Tarjoan informatiivisen kirjoituksen Päiväntasaajan Guineasta! Se on nimittäin metka paikka monellakin tapaa. Seuraava ei ole sitten päästä keksittyä, vaikka voi kuulostaa uskomattomalta.
Päiväntasaajan Guinean Francisco Macías Nguema (Presidentti 1968-1979) oli siinä määrin vihamielinen älykköjä kohtaan, että heidät kaikki rikastavasti surmattiin. Ja nyt en tarkoita sitä, että jotkut liian fiksut oppositiomieliset saivat kuulan kalloon vaan sitä, että kaikki jotka osasivat lukea vedettiin levyksi. PT-Guinean kansalaisten luku- ja kirjoitustaito oli pahan ja rasistisen imperialistisen kauden aikana samalla tasolla - tai huhujen mukaan korkeampi - kuin Espanjassa, mutta Nguema kidutti tai ammutti niin paljon lukutaitoisia ja opettajia että kansasta tuli käytännössä lukutaidoton. Esimerkiksi silmälasit merkitsivät suoraa teloitusta koska moiset fönärit olivat älykön merkki, ihan sama vaikka näkö oli -8, lukeminen kun oli pahasta. Kolmasosa väestöstä murhattiin jos en väärin muista, ja merkittävä osa eloonjääneistä karkasi pakolaisiksi eikä todellakaan millään karva-ankkuri -kortilla. Macias paikkasi tilannetta sillä, että haki orjatyövoimaa naapurimaista AK-47:n avulla. Maa saikin lempinimem "Afrikan Auschwitz".
Papa Maciasin uudistuksiin kuului myös sulkea lähetysasemat ja kirkot sekä vaihtaa koulujen ainoaksi aineeksi Macias-opin, jossa lapsille opetettiin, että Macias on suurin ja mahtavin. Tähän tapaan: God created Equatorial Guinea, thanks to Papa Macias. Without Macias, Equatorial Guinea would not exist. Tuohon lauseeseen sisältyykin kaikki mitä jäljellä olevissa kouluissa yleensäkään opittiin ennenkuin ne lakkautettiin täysin 1975.
Francis Nguema myös veti huumeita tolkuttomia määriä, säilytti valtion kassaa sänkynsä alla matkalaukuissa ja oli kannibaali. Sattumalta hän ei itse osannut juurikaan kirjoittaa tai lukea. Hän onnistui tavoitteissaan melkein täydellisesti: valtio sosialisoitiin täysin ja 80-luvun alussa maassa asui vain neljä yliopistotutkinnon läpäissyttä henkilöä koska kaikki muut olivat paenneet, saaneet lyijyä nuppiin tai hakattu palasiksi viidakkoveitsillä raaja kerrallaan.
Lopulta Ngueman kotikylän heimoneuvosto tuli siihen tulokseen ettei Francis hoida asioita himaan (ilmeisesti siinä vaiheessa, kun tämä alkoi keskustelemaan ja konsultoimaan säännöllisesti jo yhden kerran tappamiensa sukulaisten irtopäiden kanssa) ja päätti syrjäyttää hänet vallasta. Kaikki palvelut olivat ihme kyllä romahtaneet huolimatta siitä ettei riistokapitalisti-älykköjä enää asunut maassa ollenkaan eikä valkoisia rasisteja näkynyt mailla halmeilla ja suurin osa eloonjääneistä kansalaisista oli kirjoitustaidottomia orjia. Francis kiukustui, nappasi valtionkassan sänkynsä alta ja juoksi huumeista sekavana metsään, mutta hänet saatiin valitettavasti muutaman päivän päästä kiinni.
Teloitusryhmä ei kuitenkaan suostunut ampumaan häntä koska he olivat vakuuttuneita siitä, että Francis on väkevä noita, joten tulen avasi lopulta marokkolainen palkkasoturi-joukkue. Kukaan muu ei uskaltanut ampua Maciasia kohti, koska kaikki tiesivät, että hän osaa muuttua näkymättömäksi ja tulla yöllä kylään pahat mielessä.
Tappokäskyn antanut Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Franciksen veljenpoika, on vieläkin Päiväntasaajan Guinean presidentti ja pousaa kuvassa mm. Condoleeza Ricen kanssa. Teodoro ei vedä ilmeisesti yhtä runsaasti piristeitä, mutta on syönyt vihollistensa elimiä (ainakin sydämen), Francis-sedän tapaan. Teodoro taitaa olla tällä hetkellä Afrikan unionin puhemies, hän on mantereella siksi arvostettu vanhempi valtiomies.
Hänen ei enää tarvitse huolehtia älyköistä ja etnisistä vähemmistöistä koska heidät ehdittiin tappaa, ja Malabossa pumpataan helvetisti öljyä joten USA:n entistä ulkoministeriä ja muita yhteistyökumppaneita ei haittaa jos arvon presidentti välillä syö toisia ihmisiä.
(Lord of War elokuvan kohtaus jossa presidentin mielipuolinen poika ajaa urheiluautolla pääkaupungin ainoaa asfalttikatua pitkin ja tulittaa ympärilleen on apinoitu Päiväntasaajan Guinean arjesta, pääkaupungissa oli vielä 80 ja 90-luvulla ainoastaan yksi päällystetty katu joka vei suoraan lentokentältä presidentinpalatsiin ja sitä käyttivät ainostaan presidentin sukulaiset - kenelläkään muulla koko maassa ei ollut nimittäin autoa.)
Päiväntasaajan Guinean Francisco Macías Nguema (Presidentti 1968-1979) oli siinä määrin vihamielinen älykköjä kohtaan, että heidät kaikki rikastavasti surmattiin. Ja nyt en tarkoita sitä, että jotkut liian fiksut oppositiomieliset saivat kuulan kalloon vaan sitä, että kaikki jotka osasivat lukea vedettiin levyksi. PT-Guinean kansalaisten luku- ja kirjoitustaito oli pahan ja rasistisen imperialistisen kauden aikana samalla tasolla - tai huhujen mukaan korkeampi - kuin Espanjassa, mutta Nguema kidutti tai ammutti niin paljon lukutaitoisia ja opettajia että kansasta tuli käytännössä lukutaidoton. Esimerkiksi silmälasit merkitsivät suoraa teloitusta koska moiset fönärit olivat älykön merkki, ihan sama vaikka näkö oli -8, lukeminen kun oli pahasta. Kolmasosa väestöstä murhattiin jos en väärin muista, ja merkittävä osa eloonjääneistä karkasi pakolaisiksi eikä todellakaan millään karva-ankkuri -kortilla. Macias paikkasi tilannetta sillä, että haki orjatyövoimaa naapurimaista AK-47:n avulla. Maa saikin lempinimem "Afrikan Auschwitz".
Papa Maciasin uudistuksiin kuului myös sulkea lähetysasemat ja kirkot sekä vaihtaa koulujen ainoaksi aineeksi Macias-opin, jossa lapsille opetettiin, että Macias on suurin ja mahtavin. Tähän tapaan: God created Equatorial Guinea, thanks to Papa Macias. Without Macias, Equatorial Guinea would not exist. Tuohon lauseeseen sisältyykin kaikki mitä jäljellä olevissa kouluissa yleensäkään opittiin ennenkuin ne lakkautettiin täysin 1975.
Francis Nguema myös veti huumeita tolkuttomia määriä, säilytti valtion kassaa sänkynsä alla matkalaukuissa ja oli kannibaali. Sattumalta hän ei itse osannut juurikaan kirjoittaa tai lukea. Hän onnistui tavoitteissaan melkein täydellisesti: valtio sosialisoitiin täysin ja 80-luvun alussa maassa asui vain neljä yliopistotutkinnon läpäissyttä henkilöä koska kaikki muut olivat paenneet, saaneet lyijyä nuppiin tai hakattu palasiksi viidakkoveitsillä raaja kerrallaan.
Lopulta Ngueman kotikylän heimoneuvosto tuli siihen tulokseen ettei Francis hoida asioita himaan (ilmeisesti siinä vaiheessa, kun tämä alkoi keskustelemaan ja konsultoimaan säännöllisesti jo yhden kerran tappamiensa sukulaisten irtopäiden kanssa) ja päätti syrjäyttää hänet vallasta. Kaikki palvelut olivat ihme kyllä romahtaneet huolimatta siitä ettei riistokapitalisti-älykköjä enää asunut maassa ollenkaan eikä valkoisia rasisteja näkynyt mailla halmeilla ja suurin osa eloonjääneistä kansalaisista oli kirjoitustaidottomia orjia. Francis kiukustui, nappasi valtionkassan sänkynsä alta ja juoksi huumeista sekavana metsään, mutta hänet saatiin valitettavasti muutaman päivän päästä kiinni.
Teloitusryhmä ei kuitenkaan suostunut ampumaan häntä koska he olivat vakuuttuneita siitä, että Francis on väkevä noita, joten tulen avasi lopulta marokkolainen palkkasoturi-joukkue. Kukaan muu ei uskaltanut ampua Maciasia kohti, koska kaikki tiesivät, että hän osaa muuttua näkymättömäksi ja tulla yöllä kylään pahat mielessä.
Tappokäskyn antanut Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Franciksen veljenpoika, on vieläkin Päiväntasaajan Guinean presidentti ja pousaa kuvassa mm. Condoleeza Ricen kanssa. Teodoro ei vedä ilmeisesti yhtä runsaasti piristeitä, mutta on syönyt vihollistensa elimiä (ainakin sydämen), Francis-sedän tapaan. Teodoro taitaa olla tällä hetkellä Afrikan unionin puhemies, hän on mantereella siksi arvostettu vanhempi valtiomies.
Hänen ei enää tarvitse huolehtia älyköistä ja etnisistä vähemmistöistä koska heidät ehdittiin tappaa, ja Malabossa pumpataan helvetisti öljyä joten USA:n entistä ulkoministeriä ja muita yhteistyökumppaneita ei haittaa jos arvon presidentti välillä syö toisia ihmisiä.
(Lord of War elokuvan kohtaus jossa presidentin mielipuolinen poika ajaa urheiluautolla pääkaupungin ainoaa asfalttikatua pitkin ja tulittaa ympärilleen on apinoitu Päiväntasaajan Guinean arjesta, pääkaupungissa oli vielä 80 ja 90-luvulla ainoastaan yksi päällystetty katu joka vei suoraan lentokentältä presidentinpalatsiin ja sitä käyttivät ainostaan presidentin sukulaiset - kenelläkään muulla koko maassa ei ollut nimittäin autoa.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.