Minun seurakuntani koostuu kuukkeleista, tiaisista. metsän puista ja kedon kukista. Niin, ja nenäni päällä istuva ampiainenkin on jumalolento, minun sisareni Herrassa.
Eivät hyljeksi ja halveksi invaleitakaan ja lämmin suvituuli seurakuntaani hyväilee.
Eivät hyljeksi ja halveksi invaleitakaan ja lämmin suvituuli seurakuntaani hyväilee.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No niin, mullekin on tuo luonto eläimineen hyvin tärkeä. Enkä talsi hämähäkkejä. vaan hätistelen niitä komerojen alle piiloon ettei ämmi pääse niitä yllättämään. Ampiaiset, sun muut ötökät kuskailen tulitikkuaskissa ulos vapauteen jos sisälle meinaavat ja suotta sitä karhuakin juoksi pakoon, tuskin olisi mulle mitään tehnyt.
Mutta seurakuntani mihin kuulun koostuu Jumalan lapsista, sitten on kallein aarre mitä mulla on, se on usko vapahtajaani Jeesukseen Kristukseen.
Nuoruusvuosinani Lapin erämaat ja rikkoutumaton luonto oli minun pyhäkköni ja temppelini. Siellä ei köyhää halveksittu eikä vaivaisia hyljeksitty ja syrjittu ja siellä minun oli aina niin hyvä olla.
Adagio Fremde heinäkuussa 1966.
Vaan jo parkkikasan laitamalta, liekki leimuu, savu tuprahtaa,
se tyynes’ heinäkuisess’ illas’, ylös taivaan kattoon kapuaa.
Tuoksuu mutatuoksut rannan, sääskiparvet korviss’ inahtaa.
Porisee jo pannu hiljaa nuotiossa, vesi kiehuu, höyry tupruaa.
Hiljaisen nyt kahvihetken, mies viettää luonnon rauhassaan.
Voi kuin on kaunis kesäilta, on luonnon rauha, myöskin vapaus,
iltalinnut laulaa, käki kukkuu, joki virtaileepi uomassaan.
Savun myötä taivaan sineen, myös nousee miehen mieli, ajatus.
Jumaluus ei kätkey taivaan sineen, se kaikkialla luonnos’ vaikuttaa,
se pikkulintusena lauleskelee, lumpeen kukkasena kukoistaa.
Niin ei myöskään mitat miehen, ei vaatteilla voi niitä rajoittaa.
Mies Jumaluuteen yhtyneenä, kaikis’, kaikkialla asustaa.
Käki kukkuu virran takaa, Minä, Minä, käki, siellä kukahdin.
Pensaan suojis’ sorsaemo, ei vaan Minä, jälkikasvun siellä kasvatan.
Minä, kala, joessa molskahtelen, Minä sääskiparvena taas inahdin.
Minä rannan pensahana huojahtelin, lumpeen kukkana myös kukoistan.
”Oi samadhi, oi kaikkein ykseys”, näin lausuu viisas kaukaa idän maalta.
”Oi kaivalya, riippumaton vapaus”, siin heinäkuisess illas totta on.
Miss on iäisyydet rajat? Ei löydy maalta, ei myöskään taivahalta,
vain todellisuus kaikkeen vaikuttaa, ja kaikkeus nyt läsnä on.
Hiljaa pyörii virran pyörre, se loputonta kulkee kulkuaan.
peilityven joen veden kalvo, vastarannan pensaat heijastaa.
Iltalinnun yksinäisen lennon, veden kalvo peilaa luonnostaan.
Alla näiden sininen myös taivas, kuin toinen mailma sieltä kuvastaa.
http://www.aretalogia.fi/korvenpoika/korvenpoika.6.html
Sen sijaan uskovaisten kirous oli silloin ja on vieläkin jatkuva kovaosaisten halveksunta ja hyljeksintä niin helluntailaisissa, kirkossa kuin kaikessa muussakin. Eli kesän tullen palaan nuoruusvuosieni aikaan, minun pyhäkkööni ja temppeliini. Ei nykyisestä kristillisyydestä ole mihinkään.
Sinun uskovaiset ovat viisasta porukkaa (kivet) kun eivät tule asille
Kuulumattomille forumeilla Julistamaan Jumalan Sanaa piikitellen.
Ja keskustelijoita Helvetillä uhkailemaan.
lisäksi ovat ystävällisempiä, koska uskovat kun pyytää lopettamaan
Nuo pahat teot.
Niin on.
Aikanaan kun ajelin Karhunpesälle ja avasin autoni oven, tulivat tiaiset heti istumaan oven pääle ja tirskuttamaan tervehdykseksi, kävivät syömässä kädestäni ja istumassa jopa nenäni päällä.
Niin tekee todelliset ystävät, eivät halveeraa ja hyljeksi vaikeasti vammatuneita invalideja, kuten uskikset ja kaikki muutkin tässä sivilisaatiossa tekevät. eli ovat todellisia jumalolentoja.
Mistä nim.Lapin profeetta on saanu sellaisen käsityksen, että uskova halveksivat vaikeasti vammautuneita ja invalideja. En ole kuullu sellaista. Rakastamme jokaista ihmistä olipa millainen tahansa. Tietenkin meitä on moneen lähtöön, niin uskovaisissa kuin uskomattomissa, mutta ei pidä yleistää kaikkia samaan. Ite ainakin rakastan jokaista ihmistä jokainen meistä on Jumalan luoma ja meidän kuuluu hyväksyä jokainen sellaisena kuin on, niin Jumalakin hyväksyy, jos emme hyväksy ei Jumalakaan meitä hyväksy. Siunausta
Noo, minulla on jo 27 vuoden omakohtaiset kokemukset vaikeasti vammautuneen invalidin elämästä tässä kristityksi kutsutussa maassa ja tiedän että invalidit ovat täysin laisuojatonta ja oikeudetonta hylkysakkia, joille ei mitään arvoa anneta. Ei kirkossa ja vielä vähemmän vapaissa suunnissa. Eli miten eli ja teki, mitä teki, niin sama arvoton roska.
Kokemuksestani tiedän senkin, että vaikeasti vammautuneet ovat lahkolaisille vain käännyttämisen kohteita, joiden hädänalaista tilannetta pyritään hyödyntämään käännytyksessä; ja jos ei heti kohta liity vaikka vain kiitollisuudenvelasta heidän lahkoonsa, se ihminen saa olla, elää tai kuola, ilman, että kukaan välittää.
Eli näin meillä Suomessa.
Pari viikkoa sitten kirjoitin taas kerran jäsenkirjeen invalidiyhdistyksen jäsenille ja liitteessä kirjoitin näinkin:
http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/1/uuden.aamun.kajastusta.pdf
Lapin profetta luin kirjoituksesi, se oli todella puhutteleva. Ei kaikki ihmiset hyljeksi invalideja, vaan välittävät aidosti. Sun tilantees on todella koskettava, olet auto-onnettomuudessa menettäny terveytes, olet kuitenkin selvinny siitä ainakin jotenkin. Miten joku on voinu sanoa tapa ittes. Jos olisin lähempänä kävisin sua auttamassa ja katsomassa. Olisin sun ystäväs, joka välittää susta todella. Muista ainakin Jumala välittää ja rakastaa sua. Olet ainakin minulle rakas lähimmäinen. Jeesus sua siunatkoon. Älä välitä mitä ihmiset ajttelevat, vaan mene eteenpäin. Olen iloinen puolestasi, että olet saanu kirjan aikaan, johon moni ei pysty. Muista Jumala on lähellä niitä joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli.
Kiitoksia viestistäsi.
Sanotaampa näin, että kotiuttamiseni jälkeen olin kaksi pitkää talvea samojen seinien sisällä ja päivät yksin. Niihin aikoihin rukoilemalla rukoilin viikosta toiseen, että Jumala lähettäisi jonkun, mutta ei ketään ja lopulta menetin uskoni uskovaisiin ja uskoni myös rukoilemisiin - ainakin sellaisiin, joissa tarvitaan toisen ihmisen toimintaa.
Ratkaisu siihen tilanteeseen löytyi kun suritin elokuussa 1986 hyväkytyn ajotutkinnon automaattivaihteisella autollani ja pääsin uudelleen liikenteeseen ihmiseksi ihmisten joukkoon.
Nyt kun kaiken olen itse kokenut niin tokihan minulla on vakava huoli invaldien, vanhusten ja vammaisten henkisestä jaksamisesta ja selviytymisestä kaikessa kirjallisessa ja sähköisessä viestinnässä. Samoin toiveeni on kautta aikain ollut se, että syntyisi sellainen organisoitu toiminta, jossa erikoistuttaisiin näihin kysymyksiin ja lähdettäisiin yhdessä toimimaan vaikeissa elämäntilanteissa olevien hyväksi. Siis muuta kuin uskonnon tyrkyttämistä ja käännyttämistä. Itse menisin, mutta kun en juurikaan pysty.
Jumalan seurakunta koostuu lunastetuista ihmisistä. Puut, kukat ja ampiaiset eivät kuulu tähän seurakuntaan eivätkä ole jumalolentoja, paitsi luonnonuskonnoissa kuten wiccalaisuudessa ja shamanismissa.
Joo, mutta Franciscus Assisilainen on kokonaan toista mieltä. Jopa tuuli on veli Herrassa.
Jostain kumman syystä helluntailaiset ei anna minkäänlaista arvoa Jumalan luomalle luonnolle ja eläimistölle. Johtuukohan se siitä että silloin heidän olisi tunnustettava Jumala? He eivät halua edes keskustella mistään Jumalan luomasta, mikä on hyvin outoa. Heille luontokin on vain paha joka aiheuttaa tsunameja maanjäristyksiä jne. He eivät näe eivätkä ymmärrä minkään kauniin päälle, vaan ovat alinomaa synkkämielisiä ja pessimistisiä. Hakeutuuko helluntailaisuuteen juuri psyykkisesti sairaat ja synkkämieliset vai tekeekö helluntailaisuus heistä sellaisia. Kumminpäin on asia?
Mua jäi vaivaamaan yksi tärkeä asia. Onko Lapin profeetta uskossa, koska olette ennen rukoillu, niin kai olette ainakin silloin ollu uskossa. Kun silloin rukoilitte Jumalaa lähettämään jonkun luoksenne, eikä ketään Jumala lähettäny. Jumala halusi varmaan teidän turvautuvan kokonaan Häneen. En tyrkytä teille uskoa se on teidän oma asia. Mutta uskon, että Jumala haluaa teidät omakseen. En saanu rauhaa sydämeeni ennenkuin tämän laitoin. Olen rukoillu puolestanne sen jälkeen, kun luin kirjoituksenne, ja rukoilen edelleen. Jeesus teitä siunatkoon ja olkoon teille armollinen.Amen. Älkää olko mulle vihainen vaikka kirjoitankin näin.
Moorian tiellä:
/// Elokuussa -87 kävin omalta kohdaltani läpi liki samanlaisia kärsimyksen vaiheita. Perheeni oli lähtenyt lomamatkalle Lopelle, jossa nuorin tyttäreni, silloin 5-vuotias Sirpa, oli sairastunut. Hämeenlinnan keskussairaalassa todettiin, että umpilisäke oli pahoin tulehtunut ja oli turvauduttava leikkaukseen. Mutta. Ennen kuin tämä leikkaus ehdittiin suorittaa, oli tämä umpilisäke puhjennut ja sen seurauksena vaikeita komplikaatioita vatsassa. Olin silloin päivittäin puhelinyhteydessä perheeni kanssa ja tiesin tilanteen vakavuuden. Myöhemmin tarvittiin uusi leikkaus, verensiirtoja jne. Tilanne alkoi saada jo huolestuttavia piirteitä ja kun eräänä sunnuntai-iltana oikein pysähdyin ajattelemaan sitä tilannetta, on sanottava, että kävin omaa syvällistä "Gedsemanen taisteluani."
Neljä vuotta aiemmin elokuun alkupäivinä olin itse Lapin keskussairaalan teho-osastolla letkuissa ja nyt nuorin tyttäreni oli Hämeenlinnan keskussairaalassa niinikään letkuissa ja tilanne oli huolestuttava. Niinä vaikeina hetkinä toivoin, että olisi ollut edes yksi ihminen vaikka vain hiljaa istumassa rinnallani, mutta ei ketään. Lopulta ajoin yksinäisyyteen autioon paikkaan, mutta siinä hetkessä en jaksanut enää edes rukoilla. Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoin Jumalalle: "Herra! Tässä on koko homma. Hoida sinä, minä en jaksa enää".
Kun sitten seuraavana iltana menin samaan yksinäiseen autioon paikkaan, oli kuin jokin uusi voima olisi virinnyt sisimmässäni ja oli kuin joku olisi sanonut: "Mitä sinä etsit tukea ihmisiltä, jotka eivät kuitenkaan voi sinua auttaa". Ja ystävät! Siinä hetkessä oivalsin jotain todella suurta. Ymmärsin, että minä olen kuollut tälle maailmalle ia tämä maailma on kuollut minulle. Ja sen, minkä vielä täällä maanpäällä elän, sen minä elän uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa. Ja tämä uusi sisäinen kokemus on mullistanut koko sen jälkeisen elämäni. Sinä iltana opin todella arvokkaan läksyn: Niin kauan kuin minä etsin tukea ja rohkaisua ihmisiltä, minä koen pettymyksen ja masennuksen toisensa perään. Niin harvoin täältä ajasta löytyy todellisia hengen jättiläisiä ja uskon sankareita, joiden henkinen suuruus riittäisi näissä vaikeissa hetkissä rinnalla olemiseen. Mutta silloin, kun turvaan Jumalan iankaikkiseen ja muuttumattomaan läsnäoloon, minun ei tarvitse pettyä eikä masentua. Hän, joka Henkensä kautta on kaikkialla, on iäti muuttumaton ja vanhurskas Jumala, joka voi auttaa kaikkein syvimmissäkin kärsimyskouluissa. ///
http://www.aretalogia.fi/kristilliset/iankaikkisuus.html
Kiitos Lapin profeetta, kirjoituksistasi ja kuvista joista sain kuvan sun elämäsi tieltä, oli niin puhuttelevaa ja koskettavaa, kuin itse olis kokenu kaiken saman. Koska samastuin sun kirjoituksiisi jotka koskettivat mua, niin paljon, että itkin mukana. Olet todella joutunu kokemaan kovia, mutta Jumala on palkitseva sut, et kuitenkaan hyljänny Jumalaa vaan kestit kaiken. Jumala varmaan johdatti sut siihen nuorten paikkaan näkemään millaista on maailman tie miten syntinen ja erilainen, kuin kaunis puhdas luonto jonka Jumala on luonu. Saat olla kuitenkin onnellinen, kun olet saanu elää lähellä luontoa ja Jumalaa. Kaikki ne mahtavat erämaat joita ihminen ei voi kesyttää, olet saanu kokea paljon sellaista mitä moni meistä ei koskaan saa nähdä, kokea eikä elää siellä karun ja kauniin luonnon keskellä. Nyt ymmärrän sun asenteen uskovia kohtaan, olet oikeassa ei välitetä toisistaan, kun on suurin hätä, tuska, yksinäisyys saa olla yksin. Mutta Lumala ei hylkää, kuten olet monessa tilanteessa joutunu näkemään. Siunausta sinulle ja perheellesi. Kaiken tämän maallisen keskeltä kuitenkin odotamme pääsyä Luojamme yhteyteen Taivaankotiin. Siellä on meidän oikea kotimme.Amen.