Palstalla keskustellaan pää-asiassa Jumalan olemassaolosta ja miten , millä tavalla ihmisen tulisi elää jotta hän pelastuisi.
Haluaisinkin avata keskustelun siitä päämäärästä johon uskontokin perustuu. Eli taivaasta.
Minkälaista olo on taivaassa?
Mitä siellä tehdään ?
Ollaanko siellä ikuisuus? Jos ollaan eikö se käy tylsäksi kun ei ole haasteita, alituinen tyytyväisyys ja yltäkylläisyys.
Haluaisinkin avata keskustelun siitä päämäärästä johon uskontokin perustuu. Eli taivaasta.
Minkälaista olo on taivaassa?
Mitä siellä tehdään ?
Ollaanko siellä ikuisuus? Jos ollaan eikö se käy tylsäksi kun ei ole haasteita, alituinen tyytyväisyys ja yltäkylläisyys.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viimeinen lause itsessään on vastaus sisältämäänsä kysymykseen.
Siis, ei käy tylsäksi.
Onko taivaalla joku tarkoitus muuta kun olla naama hymyssä ikuisuus.
Miten voi tuntea yltäkylläisyyttä ja onnea jos ei tiedä mitään surusta ja kurjuudesta?
Voiko taivaassa tuntea empatiaa (sääliä murhetta) toisia kohtaan vai onko ihminen siellä henkisesti kuollut?
Miten voi tuntea yltäkylläisyyttä ja onnea iankaikkisesti, eikö siihen kyllästy? Ei, sillä jos siihen kyllästyisi, se ei enää olisi onnea. Ei voi olla onnellinen ja kyllästynyt samaan aikaan.
Kysymys on sinänsä kyllä mielenkiintoinen. Vastaus on varmasti jotain valtavampaa kuin osaisimme koskaan kuvitella.
Osa taivaan kauneudesta ja ihmeellisyydestä on varmaankin siinä että siellä saamme kysymyksiin vastaukset joita nyt voimme vain arvailla. Mielenkiinnolla odotan vastausta tuohonkin kysymykseen, mutta sillä välin keskityn elämään tätä arkista elämääni Hänen kanssaan. Hän on tuonut elämääni mielekkyyden niin että jokainen päivä on lahja Jumalalta.
Minulle Jeesus on tosi onnen lähde jo nyt maan päällä ja uskoakseni myös taivaassa. En usko että Hän lakkaa olemasta kun kuolen. Taivas on ihana paikka koska Hän on siellä ja koska, Paavalin sanoin, siellä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut täydellisesti tunnetaan.
Varmaan on sitten niinkin että ihan kaikkiin "tärkeisiin kysymyksiimme" emme taivaassa enää tarvitse vastausta, ja voi olla että nauramme hyväntahtoisesti "voi sentään, niin tärkeänäkö tuotakin kysymystä pidin".
Sen ainakin tiedän että Hänen kirkkaudessaan asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Jos taivas on jotain paljon parempaa kuin osaamme kuvitellakaan, lienee totta sekin, että kadotus on jotain kauheampaa kuin osaamme kuvitella. Maalataan siitä millaisia tulikivenkatkuisia kuvia tahansa. Kauheinta on kokea se todellisuus.
Ja aivan varmasti kauheinta on ettei siellä ole Kristusta, ei mitään Jumalan hyvyydestä ja täydellisyydestä jonka Hän on ihmiselle valmistanut, mutta johon Hän ei ihmistä pakota.
Kutsuu kylläkin, mutta ei pakota.
Ei sinun tarvitse noita miettiä 47 2010, Ei taivaassa ole ihmisiä. Siellä on vain neitsyt-enkeleitä. Taivas on luotu heitä varten eikä ihmisiä. Jumala lupaa että vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iänkaikkisesti.
taivas on väärä sana, se on tuonpuoleinen ja se on tässä vieressämme. Verhon takana.
Uskovaiset kovin itsekkäitä kun luulevat kellivänsä tuonpuoleisessa jeesuksen jalkoja pussaillen ikuisesti. He erehtyvät.
On siellä kuitenkin järjestetty jonkinlaisia jeesuksia ja kenties jumalakin rettelöiden välttämiseksi.
Minun tuonpuoleiseni on jumala ja jeesusvapaata vyöhykettä,
ihana lomanviettopaikka ennen uudelta luokalta aloittamista.
Ensimmäinen ihmispari sai tehtäväksi viljellä ja varjella Jumalan heille istuttamaa puutarhaa. Ja vallita kaikkia maan eläimiä.
Ikuisuudessa haasteet ovat vielä paljon tätäkin suuremmat. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa Jeesus lupaa jokaiselle voittajalle:
"ja Minä annan hänelle kointähden", siis yhden planeetan, jota hallita, niinkuin Aadam ja Eeva saivat hallittavakseen tämän planeetan.
Mutta silloin ei enää mitään kirousta ole oleva. "Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti".