Äh...miten voikin olla niin vaikea pitää keskustelua yllä. Minulla ei ole paljon kavereita tämän takia. Kanssani tulee jatkuvasti hiljaisia hetkiä vaikka yritän jutella ja ottaa rennosti. Jos haluaa ystävystyä kanssani pitää rämpiä läpi kiusallisten hetkien 2 kuukauden ajan niin sitten alkaa juttu muuttua luontevammaksi. Tosin en minä silloinkaan paljoa puhu, ainakaan kovin järkeviä. Lähinnä hassuttelua ja joskus saatan vähän keskustella syvällisiä. Silloinkin on hiljaisia hetkiä mutta ne eivät tunnu enää kiusallisilta. Toki se on myös yhteensopivuuskysymys, mutta minun kanssani ei voi heti tokaista että "ei vaan olla samalla aaltopituudella", koska Jokaisen kanssa minulla on alussa vaikeaa eikä yhteensopivuudesta voi näin ollen heti tietää ja luovuttaa kun ei tunnu luontevalta.
Nytkin haluaisin kovasti tutustua asuintoveriini ja hänkin minuun, koska emme tunne paikkakunnalta paljon ihmisiä.
Nytkin haluaisin kovasti tutustua asuintoveriini ja hänkin minuun, koska emme tunne paikkakunnalta paljon ihmisiä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mul on vähä sama. :s pitää vaan yrittää sanoa edes jotai turhanpäiväistä, vaik pää tuntuis ihan tyhjältä :p ei ihmiset yleensä niin piittaa siitä, onko sen nii järkevää mitä suusta päästää vaan siitä, että on puhelias
Hiljaisuus on parempi vaihtoehto mielestäni kuin kehua itseään tauotta. Eli ei hiljaisuus ole painostavaa tai kiusallista, se on vain hiljaisuutta.
Aivan oikein. Harmi ettei treffiseuralaiset sitä tajua. Rauhallisuutta, hiljaisuutta..no pientä ujoutta.
Mul on ihan sama juttu,mitäs sitä täs enempää selitteleen kun sä kerroit jo kaiken.. Onko KENELLÄKÄÄN hajua miten sais enemmän rohkeutta nois sosiaalisis tilanteis eikä miettis niin vitusti mitä sanois? :/
- hanki parempi itsetunto elämän muilla osa-alueilla niin se heijastuu myös sosiaalisiin tilanteisiin
- hyväksy itsesi sellaisena kuin olet äläkä vertaa itseäsi muihin jotka ovat persoonallisuudeltaan puheliaampia (kaikkia ihmisiä ei vain ole tarkoitettu lörpöttelijöiksi) eli itsetuntemusta kannattaa kehittää
- hakeudu muiden ujojen seuraan, jolloin kynnys jutella voi olla matalampi kun huomaat että toistakin ujostuttaa ja hiljaisuuskin on jopa sallittua
- suhtaudu itseesi ja ujouteen huumorilla, älä ota elämää turhan vakavasti
- keksi juteltava aihe jostain mikä teitä yhdistää, esim. koulussa luokkatoverin kanssa voit puhua minkä arvosanan saitte kokeesta, töissä työtoverin kanssa voitte vaikka haukkua pomoa, tai katso mitä näet sillä hetkellä ympärilläsi ja sano se ääneen; "ompa sulla nätti pusero" tai "prkl kun taas ulkona sataa vettä" riippuen ihan tilanteesta...
- älä kauheesti suunnittele etukäteen tarkkaan mitä aiot sanoa koska se voi kuulostaa aika jäykältä ja voi vielä lisätä jännitystä
- keskity enemmän siihen mitä aistit (näkö, kuulo, jne.) sillä hetkellä kuin mitä sun pään sisällä mietit, koska joskus ujot tuppaa miettimään liikaa asioita, jolloin yksinkertasistakin asioista voi muodostaa itselleen ongelman
- muista että ujous voi myös olla viehättävä piirre ihmisessä eikä sitä kannata hävetä
Mulla on aika samanlainen ongelma keskustelun ylläpitämisen kanssa. En vaan osaa jutella vapautuneesti muiden kanssa ennen kuin aikaa kuluu ja tullaan paremmin tutuiksi, ja olenkin aika yksinäinen, kun muhun on niin vaikea tutustua. Kavereita on vaikea löytää, kun en saa tuotua ajatuksiani ja omaa persoonallisuuttani kunnolla ilmi. Olen jo päälle parikymppinen nainen eikä vaiva ole helpottanut iän myötä. Jos sinä aloittaja tai joku muu samassa tilanteessa oleva/ollut tahtoisi kirjoitella ja ehkä tavatakin joskus, laita vaan rohkeasti mailia tulemaan: [email protected]