Kyllä on. Asiaa on tutkittu vähän. Niin, ”vihan kasvualustaa” on pyritty hoitamaan erilaisin sääntelyin ja valvonnan keinoin, mutta itse vihatuotannon järjestelmiin ei ole juuri kajottu. Vihatuotannon ja syrjinnän käytännön menetelmät ja toimenpiteet ovat tunnettuja. Mutta vihatoiminnan tuottajat saa olla rauhassa. Missä on poliitikkojen vastuu? Tuntuu tosi pahalta, kun asiassa tehdään vahvaa propagandaa äänestäjäin sumuttamiseksi.
Järjestelmällinen vihatoiminnan kehitys alkoi näkyä jo 1970 luvun alussa ja sitä organisoitiin sekä puolueen ay-toiminnan koulutus uudistettiin. 1980-luvulle tultaessa alkoivat uudistukset tuottaa tulosta. Toiminnan edelleen tehostamiseksi piti ensisijaisesti samoista äänistä kilpaileva lähin puolue tehdä kelvottomaksi ja kilpailukyvyttömäksi. Tämän vuoksi käytännön koulutustoiminta ulkoistettiin Skdl:n myötävaikutuksella SAK:n. Tästä yhteistyöstä kehkeytyi Sdp:n tuhannen taalan paikka ja sen Sdp käytti hyväkseen.
Vihakoulutustoiminnan ulkoistaminen oli todella kieroudessaan nero ja ovela. Niin ovela, ettei sitä lähin kilpaileva puolue Skdl havainnut tai ei ymmärtänyt ennen kuin puolue hajosi sisältä päin. Noina aikoina Sdp toiminta oli supersolidaarista vaikuttaja kommunisteja kohtaan, jossa vihan kärki oli suunnattu kokoomukseen ja työnantajapuoleen. Tämä supersolidaarinen, vaikuttaja kommunistien hyväily sokaisi Skdl:n ylätason uskomaan demari toverien aitouteen. Niinpä Skdl:n ay-toiminta valjastettiin työnantajavastaisuuteen ja kapitalistisen oikeiston parjaamiseen. Demarit haukkuivat heitä ”Kirveslinjalaisiksi”. Kuvaavaa on, että vaikuttaja kommunistit eivät tunnistaneet solidaarisen vihakärkitoiminnan satavan ropoja vain Sdp:n laariin.
Näin tapahtui. Sdp/SAK:n demarit liittoutuivat salaa työnantajapuolen kanssa 1970-luvun alussa. Liittoutumisessa työnantajapuolen kanssa Sdp sitoutui kommunismin eliminoimiseen maasta. Työelämän suoritustasolla toiminta oli raakaa. He kaatoivat kaiken viha-, lakko- ym. vastaavat operaatiot ja yhteiskunnallisen rettelöinnin kommunistien niskaan. Palkkioksi työnantajapuoli järjesti erityisesti teollisuudessa sdp:läisille työnjohto- ym. etumiesasemaa. Kaikkinensa edut olivat hyvin merkittäviä suorittajatasolla. Työpaikoilla kommunistien vaikuttajahenkilöt olivat suuren, mitä moninaisimman demarien ylläpitämän psykososiaalisen parjauksen kohteena. Muun ohella ja lisäksi myös öiset koti- ja perherauhan rikkomiset puhelimitse ja muuten olivat hyvin tavallisia.
SKDL:n hajottua demarit suuntasivat hyvää tulosta aiemmin tuottaneen vihatoimintansa Keskustapuolueeseen ja muihin ei sosialistisiin vaikuttajiin. Varsinkin Smp oli ”hauska” pilanteon kohde, mutta myös Kokoomus puolue sai osansa, mm. ”riistokapitalismi” vakiintui käsitteeksi. Presidentti Mauno Koiviston välistäveto (Holkerin hallitus), avasi demareille vihatoiminnan portit Kepua kohtaan. Vihatoiminta nousi uuteen kukoistukseen Paavo Lipposen hallitusten aikana ja tällöin kohteena oli lisäksi maa- ja metsätaloustuotanto sekä kunnat. Vaikka kunnissa sosialistien vaikutus pitäisi olla vähäinen, he ovat silti pystyneet luomaan vakavia ristiriitoja työyhteisöjen sisään. Erityisesti kaupunkikunnissa. Tässä yhteydessä ei voi antaa pluspisteitä Kokoomukselle, koska se tuki voimakkaasti demarien vihapolitiikkaa. Paavo Lipponenhan oli demarien vihapolitiikan tähti ja se tuntui hyvin raskaana työelämässä.
Onneksi gallupit kertovat, että äänestäjät ovat valveilla. Erityisesti sinua nuori äänestäjä haluan kehottaa, älä anna ääntäsi vihapuolueelle eli Sdp:n. Nykyinenkin Sdp:n johto, Jutta Urpilainen ja M. Junger puhuvat täysin palturia sanoessaan, että puolue on ”tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolue”. Myös Kokoomus ja Rkp ovat osoittaneet selkärangattomuutta, kun ne ovat antaneet tukensa vihapuolueen toiminnalle hallituksista käsin.
Siitä huolimatta, että Perussuomalaisen puolueen gallup-suosiota ja sen tukijoita parjataan, ymmärrän kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat löytäneet ”toivontien” tuoda ahdinkonsa meille kaikille tiedoksi. Tämä on suuri asia, pilkkaajat ja häpäisijät ja rasistiksi leimaajat.
Perussuomalaisiin liittyneet, ”toivontielle” astuneet, ovat väkevää työssään ahkeraa ja rehellistä, suomalaista juurikansaa.
Itse asiassa, vaikka Kokoomuspuolueella on toisaalta ansioitakin, niin Sdp:n vihatoiminnan tukeminen hallituksista käsin on käsittämätöntä. Se on anteeksiantamatonta. Se on anteeksipyynnön paikka kokoomukselta. Kuinka älymystö tekee tuollaista? Loputtomiin ei voi pysyä – salassa!
Edellä kirjoittamani on totta. Olen ollut yli 25 vuotta mukana empaattisena vihatoiminnan rinnalla, saunonut, istunut kokouksia jne. myös selvityksiä tehden. Ammatillinen työrupeamani ei ole ollut millään mittarilla helppo. Toivon, ettei yksikään Suomen nuori joutuisi tekemään psykososiaalisen hiostuksen myllytyksessä näin vaikeaa työuraa, kuin mitä itse olen joutunut kokemaan. Ja kaikki vain järjestäytyneen sosialistisen vihatoiminnan vuoksi.
Järjestelmällinen vihatoiminnan kehitys alkoi näkyä jo 1970 luvun alussa ja sitä organisoitiin sekä puolueen ay-toiminnan koulutus uudistettiin. 1980-luvulle tultaessa alkoivat uudistukset tuottaa tulosta. Toiminnan edelleen tehostamiseksi piti ensisijaisesti samoista äänistä kilpaileva lähin puolue tehdä kelvottomaksi ja kilpailukyvyttömäksi. Tämän vuoksi käytännön koulutustoiminta ulkoistettiin Skdl:n myötävaikutuksella SAK:n. Tästä yhteistyöstä kehkeytyi Sdp:n tuhannen taalan paikka ja sen Sdp käytti hyväkseen.
Vihakoulutustoiminnan ulkoistaminen oli todella kieroudessaan nero ja ovela. Niin ovela, ettei sitä lähin kilpaileva puolue Skdl havainnut tai ei ymmärtänyt ennen kuin puolue hajosi sisältä päin. Noina aikoina Sdp toiminta oli supersolidaarista vaikuttaja kommunisteja kohtaan, jossa vihan kärki oli suunnattu kokoomukseen ja työnantajapuoleen. Tämä supersolidaarinen, vaikuttaja kommunistien hyväily sokaisi Skdl:n ylätason uskomaan demari toverien aitouteen. Niinpä Skdl:n ay-toiminta valjastettiin työnantajavastaisuuteen ja kapitalistisen oikeiston parjaamiseen. Demarit haukkuivat heitä ”Kirveslinjalaisiksi”. Kuvaavaa on, että vaikuttaja kommunistit eivät tunnistaneet solidaarisen vihakärkitoiminnan satavan ropoja vain Sdp:n laariin.
Näin tapahtui. Sdp/SAK:n demarit liittoutuivat salaa työnantajapuolen kanssa 1970-luvun alussa. Liittoutumisessa työnantajapuolen kanssa Sdp sitoutui kommunismin eliminoimiseen maasta. Työelämän suoritustasolla toiminta oli raakaa. He kaatoivat kaiken viha-, lakko- ym. vastaavat operaatiot ja yhteiskunnallisen rettelöinnin kommunistien niskaan. Palkkioksi työnantajapuoli järjesti erityisesti teollisuudessa sdp:läisille työnjohto- ym. etumiesasemaa. Kaikkinensa edut olivat hyvin merkittäviä suorittajatasolla. Työpaikoilla kommunistien vaikuttajahenkilöt olivat suuren, mitä moninaisimman demarien ylläpitämän psykososiaalisen parjauksen kohteena. Muun ohella ja lisäksi myös öiset koti- ja perherauhan rikkomiset puhelimitse ja muuten olivat hyvin tavallisia.
SKDL:n hajottua demarit suuntasivat hyvää tulosta aiemmin tuottaneen vihatoimintansa Keskustapuolueeseen ja muihin ei sosialistisiin vaikuttajiin. Varsinkin Smp oli ”hauska” pilanteon kohde, mutta myös Kokoomus puolue sai osansa, mm. ”riistokapitalismi” vakiintui käsitteeksi. Presidentti Mauno Koiviston välistäveto (Holkerin hallitus), avasi demareille vihatoiminnan portit Kepua kohtaan. Vihatoiminta nousi uuteen kukoistukseen Paavo Lipposen hallitusten aikana ja tällöin kohteena oli lisäksi maa- ja metsätaloustuotanto sekä kunnat. Vaikka kunnissa sosialistien vaikutus pitäisi olla vähäinen, he ovat silti pystyneet luomaan vakavia ristiriitoja työyhteisöjen sisään. Erityisesti kaupunkikunnissa. Tässä yhteydessä ei voi antaa pluspisteitä Kokoomukselle, koska se tuki voimakkaasti demarien vihapolitiikkaa. Paavo Lipponenhan oli demarien vihapolitiikan tähti ja se tuntui hyvin raskaana työelämässä.
Onneksi gallupit kertovat, että äänestäjät ovat valveilla. Erityisesti sinua nuori äänestäjä haluan kehottaa, älä anna ääntäsi vihapuolueelle eli Sdp:n. Nykyinenkin Sdp:n johto, Jutta Urpilainen ja M. Junger puhuvat täysin palturia sanoessaan, että puolue on ”tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolue”. Myös Kokoomus ja Rkp ovat osoittaneet selkärangattomuutta, kun ne ovat antaneet tukensa vihapuolueen toiminnalle hallituksista käsin.
Siitä huolimatta, että Perussuomalaisen puolueen gallup-suosiota ja sen tukijoita parjataan, ymmärrän kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat löytäneet ”toivontien” tuoda ahdinkonsa meille kaikille tiedoksi. Tämä on suuri asia, pilkkaajat ja häpäisijät ja rasistiksi leimaajat.
Perussuomalaisiin liittyneet, ”toivontielle” astuneet, ovat väkevää työssään ahkeraa ja rehellistä, suomalaista juurikansaa.
Itse asiassa, vaikka Kokoomuspuolueella on toisaalta ansioitakin, niin Sdp:n vihatoiminnan tukeminen hallituksista käsin on käsittämätöntä. Se on anteeksiantamatonta. Se on anteeksipyynnön paikka kokoomukselta. Kuinka älymystö tekee tuollaista? Loputtomiin ei voi pysyä – salassa!
Edellä kirjoittamani on totta. Olen ollut yli 25 vuotta mukana empaattisena vihatoiminnan rinnalla, saunonut, istunut kokouksia jne. myös selvityksiä tehden. Ammatillinen työrupeamani ei ole ollut millään mittarilla helppo. Toivon, ettei yksikään Suomen nuori joutuisi tekemään psykososiaalisen hiostuksen myllytyksessä näin vaikeaa työuraa, kuin mitä itse olen joutunut kokemaan. Ja kaikki vain järjestäytyneen sosialistisen vihatoiminnan vuoksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus on Demari-keilessä hieman eri asi kuin suomen kielessä.
Tasa-arvo mitataan peri-marxilaiseen tapaan absoluuttisena ja valikoiduissa tilanteissa. Demarit mielellään puhuvat sama-työ-sama-palkka puhetta. Mutta arviossa jätetään tahallaan pois erot esimerkiksi sairas-poissaolojen ja ylityömäärien vaikutukset. Jos miehet tekevät huomattavasti enemmän ylitöitä ja jos miesten kynnys jäädä sairaslomalle on korkeampi, niin täytyyhän tämä näkyä palkoissa. Mutta kun sitten palkkaeron syytä ei saa kertoa Demari-puheessa, niin erolle voidaan esittää mikä tahansa syy. Ja Demarit puhuvat palkkasyrjinnästä, ei sen vuoksi, että haluaisivat korjata "virheen" vaan koska haluavat valtaa päättää työntekijöiden ja työnantajien sopimisesta.
Samaa "oikeuden mukaisuutta" on vaatimukset sosiaalietuuksien korottamisista. Köyhän siis pitää jatkossakin olla köyhä; sillä etuuksien korotukset maksetaan tietenkin työnantajien verojen ja maksujen korotuksella ja ajetaan yhä useampi yritys ahtaalle ja sirtämään toimintoja ulkomaille.
Eli uusia työpaikkoja ei tule ja kohta vanhoja ei ole.
Ja tilalle on tarjolla Tempputyötä Pvä-raha + 8 €.
Tarja Filatov teki kampanjan siitä, että suomalainen työtön on niin kelvoton, ettei voi työllistyä kuin viranomaisten toimenpiteillä.
Jos sanan työtön tilalla olisi käytetty juutalainen tai neekeeri sanaa, niin ei kenellekään jäisi epäselväksi, että kyse oli vihakampanjasta, jolla satiin työttömien vaatimukset kumottua.
90% Kelan, Työvoimatoimistojen ja kuntien sosiaalitoimistojen työntekijöistä pitää työttömiä etuuksien väärinkäyttäjinä, joten kaikkiin vaatimuksiin joita työttömät esittävät voidaan suhtautua vähättelevästi.
Rudolf Höss olisi ollut kitollinen jos hänen olisi onnistunut vieraannuttaa henkilökuntansa todellisuudesta yhtä tehokkaasti. (Auschwitzin komendantti)
Lukuisat vartijat teki itsemurhia koettuaan tekemänsä vääryyden kestämättömäksi.
Suomalaisen viha kampanjan vuoksi ihmisten elämän tuhoavat virkamiehet eivät koe mitään vastaavaa teoistaan.
NINEL
analyysi yhteiskunnan nakertajapuolueesta!