Vielä viime syksynä lestadiolaispalstoila kiellettiin jyrkästi, että uskova ihminen ei tee syntiä ja että liike on vapaa lasten hyväksikäytöistä.
Nyt on paljastunut lähes sata hyväksikäyttäjää ja aivan viime vuosikymmeniltä.
Helluntailiikkeessä kielletään jyrkästi, että uskova käyttäisi lasta hyväksi. Ja että jos käyttääkin, niin Jumala armahtaa uskovan.
Pitäisikö hellunatailiikkeen sittenkin tulla kuoresta ulos, paljastaa syntinsä ja kitkeä vapaa-ehtoisesti hyväksikäyttäjät maalliselle tuomiolle.
Voidaan olettaa että helluntailiikkeessä on hyväksikäyttöä suhteessa yhtä paljon kuin lestadiolaisten keskuudessa.
Nyt on paljastunut lähes sata hyväksikäyttäjää ja aivan viime vuosikymmeniltä.
Helluntailiikkeessä kielletään jyrkästi, että uskova käyttäisi lasta hyväksi. Ja että jos käyttääkin, niin Jumala armahtaa uskovan.
Pitäisikö hellunatailiikkeen sittenkin tulla kuoresta ulos, paljastaa syntinsä ja kitkeä vapaa-ehtoisesti hyväksikäyttäjät maalliselle tuomiolle.
Voidaan olettaa että helluntailiikkeessä on hyväksikäyttöä suhteessa yhtä paljon kuin lestadiolaisten keskuudessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täysin oletettu näkemys. Moskaa varmaankin on
on yleisesti tiedetty asia että myös helluntaipiireistä löytyy epänormaalia seksuaalisuutta.. se ei ole itse liike vaan yksilöt...miten asia otetaan..yksilöt tekevät syntiä mutta ei itse herätysliike mutta siinä tapauksessa jos vanhemmistot tietää rikollisuudesta ja salaavat sen, se on osallisuus rikokseen.
Se asia että kieletään asia *kielii* siitä että asiasta ei haluta puhua..ja miksi sitten niin? Se taas kertoo siitä että on salattavaa, mitä salattavaa?? Kun tutkitaan asioita joka herätysliikeestä löytyy samankaltaisuutta, myöskin helluntalaisliikeestä. Tässä suhteessa helluntalaisuus ei tee poikkeusta.
On hyvin tärkeää että tarkistetaan asiat ja myöskin huhut pitää tarkistaa sillä on vaara myös että perättömät huhu vellovat yms.
Missä ihmisiä on, siellä on syntiä. Meidän koiralla ei ole syntiä. Ehkä siksi se on niin rakastettava.
ihmeellistä, että Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä ja antaa kaikille ihmisille saman parannuksenteon mahdollisuuden,
kuin myöskin eheytymisen mahdollisuuden ja vapauden
syntielämästä, mikäli joku sitä haluaa ja myös jatkossakin antaa voiman vastustaa syntiä omassa elämässään ???
Meidän ihmisten joukossa on yksilöihmisiä, jotka ovat eritavoin sairaalloisia, toiset seksuaalisella tavalla, toiset
toisella tavalla ja siksi heitä on turha pyrkiä karsinoimaan tällätavalla helluntailaisiin tai muihinkaan seurakuntalaisiin, koska näitä yksilöitä on myöskin heissä, jotka eivät ole
koskaan seurakunnissa käyneetkään ja joilla ei ole mitään
ymmärrystä uskoon liittyvistä asioista.
Minä uskon että uskovien piireissä on lasten seksuaalista hyväksikäyttöä suhteessa vähemmän kuin uskosta osattomien
ihmisten seurapiireissä. En ole tutkinut asiaa mutta on vaikea uskoa että uskovat syyllistyisivät vakaviin synteihin.
Lapsiin sekaantuminen on vakava synti eikä voida sanoa että siihen langettiin vahingossa. Miten aikuinen joutuu vahingossa sellaiseen tilanteeseen? No ei mitenkään. Kyllä aikuisella ihmisellä täytyy olla spärri jonka yli ei mennä vaikka mikä olisi. Näinhän se onkin miltei jokaisella ihmisellä. Mutta kun jossakin yhteisössä kaikesta huolimatta tapahtuu tällaista, sitä ei saa yleistää ja syyllistää kaikkia yhteisön jäseniä olkoon yhteisö sitten mikä tahansa. Kaikkialla missä ihmisiä liikkuu on vaara synnin tekemiseen.
Olet oikeassa jaikal. Ei oikeassa uskossa oleva ihminen pystykkään syyllistymään tuollaisiin synteihin ja rikoksiin. Siitä tiedätte että heillä ei ole oikeaa uskoa kun he tuollaista tekevät. Heitä kutsutaan nimikristityiksi.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa tultiin taas tulokseen, että seksuaalikielteisissä uskonnollisissa yhteisöissä seksuaalinen hyväksikäyttö on jonkin verran yleisempää kuin yhteiskunnassa keskimäärin.
Lestat sanoivat aivan äsken. Heillä on oikea usko. Oikea uskova ei lankea seksin syntiin.
Oli aivan oikein lestojen tulo liikkeenä julkisuuteen ja avata "Pandoran lipas". Liikkeessä on mahdollisuus selvittää, tutkia ja kitkeä väärä seksuaalisuus pois.
On aivan selvä, että yleinen halveksunta kestää aikansa ja se on oikein.
Uskovankin tulisi luonnollisen järjen pohjalla ponnistella normaalin moraalin puolesta. Jotkin helluntaiteoreetikot pitävät hyviä tekojen tavoittelua syntinä. Se on väärä näkemys.
Hyvät teot ja hyvä käytös ovat sitä itseään ihmisyydestä itsestään lähtien. Varsinkin silloin kun hyvää käytöstä tavoitellaan ilman palkkiota epäitsekkäästi tarkoituksena tuottaa toisille hyvää mieltä.
>Jotkin helluntaiteoreetikot pitävät hyviä tekojen tavoittelua syntinä. Se on väärä näkemys.<
Aivan varmasti on väärä näkemys. Kun puhutaan vääristä näkemyksistä kristillisessä srk:ssa pitää Raamatun ilmoituksen pohjalta voida osoittaa näkemykset vääriksi koska kristillinen srk perustaa oppinsa Raamattuun.
Hyvien tekojen tavoittelu on niin ilmeisen raamatullista ja evankeliumin mukaista että tuskin kukaan aidosti kristillinen teoreetikko ryhtyy sitä kiistämään! Voisitko mainita nimeltä helluntaiteoreetikon jonka mielestä hyvien tekojen tavoittelu on synti? Kiinnostaisi tietää.
Sen sijaan hyvien tekojen suorittaminen pelastuskysymyksenä jonka pohjalta ihminen voi ansaita Jumalan hyväksynnän on harhaoppi ja ilmaus ihmisen syntisyydestä. Ihminen EI VOI ANSAITA PELASTUSTA parhaillakaan teoillaan. Raamatun mukaan ihmisen omavanhurskaus (yritys ansaita pelastus ja/tai siunaus teoilla) on Jumalle kuin "saastainen vaate".
Armo vastaanotettuna Jumalan todellisuutena ei johda synnin sallimiseen, päinvastoin se kasvattaa "hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot sekä elämään siveästi ja vanhurskaasti", Tiit. 2:12.
Ihminen voi pyrkiä "hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot" ja "elämään siveästi ja vanhurskaasti" uskonnollisina suorituksina, koska hänen uskontonsa/ideologiansa/vakaumuksensa vaatii sitä. Mutta silloin - jos se on omavanhurskasta uskonnollisuutta, ilman pelastuskokemusta Jeesuksessa ja sen myötä avautuvaa Pyhän Hengen todellisuutta - seurauksena on tukahdutettuja himoja ja turhautumista.
Uskonnollisesta ponnistelusta puuttuu armon tunteminen. Tekoja painottavana suorituskeskeisyytenä se saa aikaan teeskentelyä ja ulkokultaisuutta. Ihminen vieraantuu itsestään ja tarpeistaan.
Tukahdutetut halut kasvavat ja oireilevat.
Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi sitten olla äärimmäisen kieroutunutta käyttäytymistä.
Helluntailaisuus tekee eron uskonnollisuuden ja elävän uskon välille, korostaa Jeesukselle ja Pyhän Hengen työlle antautumista sisäisenä tapahtumana jossa ihminen tuntee Jumalaa, kokee Hänen rakkauttaan. Jeesukselle antautuen uskova saa kokea voiton syntikiusauksissa. Hän kokee Jumalan Hengen hoitavaa, eheyttävää läsnäoloa.
Tällöin kiusaukset eivät kasaudu tunne-elämään tukahdutettuina himoina.
Jeesus ei tukahduta. Hän vapauttaa.
Se ei tarkoita ettei kiusauksia koskaan tule tai että ei olisi ajanjaksoja jolloin uskova joutuu kamppailemaan erilaisten mielitekojen kanssa, mutta Pyhä Henki on näissä lohduttajana ja rohkaisijana. Hän opettaa ottamaan vastaan Jumalan vapauttavaa ja parantavaa työtä.
*
Hyviin tekoihin tulee pyrkiä, mutta hyvät teot eivät pelasta. Siksi tulee ennen muuta pyrkiä Jumalan läheisyyteen, rehellisyyteen ja avoimuuteen suhteessaan Häneen. Silloin oppii paremmin myös erottamaan oikeat ja väärät asiat, ja saa voimaa hyvään elämään niin ettei se ole suorittamista vaan yltäkylläistä ja mielekästä elämää, jonka keskipisteenä on Kristuksen työ. Tämä käsittääkseni on oikea näkemys?
Sanon vielä...
Minua on palstalla leimattu pedofilian puolustajaksi kun olen pitänyt esillä että Jumalan anteeksiantamus kuuluu pedofiilillekin. Leimaajat ovat jättäneet huomiotta toisen puolen jota olen myös pitänyt esillä.
Kun asiat tunnustetaan Jumalalle niin Hän antaa anteeksi kaikki synnit. Synteinä ne lakkaavat olemasta. Se tarkoittaa ettei niillä asioilla enää ole kadottavaa voimaa uskovan suhteen. Ne eivät ole esteenä hänen ja Jumalan välillä.
Että asia lakkaa olemasta kadottavana syntinä, jonka Jeesuksen veri on poistanut, ei tarkoita että se lakkaisi olemasta tekona. Uskovan velvollisuus on pyytää anteeksi myös ihmisiltä joita on loukannut ja sitten - siihen katsomatta antavatko ihmiset anteeksi tai ei - kantaa juridinen vastuu.
Jos uskova kieltäytyy kantamasta vastuutaan ihmisten edessä eli käyttää Jumalan anteeksiantamusta halpahintaisena keinona varjella itseään häpeältä ihmisten edessä, silloin hän rikkoo Jumalan tahtoa ja kokemaansa anteeksiantamuksen todellisuutta vastaan. Yksin Jumala tietää onko hän rehellisesti edes kääntynyt Jumalan puoleen ja alunperinkään sitoutunut Jeesukseen jossa ainoassa on pelastus ja anteeksiantamus.
Jos anteeksiantamuksen kokemus on todellinen sen tulisi johtaa myös käytännön tekoihin.
Kauniisti sanot:
>Varsinkin silloin kun hyvää käytöstä tavoitellaan ilman palkkiota epäitsekkäästi tarkoituksena tuottaa toisille hyvää mieltä.<
Tähän voi jokainen pyrkiä on uskossa tai ei. Ihminen ei tosin pelastu tällä tavalla mutta tulee ainakin vähän siedettävämmäksi lähimmäisilleen.
>Voidaan olettaa että helluntailiikkeessä on hyväksikäyttöä suhteessa yhtä paljon kuin lestadiolaisten keskuudessa.<
Olettaa voidaan mitä tahansa. Kaikki olettamukset eivät ole realistisia.
Ystäväpiirissäni on useita helluntailaisia ja olen hyvin paljon käynyt heidän tilaisuuksissaan joten voin sanoa tuntevani liikettä jonkin verran. Lisäksi tunnen muutamia entisiä ja joitain nykyisiäkin lestadiolaisia.
Helluntailaisuuden ja lestadiolaisuuden välillä on merkittäviä eroja.
En sano ettei helluntailiikkeessä olisi piirteitä jotka väärin korostettuina voivat altistaa joitain yksilöitä kieroon käyttäytymiseen tai että helluntailaisuus muuten olisi täysin ongelmatonta ja virheetöntä. Helluntailaisuus kuitenkin korostaa elävän uskon ja uskonnollisuuden eroa. Lähtökohta on Jeesuksen vastaanottaminen ja Häneen juurtuminen. Korostetaan Pyhän Hengen työtä.
Jumalan valtakunta on sisällisesti jokaisessa Jeesukseen uskovassa ja näin ollen tosi srk muodostuu kaikista uskossa olevista jotka Jumala tuntee omikseen kuuluvat nämä mihin seurakuntaan tahansa tai ovat kuulumatta. Tämä on keskeinen periaate helluntailiikkeen pelastusnäkemyksessä. Pelastus ei ole helluntailiikkeessä eikä edellytä helluntaiseurakuntaan kuulumista. Helluntailaisuuden mukaan pelastus on yksin Jeesuksessa.
Lestadiolaisuus sen sijaan korostaa omaa liikettä. Lestadiolaisten piirissä on perinteisesti ajateltu että vain he ovat oikea Jumalan kansa. On tietysti poikkeuksia ja nykyään yhä enemmän, kiitos Jumalalle, mutta korostus on edelleen vahva. Lestadiolaisuus ja Jumalan valtakunta samaistetaan.
En sano ettei lestadiolaisten joukossa ole pelastuneita, todellisia Jeesukseen uskovia, joissa asuu Pyhä Henki. Varmasti on. Mutta suorituskeskeisenä inhimillisesti asetettuja rajoja vaalivana liikkeenä jossa henkilökohtaista rukouselämää ja Jumalan äänen kuulemista vierastetaan ja korvataan opitulla tapakulttuurilla sen edustajat jäävät vaille Pyhän Hengen eheyttävää työtä.
Kokemukseni mukaan läheskään kaikki lestadiolaiset eivät ole uskossa, heillä ei ole henkilökohtaista pelastuskokemusta eikä Pyhän Hengen todistusta.
Tämän myötä myös anteeksiantamuksen käsittämisessä on suuri eroavaisuus. Lestadiolaisuudessa on totuttu ajattelemaan että anteeksiantaminen tarkoittaa vastuullisuuden mitätöitymistä. Kun asia julistetaan anteeksi sitä ei tarvitse käsitellä. Seuraukset ovat sitten pöyristyttäviä. Kun lestadiolainen jää kiinni housut kintuissa oman tai naapurin lestadiolaisperheen lapsen hyväksikäytöstä asia hoituu anteeksipyynnöllä, asia julistetaan anteeksiannetuksi ja jätetään Jumalalle. Siihen puuttuminen olisi anteeksiantamuksen periaatteen loukkaamista ja saattaisi liikkeen epäedulliseen valoon jumalattoman maailman silmissä. Omaa liikettä ja sen mainetta suojellakseen ihmiset sulkevat silmänsä hyväksikäytöltä - ja voivat tehdä sen hurskain mielin, koska: anteeksiantamus peittää kaiken.
Ei ole mahdotonta etteikö joku helluntailainen samalla tavalla vääristäisi evankeliumia, käyttäen anteeksiantamusta keinona mitätöidä asiat. Vastuullisuus on omantunnon asia jossa on kyse yksilöstä ja hänen luonteestaan. Helluntailiike ei kuitenkaan opeta että anteeksiantamus mitätöi tekojen seuraukset. Kun pelastuskokemus on todellinen ja Pyhä Henki asuu ihmisessä Hän johtaa myös oikeisiin tekoihin. Sekä vastuun kantamiseen silloin kun on langettu vääriin tekoihin.
Helluntailiike kuten kaikki vapaiden suuntien seurakunnat opettaa pelastusta uudestisyntymisenä (uskoontulo) ja sitä seuraavana pyhityksenä. Uskoontulossa tapahtuu sisäinen muutos, ihmisestä tulee Jumalan lapsi, hän saa Pyhän Hengen osallisuuden. Hän on pyhä Jumalan pyhyyden perusteella. Armosta ja ilman tekoja. Tästä alkaa pyhitysprosessi: Jeesuksen seurassa vaeltaen hän opettelee elämään kristillisten hyveiden mukaista elämää.
Pyhityksen kautta hänestä ei tule enemmän pyhä eli enemmän pelastettu, koska hän jo on sataprosenttisesti pyhä ja pelastettu vanhurskautuksen perusteella, mutta pyhityksen kautta hänessä tulee paremmin näkyviin se mitä hän on, mitä hän sisällisesti omistaa ja mihin hänet on kutsuttu. Se on Jumalan työ kristityssä. Jumala ei tee pyhittävää työtään väkipakolla vaan edellyttää uskovan osallistumista, antautumista, kiinnostumista Jumalan tahdosta ja Pyhän Hengen vaikutuksista. Hengellinen kasvu eli pyhityselämä etenee vain siinä määrin kuin ihminen on tosissaan ja vilpitön Kristuksen suhteen.
Ymmärrän asian niin, että jos uskoontullut kieltäytyy pyhityselämästä eli ei ole kiinnostunut siitä mitä Jumala haluaa vaan elää mieluummin omien mieltymysten mukaan, hän menettää saamansa pelastuksen eli Pyhä Henki lähtee pois. Jumala ei tule mukaan ihmisen leikkeihin ja pilkkaamisiin.
Ihminen siis pelastuu ilman tekoja, mutta jos hän sen jälkeen ei antaudu Jumalan Hengen alamaisuuteen että Jumalan pyhyys alkaisi ilmentyä muuttuneina ajatuksina, asenteina ja tekoina, hän menettää saamansa pelastuksen.
>Helluntailiikkeessä kielletään jyrkästi, että uskova käyttäisi lasta hyväksi. Ja että jos käyttääkin, niin Jumala armahtaa uskovan.<
Armo on Jeesuksessa ja sydämen vieraantuminen Hänestä merkitsee armon menettämistä. Uskova ei siis voi armoon ja anteeksiantamukseen vedoten elää synnissä, koska jos hän niin tekee, hän ei enää elä armossa ja anteeksiantamuksessa vaan käyttää niitä uskonnollisina käsitteinä, ilman käsitteiden sisällistä todellisuutta, armon tuntemusta.
Rakkaus ei ole tekokeskeistä vaan suhdekeskeistä. Uskova ei ensisijassa mieti mitä saan ja mitä en saa tehdä vaan kuinka voin elää mahdollisimman lähellä Jumalaa ja oppia tuntemaan Häntä paremmin. En kieltäydy synnistä niinkään sen vuoksi että "uskovana minun nyt kuuluu elää näin" vaan koska haluan elää Jumalan vapauttamaa elämää rakkaussuhteessa Häneen.
Helluntailainen ei voi langeta esim. pedofiliaan ajatellen että saahan sen sitten anteeksi kun katuu. Tietysti saa, jos katuu.
Rehellinen katumus on Jumalan vaikutusta jonka voi menettää. Jos uskova lähtee synnin kanssa leikkimään hän kadottaa rehellisyyden, siksi Raamattu sanoo että yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi. Anteeksiantamus ei ole ihmisen otettavissa vaan tulee Jumalalta.
Uskovalle voi tulla lankeemuksia, jopa pöyristyttäviä lankeemuksia. Eräskin korintolainen piti isänsä vaimoa, 1.Kor.5:1. Lankeemus voi lähteä liikkeelle pienistä myönnytyksistä ja vähitellen harkintakyky pettää: ajatukset ja asenteet alkavat tuottaa tekoja. Jos parannusta ei tapahdu lankeemukset johtavat luopumukseen - uskova voi kyllä ulkonaisesti näyttää kristityltä kuten ennenkin, jopa kuvitella itseään sellaiseksi, mutta jos hän elää synnissä totuus on että hän elämällään kieltää Jeesuksen ja on joutunut tai joutumassa pelastuksen ulkopuolelle.
Uskova ei koskaan voi tehdä tahallaan syntiä periaatteella "teenpä tässä syntiä ja sitten taas pyytelen anteeksi". Korostan uudelleen että Jumalan anteeksianto voidaan ottaa vastaan ja kokea vain vilpittömässä sydämessä...
Anteeksiantamuksen mahdollisuus on aina olemassa - katuvalle ihmiselle, joka turvautuu Jeesukseen. Antavat ihmiset anteeksi tai eivät. Jumala antaa. Mutta se merkitsee astumista kristillisyyteen jossa asiat myös kohdataan ja käsitellään.
Esimerkiksi eräs ystäväni tunnusti uskoontultuaan useita rikoksia ja sai niistä noin kahdeksan vuoden tuomion. Ei hän ajatellut uskoontultuaan että jee, nyt kaikki on anteeksiannettu, mitään ei tarvitse selvittää. Hän tajusi että nyt vasta asiat täytyykin selvittää.
Armo ei mitätöi vastuullisuutta vaan antaa voiman vastuun kantamiseen. Ystäväni meni vankilaan sisäisesti vapaana miehenä koska Jeesus oli tehnyt hänet vapaaksi. Tällaista vapautta ei saada aikaan hyvillä teoilla eikä suorituksilla vaan Jeesuksen sovintoveren vapauttavassa ja uudistavassa voimassa.
Kristitty voi ymmärtää anteeksiantamuksen väärin ja on vaarassa harhautua, jos rukouselämää on laiminlyöty ja elämässä tulee tilanteita joissa asioiden selvittäminen merkitsee henkilökohtaista kipua ja kasvojen menettämistä, silloin on kiusaus ajatella että kun pyytää töppäykset anteeksi Jumalalta, homma on kuitattu. Ei ole. Asiat pitää selvittää myös ihmisten suuntaan.