Lapseni on 6kk ja yritän aina tehdä kaiken niin täydellisesti. Liekkö johtuu median hössötyksestä vai mistä..
KAikki alkoi jo raskausaikana. kaikki vauvan tavarat, vaatteet yms piti olla uusia. JOtenkin tuntui että jos ostan kirpputorilta niin ne ei oo meidän lapsen ja kun ostan vanhoja tavaroita niin en panosta lapseen tarpeeksi.
Kestovaipat, täysimetys 6kk asti, kaikenmaailman satu ja liikuntatuokiot.
Mietin vaan että mitenkähän pitkään jaksaa tälläistä. nyt kaiken teen ihan mielelläni mutta tiedän että parin vuoden päästä ajattelen että ei meijän lapsi ois kuollu vaikka joskus ois kertakäyttövaippaan pissiny :D
KAikki alkoi jo raskausaikana. kaikki vauvan tavarat, vaatteet yms piti olla uusia. JOtenkin tuntui että jos ostan kirpputorilta niin ne ei oo meidän lapsen ja kun ostan vanhoja tavaroita niin en panosta lapseen tarpeeksi.
Kestovaipat, täysimetys 6kk asti, kaikenmaailman satu ja liikuntatuokiot.
Mietin vaan että mitenkähän pitkään jaksaa tälläistä. nyt kaiken teen ihan mielelläni mutta tiedän että parin vuoden päästä ajattelen että ei meijän lapsi ois kuollu vaikka joskus ois kertakäyttövaippaan pissiny :D
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikö ole vaan hienoa, että panostat lapseen? Niin tekee aika moni muukin. Se on tällä hetkellä sinun työ ja satsaat tulevaisuuteen, miksi siis pitäisi väsyä?
Joskus se voi mennä ihan liiallisuuksiin.Ja kukaan ei varmastikaan pysty siihen,että olisi koko ajan täydellinen,ihan todellakaan.Ja mikä on täydellistä ja tarpeellista.Vaatiiko se lapsi,että jokainen vaatekappale on uusi,vai onko niin,että jonkun muun lapsi,jonka vanhemmilla ei ole ole varaa ostaa kaikkea uutena,joutuu jollain lailla sivuraiteelle tässä elämässä?
Huono asia sitä paitsi on,että lapsi saa kaiken ,mitä vaan sattuu tulemaan mieleen pyytää.Sillä tavalla kasvatat lapsestasi tyytymättömän,kaikesta kitisevän,hemmotellun,vaikka voisi luulla että onnellinenhan siitä tulee,kun kaikki kannetaan tarjottimella nenän eteen.Näitä tapauksia on nähty,valitettavasti.
Niin no,eiköhän se lapsen hyvinvointi koostu ihan muusta kuin uusista vaatteista ja tavaroista :)
Parhaaseen toki pitää pyrkiäkin, kun on oman lapsensa hoitamisesta kysymys. Kaikki mainitsemasi on ok, jos siihen on varaa ja voimia, mutta jos ei ole, niin ei se vauva tosiaan vahingoitu, vaikka pissisikin kertakäyttövaippaan tai käyttäisi jotain käytettyä vaatetta. Pidemmän päälle lapsi voi vahingoittua siitä, jos saa aina "vain parasta", eli ei opi kestämään pettymyksiä, joita elämässä joka tapauksessa tulee.
Jos olet ollut täydellisyyteen pyrkivä muutenkin, miksipä tässä olisi toisin...
Olen ollut melkoinen suorittaja ja joskus suorastaan tiukkapipoisesti asioihin suhtautuva - siis miten jonkun jutun pitää mennä. Äitinä olen osannut relata aika paljon, mutta etenkin ensi kuukausina huomasin välillä tekeväni asiat turhan vaikeasti ja ihan turhaan. Kai se on se suorittaja, mikä päässä vielä sanelee ohjeitaan. Lapsemme täyttää kohta vuoden ja vieläkin saan itseni joskus kiinni siitä miten asioiden pitää mennä. Koskien esim. syömisiä tai päivärytmiä.
Varusteissa olen ollut rennompi kun ap, päinvastoin olen ostanut käytettyä ja iloinnut suuresti kun teen hyvän löydön (käytettynä / kirpparilta). Löydettiin mm. todella hyväkuntoiset yhdistelmävaunut 100 eurolla ja vaatteita olen ostanut naurettavan halvalla, 0,50-3,00 euroa/vaate (esim. ehjä, siisti toppapuku eurolla). Olen järkeillyt tämän niin että kun pyrin taloudellisiin valintoihin, rahaa säästyy vaikka olla kotona pidempään ja siten toimin lapsen parhaaksi. Ei vaateostoilla säästetyillä rahoilla varmaan vuosia olla kotiäitinä, mutta joskus pienikin aika (1-2kk) voi olla hyväksi.
Plus että käytettynä löytää todella hyvä tavaraa. On meille ostettu vaatteita, leluja ja tarvikkeita uutenakin, en ole mitenkään ehdoton tai uutta tuomitseva.
Siinä voi myös käydä niin kuin mulle kävi että koskaan ei itse ole tyytyväinen,
aina voi tehdä enemmän.Silloin unohtuu se nautinto jo aikaansaaduista asioista.
Ei muista nauttia niistä asioista mitkä jo on hyvin.Tähän kyllä pidemmän päälle väsyy jos ei höllää,pahimmassa tapauksessa masentuu tai saa paniikkihäiriön kuten minä.Eli turha stressi pois,vähemmälläkin pärjää.
Tosin jos nauttii oikeasti siitä että tekee asiat vimosen päälle niin mikäs siinä mutta siinä vaiheessa kun huomaa että sisimmässä jäytää jatkuvasti niin sitten stop.
Lapselle paras äiti on hyvinvoiva ja onnellinen äiti ja vaikka äiti olisi joskus vähän väsynytkin niin hän on silti se ainoa ja paras äiti.
Olen enemmän alkanut arvostamaan ja haluamaan yhteistä aikaa lasteni kanssa koska ne todellakin kasvavat niin nopeasti...jos koko ajan juoksen kaupoilla ja siivoan kotia niin milloin sitten on aikaa...??
Harjoittelen tätä vielä....
Asian voi ajatella myös niin, että olet toisenlaisesta näkökulmasta tehnyt asiat todella epätäydellisesti, jopa väärin. Uuden krääsän ostaminen sen sijaan, että hankkisitte hyvät uudenveroiset tavarat käytettyinä, ei ole eettisesti eikä ekologisesti kovin kestävää.
Mitä mieltä isä on tuosta "täydellisesti" tekemisestä? Onko teillä ollut täysin samat linjat krääsän yms. suhteen vai oletko pimahtanut, kun mies on ostanut vauvalleen käytettyjä vaatteita?
Sille lapselle on kuitenkin aivan sama, mistä tavarat ovat ja paljonko ne ovat maksaneet. Pääasia että saa ruokaa, suojaa, unta ja kunnollisen kasvatuksen (oppien myös, ettei raha kasva puissa). Teillä vanhemmilla sen sijaan pitäisi olla tietoa ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka maailma makaa. Eli hillitkää tarpeetonta kulutusta ja kierrättäkää. Opettakaa lapselle, että omilla valinnoilla on vaikutusta ja mikään ei tule ilmaiseksi.
Hullunkurista, miten oma suorittaminen ja oma täydellisyyden hakeminen menee tärkeysjärjestyksessä ohi lasten tarpeiden, jotka eivät ole upouusia rattaita ja merkkivaatteita, näistä vauvat eivät ymmärrä mitään, vaan ovat vanhemmille merkkinä omasta täydellisyydestään.
Minulla ei täydellisyyteen pyrkiminen tapahtunut tavaroilla vaan niin että kaikki vauvan hoitoon liittyvä piti tehdä itse kun kukaan muu ei muka osannut, en voinut antaa isän herätä lapsen kanssa yöllä koska olin heti huono äiti, en voinut mennä edes kauppaan ilman lasta koska olisin ollut huono äiti ja hylännyt hänet, jos en jaksanut tarpeeksi viihdyttää vauvaa(joka olisi viihtynyt myös yksin), olin taas huono äiti jne ja kaikesta tästä lopputuloksena hoitoon masennuksesta lapsen ollessa 1,5v, mutta onneksi nyt olen oppinut ottamaan rauhallisemmin ja jakamaan vastuuta miehen kanssa. Ja ihan täysipäinen 2,5v lapsikin on :)