Pappeus

Raamatun mukaan pappi on yhteydessä Jumalaan.

Vanhassa Testamentissä Jumala valitsi juutalaisten sukukunnista leeviläiset hoitamaan pappistehtävää. Tämä on vanhan liiton ja Mooseksen lain alaista pappeutta. Papit uhrasivat Jumalalle kansan syntien puolesta, tämä oli vertauskuvallinen tapa uhrata viaton uhri eli tuleva Messias Jeesus Kristus.

Uuden liiton pappeuden eli Jeesuksen lunastustyön jälkeen tulleen pappeuden pappeus on pappeutta jo Vanhan Testamentin aikaan elänyt Melkisedek nimisen papin mukaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Jeesus on meidän ylin pappimme, joka on yhteydessä Jumalaan meihin liittyen ja olemme päässeet yhteyteen Jeesuksen kautta Isään. Meillä uudestisyntyneillä kristityillä on myös Melkisedekin järjestyksen mukaan Pappeus itsellämme. Jokainen meistä on papin virassa evankelioidessamme Jeesuksen ilosanomaa tälle maailmalle.

Koska laki ei pelastanut meitä synnistä, Jumala valitsi armon Jeesuksen kautta siihen sijaan joka antoi meille mahdollisuuden pelastua ja saada iankaikkinen elämä.

Sitten on tietysti papin virassa toimivia, jotka vihitään tehtäväänsä ja heidän tulisi toimia seurakunnan paimenena, kastaa, jakaa ehtoollista, vihkiä, opettaa ja siunata hautaan.

Näin minä olen pappeuden ymmärtänyt, saa kyllä mieluusti korjata jos on ihan kauheaa väärin ymmärtämistä.