Suomenuskon opetus kouluissa!

En halua opiskella pakanauskontoa, haluan opiskella omaa uskontoani. Uskonto on vahva osa identiteettiä ja tärkeä osa monien elämää. On hyvä opiskella erityisesti uskontoaan ja historiaansa, ne luovat omat kulttuuriset ja uskonnolliset pohjansa ihmisten ajatteluun. On tiedettävä taustansa, on tiedettävä ajattelumaailmansa ja ennen kaikkea tähän on oltava oikeus mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti.
On olemassa ihmisiä joilla ei ole akateemisia lahjoja, heiltäkö vietäisiin peruskoulun uskonnonopetus pois ja kehotettaisiin harjoittamaan vapaa-ajallaan omaa vakaumustaan. Se ei ole tasa-arvoista ajattelua; peruskoulussa on opiskelijoilla muutenkin tarpeeksi opiskeltavaa. On kuitenkin suotava mahdollisimman vapaa ympäristö harjoittaa ja rakentaa omaa identiteettiä, mahdollisesti on hyvä tutustua vaikka mainitsemaasi pakanauskontoon. Nykyinen ilmapiiri on täynnä vihaa ja ääri-asenteita. Siksi on erityisen tärkeää pitää kiinni ja puolustaa lujasti uskonnonvapautta ja vaalia sitä mahdollisimman parhain keinoin. Anna sinä minun opiskella uskontoani ja minä anna sinun opiskella uskoantoasi. Järjestetään kouluihin vaikka vapaaehtoisia suvaitsevaisuus tunteja joissa eri uskontokuntien edustajat puhdistavat ilmaa ja jakavat ajatuksiaan.

Uskonnon harjoittaminen kuuluu uskonnollisille yhteisöille, ei valtiopäiville, yliopistoille, varuskunnille, kunnille, kouluille eikä päiväkodeille. Julkisissa laitoksissa tulisi kokonaan luopua virallisluonteisista jumalanpalveluksista ja hartaushetkistä, mikä ei estäisi seurakuntia tarjoamasta palvelujaan niitä haluaville vapaaehtoisille. Uskonto ja valtio tulee erottaa toisistaan niin kuin on EU:n ja YK:n säädöksissä. Niissä korostetaan kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Näin tulisi olla myös Suomessa muuallakin kuin perustuslaissa.

Kirkkoon ja muihin uskontokuntiin kuulumattomia on jo noin miljoona suomalaista. Silti heitä yhä kohdellaan monissa yhteyksissä yhä epätasa-arvoisesti ”toisen luokan kansalaisina”. Perustuslain takaaman uskonnon ja omantunnon vapauden sekä yhdenvertaisen kohtelun toteuttamisessa on siis korjaustarpeita. Uudistustarpeet koskevat valtion ja kirkon suhdetta, valtiopäiviä, kirkon verotusoikeutta, lasten rekisteröintiä, vihkimisoikeutta, päivähoitoa, koululaitosta, puolustusvoimia ja yliopistoja. Myös julkisen valan ja vakuutuksen tulisi olla uskontojen ja vakaumusten suhteen neutraali.

Erittäin kannatettava idea, sillä onhan aivan käsittämätöntä, että meille juutalaisten kansalliseepos kuuluu paljon laajemmin opetussuunnitelmaan kuin oma kansalliseepoksemme. Samoin jokin pohjolalle vieras uskonta (kristinusko) on saatettu tavattoman vahvaan asemaan, kun taas oma historiamme halutaan haudata vähin äänin.

Tietenkään en kannata vanhan uskontomme tunnustuksellista opetusta koulussa, sillä MINKÄÄN uskonnon tunnustuksellinen opetus ei yksinkertaisesti sovi koulujärjestelmäämme.

Se, että meillä opetetaan eri uskontokuntiin kuuluville erikseen omia uskontoja, aikaansaa ainoastaan kuiluja ja ennakkoluuloja toisiin uskontokuntiin kuuluvien välille. Lisäksi tämä on tavatonta rahanhaaskausta, josta palkinnoksi tulee pelkkiä ongelmia.

Uskontoja ja elämänkatsomustietoa pitäisi opettaa kaikille yhtäläisesti, sen sijaan tunnustukselliset opetukset kuuluvat vapaa-aikaan, esimerkiksi pyhäkouluihin. Tietenkää kouluihin ei kuuluisi myöskään islamin ja muiden meille uusien tulokasuskontojen opetus verorahoilla, näiden opetus kuuluu yksinomaan kotiin ja vapaa-aikaan.

perustuu Juutalais-Kristilliseen opetukseen joka on totta, toisinkuin Suomen puupökkelö pakanauskonnot.

``Uskonnon harjoittaminen kuuluu uskonnollisille yhteisöille, ei valtiopäiville, yliopistoille, varuskunnille, kunnille, kouluille eikä päiväkodeille. Julkisissa laitoksissa tulisi kokonaan luopua virallisluonteisista jumalanpalveluksista ja hartaushetkistä, mikä ei estäisi seurakuntia tarjoamasta palvelujaan niitä haluaville vapaaehtoisille. Uskonto ja valtio tulee erottaa toisistaan niin kuin on EU:n ja YK:n säädöksissä. Niissä korostetaan kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Näin tulisi olla myös Suomessa muuallakin kuin perustuslaissa.

Kirkkoon ja muihin uskontokuntiin kuulumattomia on jo noin miljoona suomalaista. Silti heitä yhä kohdellaan monissa yhteyksissä yhä epätasa-arvoisesti ”toisen luokan kansalaisina”. Perustuslain takaaman uskonnon ja omantunnon vapauden sekä yhdenvertaisen kohtelun toteuttamisessa on siis korjaustarpeita. Uudistustarpeet koskevat valtion ja kirkon suhdetta, valtiopäiviä, kirkon verotusoikeutta, lasten rekisteröintiä, vihkimisoikeutta, päivähoitoa, koululaitosta, puolustusvoimia ja yliopistoja. Myös julkisen valan ja vakuutuksen tulisi olla uskontojen ja vakaumusten suhteen neutraali ``.


Olen samaa mieltä kanssasi, valtio ja kirkko on hyvä erottaa toisistaan. Onko kuitenkaan tarpeen pakottaa kaikki opiskelemaan elämänkatsomustietoa uskonnon sijasta?

Kun ihmisillä on eri uskonto ja he käyvät eri tunneilla syntyy vain ongelmia, epäluuloja ja kuiluja - tämäntapaisesta ajattelusta en ole samaa mieltä. Itse sain peruskoulussa erittäin hyvän ja monipuolisen maailmankatsomuksen; en usko että elämänkatsomustieto olisi tarjonnut minulle yhtä hyvää pohjaa elämää varten. Ihmiset jotka kävivät elämänkatsomustiedon tunneilla, ortodoksisessa opetuksessa tai muussa olivat mielestäni mielenkiintoisia ja heidän kanssaan minulla ainakin oli heti valmiiksi aihe josta keskustella. Sen sijaan että pistetään kaikki samaan muottiin voisi opettaa mielestäni käytöstapoja ja suvaitsevaisuutta.

Uskonnonopetuksesta voisi mielestäni tehdä myös jäykän, virallisen ja mahdollisen asiapitoisen ilman tunnustuksellisuutta. Mutta jos halutaan pohtia moraalisia ja eettisiä kysymyksiä - niitä täytyy aina tarkastella tiettyjen okulaarien läpi. Nykyään on vallalla omituinen käsitys että kaikkea täytyy opettaa mahdollisimman neutraalisti; se on kuitenkin mielestäni mahdotonta aina opetuksessa ja oppimateriaalissa näkyy tietty arvomaailma (unohdetaan eksaktit tieteet kuten matematiikka). Jopa biologian tunneilla usein törmää opettajiin jotka halveksivat uskonnollista maailmankatsomusta.

Töppönen, joillekkin uskonto on totta ja he ihan oikeasti uskovat ;D

Peruskoulussa minulla oli erittäin hyvä uskonnonopettaja. Kyllä käsittelimme muslimien,hindujen ja monien muiden uskontojen ajatusmaailmaa; eräänkin kerran eräs opiskelija esitteli mustaa raamattua (jos oikein kirjan muistan) ja pohdimme sen eroavaisuuksia raamatun sanomaan. Myöhemmin lukio aikanani saman opettajan uskonnontunneilla kävimme tutustumassa synagoogaan, hare krishna temppeliin, moskeijaan ja mormoonien pyhään rakennukseen. Sain mielestäni aika hyvän kosketuksen eri ajatusmaailmoihin erityisesti sillä kurssilla ja muutenkin meillä oli peruskoulussakin paljon avointa keskustelua - sai sanoa mielipiteensä vapaasti. Kuitenkaan en pysty tarkastelemaan samalla tavalla näiden muiden uskontojen ajatusmaailmaa, jos en jaa samaa vakaumusta heidän kanssaan.

On tietysti paljon koulukohtaisia eroja ja opettajasta on paljon kiinni. Myönnän että on varmasti ikävää jos on opettaja joka vain papukaijan tavoin jankuttaisi omaa käsitystään kristinuskon opetuksista, eikä olisi lupaa ollenkaan kyseenalaistaa tai ajatella. Peruskoulu ajoistasi on vierähtänyt hieman pidempi aika kuin minun peruskoulu opinnoista, silloin ei varmaankaan ollut kauhean suvaitsevaa ilmapiiriä eri näkemyksille?

Sinänsä en kauhean paljon vastustaisi hyvin toteutettua yhteistä elämänkatsomustiedon opetusta. Kuitenkin monilla vanhemmilla on uskonnollinen vakaumus ja he haluavat että heidän lapsensa tutustuvat kristinuskoon peruskoulun uskonnontuneilla. Peruskouluhan on lyhyt ja on mietittävä mikä on eri oppilaille erityisen tärkeää; kyllä varmasti hartaalle kristitylle on raamattu tärkeämpi kuin aristoteleen filosofiset pohdinnot oikeasta ja väärästä. Muslimit ajattelevat että lapsi syntyy muslimina ja tietenkin monet ei-uskovaiset ajattelevat lapsen syntyvän ilman uskontoa - tästä on mielestäni typerää alkaa väittelemään että kumpi osapuoli on oikeassa. Mielestäni lapsella tulee olla oikeus peruskoulussa saada opetusta vanhempiensa uskonnosta (tiettyyn rajaan asti tietenkin). Uskonto on monille ihmisille todella tärkeä asia ja sen opetusta ei mielestäni ole syytä yksityistää vain pyhäkouluille.

Kenen uskomuksista lapsen olisi hyvä tietää ellei vanhempiensa?




Huoh, ja nyt nukkumaan.. :D

Voihan sitä uskontoa tietysti olla koulussakin, juu. Mutta ei nyt sentään 2 h viikossa. Ja ehdottomasti parempi olisi, jos kukin uskontokunta hoitaisi itse opetuksen ihan kouluajan ulkopuolella. Uskontotuntien sijaan voisi vaikkapa kolmannesta luokasta ylöspäin olla yhteiskunta-kulttuurioppia, jossa tutustuttaisiin maailman kulttuureihin, joihin tietysti liittyy myös eri uskonnot.

Uskonnon opetus samoin kuin elämänkatsomus pitäisi lailla kieltää kouluista.
Ikävää kun lapseno joutuvat kuuntelemaan elämänkatsomusta kun meillä ei sellaista ole.
Meillä ei uskota eikä ajatella mitenkään elämänkatsomuksellisesti.
Mielestäni kaikki uskovaiset pitäisi deletoida maapallolta niin loppuisi tälläisten asioiden tuputtaminen ja voukaaminen.
Parempi olisi vaikka opettaa kieliä sen sijaan kuin kouluissa olisi yhteiskunnan varoilla tuettavaa opetusta.
Parasta on ettei lapseni saa eikä tarvitse mennä yhteenkään aamuhartauteen eikä johonkin koulun lopetus kirkkoon.
Ammattikoulussakin luulivat että aamuhartaus ja yleinen aamutiedottaminen on pakollista ,kerroin ettei ammattikoulu ole mikään kristillinen opetuslaitos ja voin olla poissa se aikaa ja opettajat voivat kertoa mitä siellä tiedotetaan...

En ota kantaa peruskouluajan uskonnon opetukseen tai opettamattomuuteen, mutta lukioissa tilanne on ainakin aivan vääränlainen.

Itse kuuluin vasten omaa vakaumustani kirkkoon 18-vuotiaaksi asti. Lukiossa jouduin siis käymään pakolliset uskonnon kurssit, joilla ei kyllä muista näkökulmista puhuttukaan kuin kristillisestä. Olo oli niin helvetin turhautunut kun vierustoverin kanssa olisi vielä täysi-ikäisyyden kynnyksellä pitänyt keskustella siitä, miten Jumalan rakkaus on havaittavissa ympärillämme. Maikkakin oli tyhmä kuin saapas.

Olisin niin mieluusti valinnut ET:n uskonnon sijaan, olisi voinut olla jopa mielenkiintoista. Voi kun sen saisikin valita - mitä lähes aikuinen ihminen haluaa lukiossa oppia, uskontokunnasta riippumatta.

Ei sitä kuitenkaan saa.

Lukiossa pitäisi olla myös mahdollisuus olla opiskelematta kumpaakaan ainetta. Yleensä oma arvomaailma ja identiteetti alkavat muodostua yläasteen aikana, joten viimeistään peruskoulun jälkeen jokainen osaa varmasti päättää, millaista uskonnollista opetusta kaipaa vai kaipaako ollenkaan.

Jo se on väärin, että "uskonto"-niminen oppiaine käsittelee pääasiassa kristinuskoa. Aivan kuin muut uskonnot eivät olisi aivan samanarvoisia!

Eettistä pohdintaa yms. voidaan tehdä ilman kristinuskon painolastia, kuten esim. filosofiassa tehdään. Uskonnon tunneilla istuvista oppilaista vain pieni osa todella uskoo Jumalaan. Tämä vähemmistö voi toteuttaa omaa uskoaan muualla, ei julkisessa koululaitoksessa.

Onneksi 6.-9. luokilla uskonnon tunneilla käsitellään maailmankatsomuksia laajemminkin. Siellä puhutaan myös Suomen alkuperäisistä uskonnoista.

Totta kai meilla täytyy opettaaa omaa uskoamme ja juuriamme, se on perimätietoa. Kaikki sivistys on lähtenyt raamatusta, ei mistään metsäläisten rituaaleista. Jumalalle kiitos.

Oho tällaisesta uskonnosta en ole kuullutkaan.... Miksi tätä ei ole opetettu koulussa??? Kyllä sitä on vähän käyty intian ja intiaanien ja minkä lie muide uskomuksia mutta ei tätä? Aika kiinnostavalta kuulostaa, paljon on juhlapäiviä näillä uskonnoilla.

huhti-toukokuussa hela tai toukojuhlat
kesäkuussa juhannus
heinäkuussa karhunpäivät
syys-marraskuussa kekri ja Tammikuussa talvijuhla.
Olispa näitä juhlia edes pikku kylissä niin saisi niihinkin eloa =P