Hei kaikille!
Olen kohta 25 vuotias 3 lapsen äiti.
Kohta 7v sitten sain ekan lapseni ja sen jälkeen mielialani on ollut päivittäin yhtä vuoristorataa, harvemmin yhtään tasasta jaksoa ajatuksissani päässäni on!!
Itselläni oireita ovat: Todella nopeasti menevä pinna, esim jos miehelläni väärä äänensävy saatan alkaa huutamaan.
Jos suutun paiskon ovia yms... En pysty hillitsemään itseäni.
Mielialan vaihtelut, ensiksi hyvä olla kaikki hyvin, kun taas esim 2 tunnin päästä kaikki on ihan paskaa eikä mitään jaksa tehdä...
Eli siis mielialat vaihtelee todella rajusti ja hetkittäin... :(
Masennuslääkkeistä ei ole apua..
Kertokaa jotka osaatte auttaa viittaisiko nämä oireet tuohon ko. sairauteen??
Olen kohta 25 vuotias 3 lapsen äiti.
Kohta 7v sitten sain ekan lapseni ja sen jälkeen mielialani on ollut päivittäin yhtä vuoristorataa, harvemmin yhtään tasasta jaksoa ajatuksissani päässäni on!!
Itselläni oireita ovat: Todella nopeasti menevä pinna, esim jos miehelläni väärä äänensävy saatan alkaa huutamaan.
Jos suutun paiskon ovia yms... En pysty hillitsemään itseäni.
Mielialan vaihtelut, ensiksi hyvä olla kaikki hyvin, kun taas esim 2 tunnin päästä kaikki on ihan paskaa eikä mitään jaksa tehdä...
Eli siis mielialat vaihtelee todella rajusti ja hetkittäin... :(
Masennuslääkkeistä ei ole apua..
Kertokaa jotka osaatte auttaa viittaisiko nämä oireet tuohon ko. sairauteen??
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja vainoharhasuutta myös, jos mieheni ei vastaa nipeasti viestiini niin herää epäilys ja kiukkuan hänelle jonkin aikaa.. vaikkaa kyseessä vaan ettei ole ehtinyt... tää on helvetin raastavaa!!!!!!!!!
Kolmen lapsen äidillä vaatimuksia ja paineita arjen pyörittämisessä riittää siihen malliin, että hermot on koetuksella ja pinna aivan takuulla kiristyy.
Kyseessä on yksinkertaisesti se, että pyydät lastenhoitoapua (Mannerheimin lastensuojeluliitto,ym vastaava) että saat hengähtää ja aikaa myös ihan itseksesi oleilla hetkisen per viikko.
Se että kysellään näillä palstoilla asioita joihin ainoastaan asiaan perehtyneen ammattitaitoisen asiantuntijan tulee vastata, tyyliin kertokaa viittaavatko oireeni kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on aika hassua, mutta maallikkona vastaan (täysin sinua tuntematta ja ihan hihasta vetäisten) että mielestäni eivät viittaa.
Itselläni heilahtelee mielialat jos ruokailut olleet epäsäännöllisiä, mitä luulet onko minulla diabetes (:
Niin, no mulla ei asu kun yksi lapsi kotona. Tänään olin akuuttiajalla terkkarissa ja se meinas että on lievää... , Kun mulla cipralex 15mg ei auta, ja nyt nostettiin 20 mg.Nyt on aika psykiatriselle lääkärille tohon mielariin.
Kun tätä on niin monta vuotta jatkunut. Saatan kimpaantua niin älyttömän pienestä, ja ihan yhtä vuoristorataa menee koko ajan fiilikset... :(
Niin ajattelin kysyä teiltä muilta kellä ko sairaus.
Kaksisuuntanen l. bipo sairautena on vaikee diagnoosi,pelkkä depressio sinänsä on haastava sairaus alan lääkäreille.On hyvä ,että asioista puhutaan ja terv keskuksessakin useimmat lääkärit ymmärtää jotain.
Aivojen kemiat ynnä hormoonit ei oo tasapainossa,mutta milläs mittaat tarkasti??
Sitten aloitetaan lääkekokeilu rumba.Just siksi pitäis aloittaa hoito psykiatrin kanssa,että olis heti alan ammattilaisen tiedot käytössä.
Ei psykiatritkaan osaa kaikkee tunnistaa noin vaan.Bipo sairauteen kuuluu "vuoristorata" oireilu mielialan ja muun jaksamisen suhteen.Eri ihmisillä on kovin erilaisia voimakkuuksia manian ja depiksen alueella.Jonkulaista rajaa psykiatrit pitää siinä,miten kauan mania tahi depis kestää.Vaikeeta,vaikeeta.
Potilaan seurantaa pitäis olla kauemmin kuin muutama kuukausi,että vois jotenkin luotettavasti tehdä jonkulaisen diagnoosin.Epäillä voi,mutta varmaa ei sais sanoo kovin äkkiseltään.
Sinä kerrot,täytät erilaisia kyselyjä,jne.Aikaa menee.
Tämmöstä kaikkee,siksi kerron,että tajuut,ettei voi oikeesti noin vaan tällä foorumilla sanoo mikä on homman nimi.
Oikeessa oot siinä,että yrität löytää apua,se on alku.Kyllä sä saat sitä apua,mitään ei vaan tällä alueella tuu heti justiinsa.Siihenkin saa varautua,ettei oo paluuta entiseen(jaksamisen suhteen esim),mutta on opittava elämään niillä voimilla ja "eväillä" ,mitä sulla kummiski vielä on.Siinä suhteessa terapiakeskustelut ois myös hyvä juttu.
Tsemppiä sulle ,kyllä me bipotkin eletään ihan ihmisarvoista elämää :)