Miksi kristinuskossa on

Ensinnäkin Raamatun mukaan ihmisellä ei ole oikeutta tuomita toista ihmistä, vaan pitäisi kiinnittää huomio omiin virheisiin, ja aloittaa niiden korjaaminen.

Hengelliset tilaisuudet ovat yleensä tarpeeksi rentoja ja suvaitsevaisia, siellä ei keskitytä toisten asioihin vaan Raamatun opetukseen.

On olemassa tapauskoisia ja sydämmen uskovaisia, tapauskoiset menevät seurakuntaan vain menemisen takia, sydämmen uskoiset enimmäkseen Jumalan Sanan takia vaikka he näkisivätkin sitten kahvitilaisuudessa tuttaviaan muutenkin.

Usko on armoa, jos ei ole uskoa sitä tulee pyytää Jumalalta. Uskon voi ihmiselle lahjoittaa vain Jumala jos sitä ei ole ennestään.

Ei ole aina helvetillä peloittelua, vaan on erittäin paljon muuta uskonasiaa, siitä ei mielestäni paljoakaan edes puhuta, vaikka se kuuluu Raamatun opetukseen.

Mene sinä kahvitilaisuudessa johonkin pöytään jossa on ihmisiä ja aloita keskustelu, sillätavalla niihin ihmisiin tutustuu, voihan sitä vaikka luulla että uusi ei pidä siitä että mennään kyselemään, eikä tajuta että haluaisi seuraa.

MInä olen uskovainen enkä ole itse vielä löytänyt "sitä itselleni sopivaa puolisoa", katselen kyllä mutta siinä ihmisessä pitäisi olla sitä jotain että minua kiinnostaisi.

Hengellisiä tilasuuksia on niin monta erilaista kuin on hengellisiä tilaisuuksia, ne ovat kaikki erilaisia. Eri seurakunnissa voi olla vaikka kuinka erilaista kuin jossakin toisessa, niihin saa mennä tutustumaan vapaasti.

> Miksi kristinuskossa on aina sama kaava?

Ei ole, vaikka jos tarkoitat Jumalan palveksia niin niissä on yhteisiä elementtejä. Kristikunta on jakaantunut monenlaiseksi ja samoin jäsenistö on monenlaista monessa eri mielessä.

> Miksi ihmisten pitää tuomita toisia, jos joku ei halua noudattaa juuri tuota samaa kaavaa?

Sinulla on joku vanha stereotyyppi, joka ei pidä paikkaansa. Tuomitsemista ei esiinnyt juuri yhtään, päinvastoin selvää varoitusta ja parannuskehotusta tulisi terveessä opissa olla selkeämmin hengellisesti eikä vain sielullista mielistelyä.

> Eikö hengelliset tilaisuudet voisi muuttaa luonteeltaan rennoimmiksi ja sauvaitsevaisimmiksi?

Milloin olet käynyt tilaisuuksissa kun noin kirjoitat. En oikein ymmärrä kehen viittaat en minäkään ole käynyt monissa. Tilaisuudet ovat rentoja, voisiko johtua sinun omasta asenteestasi näkemyksesi vai oletko käynyt vain äärilestadiolaisilla, tämän heitin arvauksena, sillä en tiedä millaisia kokouksia pitävät, mutta voisiko löytyä sielullista uskonnollisuutta kielto-oppeineen, en tiedä.

> Suomessa tuo on tietysti vaikeaa, kun kaikki ovat samasta puusta veistettyjä ja monet haluavat väen väkisin pitää kiinni vanhoista traditioista.

Raamattu ei muutu vaikka käännökset uudistuvat, samoin käännösperiaatteet.

> Ei aina lakia, vaan armoakin joskus.

Käsityksesi on varmaan eri vuosituhannelta.

> Ei aina suorittamista, vaan lepoakin joskus.

Yksi suorittaa ja muut istuu ja kuuntelee, ei se niin suorittamista ole. Välillä voi kuoro laulaa tai yhteislaulujakin olla, samoin seisomaan voidaan nousta. Henkilökohtaisesti sitten voi mennä vaikka kirkon kiviportaita mennä konttaamaan, jos haluaa suorituksia lihan mielessä. Tietysti elävä usko pistää myös suorittamaan Pyhässä Hengessä, mutta ei ole mainitsemaasi suoritusta vaan uskon tekoja armossa.

> Ei aina helvetillä pelottelua, vaan kauniita kuvia taivaasta.

Molemmat löytyvät Raamatusta ja molemmista on hyvä ymmärtää rakastaa Herraa ja samoin pelätä.

> Oma napa on lähin.

Kannattaa siis lähestyä Jumalaa Jeesuksen nimessä ja anoa Pyhän Hengen armoa ja totuutta, niin saa itselleenkin iloa ja rauhaa ja vanhurskautta, ja myös voi lähimmäisiä rakastaa ja palvella, kun alttiutta vain Herra vaikuttaa.

> yli 40-vuotiaille ei ole mitään, ainakaan sinkuille.

Herra vastaa omassa kammiossa rukoilevalle ja anovalle ja antaa hyvää. Tietysti on hyvä myös käydä kokouksissa Jeesuksen nimessä anovalla ja vastaanottavalla ja kaiken koettelevalla mielenlaadulla. Käy myös yli 40-v sinkuille kun vain on tahtoa eikä liian suuria ennakkokäsityksiä, sillä nöyryyttä tarvitaan, samoin vaivannäköä.