eikö lähimmäisten hyväksyminen omana itsenään, arvomaailmasta tai uskonnosta riippumatta ole kuitenkin Jeesuksen sanoin "kohtele lähimmäistä kuin itseäsi." ? Joudun jatkuvasti ylimielisen ja inhottava pottuilun kohteeksi miehen suvun puolelta, kun en ole helluntalainen..
Enkä halua olla, jos usko tekee noin inhottavaksi.
Olen ev.lut ja uskovainen.
Enkä halua olla, jos usko tekee noin inhottavaksi.
Olen ev.lut ja uskovainen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Osa mun suvustani kohtelee samalla tavoin miestäni, joka ei ole helluntailainen. Mun suvun kohdalla nämä helluntailaiset ovat joko katkeria tai loukattuja ihmisiä, eivätkä ole kohdallaan purkaneet ikäviä tunteitaan. Niinpä sitten ovat jääneet niin säälittävään tilaan että jakavat omaa pahaa tuntoaan ei-helluntailaisiin, ja varsinkin niihin lähimpiin ihmisiin. Eivätkä mun sukulaiset tätä tahallaan tee, ajattelevat vain olevansa hyvällä asialla.
Jos he olisivat aikoinaan ottaneet käyttöönsä nykyajan "työvälineet" ikävien asioidensa purkamiseen, tilanne olisi toinen. Mutta kun luottavat vanhaan oppiin että ikävistä asioista ei saa puhua, ne on heitettävä syrjään... ja tämä on sitten sen hedelmiä.
Ihminen joka on sinut itsensä, tuntojensa, muistojensa ja menneisyytensä kanssa ei kohtele muita ihmisiä huonosti, vaikka itseä olisikin joku kohdellut kaltoin.
Tällaisesta kärsii muutamat mulle tutut uskovaiset, vaikka luulisi että uskovaiset olisivat uskon kautta eheytyneet näistä tunnoista. Mutta jos itse ei niistä halua irti päästää, niin pakkohan sen on toisiin ihmisiinki heijastua.
Mutta jospa se on se lahkolaisuuden henki asialla.
Siitä on aikaa jo yli 30 vuotta kun palasin evankelistaksi siunattuna raamattukoulusta ja aloin vetämään nuorten evankelioimis- ja sielunhoitoryhmää Sodankylässä. Kokoonnuttiin kerran viikossa istumaan iltaa johonkin kotiin vapauttavaan sielunhoidolliseen keskusteluun. Osa meistä kuului helluntailaisiin, osa vapaakirkkoon ja mukana oli myös kirkkoon kuuluvia, mutta olimme sisaria ja velji keskenämme ja olimme aidosti yhtä.
Samoin pidettiin sivukylillä kokouksia ja pirtit olivat täynnä kuulijoita ja monet pyysivät siunaamaan heitä. "Siunatkaa minuakin", ja niin siunasimme kätten päälle panemisen kautta ja näissä tilaisuuksissa oli todella siunattu henki ja Herra oli mukana toiminnassamme.
Mutta tämä toiminta jyrättiin silloisen saarnaajan ja vanhemmiston toimesta nurin. "Leo on saatanasta" ja perusteena oli se, että meidän ryhmässämme kaikki eivät olleet helluntailaisia. Lopputulos oli, että hyvästi herätys ja hyvästi herätysliike enkä kilon kappaleinakaan liity enää helluntailaisiin.
Valitettavasti on silleen, että jotkut uskovaiset eivät uskalla olla omia itsiään uskostaan huolimatta, vaan heidät on ikäänkuin aivopesty ajattelemaan yhteisaivoilla, elikkä silläviisiin kun lahkon johto määrää.
Sillä kun lahkoissa riittää, että sanoo saaneensa jumalalta kutsun papin homiin, niin kuka tahansa mielevikainen tyyppi pääsee komentamaan laumaa oman mallinsa mukaan, kunhan välillä jotakin raamatustakin vilauttaa.
Jokin aika sitten lahkokomitea keksi ikiomat säännöt, ettei kenellekään jää epäselväksi, mikä on homman nimi. Se, että onko oikea Jumala asioista samaa mieltä, on kokonaan unohdettu, pääasia on, että saadaan porukka olemaan samaa mieltä asioista, kas tässä:
SOVITUS
Sitoudumme antamaan kaikille sydämestämme anteeksi.
Sitoudumme puhumaan hyvää toisistamme.
YHTEYS
Sitoudumme lujittamaan uskovien ja seurakuntien välistä yhteyttä.
Sitoudumme tukemaan omien yhteistyöjärjestöjemme toimintaa.
VAPAUS
Sitoudumme edistämään armon ilmapiiriä.
Sitoudumme kunnioittamaan vapautta mm. hengellisen musiikin tyyleissä
ja seurakuntien järjestäytymismuodoissa.
YDINTEHTÄVIÄMME
Sitoudumme etsimään Pyhän Hengen uudistusta rukouksessa ja paastossa.
Haluamme voittaa sieluja ja laajentaa työtämme Suomessa ja ulkomailla.
Haluamme yhdessä osoittaa lähimmäisenrakkautta ja vastata kärsivien lähimmäistemme hätään.
Vielä lisään:
Niin, että valittaa ja kitistä ei siis saa, vaikka olisi mitä
kamalaa joutunut kokemaan. Arvostelua ei suvaita
eikä mitään nekatiivistä, koska uskovaisen elämässähän
on aina kaikki vain hyvin, ja uskovainen on terve ja rikas,
jos ei ole, ei ole uskossa.
Onko ihme, jos väki on
suupielet alaspain ja pahalla tuulella, kun pitää
vaalia sitä pyhyyden kehää, joka on väkisin pantu
itse kunkin ristiksi, ja jolla ei ole Jeesuksen uskon kanssa
mitään tekemistä.
"
Sillä kun lahkoissa riittää, että sanoo saaneensa jumalalta kutsun papin homiin, niin kuka tahansa mielevikainen tyyppi pääsee komentamaan laumaa oman mallinsa mukaan, kunhan välillä jotakin raamatustakin vilauttaa.'"
Tuostahan voi seurata ihan yhtä paha tilanne kuin että päästäisi narsisesta mielenhäiriöstä kärsivän valtaan. Tai että antaisi vallan terroristille.
Totta, monet luonnevikaiset hakeutuvat juuri lahkoihin, joissa
voivat sitten t o t e u t t a a i t s e ä ä n, niin hyvin kuin
osaavat ja ehtivät!
Kai sitä luonnevikaisenkin jossain täytyy saada käydä: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.
Saa, saa, kyllä he tervetulleita seurakuntaan ovat. Mutta luonnevikainen seurakunnan johto- tai päätehtävissä... se ei ole sopivaa. Ja sellaiset jotka korkeissa tehtävissä ajavat vain omiaan etujaan on vaihdettava tilalle toinen. Jumalaa ei kuulu palvella oman edun nimiin tai itseään korottaakseen. Eikä seurakunnassa kenenkään kuulu olla toisen seurakuntalaisen alamaisia, vaan Jumalalle alamainen.
Mä kyllä luulen että kyse on enemmänki Vanhan Kansan tavoista ja perinteistä.
Esim. Vanhan Kansan viisaus: Vanha tapa on parempi kuin tusina uusia.
Eivätkä nämä muuta käsitystään, vaikka uusi tapa antaisi paremman tuloksen kuin vanha. Ja tällä kertaa tarkoitan vanhoja kasvatusmenetelmiä sekä nykyisiä keinoja eheytyä henkisistä haavoista.
Mä en enää yhtää ihmette miks jotkut ennen 60-lukua syntyneet ihmiset on katkeria tai muulla tavoin henkisesti rappiolla. Esim. ne sukulaiset joista tässä keskustelussa kerroin, eivät usko että siitä voisi olla apua että keskustelee muiden samanlaisia asioita kokeneiden ihmisten kanssa.
Nää aattelee vaan että se vaan pahentaa asiaa ja että parempi on pitää kaikki asiat sisällään. Ja sitte joskus räjähdetään jollekki ihan pikkuasiasta.
Sivusta seuranneena en voi kun pyörittää päätäni. Kun ei kerran ihminen voi ottaa menneisyyden peikkoaan sarvista kiinni niin siitä sitte saa kärsiä toisetki. Ja mahdollisuus kyllä olis. Mutta se valinta on itse tehtävä, että pääsee itsesäälistään ja katkeruudestaan eroon. Jokaiseen sairauteenkin voi ihminen itse vaikuttaa, ei kukaan voi puolesta päättää että sun on parannuttava tuosta. Ihmisestä itsestään se on lähdettävä eikä muiden tahdosta. Ainakaan jos hyvän tuloksen haluaa saada aiempaan verrattuna.
Kun 80-luvulla olin töissä vanhusten parissa, oli pakko
ihmetellä monen entisen uskovaisen mummon ja vaarin
suunnatonta kiroilemista. Se oli melkein se ainut asia, mikä toimi
kunnolla, kun muu ajattelu oli sekavaa.
Ajattelin silloin, että näekköhän kaikki epäoikeudenmukaisuudet
ja katkeruudet ja itsesäälit nyt sitten purkautuvat kiroilemalla, uskon niin. Suomalaisuuteen ei oikein kuulu se tunteista puhuminen tai niitten näyttö, varsinkaan vanhemman polven miesten kohdalla, siksipä kirosana on se ainut tunneilmaisu.
Taitaa se olla sama
ongelma vieläkin ja nuoremmassakin polvessa.
No, kun uskovaisen on PAKKO kantaa kaikki sisällään, kun
puhua ei saa, eikä aina osaa vaikka saiskin, niin onko se ihme,
kun on hankala ihminen........
33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Pidä vaan pelkkänä ilona että saat kulkea Jeesuxen tietä !!
Ei se Jumalalan asiaa kyllä milliäkään edusta
kun uskovainen on kuin myrskyn merkki,
vai edustaako?
Kuinka monen luulet haluavan tulla tyypiksi
joka on kuin kävelevä raamatunlausepurkki,
mistää arkiasioista ei voi puhua eikä keskustella, kun
sananlaskua ja muuta pukkaa kuin putkesta?
Se on kuules vaan epämiellyttävää kuunneltavaa.
Onko se väärin olla vaan ihminen, pitääkö olla
jokin luonnoton OLIO?
Niin onhan niitä joo?
Oikein olet ymmärtänyt Jeesuksen opetuksen. Jeesus käskee meidän valvoa itseämme ja rakastaa lähimmäisiä sen valvomisen kautta. Uskovaisella on erikoiset oikeudet, hän saa kyvyn rakastaa jopa vihollisia.
Sinä pysyt vapaudessa vain tuon uskon kautta, johon olet saanut taivaasta ymmärryksen. Sinun ei tarvitse mennä miehesi suvun syntiin, vaan saat pysyä vapaudessa. Ei tarvitse ikinä vastata pahaan pahalla ja se on suuri vapaus.
Minulla on uskonystävä, joka joutui kokemaan samaa mitä sinä koet. Hän luki Raamatusta, että hänen pitää vain kääntää toinenkin poski ja hän teki sen. Hän ei vastannut pahaan pahlla, ei ottanut ajatuksiinsakaan pahoja ajatuksia.
Kului vuosia ja tuo häntä halventanut suku muuttui. Nyt tuo uskonystäväni on kunnioitettu tuossa suvussa, ei enää halveksittu.
Helluntalaisoppi vie monet harhaan, sillä siinä opissa ei johdateta ihmistä Sanan äärelle, eli uskomaan sitä, mitä Jeesus opettaa. Jeesus opettaa kaikki opetuksensa lain mukaan.
Koska Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä, voi helluntalainenkin Hänet löytää samoin, kuin muissa opinsuunnissa elävät. Jumalassa ei ole helluntalaista, ei luterilaista, ei ortodoksia, ei suomalaista, ei kreikkalaista, ei miestä ei naista, vaan kaikki he ovat yhtä ja saman arvoisia.
Olen sen käsittänyt näin, että Jeesus pelastaa
ensin IHMISEKSI ja sitten vasta uskovaiseksi,
eihän sitä muuten pärjää ittensä kanssa,
saati sitten muitten kanssa.
Vaikkakin ei se sen hankalankaan tyypin uskoa mitätöi,
jos oikeasti uskossa on,
mutta se tyyppi itse mitätöi hyvän asian omalla
käyttäytymisellään toisia kohtaan.
Oikeastaan hyvin oivallettu tuo ensin ihmiseksi pelastaminen/ kasvattaminen. Jumalan Sana lähtee alusta asti kasvattamaan meitä lähimmäisiksi. Sellaisiksi, jotka ovat todella oikeamielisiä lähimmäisiä. Uskovaiset ovat laupiaita samarialaisia rotuun, politiikkaan, uskontoon katsomatta, eli ihminen on heille samanarvoinen ihminen aina. He pyrkivät luottamaan ihmiseen ja ajattelevan jokaisesta hyvää niin kauan kuin se on mahdollista. Jos toinen todistus tulee ihmisen taholta, eli he joutuvat huomaamaan ihmisen huonosta hedelmistä muuta, kuin ovat tästä uskoneet, niin sitten vasta asia muuttuu. Senkin jälkeen he yrittävät tarjota evankeliumia tuon ihmisen parannukseksi, mutta jos se ei tule otetuksi vastaan, heidän täytyy jättää pahaa tekevä ihminen. Se on Jumalan käsky uskovaiselle. Uskovainen ei saa jäädä tappelemaan, vaan hänen tulee jatkaa matkaansa.
Jeesuksen usko poikkeaa täysin kaikista maailman uskonnollisuuksista. Jeesuksen usko johdattaa rakastamaan ja antaa rauhan. Jumalan valtakunta on rauhan valtakunta ja sen Kuningas on Rauhan Ruhtinas, Jeesus Kristus.
Tuossa valtakunnassa elävät eivä halua muuta, kuin sitä, että tuohon valtakuntaan pääsee mahdollisimman moni turvaan ja rauhaan.
Samasta aiheesta olen kirjoittanut tänne viestiä, että miksi helluntailaisuuteen kuuluu niin usein ylimielisyys. Muita kirkkoja ja niissä kävijöitä arvostellaan, vain itse ollaan oikeassa ja oikea kirkkokunta. Hirveästi kiinnitetään huomiota muiden synteihin, oman itsensä sijaan. Joillain uskovilla tuntuu myös olevan semmoinen asenne, että negativiisista asioista ei saisi puhua, vaikka olisi tullut väärinkohdelluksi. Todella rasittavaa, jos puhuu jostain omasta ongelmasta ja toinen vaan kohauttelee olkia, ettei vaan sorru pahan puhumiseen. Ilmeisesti myös muille tulee näyttää, miten hyvin itsellä menee. Ei ihme, jos jossain vaiheessa tulee masennus, kun kaikki negatiivinen pitää piilottaa ja kieltää. Kerran juuri oli opetusta siitä, miten me emme ole vihan vaan valon lapsia ja yritettiin sanoa miten viha on väärin. No eihän se hyväksikään ole, mutta ei ole ihme jos ihmiset menee solmuun itsensä kanssa, kun helvetin pelossa kielletään normaalit ihmiselämään kuuluvat tunteet.