Olisi mielenkiintoista lukea talkoolaisten kokemuksista Valamon pyhästä luostarista!
Ise olen ollut siellä viitisentoista vuotta sitten ns. toisuskoisena. Vaikka toki tunsin ortodoksiaa melkoisesti jo ennestään, oli Valamon "luostarikoulu" suorastaan käänteentekevän valtava ja avara sekä teoreettista että käytännönläheistä tietoa ja kokemusta ortodoksisuudesta antanut elämys.
Valamossa koki ekumeniaa ja yhteenkuuluvuutta, mutta toki mm. ehtoollisyhteyden ulkopuolelle jäämisen tuskaakin...
Ise olen ollut siellä viitisentoista vuotta sitten ns. toisuskoisena. Vaikka toki tunsin ortodoksiaa melkoisesti jo ennestään, oli Valamon "luostarikoulu" suorastaan käänteentekevän valtava ja avara sekä teoreettista että käytännönläheistä tietoa ja kokemusta ortodoksisuudesta antanut elämys.
Valamossa koki ekumeniaa ja yhteenkuuluvuutta, mutta toki mm. ehtoollisyhteyden ulkopuolelle jäämisen tuskaakin...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Öh, olen jäävi...
Olen asunut Uudessa Valamossa yhteensä kaksi vuotta elämästäni, siitä osan aikaa myös talkoolaisena. Olen tehnyt siellä kaikkia muita töitä, mutta munkkina ja kirkkokynttiöiden valmistajana en ole toiminut. Taidan katsella asiaa hiukan liian subjektiivisesti, mutta lupaan kirjoittaa aiheesta sitten kun muut ovat ensin sen tehneet : ). Kaikki muistot ovat jäsentymättömänä massana päässäni ja sitä kerää on aika vaikea avata auki. Ehkä tässä voisi muistuttaa, että aiheestahan on kirjoitettu ihan kirjakin.
...kun arkkipiispa Paavali siirtyi tuonilmaisiin, luostarin taloudenhoitaja vihittiin apulaispiispaksi, Rooman patriarkka vieraili Pohjoismaissa ja Suomessa, Aleksandrian patriarkka ja Afrikan paavi poikkesi Suomessa ja Valamossakin - missä vielä vaikuttivat legendaariset Konevitsan Antti ja pappismunkki Efraim...
siinäpä vasta oli saunoja ja ponomarien opettaja!
Ja se oli myös silloin, kun nykyinen Metropoliitta Panteleimon toimi luostarin johtajana ja allekirjoittanut touhusi talkootyössä seuranaan mm. silloinen kuuliaisuusveli, nykyinen diakoni Hariton ja pitkäaikaistalkoolainen Onni.
Konevitsan Antti ja pappismunkki Efraim olivat tosiaan legendoita. Antti oli 60 vuotta elämästään luostarissa, Efraim taas pitkän linjan
persoonallisuus. Molemmat olivat nähneet sodankin ja viime mainittu piti Valamon pääkirkon alttarissa rautaisesta kuristaan tunnettua ponomarikoulua, jossa muutamat pojat oppivat tukkapöllyn voimalla, miten stikarit tulee laskostaa. Oli olemassa vielä ripaus vanhaa luostarihenkeä, jotain mitä ei enää koe vaikka tietenkin puitteet ovat entisellään...
Juu-juu ja voi yhren kerran! : )
Nm. *sisäpiirihuumoria*
legenda jo eläessään oli myös "pysyvä talkoolainen" veli Onni. Antoi minullekin kirjoittamansa Kulkijan laulun sanat. Ja pappismunkki Efraimin ponomarikoulua kävin minäkin, aikuinen roomalaiskatolinen talkoolainen - ja kuri oli varmaan vähintäänkin sama kuin poikasillekin...Tosin Efraimia silloin avitteli kirkonpalvelijan tehtäviin opastamisessa ruotsalainen viitankantaja Johannes, jonka hoono soomi tuntui jatkuvasti rassaavan Efraimia...
Konevitsan Anttia pääsin auttamaan katiskan kokemisessa. Antti jopa väitti, että minusta tulisi hyvä munkki... Ja isä Efraimin kanssa käytiin talvikalassa.
Ja olihan siellä veli Miitsukin, joka rakensi puusta ihan vaikka mitä - tsasaunasta alkaen.
Omaperäinen persoonallisuus oli munkki Serafimkin, vannoutunut kauppias. Ja venäläinen pappismunkki Vikenti toi soppaan mukaan ripauksen Venäjän äitikirkon mausteita...
... olen minäkin saanut käydä - onneksi vähän. Mielestäni semmoiset jumalanpalvelussulkeiset eivät sovi aikuisille tai aikuistuville ponomareille. Muistelen, että en ollut ainoa jossa nuo sulkeiset herättivät turhautuneisuutta ja jopa vihaa. Miten Uuden-Valamon pappismunkit voivat olla niin avuttomia, että eivät saa itse jumalanpalveluspukuja päälleen? Kotikirkossani papit osaavat pukeutua itse - aikuisia miehiä kun ovat.
pappia Valamossa aikoinaan! Mutta kyllä felonit ym. piti olla tietyllä tavalla ja oikeassa järjestyksessä viikattuna pappia odottamassa...
Enkä minä nyt sitä Efraimin koulua ihan sulkeisiin vertaisi, vaikka taisinkin aikoinani kuvata arvon isän tapaa toimittaa liturgiset kuviot epiteetillä "isä Efraimin liturginen kone"...
Otan vastaan kaikenlaisia Isä Efraimiin liittyviä
muisteloita ja kaskuja. Jos omassa aarrearkussasi on sellaisia, niitä voi lähettää sähköpostiini [email protected]
Odotellen, Johannes
Hei
Isä Efraim oli isäni veli ja kummisetäni ; olen kiinnostunut hänen elämästään luostarissa kuin muutenkin. Ilmeisesti tunsit hänet tai olet saanut hänestä 'muisteloja ja kaskuja' niin ilomielin vastaanottaisin niitä minäkin.
Lapsena olin paljon hänen kanssaan tekemisissä mutta luostarielämänsä aikana tapasin vain harvoin lähinnä sukutapahtumissa ja Valamossa joskus käydessäni.
Aurinkoista kevättä sinulle toivotellen
Tiina Virtanen [email protected]
Valamon kirjastossa/arkistossa voi löytyä tietoa.
Ylen sivuilla juttu Valamosta.
Minun Valamoni-kirjassa on muisteluita Isä Efraimista. Luultavasti olet kirjan lukenut
Olin n. 20-vuotiaana elämäni ensimmäistä kertaa Valamon luostarissa talkoolaisena. Hän on vastassa talkoolaisia silloin. Vuosi oli 1986. Isä Efraim oli ystävällinen ihminen. Hän oli hyvä vuorovaikuttaja, joka tuohon aikaan oli erilaista kuin nykyaikana. Pelkästään lämpimiä muistoja hänestä.
Isä mitro selvinnyt karkeloista vai sikeitä vetelee
Pelkkää sensaationhalua ja erittäin huonoa makua muistella mitroa näin Pääsiäisehtoona.
Katso netti Pääsiäisenyönjumalanpalvelusta, niin pysyt aiheessa.
Oletko ortodoksi ja tiedätkö mitä Pääsiäinen merkitsee?
Minun tekisi mieli tulla talkoolaiseksi Valamoon.
Olen päässyt eläkkeelle, olisi aikaa.
Tyttäreni on ollut siellä talkoolaisena ja tykkäsi kovasti.
Olette siis yhtä Putinin siunaaja Kirilin kanssa?
Teissä on silloin eri henki kuin kristityissä.
Valamo kyllä tarkoittaa Henäveden uuden Valamon luostaria. Laatokalla Valamon saaressa oleva luostari ei ole enää Valamo. Munkit lopettivat Laatokan saaressa oleen luostarin, luostari evakuoitiin suomeen ja viimeiset munkit poistuivat suomeen kesällä 1944.
Se oli kyllä Suomea silloin, eli siirtyminen tapahtui Suomen sisällä, ei Suomeen.