Onko se köyhyyttä jos opiskelee? Tilastojen mukaan on. Pitäisikö siis kaikki tulla "ilmaiseksi mulle heti". Mielestäni opiskelu on etuoikeus. Siitä yhteiskunta jopa maksaa nykyisin: Opintotuki, asumistuki, jne. Opiskelu on investointi tulevaisuuteen. Useimmille se on kannattva investointi joka myös tuottaa. Itse jokaisen paperin, kynän, jokaisen aterian, jokaisen kuukausivuokran maksaneena entisenä opiskelijana en lainkaan ymmärrä sitä köyhyysruikutusta jota jota ylläpidetään sillä varjolla, että "köyhien" luku on suuri. Suurin osa on opiskelijoita joiden ei edes vielä voi odottaa saavan suuria ansioita.
Onko opiskelu köyhyyttä
INS.
8111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kukaan nuori riski ihminen ole köyhä
” Onko se köyhyyttä jos opiskelee?”
Ei, se ei ole köyhyyttä. Se on aivojen rikkautta! Jos yhteiskunnan tuki ja siihen liitetyt ehdottomat tulorajat lasketaan opiskelun synonyymiksi, niin silloin se on köyhyyttä.
” Pitäisikö siis kaikki tulla "ilmaiseksi mulle heti".”
Ei missään nimessä, täysin absurdi ajatus. Yhteiskunnan tuki voisi olla esimerkiksi sama, kuin vailla työtä olevan tuki. Tulorajat ovat keinotekoista paimentamista opintoaikana opintoihin, eikä töihin. Opintojen tuloksia mitataan arvosanoilla ja opintopisteillä, ei sillä mitä henkilö tekee sinä aikana kun ei opiskele.
” Opiskelu on investointi tulevaisuuteen.”
Juuri näin! Sitä suuremmalla syyllä yhteiskunnan tuki opiskelulle ei pitäisi olla velanantoa, vaan rahallista suoraa tukea. Yhteiskuntahan mitä todennäköisimmin tulevaisuudessa hyötyy investoinnistaan. Toisin on monen muun tuen kohdalla, kuten työttömyyskorvaus, mikä ei välttämättä ikinä johda työllisyyteen.
” Itse jokaisen paperin, kynän, jokaisen aterian, jokaisen kuukausivuokran maksaneena entisenä opiskelijana en lainkaan ymmärrä sitä köyhyysruikutusta...”
Itse ruoskittuna, kärsineenä, alistettuna ja raiskattuna en lainkaan ymmärrä sitä ruikutusta näistä. Näinkö on? Jos sinä olet kokenut kurjuutta, tilanteeseen ei tarvita muutosta. Kurjuus kiertämään!
Suurin ongelma keskustelussa opiskelijoiden köyhyydestä kiteytyy tähän viimeiseen. Kun kaikki ovat omasta mielestään paskan kärsineet, se tulee jatkossakin kaikkien kärsiä. Toinen on yleensä tämä, että opiskelija kestää köyhyyttä ja kärsimystä, mutta työtön ei kestä. Siksi työtön saa enemmän makaamalla kotona, kuin opiskelija joka lukee päivät ja iltaisin vielä myy/tarjoilee kaljat tälle työttömälle lähikuppilassa. Missä on keskustelun aidot argumentit?
Minä en ole kärsinyt kurjuutta yhtään enepää kuin muutkaan 60-luvun opiskelijat. Ei tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä itse maksaisin kuluni. Näin tekivät kaikki, paitsi ne harvat joiden vanhemmilla oli varaa maksaa lastensa opinnot. Tuntuu vain kovin oudolta, että köyhyystilastoissa pidetään mukana niitä, jotka todellisuudessa saavat huomattavaa tukea valtiolta ja jotka eivät todellisuudessa ole köyhiä. On myös muita ryhmiä jotka eivät kuuluisi oikeasti nimikkeen "köyhä" alle. se on toisen kirjoituksen arvoinen asia.
Itse en ole todellista köyhyyttä koskaan kokenut, niukkuutta kylläkin. Nykypäivänä tätä sanottaisiin köyhyydeksi. Todellista köyhyyttä olen totisesti nähnyt. Kun 8-lapsisen perheen ainut huoltaja joutui sairaalaan Suomessa 50-luvulla, niin silloin oli köyhyys todellista. Se oli ovella välittömästi. Kuka auttoi? Ennen kaikkea naapurit ja kyläyhteisö. Siihen ei enää ole paluuta, mutta tämä vain esimerkkinä. Muita esimerkkejä voisin hakea ulkomailta, Intiasta, Brasiliasta, Bangladeshista jopa Yhdysvalloista. Olen nähnyt mitä on yksinäisen äidin, kotinsa hylkäämän tyttön, osa kadulla lapsensa kanssa, mitä on katulapsen elämä Brasiliassa. Siellä on todellinen köyhyys. Heillä ei ole sitä turvaverkkoa jonka Suomi omilleen antaa.
Se että jossain Bangladeshissa on paljon absoluuttista köyhyyttä on kaikille selvä asia jo näiden tiedotusvälineiden kautta. Mutta siitä ei meillä monetkaan tiedä että myös USA:ssa on jopa absoluuttisestikkin määritellen köyhyydessä eläviä. Tämä asia oli minulle melkoinen yllätys kun 70- luvulla siellä pari vuotta töissä/opiskelemassa olin.
Se nyt kuitenkin on että USA:ssa on ihan erilainen kulttuuri(ja lainsäädäntökin) kuin mitä meillä. Näin silti vaikka meitä euroopan amerikkalaisemmaksi maaksi tituleerataankin, minä en kyllä näin tituleeraisi. Tästä seuraa se, että jossain mielessä USA:ssa köyhänä eläminen ei ole niin kurjaa kuin meillä, ja jossain toisessa mielessä se voi taas olla vielä kurjempaa. Riippuu ihan henkilöstä, hänen terveydentilastaan ja elämänvaiheestaan tai iästään josko hänen olisi kurjempaa elää köyhänä USA:ssa kuin meillä täällä.
Siis jossain jenkeissä absoluuttisesti köyhä on tietenkin myös suhteellisesti köyhä siellä, mutta ei hän siltikään välttämättä koe elämäänsä niin kurjana ja näköalattoamana kuin joku suhteellisesti köyhä(mutta ei absoluuttisesti köyhä) meillä.
Jaano mutta nyt ei ole 60-luku. Sinä olet vain katkera, kun et itse ole saanut mitään tukia. Voivoi, kuole vaikka pois ja anna työsi jollekin opiskelijalle.
Entä mistä sinä olet noin suunnattoman katkera?
Amerikassa kaikki on suurta, myös köyhyys ja kurjuus. Kun jää työttömäksi, se merkitsee usein kadulle joutumista. Kun ei ole työpaikan sairausvakuutusta, ei pääse lääkäriin. Kun ei ole sosiaaliturvaa, joutuu turvautumaan hyväntekijöitten soppajonoihin. Näin myös lapsiperheeet.
Köyhällä ei ole mahdollisuutta kouluttautua paitsi värväytymällä armeijaan.
Eli ei kannata kadehtia. Suomi on maailman eturivin valtio myös köyhäinhoidossa.
moni opiskelija päätyy työttömäksi