Tämän ajan muotivirsi on haasteellisuus. Joka paikassa siihen törmäät. Kaiken pitää olla haasteellista ja haastavaa, muuten ei ole mikkään.
Elämä ja varsinkin työelämä on haastavaa ja haasteellista.
Toinen tympeä sana on operatiivinen, joka viittaa useimmiten maamme puolustusvoimiin.
Entäs uskovaisen elämä, onko se haastavaa? Suoralta kädeltä sanon, että on.
Kun te nuoret alatte seurustelemaan jo varhaisessa iässä, ajatteletteko yhtään, miten haastavaa on mennä nuorena naimiiin tai premminkin sen jälkeen.
Teidän pitää ottaa vastaan kaikki herran lapsilahjat ja useimmiten kans niin käöy, että saatte näitä lahjoja runsain määrin.
Ison perheen kasvatus, talous ja huolenpito on ERITTÄIN HAASTAVAA.
Sitä mielellään neuvoisi näitä omia nuoriaan, ettei kannattasii alkaa jo 16 vuotiaana seurustelemaan, koska uskovaiselle se on kidutusta.
Maailman lapset kokeilee seksiä , mutta uskovaisten tarvitsee pidättäytyä ennen avioliittoa. Tiedän omasta kokemuksesta, miten haastavaa se oli pidättäytyä.
Mutta haastavaa se on naimattomillakin uskovaisilla.
Seksiä ei saa toteuttaa minkäänlaisilla korvikemuodoilla, vaan täytyy saaraäidin neuvojen mukaisesti kuolettaa lihansa.
Ja nyt on alettu neuvomaan eräissäkin piireissä, että homomaiset taipumukset voi kuolettaa kristinuskon avulla. Tästä kimmastuneina on alettu erota kirkosta vastalauseena.
Kokonaisuudessaan uskovaisen elämä on jopa sietämättömän haastavaa.
Naiselle synnyttämisestä pidättäytyminen ei ole soveliasta ja se tekeekin naisen elämän sietämättömäksi.
Uskovaisten median mukaan suuret perheet ovat onnellisia ja Jumala antaa lapsia kullekkin tarpeensa mukaan ja että voimia annetaan, ristintielle ei saa uupua. Näin monisynnyttäjä-äidit uskookin, vaikka usko horjuu toisinaan niinkuin puu kovassa tuulessa.
Tämä huokailu on kuitenkin normaalia, saa purkaa kuuluville patoutuneita tunteitaan, kunhan muistaa illalla levolle käydessä sopia puolisonsa kanssa epäuskonsa anteeksi. Huomenna on taas uusi päivä, mutta pitää elää ja uskoa vain päivä kerraallaan.
Haasteita riittää uskovaisella. Jokakesäinen pyhiinvaellusmatka suviseuroihin on tehtävä, joka on iso urakka isolapsiselle perheelle.
Paikalle raahautuminen , asettuminen ja käytännön toimet suviseruapaikalla ovat haasteellista, siinä saa raataa aamusta iltamyöhään.
Haasteellista on kotityöt isossa perheessä. Pyykki-ja tiskivuorelle ei näytä tulevan koskaan loppua. Ja kun saa jonkun paikan siistittyä, sotkua ja epäjärjestystä tulee nopeasti uudestaan.
Isossa perheessä sairastellaan jatkuvasti. Lasten takia auto saa lähteä pihasta liikenteeseen kymmenent kerrat päivässä. Ainä on tarve viedä jotakin ja tuoda, mennä sinne ja tänne, menemisiä riittää.
Ja nuoria saa kyyditä ja hakea yötämyöten, tuntuu, ettei rauhallista hetkeä ole milloinkaan.
Moni ei kestä näitä haasyteita, vaan alkaa oireilemaan esim. jättäytymällä pois seuroista, tai harventamalla seurakäyntejä. Tästä ei siionin saara-äiti tykkää, vaan se vaatii, ettei seuroista saa jäädä pois koskaan.
Voitais lyhyesti tiivistää, että uskovaisen ison perheen elämä on tosi haasteellista. Myös saarnamiehelle saarnaajan työ ja kulkeminen seuranpitomatkoillla on haasteellista.
Kuvitelkaapa, jos työssäkäyvälle sarnaajalle tulee vuositasolla 30-40 seurasaarnaa ja siihen päälle kokoukset, ei puhujarievulla ole vapaa-aikaa itselleen ja perheellen juuri lainkaan.
Puhujat kipuileekin usein, kuinka raskasta tämä on, mutta kertovat saavansa voimaa, kun seurakunta julistaa puhujaparalle epäilykset ja kiusaukset anteeksi viimeistä piirtoa myöten.
Elämä ja varsinkin työelämä on haastavaa ja haasteellista.
Toinen tympeä sana on operatiivinen, joka viittaa useimmiten maamme puolustusvoimiin.
Entäs uskovaisen elämä, onko se haastavaa? Suoralta kädeltä sanon, että on.
Kun te nuoret alatte seurustelemaan jo varhaisessa iässä, ajatteletteko yhtään, miten haastavaa on mennä nuorena naimiiin tai premminkin sen jälkeen.
Teidän pitää ottaa vastaan kaikki herran lapsilahjat ja useimmiten kans niin käöy, että saatte näitä lahjoja runsain määrin.
Ison perheen kasvatus, talous ja huolenpito on ERITTÄIN HAASTAVAA.
Sitä mielellään neuvoisi näitä omia nuoriaan, ettei kannattasii alkaa jo 16 vuotiaana seurustelemaan, koska uskovaiselle se on kidutusta.
Maailman lapset kokeilee seksiä , mutta uskovaisten tarvitsee pidättäytyä ennen avioliittoa. Tiedän omasta kokemuksesta, miten haastavaa se oli pidättäytyä.
Mutta haastavaa se on naimattomillakin uskovaisilla.
Seksiä ei saa toteuttaa minkäänlaisilla korvikemuodoilla, vaan täytyy saaraäidin neuvojen mukaisesti kuolettaa lihansa.
Ja nyt on alettu neuvomaan eräissäkin piireissä, että homomaiset taipumukset voi kuolettaa kristinuskon avulla. Tästä kimmastuneina on alettu erota kirkosta vastalauseena.
Kokonaisuudessaan uskovaisen elämä on jopa sietämättömän haastavaa.
Naiselle synnyttämisestä pidättäytyminen ei ole soveliasta ja se tekeekin naisen elämän sietämättömäksi.
Uskovaisten median mukaan suuret perheet ovat onnellisia ja Jumala antaa lapsia kullekkin tarpeensa mukaan ja että voimia annetaan, ristintielle ei saa uupua. Näin monisynnyttäjä-äidit uskookin, vaikka usko horjuu toisinaan niinkuin puu kovassa tuulessa.
Tämä huokailu on kuitenkin normaalia, saa purkaa kuuluville patoutuneita tunteitaan, kunhan muistaa illalla levolle käydessä sopia puolisonsa kanssa epäuskonsa anteeksi. Huomenna on taas uusi päivä, mutta pitää elää ja uskoa vain päivä kerraallaan.
Haasteita riittää uskovaisella. Jokakesäinen pyhiinvaellusmatka suviseuroihin on tehtävä, joka on iso urakka isolapsiselle perheelle.
Paikalle raahautuminen , asettuminen ja käytännön toimet suviseruapaikalla ovat haasteellista, siinä saa raataa aamusta iltamyöhään.
Haasteellista on kotityöt isossa perheessä. Pyykki-ja tiskivuorelle ei näytä tulevan koskaan loppua. Ja kun saa jonkun paikan siistittyä, sotkua ja epäjärjestystä tulee nopeasti uudestaan.
Isossa perheessä sairastellaan jatkuvasti. Lasten takia auto saa lähteä pihasta liikenteeseen kymmenent kerrat päivässä. Ainä on tarve viedä jotakin ja tuoda, mennä sinne ja tänne, menemisiä riittää.
Ja nuoria saa kyyditä ja hakea yötämyöten, tuntuu, ettei rauhallista hetkeä ole milloinkaan.
Moni ei kestä näitä haasyteita, vaan alkaa oireilemaan esim. jättäytymällä pois seuroista, tai harventamalla seurakäyntejä. Tästä ei siionin saara-äiti tykkää, vaan se vaatii, ettei seuroista saa jäädä pois koskaan.
Voitais lyhyesti tiivistää, että uskovaisen ison perheen elämä on tosi haasteellista. Myös saarnamiehelle saarnaajan työ ja kulkeminen seuranpitomatkoillla on haasteellista.
Kuvitelkaapa, jos työssäkäyvälle sarnaajalle tulee vuositasolla 30-40 seurasaarnaa ja siihen päälle kokoukset, ei puhujarievulla ole vapaa-aikaa itselleen ja perheellen juuri lainkaan.
Puhujat kipuileekin usein, kuinka raskasta tämä on, mutta kertovat saavansa voimaa, kun seurakunta julistaa puhujaparalle epäilykset ja kiusaukset anteeksi viimeistä piirtoa myöten.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Haasteelllista on.
Ihmisen elämä on luottamusta Jumalaan. On haasteellista ymmärtää, että siinä on kaikki. Tästä yksinkertaisuudesta löytyy todellinen ihme ja suuruus.
Tähän luottamukseen ei liity millään lailla vl-kieltoviidakko.
Haasteellista on myös pysyä kiinni elämässä, kun perhettä ei ole siunaantunut. Puolisoahan ei saa etsiä 'ulkopuolelta'. Mitä varten sitten pitää elääkään, itseäänkö varten? Raamatussa taitaa olla kehoitus tällöin keskittyä tuonpuoleisiin, kun ei ole täällä omaa perhettä. Mutta käytännössä, kun siionin elämä pyörii perheitten ympärillä, alkaa tuntea itsensä aika ylimääräiseksi. Eihän kukaan edes huomaa jos ei tule enää seuroihin.
Isoperheiset tuskailee jaksamistensa kanssa ja yksinäiset tuskailee, kun eivät päässeet kokemaan perhe-elämän onnea.
Mutta hyvin seuroissa osataan selittää ja lohduttaa näitä yksinäisiä sanomalla, ettei Jumala ole heille tarkoittanutkaan aviopuolisoa saati perhettä.
Jumala näkee, ettei perhe-elämä luonnistu kaikilta ja siksi on tyytyminen vanhanpoijan ja piijan osaan.
Uskovaisen ihmisen pitää siis tyytyä, mitä ylhäältä annetaan.
Nyt on alettu siioneissa puhumaan toinen toisensa tukemisen puolesta, koska näyttää siltä, että uskossa on entistä vaikeampaa pysyä.
Yksinäisiä, vanhuksia, nuoria ja suuren perheen vanhempien jaksamiseen on alettu kiinnittää huomiota, eikä suotta, sillä kaikki tuntuu väsyvän.
Onneksi on näitä superäitejä ja jokapaikan höyliä, jotka ovat nähneet elämäntehtäväkseen tukea ja auttaa yksinäisiä ja heikkoja.
No se on tosi, ettei yksinäistä ja syrjäänvetäytyvää kukaan huomaa. Tarvitseeko yksinäinen huomiota. Puhuja sanoo, ettei kenenkään tarvitse olla yksinäinen, Jeesus on kuitenkin kaverina.
Ja puhuja lisää; ilmoittautukaa yksinäiseksi itsenne tuntevat tuonne keittiön työvuoroihin, sieltä te löydätte seuraa väen väklsinkin.
Ei se, että käy seurapenkissä istumassa ja lähtee seurojen loputtua äkkiä pois, johda tuttavuuteen kenenkään kanssa. Nuoret tietää tämän ja jäävät aina seurojen jälkeen norkoilemaan rauhanyhdistysken pihalle pitkäksi aikaa.
"Jumala näkee, ettei perhe-elämä luonnistu kaikilta ja siksi on tyytyminen vanhanpoijan ja piijan osaan."
Jumala on varmaankin nähnyt hyväksi antaa pedofiilille ison perheen ja tyttäriä raiskattavaksi.
Niin se varmaan on?
Haasteellistako - miten? Eihän se ole haasteellista, jokainen elää miten parhaaksi kokee ja sillä siisti.
Tietenkin jos joku ulkopuolinen taho määrää mitä saa tehdä ja mitä ei, niin siinä uskonnollisessa diktatuurissa tulee elämästä suoritusperäistä ja haasteellista, jotta olisi ihmismääritelmän mukainen "uskovainen".
Pysykää erossa sellaisista, ja eläkää omaa elämäänne.
......
No onhan se haastavaa sanoa olevansa Uskovainen, kun se velvoittaa haastavalla
tavalla.
- joskus kyselen olenko tosi uskovainen, vai tekopyha ?
- annanko anteeksi kaikille niille jotka pilkkaavat minua?
- osaanko olla kaikesta huolimatta noyra?
- rukoilenko toisinajattelijoiden puolesta?
- Rakastanako naapuriani, vaikka tiedan hanen olevan ateisti?
- tiedanko. etta jolle on paljon annettu silta myos paljon vaaditaan?
- arvostelenko, juoruanko, vai halajanko toisen parasta?
jne.
EN OLE VARMA OLENKO USKOVAINEN ? Vaatimukset ovat kovat, jos haluaa seurata Kristusta, olemmehan kasteessa luvanneet kuitenkin olla Kristuksen apuna !
Rakastanako naapuriani, vaikka tiedan hanen olevan ateisti?
Pitäisikö häntä vihata vain siksi koska hänellä on erilainen käsitys elämästä? Todistettavasti hän on yhtä oikeassa uskon asioissa kuin kuka tahansa. Et sinäkään pysty todistamaan mitenkään uskoasi oikeammaksi.
Kyllä rakastan naapuriani, vaikka hän on ateisti. Huoli omasta suhteestani Kristukseen on suurempi, sillä voihan olla niin että mulle on jo leiviskät annettu, mutta naapurille ei vielä. Minä olen vastuussa leivisköisistäni, mutta naapuri ei . Naapuri voi olla "vahvemmilla" kuin minä. Armahda minua oi Jeesus Kristus, sillä sitä hyvää, jota haluaisin tehdä, en tee, mutta sitä pahaa, jota en haluaisi tehdä, niin sitä minä juuri teen.
ULKOKULLAISUUS ON VAKAVA ASIA,pyri siit pois !