//... Taivaalla kirkkaana paistava kuuta katsellessaan Jussa ajattelee, että hengen jättiläinen on kuin kuu, joka myhäilee tyytyväisenä. Sille saa huutaa ja sitä saa parjata ja kirota tai ampua vaikka kiväärillä niin se vain myhäilee taivaalla tyytyväisenä eikä mikään voi sen rauhaa ja tyytyväisyyttä horjuttaa.
Näitä ajatellessaan Jussan näkökenttä vähitellen hämärtyy ja niin kuu kuin muukin ympäristö katoavat Jussan tietoisuudesta hänen vaipuessaan erämaan rauhaisassa syleilyssä syvään ja sikeään uneen.//
Näitä ajatellessaan Jussan näkökenttä vähitellen hämärtyy ja niin kuu kuin muukin ympäristö katoavat Jussan tietoisuudesta hänen vaipuessaan erämaan rauhaisassa syleilyssä syvään ja sikeään uneen.//
Vastaukset 5
Vanhimmat
* Jussalle tiedoksi, että "uskon päämäärä- on iankaikkinen elämä. ei enempää eikä vähempää. Kuukaan ei ole ikusesti möllöttävä valo öiseen pimeyteen tuijottaessaan.
No voi juudas sinun kanssasi.
Mikä ihmeen hätä ja hoppu sinulla on sinne iankaikkiseen elämään, että tämän elämän palveluksentyöt jäävät tekemättä?
Koita hyvä ihminen tajuta, että tämän sukupolven keskelle Jumala tarvitsee todellisia palvelijoita - muita kuin käännyttäjiä - kantamaan kärsivien lhimmisten taakkaa ja pyyhkimään tuskan kyyneleitä. Nykyisistä hengettömistä pelkuriuskovaisita ei kuitenkaan tähän ole. Karkuun juoksevat.
//.. Syyskuinen tiistai oli kääntynyt jo iltapäiväksi väen istuessa kahvipöydässä ja jälleen kerran Mäkelän keittiönpöydän ympärille oli laskeutunut syvä rauha ja yhteenkuuluvuuden henki. Paavolle sattunut onnettomuus oli koskettanut kaikkia ja huoli Paavon paranemisesta ja selviytymisestä oli yhdistänyt kaikki yhdeksi. Oli kohdattu toinen toistensa syvin olemus ja siellä asustava pyyteetön halu auttaa lähimmäisiä ja ahkeroida yhteiseksi hyväksi. Hyvyys oli kohdannut hyvyyden.
Paavon onnettomuus oli muuttanut Jussan eräretken kokonaan uusille raiteille, joita hän ei olisi ennakolta osannut edes aavistaa. Mutta niinhän se on aina erämaihin lähdettäessä. Vastaan voi tulla hyvinkin yllättäviä ja uusia tilanteita ja tämän vuoksi erämaihin lähtiessä ei koskaan pidä tehdä niin lukkoon lyötyjä suunnitelmia, että joutuu niitä orjallisesti toteuttamaan ilman joustavuutta ja liikkumavaraa. Jos olikin niin, että Jussan eräretkeen oli tullut muutos ja sen myötä kenties muutama lintu jäänyt saamatta, hän oli saanut sinä päivänä paljon enemmän ja arvokkaampaa kuin kaikki erämaan linnut ja otukset yhteensä. Silloin kun on kysymyksessä jonkun lähimmäisen elämä, terveys tai turvallisuus tahi erämaissa selviytyminen, siinä kaikki muu jää toisarvoiseksi ja uhrautuva toiminta ja vaivankestäminen lähimmäisen hyväksi palkitsevat uhrautujan sellaisilla palkinnoilla, joiden rinnalla muutama metso tai muu otus ei mitään merkitse. Kulunut päivä oli taas kerran tämän Jussalle ja kaikille muillekin todeksi todistanut. ..//
Hyvä kissa-Mohikaani!
Oikein!
6. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
7. että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
8. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
9. sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1 Pietarin kirje 1. luku.
Kyllä Sana on väkevää!
Kaikille tiedoksi että usko näyttää melkein kaikkia ahdistavan, syyllistävän, ja saa hyppimään toisten silmille.
Siinä on nykyuskisten realiaikainen päämäärä.
Just näin.
Eli nykyuskovaisilla ei ole tälle ihmiskunnalle mitään annettavana. Heillä on niin valtava hätä omasta taivaaseen pääsystä, etteivät tajua mistään mitään. Eli ovat ainoastaan itsensä palvelijoita - eivät Jumalan.