Kun Uudessa Testamentissa sanotaan, että vain Pojan kautta kulkee tie Isän luokse, niin se tarkoittaa samaa ajatusta, mikä tuodaan esiin mm. Kabbalassa. Eli että ihmisen on ensin opittava rakastamaan lähimmäistään (Jumalan Poikaa), jotta hän voi oppia rakastamaan myös Jumalaa (Isää), joka muutoin jää pakostakin vähän sellaiseksi abstraktiseksi mielikuvituskaveriksi. Tämä asiahan tuodaa esiin siellä varsin suoraan:
1. Joh
4:20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
Kirkko teki tästä "Pojasta" sittemmin dogmin, jossa vaaditaan ihmistä "uskomaan" pää vinossa pinnistellen ja ponnistellen Jeesus Nasaretilaiseen persoonana että jos vaikka se siitä ilox muuttuis...:0
1. Joh
4:20 Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
Kirkko teki tästä "Pojasta" sittemmin dogmin, jossa vaaditaan ihmistä "uskomaan" pää vinossa pinnistellen ja ponnistellen Jeesus Nasaretilaiseen persoonana että jos vaikka se siitä ilox muuttuis...:0
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoohan sana, koska Jumala rakasti ensin, niin mekin osaamme rakastaa. Ilman Jumalan rakkautta emme mekään osais rakastaa. Jumala on rakkaus, ilman rakkautta ei ole elämää ei mitään. Jumala rakasti luomiaan, niin päljon, ettei ollut eikä ole muuta uhria kuin Jeesus Kristus joka pystyi sovittamaan synnit ristinpuulla. Sanoohan sana joka rakastaa maailmaa enemmän kuin minua Jeesusta se ei voi olla otollinen minulle. Jos jokin on meille rakkaampi kuin Jeesus emme voi olla otolisia Jumalalle. Siunausta.