Kuinka ollakkaan nälkä kirvoittaa hedonismin pintaan.Kuinka mielikuvat kaikesta mukavasta tulvivat mieleen tuoksuineen tuntemuksineen miltei jopa fyysisenä tunteena.Psykologiset tosiasiat eristäytymisestä pitävät todetusti paikkansa.Kun ruumis ja mieli kaipaa jotain eikä se sitä saa alkaa mieli tuottamaan omaa legendaa...
Sitä en ole vielä käsittänyt kuinka se voi tehdä samalla niin onnellisen ja levolliseksen olotilan.Mutta hyvä näin kertaakaan en ole ollut näin onnellinen ja tyytyväinen ja tasapainoisella mielellä asioiden suhteen vaikkein maallinen elämä juurikaan ole aina ruusuista.
Sitä en ole vielä käsittänyt kuinka se voi tehdä samalla niin onnellisen ja levolliseksen olotilan.Mutta hyvä näin kertaakaan en ole ollut näin onnellinen ja tyytyväinen ja tasapainoisella mielellä asioiden suhteen vaikkein maallinen elämä juurikaan ole aina ruusuista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En kyllä ymmärä kirjoitustasi, Ainakaan minulla ei nälän tunne tuo muassaan mielihyvää. Mielihyvä tulee vasta sitten kun nälän on saanut tyydytetyksi. Niin se muidenkin asioiden kanssa, Esimerkiksi sexin halu, tyydyttämätön sexin tarve tuo muassan helvetin moisia mielikuvia ja muuttuu nautinnoksi vasta sitten kun sekin saa tyydytyksen. Maallisessa elämässä ei ole mitään vikaa, sillä rakastan elämää,
Jaa... no ei se aina..mutta siihenkin tottuu ja aikansa päästä menee ohi sekin.
Tottakai elämäkin on nautittavaa kenellä on siihen mahdollisuus mutta on se ilmankin mainitsemisiasi asioita ihan jees jos on pakko.Ottaa tietysti aktiiviharrastajalta aikansa tottua.Ja on varmaan tuskallistakin jos halujansa ei pyri tyydyttämään siksi että se on syntiä.
Mielikuvien suhteen täytyy yhtyä sinuun. Kieltämättä siinäpä haastetta kerrakseen.Ihminen kun on tottunut tyydyttämään halunsa ja oppinut siihen mielihyvään.
Ei tietenkään ole mitään vikaa muttaa silti joskus...välillä maallinen elämä tuntuu kovin turhamaiselta ja arvottomalta arvomaailmansa vuoksi.
Oli miten oli pienikin on kaunista ja voi tuntua aivan yhtä hyvälle tässä maallisessakin elämässä...
Synti ja synnin tiedostaminen. Minulta meni koko nuoruusaika syntisessä elämässä. Kun en ollut rippikoulua käynyt enkä juuri muitakaan kouluja tulin synnistä tietoiseksi vasta armaijassa olessani, lukiessani ensimmäisen kerran raamattua Itse asiassa elämä pakanana oli helpompaa kuin synnistä tietoisena. Kuitenkin olen elänyt synnin tietoisenakin täyttä elämää tietäen etten itse suurestikaan voi vaikuttaa elämäni kulkuun. On jotain suurempaa joka johdattaa maista menoani........
Muuten samaa mieltä mutta uskon että ihminen voi muuttua jos haluaa.Riippuu mikä on elämisen prioriteetti ja missä määrin.Olisikin helppoa jos sen saisi balanssiin.
Minäkin ikuinen pessimisti ajattelen että itselläni on syntejä joista en koskaan pääse.Tosin synnitöntä ihmistäkään ole olemassa:Silti havaitsen että toisinaan tapahtuu edistystä toisinaan takaumiakin.Helppoa se ei koskaan ole.Jokin balanssi kuitenkin täytyisi saada aikaiseksi ilman että se tuntuu välinpitämättömältä suhtautumiselta asiaan.
Totta tuokin. Jos ajatellaan elämän perus asioita ja ne asetaan tärkeys järjestykseen ollaankin sitten jo tarve hierarkissa. Vasta sitten kun elämän perustarpeet pn saavutettu voidaan lähteä jalostumaan. Tyhjällä vatsalla ei paljoakaan ajatella henkisiä arvoja.
Mielenkiintoista onkin silloin kun mammonaa on riittävästi ja se menettää merkityksensä, vasta sitten on aikaa hakea sitä tasapainoa elämäänsä.
On kuitenkin muistetava, tämä mainen vaippa jonka luoja on meille antanut sitä hallitsee pikälti meidån astraali kehomme . Omalla tunnolla pyrimme sitten näitä tunteitamme ohjailemaan. Kysymys onkin valinnoista. Moni uskova tuomitsee mm aviottoman sexin, Raamatussa kuitenkin mainitaan parempi naida kuin palaa. Vieteistä, haluista ja himoista ei pääse tässä elämässä. Kysymys onkin hallitsetko itse himosi vai hallitseeko himosi sinua.
No jaa, parempi naida kuin palaa tarkoittaa kyllä sitä, että on parempi mennä naimisiin (ja harjoittaa avioseksiä) kuin langeta ilman avioliittoa.
Mitäs siihen sanot jos onkin ollut naimisissa ja eronnut, eikä toista kokemusta avioliitosta enää halua.
Eikö sitten sexiä saisi harjoittaa Ortodoksin kanssa, joka myös on eronnut, Onko se sitten syntiä Ortodoksin harjoittamana?
Luterilaisethan nykyisin ovat vihkimättä usein avoliitossa. Annappas tätsy 17 tähän vastaus niin olen kovasti kiitollinen.
Miksei voi mennä uudestaan naimisiin ortodoksin kanssa? Ort. kirkon mukaan voidaan vihkiä toiseen avioliittoon, jopa kolmanteenkin. Seksi ilman avioliittoa on todellakin syntiä, harjoittipa sitä sitten luterilainen tai ortodoksi, vaikka nykyään tietenkin kaikki on vesitetty eikä kukaan enää tahdo muistaa tätäkään, vaahtoavat vain homoudesta - heteroseksi jätetään jostakin syystä rauhaan. On ortodoksitkin avoliitossa, ainakin ns. nimikristityt, ja ainakin Suomessa.