Terve
Minusta on alkanut oikeasti tuntua siltä että on parempi päättää päivänsä kuin elää tässä ikuisessa velkahelvetissä.
Olen 22 vuotias naimisissa oleva mies. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä elämä meni vielä hyvin kun ei tarvinnut huolehtia vain vuokrasta ja puhelinlaskusta. Aloitin samaan aikaan seurustelun ja muutimme vuoden sisällä yhteen. Tuli sitten kaikenlaisia hankintoja isoilta osin osamaksuina ja lainoina joka todellakin on typerää. Noh olimme kuitenkin työssäkäyviä kummatkin ja rahat riittivät ihan mukavasti kaiken maksamiseen. Noh tästä eteenpäin tuli takaisku ja kummaltakin loppui työt itsestämme riippumattomista syistä. Asuimme tuolloin Helsingissä. Muutimme sitten Forssaan sillä vuokrahinnat olivat huomattavasti alhaisempia sekä elinkustannuksetkin tuntuivat edullisemmilta. Emme kuitenkaan ole tähän päivään asti saaneet töitä sillä paikkakunta on melkoisen pieni.
Nyt lainat ja osarit ovat kertyneet maksamattomista eristä ja yksinkertaisesti kelan päiväraha kummallekkin ei riitä edes pakollisiin menoihin lyhennettävistä lainoista ja osareista puhumattakaan. Joka päivä pelkään mennä postiluukulle katsomaan mikä nippu laskuja on vastassa ja lukea muistutuksien muistutuksia päivästä päivään. En halua kehua itseäni mutta olen kuitenkin näin hieman vanhempana viisastunut ja tunnen kuitenkin olevani vastuullinen näissä asioissa. Voin tunnustaa että miehenäkin itken päivittäin näiden asioiden puolesta ja kestäisin vielä oman pahan oloni jotenkin jollen joutuisi tuntemaan sääliä tyttöystävääni kohtaan joka myös suree näitä asioita.
Emme omista edes autoa jotta ei tulisi yhtään ylimääräisiä menoeriä. Seurakunnan asioissa olemme kuitenkin mukana sillä tunnemme että siellä yhteisössä voisi jotenkin avata itseään. Olen vakavasti miettinyt itsemurhaa tiettyinä hetkinä...pääsen kuitenkin yli näistä tuntemuksista rukoilemalla ja toivomalla että tilanne parantuisi.
Tämä ei ole mikään trolli....tämä on oikeasti kahden ihmisen paha tilanne. Varmasti meitä on muitakin ja tiedän ettei tänne kirjoittamalla asiat muutu. Oli vain pakko kirjoittaa tuntemuksia edes johonkin.
Minusta on alkanut oikeasti tuntua siltä että on parempi päättää päivänsä kuin elää tässä ikuisessa velkahelvetissä.
Olen 22 vuotias naimisissa oleva mies. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä elämä meni vielä hyvin kun ei tarvinnut huolehtia vain vuokrasta ja puhelinlaskusta. Aloitin samaan aikaan seurustelun ja muutimme vuoden sisällä yhteen. Tuli sitten kaikenlaisia hankintoja isoilta osin osamaksuina ja lainoina joka todellakin on typerää. Noh olimme kuitenkin työssäkäyviä kummatkin ja rahat riittivät ihan mukavasti kaiken maksamiseen. Noh tästä eteenpäin tuli takaisku ja kummaltakin loppui työt itsestämme riippumattomista syistä. Asuimme tuolloin Helsingissä. Muutimme sitten Forssaan sillä vuokrahinnat olivat huomattavasti alhaisempia sekä elinkustannuksetkin tuntuivat edullisemmilta. Emme kuitenkaan ole tähän päivään asti saaneet töitä sillä paikkakunta on melkoisen pieni.
Nyt lainat ja osarit ovat kertyneet maksamattomista eristä ja yksinkertaisesti kelan päiväraha kummallekkin ei riitä edes pakollisiin menoihin lyhennettävistä lainoista ja osareista puhumattakaan. Joka päivä pelkään mennä postiluukulle katsomaan mikä nippu laskuja on vastassa ja lukea muistutuksien muistutuksia päivästä päivään. En halua kehua itseäni mutta olen kuitenkin näin hieman vanhempana viisastunut ja tunnen kuitenkin olevani vastuullinen näissä asioissa. Voin tunnustaa että miehenäkin itken päivittäin näiden asioiden puolesta ja kestäisin vielä oman pahan oloni jotenkin jollen joutuisi tuntemaan sääliä tyttöystävääni kohtaan joka myös suree näitä asioita.
Emme omista edes autoa jotta ei tulisi yhtään ylimääräisiä menoeriä. Seurakunnan asioissa olemme kuitenkin mukana sillä tunnemme että siellä yhteisössä voisi jotenkin avata itseään. Olen vakavasti miettinyt itsemurhaa tiettyinä hetkinä...pääsen kuitenkin yli näistä tuntemuksista rukoilemalla ja toivomalla että tilanne parantuisi.
Tämä ei ole mikään trolli....tämä on oikeasti kahden ihmisen paha tilanne. Varmasti meitä on muitakin ja tiedän ettei tänne kirjoittamalla asiat muutu. Oli vain pakko kirjoittaa tuntemuksia edes johonkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Rahan tai rahattomuuden takia ei kannata itsemurhaa tehdä. Kyllä kuolema tulee itsestäänkin, jos elämä käy tarpeeksi vaikeaksi.
Oletko hakeutunut johonkin työvoimapoliittiseen koulutukseen tai muuhun toimenpiteeseen? Entä oletteko olleet yhteydessä velkaneuvojaan?
Autoa te nuoret ihmiset ette tarvitse. Tupakan ja alkoholin olette tietenkin jättäneet kokonaan pois, vai mitä?
Mkset mene töihin, saisit rahaa.
Velkahelvetti ei ole ikuinen noin nuorilla ihmisillä. Nyt tuntuu vaikealta, mutta elämää on edessä vuosikymmeniä ja mitä tahansa onnekasta voi sattua vaikka jo huomenna. Kun pahimmalta tuntuu voi apu tulla juuri silloin.
miksi muutitte forssaan jos ei siellä ollut kummallekaan töitä. olisitte ensin etsinyt työn ja sitten sille paikkakunnalle muuttaneet.
Kyllä sitä kerkeää kuolla myöhemminkin.
Kyllä aikuinen ihminen osaa laskea sen, että molemmat voivat jäädä työttömiksi yhtä aikaa ei velkaa enempää kuin toimeentulotuki toisella olisi..IKINÄ! Järkevänä ihmisenä tajusit jo enne muuttoa, ettei siellä töitä ole mutta hyvät kulkuyhteydet Helsinkiin kuitenkin..Jos on auto.
Maksatte lainan kerrallaa, osarin kerrallaan, mutta ette kaikkia kerralla.
Vaan lyhenätte päämäärätietoisesti yhtä kerrallaan, ja kun se on maksettu niin toista. Kelan päiväraha sossun tuki riittää mainiosti 6 henkisen perheen elättämiseen, mutta ei sillä velkoja olekkaan tarkoitus maksaa.
Eikö sinua harmita elää pelossa?? anna mennä ulosottoon niin se pelko loppuu!! Itse en vaan psyty elämään niin, että pelkään joka päivä perintäfirmojen laskuja. Teet vaan ihan reteesti konkurssin ja maksatte
samalla pois.
Ei kynttilän polttaminen molemmista päistä..Ja keskeltä ole kultaseni vastuullisuutta, vaan typeryyttä. Vastuullista on aloittaa takaisin maksu
yksi lasku kerrallaan, yksi taho kerrallaan, yksi esine kerrallaan.
Ei miehet itke..Itsesääli ei sovi miehille eikä naisille.
Pää pystyyn:Sopeudu,improvisoi,voita!
Älkää surko teillä on toisenne,nyt voisi hyvä aika hommata lapsia
niistä saa sisältöä elämään samalla kun kuollettaa velkoja,
jos suhteenen kestää jo tämän se kestää mitä tahansa.
Vasta kun kämpästä on sähkö poikki on ylimääräiset menoerät lopussa.
Selvität ne tilit siihen jumalaan myöhemmin, ihminen sotkee omat
asiansa ja ihmisen ne on korjattava. Niin kauan ku ootta terveitä niin
tilanne ei ole paha. Niin kauan kun teillä on toisenne on toivoa.
Itse kukin luovuttaa välillä, mutta sitten kokoatte itsenne ja
aloitatte alusta.
Ottakaa yhteyttä kuntanne velkaneuvojaan ja hankkikaa maksujärjestely.
Tilanteenne huomioon ottaen velkojien on pakko suostua siihen.
Ei maksujärjestelyyn pääse, jos ei ole töissä.
t. Mr. Moon-Bi
Ottakaa ensiksi yhteyttä velkojiinne, kertokaa rehellisesti tilanteenne, pyytäkää maksuaikaa laskuillenne sekä kertokaa että olette hakeutumassa velkaneuvontaan.
Yksi vaihtoehto , hankkia mahd.pian työtä, sitten pankkilaina jolla maksatte kaikki velat pois ennekuin menevät ulosottoon. Sitten sopivina erinä lyhennätte pankille velkaanne.
Ei tuollaisten pikkuvippien takia kannata kuolla, muutamassa vuodessa ne saatte maksettua´.
Hieno asia että olette uskovia ja turvaatte Jumalaan. Olkaa varmoja että Jumala pitää teistä huolen. Avautukaa todella seurakunnassa, he eivät tietenkään tule velkojanne maksamaan, mutta voivat tukea teitä, sekä ohjat a työn saannissa yms.
Rahan takia ei kannata kuolla koskaan! Eikö jo Jeesus sanonut, että elkää murehtiko mitä pukisitte päällenne, tai mitä söisitte. Katsokaa taivaan lintuja jotka ovat paremmin puettuja kuin sinä, murehtimatta. Ja etkö ole korkeampi arvoinen kuin linnut? Näin ulkomuistista. Vaikka en mikään uskovainen olekaan.
Tämä aika on tätä. Itse olin aikuisuuden kynnyksellä ysärillä ja täysin samojen ongelmien parissa. Opintolainat jäi maksamatta ja laskuja jos jonkin näköistä. Olimme kanssa pariskunta, mutta siitä huolimatta menimme avioliittoon ja teimme lapsia. Ajan kanssa ne asiat hoituu. Tänä päivänä minulla ei ole yhtään velkaa. Siinä ei auta kuin kouluttautua ja tehdä töitä ja laskea mitä jää viivan alle. Liian halvalla ei kannata itseään myydä, ettei tule persnettoa. Yksin elävällekin suoja osuus on 477€ kuussa elämiseen ja sen mukaan lasketaan palkkoja. Älä mene siihen vipuun, että teet tappiolla töitä. Pari sataa kun saa extraa niin se on jo hyvä. Koulutus auttaa kanssa pitkälle, kun osaa valita alan. Minulla vaimo hyväpalkkainen ja itse paska duuneissa, kun nämä ajat ovat mitä ovat. Ennen olin hyväpalkkaisissa duuneissa vientiteollisuudessa.
Mutta älä ole huolissasi kyllä asiat ajan kanssa ratkeaa! Etkä ole ainoa ihminen tässä Suomen maassa, etkä maailmalla, joillain on asiat vielä jopa vielä huonommin. Se monesti tuntuu kun epäonnistuu, että tässä on yksin. Mutta kun niitä epäonnistujia on tuhansia. Minulla työpaikan menetys oli sellainen.
Joskus 15 vuotta siten olin töissä ja sit työnantaja ei maksanut palkkaa joten tuli vuokrarästejä jotka on vieläkin voimassa. Soksu ei auttanut vuokran maksussa joten siitä ne vuokrarästit tulikin kun itse en niitä pystynyt maksamaan. Oli sitten pakko ottaa loparit ja karenssi tuli sen takia koska otin loparit kun en saanut palkkaa.
Tolleen vaan niitä ulosottovelkoja tulee. lainaa ei kannata ikinä ottaa ellei ole vakityö. Ja jos vakityö menee alta niin sitten pitää sopia pankin kanssa asioista. Esim myydä asunto ja mennä vuokralle ja asunnosta saadut rahat menee lainan maksuun. osamaksulla ei kannata ostaa kaikkea tavaraa kerralla.
Esim telkkari ja sitten kun telkkari on maksettu niin voi tilaa jotain muuta. ihmiset on tosi tyhmiä kun tilaavat telkkarin, sohva,kirjahyllyn ja kaikki kerralla ja sitten ihmettelvät kun ei ole varaa maksaa niitä. ihan oma moka aloittajalta kun on asiansa sotkenut. Itse en ole ikinä tilannu mitään vaan olen säästänyt ja ostanut sitten kun rahat on kasassa.
Olet naimisissa ja kutsut vaimoasi tyttöystäväksi?
Koeta pärjätä. On ne muutkin olleet työttöminä ja jotenkin aina selvinneet ajan kanssa maksuista
Missä ne tavarat mahdollisesti ovat, joita velaksi hommattu? Eikö niitä voi myydä, joskus vaan on pakko myydä vaikka kaikki huonekalut.
Noin nuoret ihmiset voivat nukkua patjoilla tilapäisesti. Ja syödä voi tiskipöydältä, varmaan sellainen asunnossa on.
Velkajärjestelyä vaan hommaamaan, kunnissa on velkaneuvojiakin vielä, joilta voi kysyä miten toimia.
Sinulla on järkevän oloista pohdintaa. Jotenkin tuli vahvasti sellainen olo, että te pariskuntana tuosta kyllä nousette; olette nuoria ja suurin osa elämästä vielä elämättä. Nyt ei ole aika luovuttaa, vaan aktiivisesti etsiä ratkaisua tilanteeseenne.
Kovasti toivotan tsemppiä!
N47
Oletko ajatellut töihin menoa, sillä se korjaa melko nopeasti rahattomuuden.
Sulla on helpot vaihtoehdot: Joko jojoon tai töihin.