Vasemmistoliiton "pelastavaksi enkeliksi" saattaa nousta Vihreä liitto. Samaan aikaan Vasemmistoliiton puoluekokouksen kanssa pidetty Vihreiden puoluekokous linjasi ennen radikaaliksi luullun liikkeen olevan nyt hyvää pataa patavanhoillisen Kokoomuksen kanssa. Tämä saattaa osaltaan hillitä modernin punavihreän nuorison kaikkoamista Vasemmistoliiton piiristä.
"Pelastava enkeli"
Pöppö-Mömmönen
16526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On se tässä jo nähty mikä on vihreiden asenne esim. koko EU:n kehitykseen ylipäänsä - porvareiden ehdoilla siellä mennään. Toisaalta mites nämä sänkitukan uudet natotus-linjaukset sitten vaikuttavat? Vasemmistoliiton järkevimmät lausunnot ovat yleensä tulleet juuri ulkopolitiikan parista, mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että uskottavuus on silläkin saralla mennyttä.
Vihreiden tuuliviiriys oikeisto-vasemmisto-akselilla korostui viimeaikaisissa kannanotoissa. Samanaikaisesti korostui Vasemmistoliiton sisäinen hajaannus punavihreisiin ja anti-punavihreisiin sekä nuoriin ja anti-nuoriin.
Kun pääasiallisesti punavihreyttä edustavien Vasemmistonuorten puheenvuoroja keskeytetään kokouksessa tylysti ja jotkut "viisaammat", siis vanhemmat, edustajat käyttävät niinkin korrekteja ja kunnioittavia kutsumanimiä kuin "kettutyttö" ja "viherpiipertäjä", tuntunee väistämättä siltä, että puheet nuorten merkityksestä puolueelle ovat olleet pelkkää tyhjää retoriikkaa.
Yllättävän myönteiseen sävyyn puolueen poliittisen tavoiteohjelman luonnokseen kirjatut Nato-kannanotot sentään herättivät aiheellista kritiikkiä, sukupolvesta ja sukupuolesta riippumattomasti. Sunnuntaina saatiinkin sitten hyväksyttyä hartaasti hiottu, mahdollisimman mitäänsanomaton Nato-linjaus: "todellisuutta kuitenkin on, että Suomi tekee rauhankumppanuuden puitteissa yhteistyötä Naton kanssa sotilaallisessa kriisinhallinnassa".
Ehkäpä todellisuutta ei käy kieltäminen. Ilmeisesti ei pidä suhtautua myöskään ilmeisen kielteisesti ilmeisen aggressiivisten maiden johtamiin sotilasliittoihin.
Ehkäpä natotuksesta löytyy uusi "yhdistävä tekijä", joka edelleen "yhdistävästi" hajottaa puoluetta.
Vihreillä ei ole mitään yhtä linjaa, jokainen hämmentää soppaa, puheenjohtaja ei ole vahva tai räväkkä.
minkä tahansa puolueen kansanedusaja ja aina sopisi joukkoon.
Kyllä nyt hävettää. Olen nimittäin äänestänyt aikoinani Suomen Kansan Demokraattista Liittoa. Niille, jotka luulevat Vasemmistoliiton ajavan työväestön ja vasemmiston asiaa, tutustukoot tämän sänkitukka, lääkärinrouvan ajatuksiin.
Kyllä korpee! No nyt on ainakin helppo tehdä johtopäätöksiä: Vasemmistoa ei enää ole!
Ei voi vetää johtopäätöstä, jonka mukaan vasemmistoa ei enää ole. Ilmiselvästi vasemmisto on. Mutta vasemmiston piirissä tunnutaan suhtautuvan ilmeisen nihkeästi punavihreään vasemmistoon, jota etenkin nuoriso edustaa. Onneksi Vihreä Liitto on osoittanut, ettei se ole missään tapauksessa punavihreä vaihtoehto nuorille, joita Vasemmistoliiton nihkeys erityisesti häiritsee.
Tässä mielessä Vasemmistoliitto on löytänyt itselleen yllättävältä taholta "pelastavan enkelin".
Vasemmistolla on kannatusta passiivissa, tämä joukko ei kuitenkaan ole järjestäytynyttä. Lähimmät "omat" tahot eli vihreät ja vasemmistoliitto ovat vihamielisiä tietyssä suhteessa näille.
Vihreät tuntuvat saavan edelleen kannatusta puhtaasti mielikuvien pohjalta; monet nuoret ilmeisesti pitävät Vihreää liittoa todellisuutta radikaalimpana ja vasemmistolaisempana puolueena. Helsingin kunnallispolitiikan pohjalta voi selkeästi sanoa linjan olevan oikeistolainen; vihreät ovat jonkinlainen Kokoomuksen puisto-osasto.
Mikäli tämä selviää lopulta kannattajille, on Vasemmistoliitolla tilaisuus koota tämä väki taakseen.
Vihreistä on todellakin vaikea vetää yksiselitteistä johtopäätöstä, jonka mukaan puolue sijoittuisi selkeästi joko oikeistoon tahi vasemmistoon. Kyseessä on eräänlainen ympäristöarvoja korostava porvarillinen puolue poliittisessa keskustassa, jonka talouspoliittiset visiot vaihtelevat tämän tästä, harvemmin kuitenkaan kovin radikaalisti.
Ilmaiseeko tämä sitten yleistä linjattomuutta vai jatkuvaa "linjan tarkastamisen" tarpeellisuutta? Siinäpä miettimistä. Ehkäpä vihreät itse parhaiten tietävät, mihin pyrkivät, jos tietävät.
Olkaamme heille kiitollisia. Hyvä Vasemmistoliitto! Heja Vänsterförbundet!
Kiitorata vapaana nousuun...
Vihreät tosiaan Ville Niinistön johdolla sulkivat oven punavihreiltä, epäilen myös että osa vihreiden väestä luopuu puolueesta sen liukuessa oikealle porvareiden syliin.
Mutta missä on punavihreiden paikka poliittisella kartalla nyt. Vasemmistoliiton vanha väki tuntuu olevan kovasti nuorta siipeä vastaan. Mikäli tarjotaan sopiva vaihtoehto niin luulen että niin vihreiden kuin vasemmistoliitonkin punavihreä väki siirtyy sinne.
Vaihtoehtoja on tähän asti tarjonnut ainoastaan oikeiston rääväsuut, hekin siinä pienessä marginaalissaan. Suvaitsevaa, laaja-alaista punavihreää liikettä tarvitaan, se ei saa typistyä muutaman rastapään tai muiden äärilaitojen ryhmäksi vaan nuorison ja tulevaisuuden punavihreäksi yleispuolueeksi.
Vai olisiko demareilla sellainen vaihtoehto?
Eilen viimeksi tuli töllöstä asiaohjelmaa, jossa julkituotiin uusi, nimenomaan punavihreyteen suuntautuva liike. Sitä ovat olleet muodostamassa pääasiassa nuoret, jotka eivät ole katsoneet mielekkääksi pyrkiä vaikuttamaan Vasemmistoliiton tahi Vihreän liiton kautta. Vaihtoehto voisi joskus tulevaisuudessa ehkäpä olla konkreettinenkin. Mutta siihen mennee vielä vuosia.
Tällä hetkellä Vasemmistoliitossa käytävä "taistelu punavihreydenvastaisuutta vastaan" on yhtä helposti voitettavissa kuin Don Quijoten taistelu tuulimyllyjä vastaan. Toisaalta tämä taistelu ei ole hulluutta, vaan järkeä. Ja tätä taisteluahan käydään itse asiassa tuulimyllyjen puolesta, mitä energiapolitiikkaan tulee. Mutta noin vertauskuvallisesti tässä käydään puisella peitsellä metristä kiviseinää murtamaan.
Vasemmistoliiton vanhojen tovereiden tulisi vetäytyä myrkyttämästä puoluetta, nuorissa on kuitenkin suurin voimavara.
Aika pitää huolen siitä, että nykyvaikuttajien on joskus väistyttävä. Eri asia sitten, onko aika siinä vaiheessa enää otollinen niille ajatuksille joita nykynuoret tänään edustavat.
Puolueen johtotroikka on ikävuosiltaan parasta mahdollista, varsinkin nyt kun 32-vuotias Kalliorinne tuli ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.
Ongelma lieneekin enemmän kuntatason vaikuttajien ikärakenteessa. Syksyn kunnallisvaaleissa on mahdollisuus korjata tilannetta, mikäli ehdokasasettelu nuorten ihmisten osalta onnistuu.
Jos Pöpön pelastavia enkeleitä ovat Rosan tyyppiset huumeidenkäyttäjät, eipä pitkä ole tie, ensin tulee "hiuka, ja sitten tulee "nälkä", ja onko enään mitä housuun paskantaa, no se etu ainakin ei tarvetta "pyykkärille" , ja se haitta ei lämmitä sitäkään hetkeä jonka lämmin
Ei taaskaan vastineen kirjoittajalla mitään sanottavaa ollut, mutta kirjoittaa silti piti. Mitenkähän tuohonkin kirjoitukseen vastaisi? Ja miten tuo kirjoitus kommentoi minun kirjoitustani? Miksei nimimerkki "kuitenkin" keskustele itsensä kanssa muualla, missä muiden ei tarvitse ottaa osaa hänen keskusteluunsa itsensä kanssa?