Useimmilla ihmisillä koston ja oikeudenmukaisuuden käsitteet menevät sekaisin.
Maailmansodat ovat rahanahneuden syytä ja pientä ihmistä pelottaa vahvojen epäoikeudenmukaisuus.
Yhdistyneitten kansakuntien tavoitteena on estää ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu suuremmanluokan konfliktitilanteissa.
On totta, että YK ei ole toiminut ihmisten mielestä kuten oikeudenmukaisuutta ajavan järjestön olisi toivonut toimivan monissa aikaisemmissa sodissa.
Nyt Libyan tilanteessa YK on saanut ihmisoikeusasioissa aikaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin : on ennakolta estetty ihmisten järjetöntä tappamista monen YK:n valtion yhteistoiminnan tuloksena, eikä välitöntä hyötyä ole tavoiteltu aikaisempia sotia enemmän.
Kuitenkin ihmiset kaivavat juuri nyt huonosta muististaan YK:n aikaisemmat tapahtumat ja YK:n nykyiset aikaansannokset jäävät vähemmälle huomiolle.
Miten tällaiseen takaumaan ihmisten mielissä pitäisi suhtautua ?
Kosto tulee aina jälkikäteen, kun oikeudenmukaisuus toimii aina sillä hetkellä kuin on tarvetta.
Jälkiviisaus ja kosto ovat aina helpompia toteuttaa, koska sinun ei tarvitse laittaa itseäsi yhtä paljon likoon kuin oikeudenmukaisuutta ajaessasi vahvempaasi vastaan juuri kyseisellä hetkellä vaikeassa tilanteessa.
Heikommat ihmiset eivät valittaneet niin äänekkäästi Irakin sotaa kuin nyt, kun Libyan sota on kyseessä.
Irakin sotaa ei uskallettu arvostella, koska ihmiset näkivät sotatoimien aiheuttamaa suoraa väkivaltaa, mikä oli heikommille ihmisille liikaa ja se vaiensi heidät.
Nyt kun sodassa syntyvää väkivaltaa on käytetty rajoitetummin ja selvä tavoite vähentää epäoikeudenmukaista tappamista, nämä heikommat ihmiset uskaltavat herätä arvostelemaan oikeudenmukaisempaa sodankäyntiä samanlaiseksi kuin aikaisemmin.
Ihmiset eivät osaa tehdä eroa väkivaltaan puuttumisen välillä näissä sodissa.
Kuitenkin YK on toiminut aivan eri tavalla juuri nyt näitä kahta konfliktia vertailtaessa. Tulevaisuus näyttää tuleeko Libyan tilanne vastaamaan Irakin tapahtumia vai saadaanko ihmiset keskustelemaan keskenään median välityksellä enemmän ja sotimaan vähemmän.
Arvosteleminen on aina paikallaan, mutta osaavatko ihmiset perustella kantojaan, kun aletaan tarkastelemaan asiaa lähemmin.
Oikeudenmukaista sotaa ei olekaan, joten oikeudenmukaisuuden käsitteen käyttäminen ei ole oikein sodan yhteydessä, mutta milloin ihmiset olisivat eläneet enemmän rauhassa, tai voimakkaampi ei olisi sortanut heikompaa rauhan aikana, vaikka me silloin olemme käyttäneetkin oikeudenmukaisuus-sanaa.
Oikeudenmukaisuus näyttää olevankin sidottu aikaan ja paikkaan, ja monet käyttävät oikeudenmukaisuus-käsitettä silloin kun itse ovat taivaassa ja unohtavat muut mieluusti helvettiin varsinkin silloin kun muut ovat poissa silmistä ja ajatuksista.
Mielestäni oikeudenmukaisuus sotatilanteessa saavutetaan parhaiten silloin, kun ihmisiä pelastuu enemmän kuin kuolee. Sen lähemmäksi sotivat osapuolet eivät pääse oikeudenmukaisuutta ennenkuin rauha on solmittu.
Maailmansodat ovat rahanahneuden syytä ja pientä ihmistä pelottaa vahvojen epäoikeudenmukaisuus.
Yhdistyneitten kansakuntien tavoitteena on estää ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu suuremmanluokan konfliktitilanteissa.
On totta, että YK ei ole toiminut ihmisten mielestä kuten oikeudenmukaisuutta ajavan järjestön olisi toivonut toimivan monissa aikaisemmissa sodissa.
Nyt Libyan tilanteessa YK on saanut ihmisoikeusasioissa aikaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin : on ennakolta estetty ihmisten järjetöntä tappamista monen YK:n valtion yhteistoiminnan tuloksena, eikä välitöntä hyötyä ole tavoiteltu aikaisempia sotia enemmän.
Kuitenkin ihmiset kaivavat juuri nyt huonosta muististaan YK:n aikaisemmat tapahtumat ja YK:n nykyiset aikaansannokset jäävät vähemmälle huomiolle.
Miten tällaiseen takaumaan ihmisten mielissä pitäisi suhtautua ?
Kosto tulee aina jälkikäteen, kun oikeudenmukaisuus toimii aina sillä hetkellä kuin on tarvetta.
Jälkiviisaus ja kosto ovat aina helpompia toteuttaa, koska sinun ei tarvitse laittaa itseäsi yhtä paljon likoon kuin oikeudenmukaisuutta ajaessasi vahvempaasi vastaan juuri kyseisellä hetkellä vaikeassa tilanteessa.
Heikommat ihmiset eivät valittaneet niin äänekkäästi Irakin sotaa kuin nyt, kun Libyan sota on kyseessä.
Irakin sotaa ei uskallettu arvostella, koska ihmiset näkivät sotatoimien aiheuttamaa suoraa väkivaltaa, mikä oli heikommille ihmisille liikaa ja se vaiensi heidät.
Nyt kun sodassa syntyvää väkivaltaa on käytetty rajoitetummin ja selvä tavoite vähentää epäoikeudenmukaista tappamista, nämä heikommat ihmiset uskaltavat herätä arvostelemaan oikeudenmukaisempaa sodankäyntiä samanlaiseksi kuin aikaisemmin.
Ihmiset eivät osaa tehdä eroa väkivaltaan puuttumisen välillä näissä sodissa.
Kuitenkin YK on toiminut aivan eri tavalla juuri nyt näitä kahta konfliktia vertailtaessa. Tulevaisuus näyttää tuleeko Libyan tilanne vastaamaan Irakin tapahtumia vai saadaanko ihmiset keskustelemaan keskenään median välityksellä enemmän ja sotimaan vähemmän.
Arvosteleminen on aina paikallaan, mutta osaavatko ihmiset perustella kantojaan, kun aletaan tarkastelemaan asiaa lähemmin.
Oikeudenmukaista sotaa ei olekaan, joten oikeudenmukaisuuden käsitteen käyttäminen ei ole oikein sodan yhteydessä, mutta milloin ihmiset olisivat eläneet enemmän rauhassa, tai voimakkaampi ei olisi sortanut heikompaa rauhan aikana, vaikka me silloin olemme käyttäneetkin oikeudenmukaisuus-sanaa.
Oikeudenmukaisuus näyttää olevankin sidottu aikaan ja paikkaan, ja monet käyttävät oikeudenmukaisuus-käsitettä silloin kun itse ovat taivaassa ja unohtavat muut mieluusti helvettiin varsinkin silloin kun muut ovat poissa silmistä ja ajatuksista.
Mielestäni oikeudenmukaisuus sotatilanteessa saavutetaan parhaiten silloin, kun ihmisiä pelastuu enemmän kuin kuolee. Sen lähemmäksi sotivat osapuolet eivät pääse oikeudenmukaisuutta ennenkuin rauha on solmittu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.