Suomen ruotsalaiset vakoili ahkerasti

Rislakki Jukka Erittäin salainen - Vakoilu Suomessa


Tässä kirjan luvussa 5. esitellään mm. kolme suomalaista upseeria, jotka Jatkosodan aikana vakoili lähinnä Englannin suuntaan.

Everstit Stewen ja Heikel, sekä majuri Hellens, mainitaan kolmena suomalaisena upseerina, jotka aiottiin tuomita kuolemaan (s.211- 212) luvussa 5. Liittoutuneiden puolesta Suomea vastaan, sivut 201-227.

s. 211

"Kolme suomalaista upseeria oli menettää päänsä Englannin ja USA:n hyväksi vakoilemisesta. Eversti M. K. Steven ja Heikel aiottiin tuomita kuolemaan, mutta lännen painostuksesta syytetoimet keskeytettiin ja aselepo 1944 pelasti heidät. Samoin pelastui majuri, matkatoimiston johtaja, vapaaherra Maximilian von Hellens. Palvellessaan ulkomaantoimistossa ja divisioonan tiedustelupäällikkönä von Hellens toimitti Helsingissä USA:n sotilasasiamiehelle eversti G.E. Huthsteinerille tietoja venäläisistä ja Saksan itärintaman joukkojen sijoituksista. Nähtyään tiedot 1942 itse ulkoministeri Hull sanoi niiden olevan "mitä arvokkain täydennys muista lähteistä saaduille tiedoille". Valpo totesi eversti Huthsteinerin vakoilleen myös Lapissa. Sotaylioikeus tuomitsi majuri evp von Hellensille kuolemantuomion, mutta USA:n painostuksesta Ryti käytti armahdusoikeuttaan, ja tuomio muuttui elinkautiseksi. Se purkautui syyskuussa 1944. Lännen agentiksi epäiltiin myös eversti H. O. von Esseniä. joka oli Stewenin edeltäjä Tukholman sotilasasiamiehenä ja erotettiin samoin virastaan. Mannerheimin arvostamalla Stewenillä oli hyvät suhteet Ruotsin hoviin ja kenraalikuntaan. Hän oli Gustav Adolfin luokkatoveri Ruotsin sotilasakatemiassa. Stewen oli SIS:n "aktiivisin ja paras" suomalainen agentti Ruotsissa. Hän tosin myi tietoja myös Saksalle, mm. USA:n erään diplomaattikoodin avaimen, oli yhteistyössä Japanin sotilasattasean kenraali Onaderan kanssa ja tarjosi Neuvostoliitto- Saksa-tietoja USA:n tiedustelupalvelulle OSS:lle. OSS osti häneltä täydellisen selvityksen punalaivastosta. Stewenillä oli yhteys puolalaiseen tilanomistajaan Ogrodsinskiin, joka pakeni 1943 Suomen kautta Ruotsiin. Kotietsinnäsä poliisi löysi tältä vakoilulappuja, joista ilmeni Stewenin kyselleen neuvostorykmenteistä ja niiden siirroista itärintamalla. Samalla Ogrodsinski oli ilmeisesti yhteistyössä Puolan pakolaishallituksen kanssa.- Stewen harjoitti myöhemmin tietovaihtoa Stella Polaris -aineistolla, mikä raivostutti suomalaisia tiedustelu-upseereita - heillehän kelpasivat silloin vain kulta tai länsivaluutta. Stewen ei lopettanut länsivaltain hyväksi vakoilemista sotien jälkeenkään."

Rislakilla on tueksi väittämilleen pitkä lista lähteitä (kohta 20 sivulla 227).

Jälleen kerran nähdään kuinka LOJAALEJA Suomen ruotsalaiset on olleet Suomea kohtaan. Aina vaan tulee hurrit vastaan Tukholmassa ja kovin ikävissä merkeissä!
Stewen taisi selvitä aika vähällä. Käkönen kertoo Miehityksen varalta kirjassaan, sivulla 159, kuinka Hallamaa ei Stella Polaris operaation aikana suostunut yhteistyöhön Stewenin kanssa, koska tämän kellojen salakuljetuspuuhat olivat paljastuneet, samoin yhteistoiminta Yhdysvaltain tiedustelupalvelun Tukholmassa olevan edustajan kanssa. "Sotilasasiamiestä odotti syyte Suomessa, mutta toimenpiteet keskeytettiin Yhdysvaltain tiedustelupalvelun ultimaatumin luonteisesta vaatimuksesta, ja sotilasasiamies sai pyytämänsä eron."
Mahtoikohan Hellens saada vankeusajaltaan päivärahat täysimäräisinä Suomen valtiolta? Päivärahat ja korvaukset sai kun kertoi toimineensa Liittoutuneiden hyväksi. Näin menetteli mm. monet Uumajan lohkolle karanneet Suomen ruotsalaiset souturit 1944-1945.

Rislakki Jukka Erittäin salainen - Vakoilu Suomessa
Love Kirjat, 1982, 503 s., 1. painos

Ohto Mannisen kirjassa Stella Polaris kerrotaan melkoisesti syksyn 1944 vaiheista Tukholmassa ja mainitaan suomalainen yhteysmieskin, mutta EI sanaakaan Stewenistä ja hänen toimistaan tietojen luovuttajana, vaan päin vastoin oikein suomalaisena luottomiehenä! Näin on vaikka esim. Rislakki vastaavasti kertoo lähteisiin nojaten kuinka S kävi kauppaa SP -tiedoilla. Kirjassa on sivulta 427 alkaen sivulle 445 luku Stella Polaris -aineiston kohtalot. Japanin sotilasattasea kenraali Onaderan ostamassa tietoja ja hänen julkaisemansa muistelmat kyllä mainitaan. Hän kirjoitti muistelmat jotka julkaistiin 1985 ja sittemmin ruotsiksi 1993 ja saksaksi 1998. Stewen näyttää oleilleen Ruotsissa aika pitkään ja hän toimi lehtimiehenä IS:iin ja sitten Uuteen Suomeen kirjoittaen. Taisi olla liian kuumaa tulla Suomeen kun hänen nimensä poistettiin toimeksiantajien varamiehen paikalta 1955

s. 431: "Valpon materiaalia oli sodan päätyttyä Tukholmassa päämääräänsä odottamassa. Suomen Tukholman lähetystö ilmoitti 21.9.1945 Helsinkiin, että "Steeven" (M. K. Stewen) oli "päässyt Valpon arkiston perille". Kerrottiin, että "luovuttavat vain hänelle", mikäli Suomesta tulisi valtakirja.

s. 432 "Luottamusmiesten sijaiseksi merkittiin (Palen muistiinpanojen mukaan) vuonna 1955 kreivi Carl Carlsson Bonde, eli alkuperäisen luottamusmiehen perillinen. Toimeksiantajien sijaisiksi on Hömingsholmissa säilytettyyn luetteloon merkitty kenraaliluutnantti W. E. Tuompo, eversti M. K. Stewen, eversti H. O. von Essen ja everstiluutnantti Ragnar Nordström. Palen muistiinpanon mukaan nämä nimet on merkitty luetteloon eri aikoina, mutta ajankohdat eivät ole tiedossa. Ehrensvärdin kerrotaan vuonna 1948 maininneen tuompon, Essenin ja Nordströmin. Ragnar Nordströn on muistelmissaan kertonut ettei hän ollut mukana päättämässä arkiston säilytyksestä. On ilmeistä, ettei sijaisille ilmoitettu heidän valitsemisestaan, koska alkuperäisiäkin toimeksiantajia oli elossa. Esimerkiksi Stewen ei 1950 -luvulla kirjeenvaihdossaan Påhlsonin kanssa mitenkään viitannut saaneensa arkiston suhteen vastuuasemaa, vaikka aineiston kohtaloa pohtikin. Hän totesi 21.2.1955 Påhlsonille, ettei hänellä ollut vuoden 1944 jälkeen ollut mitään tekemistä papereiden kanssa."

Tuolla ylempänä olevassa jutussa ja Rislakin kirjassa nämä 2 Suomen ruotsalaista upseeria esitellään lähes "päättöminä" teoistaan: "Lännen agentiksi epäiltiin myös eversti H. O. von Esseniä. joka oli Stewenin edeltäjä Tukholman sotilasasiamiehenä ja erotettiin samoin virastaan."

Manninen on tunnettu siitä, ettei "korppi korpin silmää noki" eli upseerikunnia on hänelle pyhä asia. Onhan Mannis-ukko tituleerannut itsensä (2002) "filosofian tohtori, res. majuri ja Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori" arvoilla ja Timo Liene on kapteeni, teologian maisteri ja toimii saman korkeakoulun sotahistorian opettajana.

Manninen Ohto Liene Timo Stella Polaris suomalaista sotilatiedustelua
Edita, 2002, 454 s., 1. painos

On outo ketju!