Onkos näin että sielu ei muista mitään edellisestä maaelämästä sen jälkeen kun hän on ylittänyt "unhoituksen virran, Lethe joen, Tuonelan joen" miten se nyt sanotaan.
On kuitenkin kuolemanrajakokemuksia jossa omaiset ovat tulleet vastaan sielua ns, valotunnelin päässä.
On kuitenkin kuolemanrajakokemuksia jossa omaiset ovat tulleet vastaan sielua ns, valotunnelin päässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Valossahan ne kaikki ovat...vastaan tulee ne, jotka haluavat...ja usein niitä on monta, sillä kukapa ei haluaisi ystäväänsä kotiin tulevaksi toivottaa.
Emme voi kuin kuvitella tulevan tietoisuuden todellisuutta, tämä taso on todella tehokas imuroimaan muistot ja syöttämään tilalle maallista.
Tarkatkaa opetuksia kouluissa, kirkoissa...missä tahansa...ei kukaan tunnu muistavan 'todellisuutta' ja oivalluskykyisiä on harvassa.
Kysyit muistamisesta siirtymisen jälkeen, tämä lienee olevan korkeammilla tasoilla turhaa ja haittaa ainoastaan henkistä kehityspolkua.
Joskaan se ei liene mahdotonta, mutta sieluilla harvoin on kaipausta muisteloihin.
Ihminen on kuin tabula rasa joka kerta kun hän palaa tänne aineellisuuteen. Ehkä muistikatkos tapahtuu siksi ettemme muistaisi edellisiä elämiämme täällä ollessamme vaan voisimme aloittaa aina puhtaalta pöydltä..
Läsnäolon tila vie Letheen, unohdukseen ja sydämen uudistukseen. Syntyy uusi ihminen. Kun hän on läsnä tässä nyt kokonaisuutena ja kokonaisesti.