JS, vaimot ja abortit

Kyllähän satuja osaa kuka tahansa kiejoittaa. En ole TBM joten voin sanoa sanoan tuota antisivustoksi kaikessa rauhassa.

Kertomuksen Bennet käänsi oman siveyttemyytensä JSn siveettömyydeksi. Kuitenkin vain muutama päivää aikaisemmin hän oli erotettu niin Kaupunginjohtjan virasta, kuin Vapamuurariloosistaan sekä kirkosta sen vuoksi että hän valehteli monelle nuorelle naiselle vikitellen heidät sänkyyn kanssaan ja sitten suoritti heille abortteja. Hänellä oli jopa vaimo idässä, eikä hänelle oletu suotu moniavioisuuden mahdollisuutta, vaikka hän väittikin naisilleen sitä harrastavansa JSn alaisena. Hyrum todella sanoi että Bennet suoritti abortteja... mutta tosin ei JSlle!
Blogin kirjoitus on täyttä potaskaa.

http://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/1842-joseph-smith-john-c-bennett-and-extradition-attempt

Olet väärässä. Benettin menneisyydestä ei aluksi tiedetty, mutta kun se tuli tietoon hänet potkittiin pellolle Vapaamuurareista ja sitten hänen silloiset naishommansa mm nähtävästi Sarah Prattin kanssa tuli ilmi Joseph Smith halusi säästää kuvioissa olleiden naisten mainetta ja hän sopi Bennetin kanssa kaikessa hiljaisuudessa jä tämä kirjoitti alle paperin, jossa hän tunnustaa, että JS ei opettanut mitään siitä, mitä hän oli näille naisille väittänyt, vaan että se oli hänen oma ideansa. Ikäväkyllä Joseph Smith ei potkinut häntä heti kirkosta pellolle vaan suostui tämän pyyntöihin siitä että sai edelleen olla jäsen.
Bennet lupasi suorittaa abortteja naisilleen jos oli tarvis. Hänestä on lähtösiin ns. henkivaimo sadut. Lopulta, kun Bennet valehteli JSn uhanneen häntä aseella jotta hän kirjoittaisi alle tuon tunnustuksensa, apostolit ja JS saivat tarpeekseen ja erottivat hänet, josta hän vihastui ja alkoi toimia kirkkoa vastaan. Puhdistaakseen maineensa hän kirjoitteli kaiken laista kirrkn vastaista ja JSn vastaista tehden heistä syntipukin omiin tekoihinsa. Tätä samaa roskaa työntävät nykyiset antimormonitkin edelleen kuten ovat tehneet yli 200 vuotta.

old_profile_28026 kirjoitti:

Olet väärässä. Benettin menneisyydestä ei aluksi tiedetty, mutta kun se tuli tietoon hänet potkittiin pellolle Vapaamuurareista ja sitten hänen silloiset naishommansa mm nähtävästi Sarah Prattin kanssa tuli ilmi Joseph Smith halusi säästää kuvioissa olleiden naisten mainetta ja hän sopi Bennetin kanssa kaikessa hiljaisuudessa jä tämä kirjoitti alle paperin, jossa hän tunnustaa, että JS ei opettanut mitään siitä, mitä hän oli näille naisille väittänyt, vaan että se oli hänen oma ideansa. Ikäväkyllä Joseph Smith ei potkinut häntä heti kirkosta pellolle vaan suostui tämän pyyntöihin siitä että sai edelleen olla jäsen.
Bennet lupasi suorittaa abortteja naisilleen jos oli tarvis. Hänestä on lähtösiin ns. henkivaimo sadut. Lopulta, kun Bennet valehteli JSn uhanneen häntä aseella jotta hän kirjoittaisi alle tuon tunnustuksensa, apostolit ja JS saivat tarpeekseen ja erottivat hänet, josta hän vihastui ja alkoi toimia kirkkoa vastaan. Puhdistaakseen maineensa hän kirjoitteli kaiken laista kirrkn vastaista ja JSn vastaista tehden heistä syntipukin omiin tekoihinsa. Tätä samaa roskaa työntävät nykyiset antimormonitkin edelleen kuten ovat tehneet yli 200 vuotta.

Mormoneilla on pitkä historia toisten mustamaalaamisessa, kuten tämä sunstonen artikkelikin kertoo: https://www.sunstonemagazine.com/pdf/087-12-14.pdf
"HOWEVER, when LDS leaders have
strongly disliked an unauthorized exposure of
Mormonism’s checkered past, they have typically
attacked the messenger. This has occurred
in the nineteenth and twentieth
centuries. Those attacks have usually been
harsher when the messenger was a participant
in the uncomfortable truths she or he
revealed about Mormonism.
One response of the Mormon hierarchy
toward an unwelcome messenger has been
character assassination founded on a common
assumption about the general public: "If
you discredit the messenger, you discredit the
message." The logic is flawed but often effective.
Linked to character assassination has
been the use of excommunication and the
designation of "apostate," particularly in response
to partisan accounts of Church history.
Character assassination was common in
Nauvoo Mormonism. In 1842, Nancy
Rigdon rejected Joseph Smith’s polygamous
proposal. She told her family, and her brother
went public. As a result, Joseph Smith published
affidavits that she had been sexually
impure. In another example, Martha Brotherton
published an affidavit about her rejection
of Joseph Smith’s polygamous proposal.
As a result, he had her sister Elizabeth publish
the answer that her sister was a whore
and a liar. Elizabeth Brotherton later became
a plural wife of Apostle Parley P. Pratt"

Samanlaiset henkiölhyökkäykset näyttävät jatkuvan nykymormonien toimesta edelleen, mikä on havaittavissa tälläkin palstalla. Ottaen huomioon kuinka kirkon johdolla oli Nauvoossa tapana mustamaalata ihmisiä, jotka olivat heidän kannaltaan hankalia, ei Bennet varmasti tehnyt tässä asiassa poikkeusta. Tämä ei toki tarkoita, etteikö kirkon esittämissä argumenteissa olisi jotain perää, mutta totuutta on vaikea päätellä pelkästään kirkon esittämien näkemysten perusteella juuri tämän mustamaalaamiskäytännön takia.

R. Sitia kirjoitti:

Mormoneilla on pitkä historia toisten mustamaalaamisessa, kuten tämä sunstonen artikkelikin kertoo: https://www.sunstonemagazine.com/pdf/087-12-14.pdf
"HOWEVER, when LDS leaders have
strongly disliked an unauthorized exposure of
Mormonism’s checkered past, they have typically
attacked the messenger. This has occurred
in the nineteenth and twentieth
centuries. Those attacks have usually been
harsher when the messenger was a participant
in the uncomfortable truths she or he
revealed about Mormonism.
One response of the Mormon hierarchy
toward an unwelcome messenger has been
character assassination founded on a common
assumption about the general public: "If
you discredit the messenger, you discredit the
message." The logic is flawed but often effective.
Linked to character assassination has
been the use of excommunication and the
designation of "apostate," particularly in response
to partisan accounts of Church history.
Character assassination was common in
Nauvoo Mormonism. In 1842, Nancy
Rigdon rejected Joseph Smith’s polygamous
proposal. She told her family, and her brother
went public. As a result, Joseph Smith published
affidavits that she had been sexually
impure. In another example, Martha Brotherton
published an affidavit about her rejection
of Joseph Smith’s polygamous proposal.
As a result, he had her sister Elizabeth publish
the answer that her sister was a whore
and a liar. Elizabeth Brotherton later became
a plural wife of Apostle Parley P. Pratt"

Samanlaiset henkiölhyökkäykset näyttävät jatkuvan nykymormonien toimesta edelleen, mikä on havaittavissa tälläkin palstalla. Ottaen huomioon kuinka kirkon johdolla oli Nauvoossa tapana mustamaalata ihmisiä, jotka olivat heidän kannaltaan hankalia, ei Bennet varmasti tehnyt tässä asiassa poikkeusta. Tämä ei toki tarkoita, etteikö kirkon esittämissä argumenteissa olisi jotain perää, mutta totuutta on vaikea päätellä pelkästään kirkon esittämien näkemysten perusteella juuri tämän mustamaalaamiskäytännön takia.

Väitätkö kirkkain silmin ettet itse ole syyllistynyt henkilöhyökkäyksiin tällä palstalla? Historiasta muistamme kyllä ihmisten mustaamaalaamiset ateismia kannattavissa maissa, laitahan kerrankin asioita oikeaan suuruusjärjestykseen.
Pulmusia muut heidän rinnallaan ovat.

Outoa.. kirjoitti:

Väitätkö kirkkain silmin ettet itse ole syyllistynyt henkilöhyökkäyksiin tällä palstalla? Historiasta muistamme kyllä ihmisten mustaamaalaamiset ateismia kannattavissa maissa, laitahan kerrankin asioita oikeaan suuruusjärjestykseen.
Pulmusia muut heidän rinnallaan ovat.

..ja kaava toistuu uudelleen ja uudelleen. Tuli taas kerrottua jotain "epämiellyttävää" ja tuloksena hyökkäys persoonaa ja edustamaani maailmankatsomusta vastaan, joista kumpikaan ei ollut edes tämän keskustelun aiheena.

M.O.T.

R. Sitia kirjoitti:

..ja kaava toistuu uudelleen ja uudelleen. Tuli taas kerrottua jotain "epämiellyttävää" ja tuloksena hyökkäys persoonaa ja edustamaani maailmankatsomusta vastaan, joista kumpikaan ei ollut edes tämän keskustelun aiheena.

M.O.T.

Siis edelleen väität ettet ole tehnyt henkilöhyökkäysiä täällä kirjoittavia vastaan, niinkö? "Hyökkäys edustamaani maailmankatsomusta vastaan" Siis mitä ? Faktaahan tuo vain oli, onko se jo hyökkäystä? Onko maailmankatsomuksesi kaiken arvostelun yläpuolella?? MOT,MOT..

Outoa.. kirjoitti:

Siis edelleen väität ettet ole tehnyt henkilöhyökkäysiä täällä kirjoittavia vastaan, niinkö? "Hyökkäys edustamaani maailmankatsomusta vastaan" Siis mitä ? Faktaahan tuo vain oli, onko se jo hyökkäystä? Onko maailmankatsomuksesi kaiken arvostelun yläpuolella?? MOT,MOT..

Jos joku jossain on tehnyt jotain ikävää joskus ei ole mikään argumentti sille, että mormonikirkossa syyllistytään vastaaviin ikävyyksiin, joten en ihan äkkiseltään keksi tuollaiselle argumentoinnille mitään paikkaa tällaisessa keskustelussa. Ainoa syy mitä mieleen tulee on kirjoittajan ainoa pyrkimys nimenomaisesti mustamaalata, herjata tai muuten panetella toisia keskustelujoita. Korjaa toki jos olen väärässä ja kerro millä logiikalla mielestäsi tuollainen argumentointi toi tähänkin keskusteluun mielestäsi jotain merkityksellistä lisäsisältöä?

R. Sitia kirjoitti:

Mormoneilla on pitkä historia toisten mustamaalaamisessa, kuten tämä sunstonen artikkelikin kertoo: https://www.sunstonemagazine.com/pdf/087-12-14.pdf
"HOWEVER, when LDS leaders have
strongly disliked an unauthorized exposure of
Mormonism’s checkered past, they have typically
attacked the messenger. This has occurred
in the nineteenth and twentieth
centuries. Those attacks have usually been
harsher when the messenger was a participant
in the uncomfortable truths she or he
revealed about Mormonism.
One response of the Mormon hierarchy
toward an unwelcome messenger has been
character assassination founded on a common
assumption about the general public: "If
you discredit the messenger, you discredit the
message." The logic is flawed but often effective.
Linked to character assassination has
been the use of excommunication and the
designation of "apostate," particularly in response
to partisan accounts of Church history.
Character assassination was common in
Nauvoo Mormonism. In 1842, Nancy
Rigdon rejected Joseph Smith’s polygamous
proposal. She told her family, and her brother
went public. As a result, Joseph Smith published
affidavits that she had been sexually
impure. In another example, Martha Brotherton
published an affidavit about her rejection
of Joseph Smith’s polygamous proposal.
As a result, he had her sister Elizabeth publish
the answer that her sister was a whore
and a liar. Elizabeth Brotherton later became
a plural wife of Apostle Parley P. Pratt"

Samanlaiset henkiölhyökkäykset näyttävät jatkuvan nykymormonien toimesta edelleen, mikä on havaittavissa tälläkin palstalla. Ottaen huomioon kuinka kirkon johdolla oli Nauvoossa tapana mustamaalata ihmisiä, jotka olivat heidän kannaltaan hankalia, ei Bennet varmasti tehnyt tässä asiassa poikkeusta. Tämä ei toki tarkoita, etteikö kirkon esittämissä argumenteissa olisi jotain perää, mutta totuutta on vaikea päätellä pelkästään kirkon esittämien näkemysten perusteella juuri tämän mustamaalaamiskäytännön takia.

Tyypillistä antiväitetta taaas. On se jännää että olet vain päättänyt uskoa noita päättömiä juttuja. Ei sinun kansasi oikeastaan kannata aikaansa tuhlata, kun et edes viitsi tarkistaa asioiden touutta. Etkä halua ymmärtää että kirkosta erottaminen EI ole rankaisu vaan se on parannuksessa auttava teko. Suomaiset usein luulevat erottamisen olevan rangaistus, mutta todellisuudessa se on rakkauden teko. Harmi vaan moni ottaa siitä nokkiinsa sen sijaan että teksisi parannuksen.
Tuo väite Nancysta on myös Bennetin käsialaa, eli ei lainkaan uskottavaa. Nancyn veli oli Bennetin kaveri ja yhtä alas vajonnut kuin Bennettkin.http://en.fairmormon.org/index.php?title=Special:Search&search=Nancy Rigdon&go=Go
Martha Brothertonin case juontaa juurensa my¨so Benettistä: http://en.fairmormon.org/index.php?title=Special:Search&search=Martha Brotherton&go=Go
Mene tuonne FAIRin sivulla ja lue. siellä on syytökset vastauksineen. Voit hakea searchista muuta jota et tiedä tai kirjoitta FAIRille.

R. Sitia kirjoitti:

Jos joku jossain on tehnyt jotain ikävää joskus ei ole mikään argumentti sille, että mormonikirkossa syyllistytään vastaaviin ikävyyksiin, joten en ihan äkkiseltään keksi tuollaiselle argumentoinnille mitään paikkaa tällaisessa keskustelussa. Ainoa syy mitä mieleen tulee on kirjoittajan ainoa pyrkimys nimenomaisesti mustamaalata, herjata tai muuten panetella toisia keskustelujoita. Korjaa toki jos olen väärässä ja kerro millä logiikalla mielestäsi tuollainen argumentointi toi tähänkin keskusteluun mielestäsi jotain merkityksellistä lisäsisältöä?

tuon varjolla voit jatkaa pitkää marssiasi itseoikeutettuna

R. Sitia kirjoitti:

Jos joku jossain on tehnyt jotain ikävää joskus ei ole mikään argumentti sille, että mormonikirkossa syyllistytään vastaaviin ikävyyksiin, joten en ihan äkkiseltään keksi tuollaiselle argumentoinnille mitään paikkaa tällaisessa keskustelussa. Ainoa syy mitä mieleen tulee on kirjoittajan ainoa pyrkimys nimenomaisesti mustamaalata, herjata tai muuten panetella toisia keskustelujoita. Korjaa toki jos olen väärässä ja kerro millä logiikalla mielestäsi tuollainen argumentointi toi tähänkin keskusteluun mielestäsi jotain merkityksellistä lisäsisältöä?

Muuten mitä tekemistä opn näillä Nancyillä ja muilla mormonikirkon tai MAP uskon kanssa... ei kirkko heitä pyytänyt vaimokseen ... eivätkä he antaneet rukkaisia kirkolle...
Totuuden kertomista ei todellakaan tällä palstalla kirkon vastustajat kestä, heti tulee henkilöhyökkäyksiä.

old_profile_28026 kirjoitti:

Muuten mitä tekemistä opn näillä Nancyillä ja muilla mormonikirkon tai MAP uskon kanssa... ei kirkko heitä pyytänyt vaimokseen ... eivätkä he antaneet rukkaisia kirkolle...
Totuuden kertomista ei todellakaan tällä palstalla kirkon vastustajat kestä, heti tulee henkilöhyökkäyksiä.

Sillä, että JS aloitti loanheiton sellaisia naisia vastaan, jotka eivät suostuneet hänen vaimoikseen, on merkitystä MAP-kirkon historian kannalta. Itse Nancyllä ei ole, mutta se kuinka JS muun kirkon johdon ohella pyrki tuhoamaan näiden ihmisten elämää levittelemällä perättömiä väitteitä sen jälkeen kun he eivät suostuneet alistumaan, kertoo paljon millaisesta organisaationa ja perinnön tämä liikkeen perustaja jätti jälkeensä.

"Tätä samaa roskaa työntävät nykyiset antimormonitkin edelleen kuten ovat tehneet yli 200 vuotta."

Se, että kirkko leimaa ihmisiä antimormoneiksi, luopioiksi jne. on vain "kunniakasta" jatkoa tälle perinteelle, joka alkoi siis jo liikkeen perustajasta, sitä voisi jopa kutsua MAP-kirkon kulttuuriperinnöksi.

R. Sitia kirjoitti:

Sillä, että JS aloitti loanheiton sellaisia naisia vastaan, jotka eivät suostuneet hänen vaimoikseen, on merkitystä MAP-kirkon historian kannalta. Itse Nancyllä ei ole, mutta se kuinka JS muun kirkon johdon ohella pyrki tuhoamaan näiden ihmisten elämää levittelemällä perättömiä väitteitä sen jälkeen kun he eivät suostuneet alistumaan, kertoo paljon millaisesta organisaationa ja perinnön tämä liikkeen perustaja jätti jälkeensä.

"Tätä samaa roskaa työntävät nykyiset antimormonitkin edelleen kuten ovat tehneet yli 200 vuotta."

Se, että kirkko leimaa ihmisiä antimormoneiksi, luopioiksi jne. on vain "kunniakasta" jatkoa tälle perinteelle, joka alkoi siis jo liikkeen perustajasta, sitä voisi jopa kutsua MAP-kirkon kulttuuriperinnöksi.

Mutta nuo Benettin ja Nancyn väitteet on kumottu jo aikaa sitten, ei kukaa täysijärkinen henkilö heidän juttujaan uskonut tuolloin, vasta nyt myöhemmin kun sulkee silmänsä Bennetin persoonan todellisesesta laadusta eikä voi nähdä häntä persoonassaan, voi noihin juttuihin uskoa jos ei lue asian todellisuudesta.
Raamatusa jossakin Matteus 17 tienoilla mainitaan mm. että ensin olisi keskusteltava kahden kesken riitapuolensa kanssa ja yritettävä saada asia selväksi ja jos ei selviä niin sitten kahden todistajan turvin. JS teki juuri näin mm. Bennetin kassa ja lopulta muut apostolit kyllästyivät siihen kuinka Bennet hyväksikäytti ja valehteli Joseph Smithistä ja saivat hänen erotetuksi. Ja koska Bennet on näiden kaikkien juorujen isä... niin ne juorut jääkööt omaan arvoonsa. Bennetillä itsellään oli suhde näiden naisten kanssa. Jäätyään kiinni Joseph oli eriottäin lempeä häntä kohtaan eikä erottanut häntä heti koska hän pyysi aj rukoili että saisi olala jäsen edelleen. Bennet on myös virheellisen ns. henkiavioliiton isä jonka mukaan mise voi olala seksuaalisessa suhteessa kenen naisen kansas haluaa koska sillon he ovat ns. henkiavioliitossa. Nämä niitä Bennetin keksintöjä jotka pursusuvat hänen kyltymättömyydestään.

old_profile_28026 kirjoitti:

Mutta nuo Benettin ja Nancyn väitteet on kumottu jo aikaa sitten, ei kukaa täysijärkinen henkilö heidän juttujaan uskonut tuolloin, vasta nyt myöhemmin kun sulkee silmänsä Bennetin persoonan todellisesesta laadusta eikä voi nähdä häntä persoonassaan, voi noihin juttuihin uskoa jos ei lue asian todellisuudesta.
Raamatusa jossakin Matteus 17 tienoilla mainitaan mm. että ensin olisi keskusteltava kahden kesken riitapuolensa kanssa ja yritettävä saada asia selväksi ja jos ei selviä niin sitten kahden todistajan turvin. JS teki juuri näin mm. Bennetin kassa ja lopulta muut apostolit kyllästyivät siihen kuinka Bennet hyväksikäytti ja valehteli Joseph Smithistä ja saivat hänen erotetuksi. Ja koska Bennet on näiden kaikkien juorujen isä... niin ne juorut jääkööt omaan arvoonsa. Bennetillä itsellään oli suhde näiden naisten kanssa. Jäätyään kiinni Joseph oli eriottäin lempeä häntä kohtaan eikä erottanut häntä heti koska hän pyysi aj rukoili että saisi olala jäsen edelleen. Bennet on myös virheellisen ns. henkiavioliiton isä jonka mukaan mise voi olala seksuaalisessa suhteessa kenen naisen kansas haluaa koska sillon he ovat ns. henkiavioliitossa. Nämä niitä Bennetin keksintöjä jotka pursusuvat hänen kyltymättömyydestään.

Samaisesta Sunstonen artikkelista kappaleesta jossa Bennetin kirja mainitaan: https://www.sunstonemagazine.com/pdf/087-12-14.pdf
"There is an irony about these usually
mean-spirited publications. On the one hand,
LDS church leaders rightfully condemned
them as apostate. Most of the authors had
already broken with LDS church authority and
proudly wore the title "Mormon apostate."
The publications were also self-serving. On
the other hand, even traditional LDS historians
and devotional historians today use
nearly every one of those apostate publications
as important sources for understanding
what happened in nineteenth-century Mormonism.
Why? Because these apostate authors
were knowledgeable insiders about the
Mormon past. That’s the irony of trying to
dismiss historical information by attacking
the messenger. In other words, even in the
extreme case of apostate literature, the message
is more important and complex than the
label you give the messenger."

Kirkon johto ja apologit siis pyrkivät aktiivisesti kyllä torpedoimaan näiden teosten väitteet ja merkityksen, mutta historiantutkijoille, ml. mormonitutkijat, ne ovat silti arvokkaita tiedonlähteitä. Osaatko selittää mistä moinen ristiriita johtuu?

Toisekseen Raamatun "oikeuskäsitys" on kaukana oikeudenmukaisuudesta. Jos yksi henkilö on hankala ja johtaja haluaa päästä hänestä eroon niin johtajan ei tarvitse kuin ottaa juttuun mukaan pari kaveriaan ja kas saadaan Raamatullisen oikeuden mukainen päätös aiheeseen. Tämä on ollut tiedossa kautta aikain. Sekä Jehovan Todistajat ja Vanhoillislestadiolaiset muistaakseni tätä menettelyä omissa "sovitteluissaan" käyttävät ja uhrille jää vain rangaistukset käteen kun tulee ojennusta esitetyistä "vääristä syytöksistä".

R. Sitia kirjoitti:

Samaisesta Sunstonen artikkelista kappaleesta jossa Bennetin kirja mainitaan: https://www.sunstonemagazine.com/pdf/087-12-14.pdf
"There is an irony about these usually
mean-spirited publications. On the one hand,
LDS church leaders rightfully condemned
them as apostate. Most of the authors had
already broken with LDS church authority and
proudly wore the title "Mormon apostate."
The publications were also self-serving. On
the other hand, even traditional LDS historians
and devotional historians today use
nearly every one of those apostate publications
as important sources for understanding
what happened in nineteenth-century Mormonism.
Why? Because these apostate authors
were knowledgeable insiders about the
Mormon past. That’s the irony of trying to
dismiss historical information by attacking
the messenger. In other words, even in the
extreme case of apostate literature, the message
is more important and complex than the
label you give the messenger."

Kirkon johto ja apologit siis pyrkivät aktiivisesti kyllä torpedoimaan näiden teosten väitteet ja merkityksen, mutta historiantutkijoille, ml. mormonitutkijat, ne ovat silti arvokkaita tiedonlähteitä. Osaatko selittää mistä moinen ristiriita johtuu?

Toisekseen Raamatun "oikeuskäsitys" on kaukana oikeudenmukaisuudesta. Jos yksi henkilö on hankala ja johtaja haluaa päästä hänestä eroon niin johtajan ei tarvitse kuin ottaa juttuun mukaan pari kaveriaan ja kas saadaan Raamatullisen oikeuden mukainen päätös aiheeseen. Tämä on ollut tiedossa kautta aikain. Sekä Jehovan Todistajat ja Vanhoillislestadiolaiset muistaakseni tätä menettelyä omissa "sovitteluissaan" käyttävät ja uhrille jää vain rangaistukset käteen kun tulee ojennusta esitetyistä "vääristä syytöksistä".

mormonismille oikeutta kirjoittelullasi?

Olet huvittava.

old_profile_28026 kirjoitti:

Olet huvittava.

Pienestä kiinni.

Jäit jälleen sanattomaksi kylmien tosiasioiden edessä. Smith valehteli.

Sinänsä huvittavaa, miten pienestä asiat joskus voivat olla kiinni; tässä tapauksessa yhdestä pikkutytöstä. Jos Smith ja Bennett eivät olisi riitautuneet havitellessaan samaa pikkutyttöä haaremiinsa, asetelma tälläkin palstalla olisi toinen. Antit huomauttelisivat Bennettin irstailuista ja Nenada puolustaisi tätä henkeen ja vereen...