,
Marraskuussa 2009 Apollolla Keskustan Hki-piirin kokouksessa toimi silloinen kuntaministeri Mari Kiviniemi puolueitten tapahtumille tyyppillisenä ministeritason alustajana ennen varsinaista kokousta käydyssä yleispoliittisessa katsauksessa ja debatissa.
Esitin tuolloin Marille kysymyksen valtion vastuiden julkisesta asemasta. Muun ohessa kysymykseen liittyi selvityspyyhtö eläkevakuuttajilta valtiolle otetun 110 mrd euron vakuuden sijoittumisesta taseeseen; Mille momentille tuo edelleen vapauttamatta oleva vakuus on valtion tilinpidossa sijoitettu?
Mainittakoon että yleisimmin velat ja vastuut kuuluvat tilinpäätöksessä ilmoitettaviin tietoihin.
Ministerillä oli tuolloin esillä hieman ajasta jäljessä oleva valtin velka-asemasta kertova yliolan kalvo, johon viitaten hän totesi: "Tuossahan ne kalvolla näkyvät."
Kysyin häneltä, mistä hänen asenteessaan mahta aolla kyse; eikö ministeri ehkä edes ymmärrä termin velat aj vastuut -sisältyöä, vai paneeko hän meitä kuulijoita ehkä jolloin tavoin "stadilaisittan alta lipan", eli pitääkö hän meitä ehkä tyhminä?
Marin viittaama kalvo kertoi vv:n olevan tuolloin 47 mrd euroa.
Kyssäri on edelleen avoin, enkä mennyt mukaan 24.3. startanneeseen MArin vaalitilaisuuteen, jossa tuo kyssäri uudelleen esitettynä olisi saattanut jättää jälkeensä hieman happamaa makua.
Kyynisessä arviossa saattaa Marin ja laajemmin poliittisen eillitin normaalina tapana yliolkainen piittaamaton tapa ja jopåa letkauttelu niille tyypeille jotka saattavat kysyä liikaa. Puuta-heinää vastaus jättää avoimeksi avainkyssärin myös siltä osin, onko poliitikko itse ehkä niin kuutamolla että ei ymmärrä kysyttyä asiaa.
Tässä tarkemmin tuosta eläkevakuuttajien vakuuspotista. Ulkomuistista sanottuna elkeväkuuttajien vapaan substanssin määrkäsi ilmoitetaan noin 130 mrd euroa (?), korjatkoon hän joka tarkemmin tietää. Mielenkiintoista tässä on se, miten tuo valtion vakuus sisltyy eläkevakuuttajien informaatioon.
Valuuttamuuntimen selvitys
********************************
Eläkerahoja valtiolla vakuutena 110 mrd euroa, on ollut jo vudelta 1999. Valtiolla oli valuuttavelkaa Wahvamarkka-kaaoksen, laman ja tuhon jäljiltä 670 mrd markkaa, siis noin 110 mrd euroa. EU-liitokseen kuuluva rahaliitto vaati omansa. Mukaan pääsy emu-varaumaan ja sitten 2001 euromaaksi edellytti valtiolla puhdasta pöytää: - ei saanut olla valuuttavelkoja. Tuolloin vuosien 1997-99 aikana valtio osti valuuttaluotot vapaaksi, ne markoiksi muuttaen. Valtio tarvitsi - käytti valuuttamuuntimen vakuutena eläkevakuuttajien vapaata substanssia yllä mainitulla määrällä. Vakuus on edelleen voimassa. Missään budjetissa tai tilinpäätöksessä tuon ajan jälkeen ei asiaa ole sivuttu, sitä ei mainita missään informaatossa.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Marraskuussa 2009 Apollolla Keskustan Hki-piirin kokouksessa toimi silloinen kuntaministeri Mari Kiviniemi puolueitten tapahtumille tyyppillisenä ministeritason alustajana ennen varsinaista kokousta käydyssä yleispoliittisessa katsauksessa ja debatissa.
Esitin tuolloin Marille kysymyksen valtion vastuiden julkisesta asemasta. Muun ohessa kysymykseen liittyi selvityspyyhtö eläkevakuuttajilta valtiolle otetun 110 mrd euron vakuuden sijoittumisesta taseeseen; Mille momentille tuo edelleen vapauttamatta oleva vakuus on valtion tilinpidossa sijoitettu?
Mainittakoon että yleisimmin velat ja vastuut kuuluvat tilinpäätöksessä ilmoitettaviin tietoihin.
Ministerillä oli tuolloin esillä hieman ajasta jäljessä oleva valtin velka-asemasta kertova yliolan kalvo, johon viitaten hän totesi: "Tuossahan ne kalvolla näkyvät."
Kysyin häneltä, mistä hänen asenteessaan mahta aolla kyse; eikö ministeri ehkä edes ymmärrä termin velat aj vastuut -sisältyöä, vai paneeko hän meitä kuulijoita ehkä jolloin tavoin "stadilaisittan alta lipan", eli pitääkö hän meitä ehkä tyhminä?
Marin viittaama kalvo kertoi vv:n olevan tuolloin 47 mrd euroa.
Kyssäri on edelleen avoin, enkä mennyt mukaan 24.3. startanneeseen MArin vaalitilaisuuteen, jossa tuo kyssäri uudelleen esitettynä olisi saattanut jättää jälkeensä hieman happamaa makua.
Kyynisessä arviossa saattaa Marin ja laajemmin poliittisen eillitin normaalina tapana yliolkainen piittaamaton tapa ja jopåa letkauttelu niille tyypeille jotka saattavat kysyä liikaa. Puuta-heinää vastaus jättää avoimeksi avainkyssärin myös siltä osin, onko poliitikko itse ehkä niin kuutamolla että ei ymmärrä kysyttyä asiaa.
Tässä tarkemmin tuosta eläkevakuuttajien vakuuspotista. Ulkomuistista sanottuna elkeväkuuttajien vapaan substanssin määrkäsi ilmoitetaan noin 130 mrd euroa (?), korjatkoon hän joka tarkemmin tietää. Mielenkiintoista tässä on se, miten tuo valtion vakuus sisltyy eläkevakuuttajien informaatioon.
Valuuttamuuntimen selvitys
********************************
Eläkerahoja valtiolla vakuutena 110 mrd euroa, on ollut jo vudelta 1999. Valtiolla oli valuuttavelkaa Wahvamarkka-kaaoksen, laman ja tuhon jäljiltä 670 mrd markkaa, siis noin 110 mrd euroa. EU-liitokseen kuuluva rahaliitto vaati omansa. Mukaan pääsy emu-varaumaan ja sitten 2001 euromaaksi edellytti valtiolla puhdasta pöytää: - ei saanut olla valuuttavelkoja. Tuolloin vuosien 1997-99 aikana valtio osti valuuttaluotot vapaaksi, ne markoiksi muuttaen. Valtio tarvitsi - käytti valuuttamuuntimen vakuutena eläkevakuuttajien vapaata substanssia yllä mainitulla määrällä. Vakuus on edelleen voimassa. Missään budjetissa tai tilinpäätöksessä tuon ajan jälkeen ei asiaa ole sivuttu, sitä ei mainita missään informaatossa.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi voi, kun olet maineesi pilannut asiattomalla käytökselläsi ja polttanut sillat takanasi. Siellä on eduskunnassakin paljon sinua poliittisesti tyhmempiä henkilöitä, koska eivät ole sortuneet sellaiseen hulluiluun kuin sinä niinä aikoina, kun et kirjoita tuon avauksesi tasoista asiatekstiä.
En ole yleensä missään - milloinkaan mennyt mukaan näihin viisaiden taattojen juttuihin "hulluilut yms.." Vastapalloon vetäisy on debatissa jokaisen oikeus, joten sitä ei pidä sotkea perusteettomiin väitteisiin. Kantsii myös muistaa, että S 24 ei ole nyt eikä ollut silloinkaan kuin pieni oire siiät maailmasta jossa poliittisen debatin totuudet tapahtuvat. .. parhaimmillaankin siis tyhjien tynnereitten- ehkä toki - myönteistä kolinaa.
Nyt totean että tein syksyllä 2004 aikana ehkä 180 avausta, joissa vajaan 100% oli teemana PRO KESKUSTA, ja noin 1% määrällä lähinnä Kapin sekä muutaman muun silloin pääasianaan pitäneen, apinan raivolla toimeen pannut kymmenet päivittäiset hyökkäykset, omalla nimellään skrivailevan tyypin jäljille.
Koska en toiminut Oiva Härkösen tai Emeritus Laitisen tavoin, vaieten tai useimmin toisenkin posken sekaboltseille kääntäen, johti seikka aika moinen ajojahtiin, jota kiistatta veti omassa laajuudessaan alkujaan KKK - nimerkillä - sitten tunnistettavana henkilönä Kapi - ja samaan aikaan lukemattomilla muilla nonamena -skrivaillut valtaisalla raivolla johti.
Samaa paskaa lensi pyrynä sittenkin, 2005 alkupuolelta, kun tuo "leteensuon ohrana" -kuvaavan arvon saanut Rane pääsi sheriffiksi.
Koska en pitänyt tuota pientä veljeä suuressakaan arvossa, - jonka useinkin sitten selvin sanoin ilmaisin - pääsin / jouduin - Ranen erityisvainon kohteeksi.
Kun sinä nimetön nero viittaat tiettyyn linjaan, niin samalla kerrot kuka ehkä olet, sekä sen että arvostelusi tapa edustaa tiettyä selektiivisyyttä, jossa omaa tai ainakin laajan paskalinkoköörin osaa.- suunnatonta vuosia jatkunutta vainoamista, saitin pilaamista pidät paremminkin oikeutettuna, mutta kannat kaunaa niistä lukuisista vastapalloista joiden ansiosta joku saattoi kadottaa ehkä jotain (?)
Stadilaisittain; muutamien snadien mennikäisten kyvyttömyys edes välttävään poliiittiseen debattiin veti saitin pohjamutiin. Kun mukana hyöri ja pyöri muutamata tunnistetut mentaalihörhöt, ei Keskustapoliittinen debatti saanut jalansijaa.
Henkilötason veetuilu pääasianaan tietty jengi elvsiteli saitin skeidekakasksi.
S 24;n arkstoista läytyy edelleenki tuhansia jutunpätkiä joissa ainoana asiana on nimettömien paskahousujen törkyinen veetuiluyrittäminen allekirjoittaneelle. Lopuksi totean: Vuodesta 2004 löytyy arkistosta yli 3000 CK-avausta, joissa jokaisessa on 99 % teemana S 24 tarkoittaman ajatuksen mukainen keskustapoliittisen debatin linja.
PS: jos sä olet Jäbä, niin sitten lähinnä Kapille suunnattu vaisu vastine meni osin väärään saumaan.
Seppo Hietanen
Sä valehtelet. Ja mä en ole varmaan ainoo, joka sen hoksaa. Siks sun sillat on palaneet takanasi. Mä en oikein oo varma, uskot sä ite nuo valees, vai onko juttus vaan tarkoituksellista vääntelyä? Molempi paha, koska dorgailusi vie uskottavuuden myös siltä, joka ilman dorgailua olisi jopa pakko ottaa vakavasti siellä kepun piireissäkin! Nyt kaikki asiallisetkin juttusi ja kyselysi voidaan sivuuttaa hankkimasi kylähullun maineen vuoksi. Kuka nyt kylähullua tosissaan ottaisi?
Ei tästä enempää. Harmi se kuitenkin on, että tuollaisen maineen olet hankkinut.
Olet taas harvinaisen oikeassa Kiviniemen suhteen, onneksi Väyrynen taklasi Kiviniemen 100-0. Kyllä on valittu valtava riski ja yhteistyökyvytön kanafarmarin jälkeläinen tuhoamaan Alkion viimeisetkin perinnöt. Tästä ei hyvä seuraa ja Jakk on edelleen selvittämättä ja Marin typerä vaalirahojen ottaminen turkistuottajilta vie taas tärkeät äänet etelässä.
Kaksi syrjäytynyttä Seppo ja Mielipidenkki se vaan jaksavat, mutta maailmassa ei pärjää, jos soisaaliset taidot puuttuvat.
Seppo hyvä, jos oikein jaksat niin vielä voit nousta poliittisen uran huipullesi eli kulttuurilautakunnan varajäseniksi.
Vastaajan asenne ja yksilöity "vihje" kertoo hänen tietävän kunnallisen pikkupolitikoinnin systeemistä. Vastaajan veetuilun osoite - syy vastaukseensa - pyrkimys pilkata avaajaa, kertoo puolestaan sen että kyseessä on joku Keskustan Helsingin piirin - sen sisäpiirin - tyyppi, tuon jo kuuluisaksi tulleen kyykky-kepukka-armadan jäsen. Tuossa sisäpiirin jäsenkunnassa hyörii ja pyörii muutamia suojatyöpaikkalaisia, joille vinoon luisunut piiriorganisaatio tarjoaa ns. viimeisen shenssin, jonka jälkeen olisi tarjolla vain yksi tie, pakkosiirto kotikonnuille metsämatkan - tai tamman taakse - taakse ties minkä herätysliikkeen tai jonkun lahkon aktivistiksi, vaikkapa kolehdin kerääjäksi.
Vain niissä ympyryöissä keputyypillinen kähmyily vielä toimii. .. ja edelleen täällä Helsingin Apollolla.
Kerimäki, eipäs hoppuilla kauheasti.
Muistaakseni tuo valtionvelka arvopaperistettiin.
Toisinsanoen, lainoittajille tarjottii kokonaisuuksi niputettuja valtion velkapapereita.
Nyt miten se näkyy ja missä, onkin mielenkiintoinen asia,
koska vanhaa velkaa on lyhennetty ja näin ollen vakuudet vapautuneet niiltä osin.
Uusissa velkapapereissa on vakuutena Suomen valtion lupaus velkapaperin lunastamissta eräpäivänä. Koska Suomen valtiolla on verotusoikeus, käytännössä noiden velkapapereiden vakuutena on Suomen valtion verotusoikeus, mitä kansainväliset luokituslaitokset arvioivat käytännössä vatltion talouskehityksen, budjettitasapainon ja velka/BKT suhteen avulla.
Koska Suomen liikkeellelaskemat velkakirjat ovat vakuudettomia, niille ei tarvitse silloin kirjata myöskään vakuuksia, vaan riittää kun kirjataan valtiolle erääntyvää velkaa liikkeellelaskettujen velkapaperien verran.
Minusta liian monimutkaiset finanssijärjestelyt ja valtion "tilinpäätösten" kirjaustavat hämärtävät kokonaisuutta, koska jos Suomen talous taantuu, ollaan kusessa ja jos Suomen talous pitkällä aikavälillä pysyy hiukan nousujohteisena, velkojä pystytään lyhentämään.
Maallikolle noiden asioiden ymmärtäminen on jo ponnistus,
saati sitten kun julkisessa mediassa tarkoituksella sotketaan faktoja ja esitetään osatotuuksia kokonaisuudesta poliittisen kommentaattorin värittämänä ja levikin edistämiseksi..
Paras mittari on edelleen valtion velan suhde BKT:hen ja budjetin alijäämä.
Suomen kokonaisuuteen vaikuttaa myös kuntien velkaantuminen ja vielä pitäisi huomioida yhteiskuntainfrastruktuurin korjausvelkakin, jotta saataisiin kattava kokonaiskuva.
Ja pelkästään korjausvelan arviot voivat vaihdella kymmenillä miljardeilla euroilla toisistaan..
Mutta inhorealistisen kokonaiskuvan muodostaminen on tärkeää vertailtaessa kansainvälistä kilpailukykyämme, joka viimekädessä määrittää talouskasvumme suunnan pitkällä aikavälillä.
Jos kysyisit Suomen valtiontalouden tilannetta, niin Suomen pankissa on yksi sossu liikaa, samoin presidentin linnassa on yksi sossu liikaa, tosin ei enää pitkään.
Suomen presidentin vaikutus talouskasvuun voi olla useita prosentin kymmenyksiä.
Yksi puhe YK:ssä voi maksaa Suomen talouskasvulle transatlanttisten kauppasuhteiden kylmenemisen kautta kymmeniä miljardeja dollareita menetettyjä mahdollisuuksia.
Toisaalta taas Kremlin juoksutyttönä liian hitaasti juokseminen voi maksaa puutullin korotuksien kautta miljardeja dollareita.
Suomen talouden tilan määrittämien on siksi hankalaa, kun ei ymmärrä että kravatin oikaisu pakottaa kääntämään selän naureksijoille...
Yksinkertainen saa olla, mutta ei tyhmä.
Sosialismissä valtio ampuu kapitalistin, vie lehmän ja lypsää sen kuoliaaksi.
Ruho haudataan, ettei kukaan huomaa tapahtunutta.
Kapitalismissä valtio vaatii kapitalistiä ruokkimaan lehmän hyvin, jotta se lypsää verotettava tuloa valtiolle. Elinkaarensa päässä lehmä viedään teurastamoon ja myydään säilykkeinä sosialistiin valtioihin.
Euroopan maissa taas sosialistit elävät kapitalistin lehmän laskennallisen tuoton mukaisesti jakaen tienaamattomia rahoja sinne sun tänne.
Euroopan maissa apitalisti taas myy lehmän maidontuotantokiintiöt ja vie lehmän teurastamolle välttääkseen erittäin korkea laatuvaatimuksen tuotantotilojen rakentamisen jo muutenkin kannattamattomalle maidontuotannolle.
Euroopan maissa erikoisuus kapitalistiseen ja sosialistiseen järjestelmään on se, että joissakin maissa esimerkiksi Kreikassa lehmä edelleen elinkaaressa jälkeenkin jatkaa maidontuontantoa tilastojen mukaan ja sosialistit ottavat velkaa tulevaisuudessa realisoituvia maitotuloja vastaan.
Kun lainoittajille paljastuu, että lehmän maidontuotanto on loppunut aikoja sitten, sosialistit lähtevät kadulle syyttämään kapitalistiä holtittomasta luotonannosta kuusikymppisen lehmän maitotuloja vastineeksi.
Osa sosialisteistä haluaa saada lisää velkaa lehmän maitotuloja vastaan vaikkei lehmää ole enää olemassa.
Osa sosialisteistä tekee Euroopan laajuisen etsintäkuulutuksen lehmän varastamisesta.
Lehmän etsimisestä väitellään sosialistimaan parlamentissä ja välillä sosialistit käyvätä marssimassa kaduilla tukeakseen kadonneen lehmän etsintää. Sosialistit käyvät Euroopan unionilta pyytämässä avustusta lehmän etsintään maailmanlaajuisesti.
Euroopan unioni ehdottaa sosialistimaata etsimään kadonneen lehmän sijasta uutta lehmää, josta sosialistimaan parlamentissä käydään kiivasta keskustelua ja välillä marssitaan kaduilla vanhan lehmän puolesta uutta lehmää vastaan.
Ympäri euroopan alkaa sosialistimaissa ilmetä lehmien kadonneen, mutta maitotulojen edelleen olevan olemassa tilastoissa. Joissakin maissa lehmä on hengissä, mutta sonni käynyt tekemässä tuhojaan kaataen kapitalistien maitotonkkia aiheuttaen maidon katoamisen sadevesiviemäriin.
Euroopan Unionissa aletaan epäillä kadonneiden lehmien maitotuloja ja päätetään tehdä meijereihin tarkistuksia, onko niihin oikeasti toimitettu maitoa niin paljon kuin kadonneiden lehmien maitotulot osoittavat.
Jossain vaiheessa maitotulot ja meijerille toimitetun maidon määrä eivät täsmää ja Euroopan Unioni alkaa selvittää miten toimitetun maidon määrä saataisiin täsmäämään ilmoitettuihin maitotuloihin.
Kun kansainvälinen etsintäkään ei ole löytänyt kadotettua lehmää, päättää EU yhdessä antaa lainaksi sosialistimaalle rahat, jotta se voi maksaa ensimmäisen osamaksuerän uudesta lehmästä, joka alkaa tuottaa vasta muutaman vuoden päästä maitotuloja. Siirtymäajalle vaaditaan meijerille toimitettavan maitomäärän vähentämistä, jotta jollain aikavälillä maitotulot saataisiin täsmäämään maidontuotannon kanssa.
Sonnin tuhojen vuoksi annetaan takuu ettei maitotonkat enää kaadu sadevesiviemäriin.
Asetetaan komitea tutkimaan maidontuotantoa ja maitotuloja kaikisa EU-maissa. Lisäksi tutkitaan miten sonnin hinkun kaataa maitotonkkia saataisiin muutettua lehmien pökkimiseksi maidontuotannon lisäämiseksi.
Tällä välin sosialistimaa on jo kaatunut, kapitalistimaa ratkaissut ongelmans, mutta EU tekee edelleen neuvottelukierroksia, jossa päätetään sallituista lehmistä, niiden sarvien määrästä ja sallituista maidontuotanto-poikkeamista vasikankasvatuskiellon uhalla.
Pitkittyneen prosessin vuoksi EU-maissa kärsimättömyys lisääntyy ja viimein joku viheltää pelin poikki ja ilmoittaa ettei osallistu enää lehmän hankita projektin rahoitukseen, vaan ostettakoon vasikka olemassolevilla rahoilla ja kasvatettakoon vasikasta ensin hieno. Aikanaan annettakoon sen verran lainaa, että sonni käy tuuppaamassa maidontuotannon käyntiin, mutta sitä ennen tulee korville, jos vasikka alkaa alkaa tuottaa maitotuloja, vaikka maitoa ei näy meijerillä asti.
EU-lehmän hankinta komitea hyväksyy julkilausuman ja vasikka hankitaan sosialistimaalle, joka ensi töikseen ilmoittaa olevansa haluton maksamaan vasikasta täyttä hintaa, koska se ei tuota maitoa.
Sosialistimaassa pidetään kynttilämielenosoitus kadonneen lehmän vuoksi ja vaaditaan ettei kadonnut lehmää korvata vasikalla.
Sitten tulee jokin iloinen juhlakausi, kaikki vetävät sitä sun tätä, hypitään, pompitaan ja ollaan kuin ellun kanat..
Juhlan jälkeen palataan arkeen ja yritetään ensi töiksi nostaa maitotuloja meijeristä....
Suurin piirtein näin..