaan. Entäpä jos auttajalla ei olekkaan mitään omia ongelmia? Keksit vain luulosairaudessasi tekosyitä ja yrität estää toisia hakemasta apua. Miksi et itse turvautunut vain rukousapuun? Vastaappa siihen!
tirlittan, en tosiaankaan samaista itseäni mihinkään , mihin minua ujutat, sanon vain omat ajatukseni enkä ole itse tällaisessa tilanteessa, miksi uskot kaikkiin terapioihin ja konsultteihin jotka imevät vain rahat, yleensä naiset sortuvat näihin miehiä useammin, mutta istunto kuin istunto jos se jotain auttaa niin siitä vaan, kannattaa vain olla tarkkana miten antaa itseään manipuloida ja pitää itsetuntonsa kunnossa. olen lukenut näistä paljon , suurin osa huuhaata.
Etkö olekkaan "lateraalinen" joka vastailee kirkoituksiini. En ole vielä saanut kysymyksiini häneltä vastauksia. Eli: Miksi hän ei tyytynyt pelkästään rukoilemiseen apua tarvitessaan. Ja toinen kysymykseni oli: Kieltääkö helluntailaisuus ihmistä hakemasta asiantuntijaapua psyykkiseen sairauteensa.
Helluntailaisissahan on paljon mielenterveys ongelmaisia muutenkin, niin siksikin kiinnostaisi tietää johtuuko se siitä että avun hakeminen kielletään. Jos niin on niin sitten on helpompi ymmärtää monia asioita. Toivoisin että joku muu vastaisi tähän jos "lateerinen" ei uskalla.
Moi
Oletkin jo saanut pari hyvää vastausta, mutta kirjoitan silti vielä pari riviä.
Olet siis mustasukkainen vaimosi entisestä poikakaverista, vaikka mitään erityisen vakavaa ei ole edes tapahtunut. Ymmärrän, että lieviä mustasukkaisuuden tunteita voi tulla, jos asioita alkaa miettimään, mutta jotenkin minusta nyt kyllä tuntuu siltä, kun ajattelen tuota tilannetta, että vau ! Sinulla on kuule aivan mahtava vaimo. Sanon, että se on kuule A luokan tapaus, ei yhtään vähempää. Hän on siis ollut suhteessa, jossa häntä on yritetty saada sänkyyn, mutta ei ole onnistuttu. Tuohan vain todistaa, että hän on oikeasti sitä, mitä on. Sehän on ihan koeteltu tapaus se sinun vaimosi: = ) Mietipä tätä asiaa vaikka tältä kannalta, kun seuraavaksi alkavat ne pahat ajatukset vyöryä päälle.
Toisaalta, kun mietin tilannettasi, niin mieleeni tulee, että mustasukkaisuutesi ei ole tervettä. Mustasukkaisuus on tunne, joka kuuluu tunteisiin, siinä missä kaikki muutkin tunteet, mutta ei se saa tuolla tavalla hallita ketään. Vaimosi on seurustellut aiemmin ja olet siitä mustis. Ajattelet, että et olisi mustis, jos mitään, siis yhtään mitään ei olisi tapahtunut. Tämä ei todennäköisesti ole totta, vaan olisit mustis kaikesta huolimatta. Olisit mustis pelkästään siitäkin, että vaimosi on jutellut poikakaverinsa kanssa ja pitänyt hänestä. No mutta ellei sitä kaveria olisi koskaan ollutkaan, niin sitten et varmaan olisi mustis. Väärin, kyllä olisit ja ihan yhtä paljon, koska olisit varmaan mustis siitä, että vaimosi on (ehkä) joskus ollut ihastunut johonkin toiseen. Niin, mutta ellei olisikaan. Tiedät jo varmaan mitä yritän sanoa, sitä, että mustasukkaisuus hallitsee ja kahlitsee sinua väärällä tavalla. Mustasukkainen ihminen voi tarpeen tullen tehdä ongelman ihan mistä vaan, ellei itse ymmärrä painaa jarrua. Mustis voi olla siitä, että vaimo juttelee jonkun muun kanssa, katsoo, soittaa, huoh… Ei siinä mitään rajaa tule vastaan, joten kehotan sinua antamaan periksi tuossa olemattomassa asiassa.
Kiitä Jumalalaa, niin kuin jaikal kirjoittikin sinulle. Kiitä, että sinulla on hyvä ja uskollinen puoliso, joka on antanut sinulle mitä parhaimman häälahjan, eli säilyttänyt sinua varten jotain arvokasta ja kaunista (tiedät mitä) : )
ihanne on kun on vaimo tai mies joka on ensimmäinen ja viimeinen. seurustelun alussa on hyvä tällaiset selvittää , edellyttäen että vastapuoli puhuu totta.
Joo onhan se varmaan ihanne, mutta toisaalta varmaan se kumppanin sopivuus ja johdatus tässä suhteessa on kaikkein tärkein asia. Menneisyyden jutut voivat joskus olla kipeitä, mutta tärkeintä on kuitenkin, että löytää kumppanin, jota voi sydämestään rakastaa. Liitossa on monia tärkeitä asioita ja ajan myötä, kun arki astuu mukaan, lapset, työ ym. niin kumppanin exät jäävät kyllä pienemmiksi asioiksi. Tärkeää on rakkaus ja se, että arki sujuu. Näin itse kaavailisin.
Kiitos teille kaikille, jotka vaivauduitte mulle vastaamaan. Moni viesti oli lohduttava ja antoi tukea. Onneksi on uskovaisia, joiden kautta Jumala voi puhua ja antaa apua tarvitsevalle. Ilmeisesti olette sitä mieltä, että vaimoni on ihan kelvollinen ja kunnollinen, eikä mun tarvitse miettiä hänen entistä poikakaveriaan. Vai kelpaisiko teille kumppaniksi saman kaltainen tapaus, miettisittekö sitä, olisiko se vaikea asia ja palaisiko ne asiat mieleenne uudellen ja uudelleen? Kuinka tarkkoja te olette puolison valinnassa? (kysyn vain siksi, että pääsisin ymmärtämään, että olenko mä oikeasti ihan pöhkö ja "laitos kamaa", vai jotain siltä väliltä)
Kyse ei ole siitä onko vaimosi kelvollinen vai ei. Psalmi 50.15 arvelee ihan oikein että tekisit jostain muusta mustasukkaisuuden aiheen. Niin se vain menee. Ja rukouksella se ei mene ohi. Sinun on haettava apua itsellesi. Sitä on vaikea sanoa oletko "laitos kamaa" kun et edes yritä selvittää tilaasi. Miksi et ole jo hakeutunut avun piiriin, kun kerran tunnistat itsessäsi sairauden. Mikä estää?
Minä vastaan sinulle rehellisesti niin kuin minä ajattelen.
Sinä olet saanut vaimoksesi puhtaan neitsyen.
Sellaista siunausta ei kovin moni suomalainen mies enää nykyisin saan.
Sinä olet siis erittäin siunattu ja onnekas mies.
Ja tämä on vaimosi puhtaan mielen ja korkean moraalin ansioita.
Ja sinä vielä valitat. Häpeäisit edes!
Heh
Minulle tuli kyllä hiukan sama ajatus (Häpeäisit edes!) : )))
Kiva muuten, että taas kirjoittelet täällä. Palastalla on iso lovi, kun sinä olet poissa. Siunausta ja kaikkea hyvää : = )
Sielusi on vielä rikki. Muista, että Jeesus on sielujen Paimen ja Hän johdattaa ihmisen paranuksen lähteelle, jossa sielun rikkänäisyys parantuu uskon kautta Jumalan Sanaan, eli Jeesukseen. Jeesus muuttaa kaiken, eikä kukaan hengelliseksi syntynyt jää sielun rikkinäisyyden vangiksi. Kun Jeesus saa ensimmäisen sijan, olet sinä oppinut rakastamaan itseäsi ja lähimmäistäsi ja Jumalaa yli kaiken ja se on tuonut sinulle toivon ja uuden elämän. Kuuntele Jumalan Sanaa ilman ihmisten selityksiä ja syö sitä Sanaa ilman makustelua. Sana tekee ihmeitä puhdistaen ja parantaen.
Olen kuullut, että jossakin myydän kuunneltavaa Jumalan Sanaa. Raamattu on nauhoitettu lukemalla se ilman selistyksiä. Se kannattaisi ostaa.