Tämä on testamentti, jota en koskaan uskonut joutuvani kirjoittamaan.
Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni 23. 5.2004, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla lentäväni pihalle suuresta seikkailusta. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Yli satakiloisena säkkinä minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen huonon kuntoni johtavan tipahtamiseen. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko seikkailevalta maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Suuri seikkailu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä tyttönä hampaani ensimmäisen kerran pitsaan upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet kilot makkaraa ja sipsejä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran nenääni kantautuu tuon hiljaisen nakkikioskin käryävän makkaran tuoksu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja tilaan isot makkaraperunat tuplajuustolla, lihiksen lenkillä ja puolitoista litraa kokista.
Mökkisaaressa toukokuun 23. päivänä 2004
Jatta Kurppa
Minut on kohdannut syvä suru. Sydämeni on murtunut, enkä tuskani määrää voi sanoin kuvata. Iso osa maailmaani mureni 23. 5.2004, kun sain suureksi järkytyksekseni kuulla lentäväni pihalle suuresta seikkailusta. Elämäni pahin painajainen oli alkanut.
Olen elämässäni aina pyrkinyt itse vastaamaan teoistani ja elämääni koskevista asioista, ja niin teen myös nytkin. Yli satakiloisena säkkinä minun olisi itse pitänyt ottaa selville ja olla tietoinen huonon kuntoni johtavan tipahtamiseen. Nyt saan tästä valtavasta erehdyksestä maksaa kalliin hinnan. Mielessäni pyörii monia kysymyksiä, ja vaikka kuinka yritän kapinoida vastaan, en voi tapahtunutta muuttaa.
Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko seikkailevalta maailmalta. Samalla esitän nöyrät kiitokseni kaikille tukijoilleni vuosien varrelta. Te olette perheeni ohella auttaneet minua jaksamaan. Nyt jos koskaan tuki on tarpeen.
Suuri seikkailu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä tyttönä hampaani ensimmäisen kerran pitsaan upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet kilot makkaraa ja sipsejä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä.
Vielä kerran nenääni kantautuu tuon hiljaisen nakkikioskin käryävän makkaran tuoksu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja tilaan isot makkaraperunat tuplajuustolla, lihiksen lenkillä ja puolitoista litraa kokista.
Mökkisaaressa toukokuun 23. päivänä 2004
Jatta Kurppa
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan loistavaa läppää täällä!
Tämä tyyppi ei oo kilttikään.
Lisää tämmösiä maanantai-aamuun!
Siis mikä juttu tää on? Pitäiskö muka uskoa että Jatta on oikeesti kirjottanu tän?
Et sitten ole sattunut ikinä kuulemaan Mika Myllylän pillityksestä ja "testamentista" sen hemoheskäryn jälkeen?
Ja jos et tällä jo ymmärrä mistä tuossa oli kyse, niin suosittelen pikkukakkosen chattia tai jotain muuta hiukka yksinkertaisempaa foorumia.