Terve,
Filosofian kurssikaverini kanssa käytiin juttelemassa yksi ilta. Hän on aina mielestäni tuntunut hiukan simppeliltä ajattelijalta sanomistensa perusteella, varsinkin filosofianopintoja ajatellen, mutten arvostele, enkä tietenkään voi tietää, joten en varmaksi mennyt moista ajattelemaan.
Juteltiin kaikennäköisestä useita tunteja, kunnes hän sanoi, että ei halua ajatella niin metafyysisiä asioita, realismi on enemmän hänen mieleen. Hetkeksi jäin sitä miettimään, ettei siinä mitään, mutta filosofian tarkoitus on kuitenkin pohtia kaikenlaista mahdollista ja mahdotontakin, yleisesti ja avoimesti, ja eniten ajatutti, kun yleensä uutta kuitenkin opitaan pohtimalla jotain mitä ei vielä ole. Miellytin häntä hetken, ja hän alkoi paasata kaikenlaista yksinkertaista, ajattelematonta ja typerää machiavellimäistä propagandaa, ja alkoi kuulostaa hieman ylimieliseltä, joka hän oli aina mielestäni ollut, mutta nyt aivan uudella tasolla.
Hän illan päätteeksi pyysi minua Perussuomalaisten puoluekokoukseen, tai johonkin sellaiseen, joka olisi ollut seuraavana päivänä. Mielenkiinnosta ajattelin mennä, mutten jaksanutkaan.
Tänään tapasin hänet tunnilla, ja hän oli omituinen. Ajattelin että josko se johtuisi siitä, etten mennyt hänen kanssaan kokoukseen. Sanoin hänelle kyllä selvästi, etten vältämättä ja luultavasti jaksaisi, mutta ilmoitan jos tulen. Päädyin siihen ettei se siitä voinut johtua.
Tunnilla hän puhui eri äänensävyllä opettajalle. Hän oli hyökkäävä(mpi kuin yleensä), ja hän sanoi kannattavansa rangaistuksien kovuutta, jonkinlaista drakonialaista yhteiskuntaa (hän on tuskin kunnolla tutustunut kannattamaansa mielipiteeseen, ainakaan akateemisella skeptisismillä), jossa varkailta kädet irti ja ikusiksi ajoiksi vankilaan ilman mitään mietintää, sosiaaliset avustukset tulee lakkauttaa, koska ne eivät kuulemma toimi (yritin hänelle selittää silloin aiemmin keskustellessamme, että jos sosiaalijärjestelmä ylikuormittuu, ei syynä ole sosiaalijärjestelmä niinkään kuin jokin muu järjestelmän osa, joka ajaa ihmisiä tämän soisiaalihuollon piiriin).
Hän tuli kokouksesta ulos täysin itsevarmana ja itsepäisenä natsina, paremman sanan puutteessa. Voisin kuvitella, että hän sai kokouksesta tahtomansa varmistuksen, että hän avoimemmin uskaltaa olla eri mieltä muiden kanssa, koska tietää, että hänen takanaan on jopa vakavasti otettavia poliitikkoja ja poliittisia voimia.
Mieleeni tuli tästä jotenkin jonkinlaisen natsisaksan tai muun totalitaarisen diktatuurin alkusoitot, jossa aivottomat, mutta mieleltään vahvat yksilöt alkavat paasaat lopunaikoja ja tiukkaa vallankumouksellista kuria sekä valitettavan pakollisia toimia "maailman pelastamiseksi". En siis usko että tällaista täällä suomessa ihan hevillä saadaan aikaseksi, jos mitenkään, mutta tämä poliittinen pakonomainen riitauttaminen jotenkin tuntuu lapsenomaiselta ja typerältä tämänkin tapauksen jälkeen. Pitää vihata ihmisiä, jotka ovat erimieltä, koska ne ovat tyhmiä ja pahoja, ja haluava tpahaa ja tuhota "suomalaisuuden" ja maailmankin. Nyt täytyy tuoda showmiestä ja shokkia, sekä provosoivia kandidaatteja, vaikkei heillä olisi mitään järkevää tai viisasta tarjottavaa.
Ihmiset ovat eri mieltä, ja asioista voi puhua, koska suurinosa kuitenkin haluaa sitä mikä on parasta, hyvää toisille itseään unohtamatta, hyvä individualismin ja kommunitarismin tassapaino, jotta kaikki voisivat olla onnellisia. Pahoja ihmisiä varmaankin jollain kohtuu hyvin mitattavalla universaalitasolla on, mutta tämä mentaliteetti tuntuu asettavan jokaisen erimieltäolevan tähän kastiin. Kuten joku amerikkalainen äärikonservatiivi mentaliteetti..
Se on siis hyvä että puhutaan, ja yksi mielestäni hyvä asia on, että asioista avoin puhuminen on lisääntynyt. Naurettavaahan tämä nyt on seurata vierestä, kun aikuiset ihmiset yrittää tehdä jälleen huonoa kopiota jonkun toisen maan huonosta systeemistä, ja naurattavuus jatkuu kunnes alkaa mahdolliset ääriliikkeet tosissaan nostella päätään.
Itse en politiikkaa sen enempää seuraa, tai muutenkaan tiedä ihmisten yleisiä poliittisia mielipiteitä, ja sen takia kysyisinkin, että mihin tämä maa on oikein menossa? Mitä ihmiset oikeasti haluavat täällä maassa? Ihan mielipiteitä kysyisin, en lähde arvostelemaan ketään, vaikka olisi kuinka ääripään kannattaja, haluaisin vain kuulla mielipiteitä ja perusteluja tuntemuksiinsa. Ihan sama mitä nämä tuntemukset sitten ovat.
Filosofian kurssikaverini kanssa käytiin juttelemassa yksi ilta. Hän on aina mielestäni tuntunut hiukan simppeliltä ajattelijalta sanomistensa perusteella, varsinkin filosofianopintoja ajatellen, mutten arvostele, enkä tietenkään voi tietää, joten en varmaksi mennyt moista ajattelemaan.
Juteltiin kaikennäköisestä useita tunteja, kunnes hän sanoi, että ei halua ajatella niin metafyysisiä asioita, realismi on enemmän hänen mieleen. Hetkeksi jäin sitä miettimään, ettei siinä mitään, mutta filosofian tarkoitus on kuitenkin pohtia kaikenlaista mahdollista ja mahdotontakin, yleisesti ja avoimesti, ja eniten ajatutti, kun yleensä uutta kuitenkin opitaan pohtimalla jotain mitä ei vielä ole. Miellytin häntä hetken, ja hän alkoi paasata kaikenlaista yksinkertaista, ajattelematonta ja typerää machiavellimäistä propagandaa, ja alkoi kuulostaa hieman ylimieliseltä, joka hän oli aina mielestäni ollut, mutta nyt aivan uudella tasolla.
Hän illan päätteeksi pyysi minua Perussuomalaisten puoluekokoukseen, tai johonkin sellaiseen, joka olisi ollut seuraavana päivänä. Mielenkiinnosta ajattelin mennä, mutten jaksanutkaan.
Tänään tapasin hänet tunnilla, ja hän oli omituinen. Ajattelin että josko se johtuisi siitä, etten mennyt hänen kanssaan kokoukseen. Sanoin hänelle kyllä selvästi, etten vältämättä ja luultavasti jaksaisi, mutta ilmoitan jos tulen. Päädyin siihen ettei se siitä voinut johtua.
Tunnilla hän puhui eri äänensävyllä opettajalle. Hän oli hyökkäävä(mpi kuin yleensä), ja hän sanoi kannattavansa rangaistuksien kovuutta, jonkinlaista drakonialaista yhteiskuntaa (hän on tuskin kunnolla tutustunut kannattamaansa mielipiteeseen, ainakaan akateemisella skeptisismillä), jossa varkailta kädet irti ja ikusiksi ajoiksi vankilaan ilman mitään mietintää, sosiaaliset avustukset tulee lakkauttaa, koska ne eivät kuulemma toimi (yritin hänelle selittää silloin aiemmin keskustellessamme, että jos sosiaalijärjestelmä ylikuormittuu, ei syynä ole sosiaalijärjestelmä niinkään kuin jokin muu järjestelmän osa, joka ajaa ihmisiä tämän soisiaalihuollon piiriin).
Hän tuli kokouksesta ulos täysin itsevarmana ja itsepäisenä natsina, paremman sanan puutteessa. Voisin kuvitella, että hän sai kokouksesta tahtomansa varmistuksen, että hän avoimemmin uskaltaa olla eri mieltä muiden kanssa, koska tietää, että hänen takanaan on jopa vakavasti otettavia poliitikkoja ja poliittisia voimia.
Mieleeni tuli tästä jotenkin jonkinlaisen natsisaksan tai muun totalitaarisen diktatuurin alkusoitot, jossa aivottomat, mutta mieleltään vahvat yksilöt alkavat paasaat lopunaikoja ja tiukkaa vallankumouksellista kuria sekä valitettavan pakollisia toimia "maailman pelastamiseksi". En siis usko että tällaista täällä suomessa ihan hevillä saadaan aikaseksi, jos mitenkään, mutta tämä poliittinen pakonomainen riitauttaminen jotenkin tuntuu lapsenomaiselta ja typerältä tämänkin tapauksen jälkeen. Pitää vihata ihmisiä, jotka ovat erimieltä, koska ne ovat tyhmiä ja pahoja, ja haluava tpahaa ja tuhota "suomalaisuuden" ja maailmankin. Nyt täytyy tuoda showmiestä ja shokkia, sekä provosoivia kandidaatteja, vaikkei heillä olisi mitään järkevää tai viisasta tarjottavaa.
Ihmiset ovat eri mieltä, ja asioista voi puhua, koska suurinosa kuitenkin haluaa sitä mikä on parasta, hyvää toisille itseään unohtamatta, hyvä individualismin ja kommunitarismin tassapaino, jotta kaikki voisivat olla onnellisia. Pahoja ihmisiä varmaankin jollain kohtuu hyvin mitattavalla universaalitasolla on, mutta tämä mentaliteetti tuntuu asettavan jokaisen erimieltäolevan tähän kastiin. Kuten joku amerikkalainen äärikonservatiivi mentaliteetti..
Se on siis hyvä että puhutaan, ja yksi mielestäni hyvä asia on, että asioista avoin puhuminen on lisääntynyt. Naurettavaahan tämä nyt on seurata vierestä, kun aikuiset ihmiset yrittää tehdä jälleen huonoa kopiota jonkun toisen maan huonosta systeemistä, ja naurattavuus jatkuu kunnes alkaa mahdolliset ääriliikkeet tosissaan nostella päätään.
Itse en politiikkaa sen enempää seuraa, tai muutenkaan tiedä ihmisten yleisiä poliittisia mielipiteitä, ja sen takia kysyisinkin, että mihin tämä maa on oikein menossa? Mitä ihmiset oikeasti haluavat täällä maassa? Ihan mielipiteitä kysyisin, en lähde arvostelemaan ketään, vaikka olisi kuinka ääripään kannattaja, haluaisin vain kuulla mielipiteitä ja perusteluja tuntemuksiinsa. Ihan sama mitä nämä tuntemukset sitten ovat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.