Mannerheimin vetoomus Tamperelaisille 30.3.1918 oli pelkkää valhetta:
http://jorman.pp.fi/kuvat/tampere18/inter_IMG_3129.JPG
http://jorman.pp.fi/kuvat/tampere18/
Kun ihmiset saatiin näin valheellisesti luvaten antautumaan, niin heti käynnistettiinkin ennennäkemätön lahtaus ja putchi, jossa ammuttiin sadoittain ihmisiä.
http://jorman.pp.fi/kuvat/tampere18/inter_IMG_3129.JPG
http://jorman.pp.fi/kuvat/tampere18/
Kun ihmiset saatiin näin valheellisesti luvaten antautumaan, niin heti käynnistettiinkin ennennäkemätön lahtaus ja putchi, jossa ammuttiin sadoittain ihmisiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
5/4 Klo 9 ip. Treella jätettiin punaisten neuvottelijoille Ausfeldin allekirjoittamana seuraava kirjelmä:
"Antautumishaluisten punaisten tulee ase kädessä ja varustettuina valkoisilla lipuilla marssia Aleksanterinkirkon ja Puistokadun väliselle alueelle. Aseet luovutetaan jo Hämeenkadulla, miehet kulkevat sitten Esplanaadin ja kirkon väliselle istutuksilla varustetulle alueelle. Tämä tapahtuu klo 6 ja 7 välillä aamulla. Klo 12:sta keskiyöllä klo 6:een aamulla eivät hallituksen joukot tunkeudu punaisten miehittämiin kaupungin osiin. Agitaattorit, johtajat ja aseistetut venäläiset ammutaan, toisten asiaa tutkii tuomioistuin."
Eversti Ausfeld.
Ja paha sai palkkansa kansan tahdon mukaisesti!
Kun Tampereella sunnuntaina huhtikuun 7 päivän aamupäivällä, saatiin useita ilmoituksia edellisenä yönä tapahtuneista sala-ammunnoista ja muutamien sotilashenkilöiden murhista. Tämän vuoksi kaupunginvaltuusto kehotti komendanttia antamaan julistuksen siitä, että talonomistajat velvoitetaan huolehtimaan, ettei taloista tapahdu sala-ammuntaa sekä ettei niissä sallita mitään epäilyttävää liikkua. Tämän sisältöisiä kuulutuksia pantiin sitten esille julkisiin paikkoihin.
Sala-ammunta ja murhayritykset jatkuivat kuitenkin vielä tämän päivän ja seuraavan yön sekä seuraavan päivänkin aikana. Kun tämäntapaisista väkivallantöistä, tahallisista murhista ja murhayrityksistä ei näyttänyt tulevan loppua, oli komendantin 9. 4. julkaistava kaupungin sanomalehdissä seuraava kuulutus.
»Siitä huolimatta, että kapinalliset punakaartilaiset ovat antautuneet ja taistelu kaupungin alueella päättynyt, on erinäisissä osissa kaupunkia talojen ullakoilta ja kellareista ammuttu kaduilla kulkeneita sotilaita ja upseereita, sekä suojeluskuntalaisia.
Tämän kansainvälisesti tunnustettujen sodan lakien vastaisen menettelyn lopettamiseksi määrätään täten, että jokaisesta sotilashenkilön tai suojeluskuntalaisen salamurhasta tai sellaisen yrityksestä, paitsi rikoksen tekijää, tulee heti armotta ammuttavaksi kymmenen sotavankia.»
Näin myös tehtiin ja sillä saatiin kaupunki rauhoitettua ja ihmiset palamaan kauhujen kevään jälkeen arkiaskareihinsa.
Kyllä ne valkoiset oli reiluja ja toimivat " tämän kansainvälisesti tunnustettujen sodan lakien" mukaan ja kyllä ne punaiset oli raukkamaisia. Eivätkö ne valkoiset kohdelleet myös Tampereen valloituksessa hyvin humaanisti haavoittuneita sotasairaalan potilaita, tosi hienoja ja urhoollisia sotureita.
Ja sittenhän heidän kunniakseen taidettiin oikein säätää laki, etteivät he tehneet sotarikoksia. Tosi reilua, humaania ja kansainvälisesti tunnettujen sodan lakien mukaista. Yllä oleva kirjoittaja voi vain onnitella itseään, miten hienon tasapuolisesti ja tosiasiat huomioon ottaen hän piirtää totuudellisen kuvan Tampereen taisteluista. Voit todella olla ylpeä itsestäsi.
"Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätättäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta."
Ihan tarpellinen ja asiallinen syytesuoja kommunistien valheita vastaan. Samalla saatiin maahan rauha ja turvallinen arki, tuomitsemalla maanpetturit ja murhamiehet!
RKP kiittää.
Candida pro causa ense candido - puhtaalla miekalla puhtaan asian puolesta
Mannerheimin esikunta oli Ruotsista ja ruotsia puhuttiin. Suomen kielen taito oli mitä oli. Ignatius osasi suomea parhaiten ja hän taisi kirjoittaa M:n puheet.
"Mannerheim tervehti valkoisen armeijan sotilaita Lahdessa 1918 sanomalla "Päivää Lahtipojat"."
Tämä Lahtipojat -juttu kerrotaan kirjassa Presidenttikaskut, 1961. Kaskuja ja tarinoita tasavallan kahdeksasta päämiehestä.
"Minä kiitä teittä"
Sankarikuvaa luotaessa on korostettu myös Mannerheimin kielitaitoa. Kansan muistitietoaineisto sen sijaan on täynnä tarinoita, joissa vapaaherran suomi kompuroi. Usein toistetun kertomuksen mukaan Mannerheim puhutteli sisällissodan jälkeen lahtelaista komppaniaa tähän tapaan: "Hyvä päivä Lahtipojat minä kiitä teittä kun te autta minua Lahtissa ja Varkauksissa."
Jatkosodan aikaan Mannerheim välitti "neuvostovaltion" kiitokset sotaponnisteluista armeijalle. Tarkoitus oli toki puhua valtioneuvostosta.
Vuonna 1918 jätettiin täysin johtajien harkinnan varaan otettiinko vankeja lainkaan!
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
"Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan."
http://www.histdoc.net/historia/1917-18/mannerheim1918-02-25.html
Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:
Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:
Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.
Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.
Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.
Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.
Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.
Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.
Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.
Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.
Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.
Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.
Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.
Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.
Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.
Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.
Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.
Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.
Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.
Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.
G. Mannerheim.