ajattele

Vaiko näin !
Jumala kehoitti Aabrahamia uhraamaan poikansa Iisakin uhrina Jumalalle,
koetellakseen oliko Aabraham yhtä uskollinen Jumalaleen kuin Baal Jumalan palvelijatkin.
Ja Aabraham oli yhtä uskollinen kuin Baal Jumalan palvojatkin ja oli aikeissa uhrata poikansa.
Juuri kun Aabraham oli aikeissa uhrata Iisakin ,hän kuuli sisäisen äänen älä uhraa poikaasi vaan katso pässi on takertunut kiinni pensaikkoon uhraa pässi poikasi sijaan , tahdoin vain koetella uskotko todellakin minuun koko persoonallasi. Ja olenko minä Herra sinun Jumalasi sinulle Baal Jumalan vertainen .
Ja kun olet niin uskossasi tehnyt samoin kuin Baal Jumalten palvojatkin saat suinaukseni. Sinä heettiläisten ja amorilaisten jälkeläinen pidä minua Jumalanasi ja niin sinullakin on oma Jumalasi kuin noilla toisillakin kansoilla on ja lupaukseni mukaan teen sinusta suuren kansan ,samoin kuin nuo toiset kansatkin ovat , ja niin kauan kuin uskot minuun niin pysyt vahvana ja alistat muita kansoja ja kun uskossasi heikkenet heikkenee myös valtasi muihin kansoihin ja he taas alistavat sinun jälkeläisiäsi.

Entä jos Abraham olisi kieltäytynyt uhraamasta poikaansa?

Abraham: Jumala, olen valmis tekemään mitä tahansa osoittaakseni uskoni sinuun.

Jumala: Sinulla on vahva usko, tiedän sen mutta sinä et sitä vielä tiedä.
Ja jos uskosi on vahva, et pyytäisi minua koettelemaan sinua.

Abraham: Etkö luota minuun? Tekisin mitä vain osoittaakseni sen.

Jumala: Selvä, koettelen sinut. Uhraa minulle poikasi ja surmaa hänet!.

Abraham: Mitä v*ttua? Et kai ole tosissasi?

Jumala: Olen, nyt pääsee uskosi tosi koetukselle.
Uhraa hänet ja näytä minulle olevasi sanojesi mittainen.

Abraham: Vain paha saatana vaatisi minua uhraamaan poikani. Jos sinä olet hyvä Jumala etkä Saatana, miksi vaadit minulta sellaista?

Jumala: Minä vain tahdoin koetella sinua, niinkuin pyysit, tavalla jota et osannut odottaa. Voit toki perääntyä ja me voimme tehdä sen sinun tavallasi, jolloin sinä koettelet itsesi, enkä minä.
Ja kuka se Saatana tässä on, minähän olen valmis tekemään mitä pyysit?

Abraham: Tahdoit koetella minua näin? Koetella että tottelenko sinua kaikessa vai koetella, että olenko minä paha saatanan palvoja, joka on valmis uhraamaan poikansa?

Jumala: Jos tahdot uskosi minuun todistaa minun valitsemalla tavalla, niin todista sitten, minä tosin tunnen sinut, mutta sinä et itseäsi vielä tunne.
Älä syytä minua, sinun kielesi syytää syytöksiä kuin Saatana konsanaan.

Abraham: Jos tahdoit koetella minua tottelenko ja surmaan poikani, silloin olisit Saatana. Jos taas tahdoit koetella olenko minä niin paha ja alistuva saatanan palvoja, että rituaalimurhaan oman poikani, kun ääni päässä niin käskee, niin silloin kieltäytymällä minä läpäisin testin. Sitähän sinä tahdoit koetella koska olet hyvä Jumala.

Jumala: Jos tahdoit että koettelen sinut, niin silloin koettelen eikä sillä ole mitään tekemistä Saatanan kanssa.
Sinä et osannut arvata miten koettelen sinut ja nyt syytät minua kaikella voimallasi harkitsematta sanojasi, koska et tiedä uskotko vai et.
Sinä pyysit ja minä annan sinulle mitä pyydät.

Abraham: Olet oikeassa, voi minua ja suutani. Anna anteeksi Jumala. Huomasin ottaneeni liian suuren haasteen, annathan anteeksi? Minä kadun ja olen valmis hyvittämään sen sinulle.

Jumala: Hyvitä siis tekosi ja uhraa poikasi minulle, anna hänet sijastasi niin näet, että minä armahdan sinut ja palkitsen sinun uskosi.

Abraham: Ei, ei, mitä vain mutta ei poikaani.

Jumala: Sanoit mitä vain, koska olit valmis osoittamaan uskosi minulle.
Minä en tarvitse todistustasi, mutta sinun vuoksesi tämän teen.
Olit tosissasi ja heti kieltäydyit kun pyysin poikaasi, syytit minua vaikka annoit vapaat kädet pyytää mitä vain. Huomasit olevasi väärässä ja uudestaan lankesit samaan todistamseen oppimatta mitään.
Osoita nyt olevasi nöyrä ja tee mitä olen pyytänyt, niin saat mitä olet pyytänyt.

Abraham: Voi minua mihin olen itseni ajanut, tiedän nyt tehneeni väärin ja olen sanaton sinun edessäsi. Minun on nyt valittava mitä pyysit ja näin olet antanut minulle oikeudenmukaisesti sitä mitä olen pyytänyt. Uhraan poikani sinulle, sillä minkä arvoinen enää oma henkeni on sinun edessäsi? Poikani on puhdas ja hänen henkensä on arvollinen minun sijastani. Voi minua, minun uhmaamisen ja pahuuden tähden tähän olen joutunut, lapseni joutuu nyt maksamaan teostani...

Jumala: Abraham, sinä olet puhunut viisaasti ja totta. Et suoraan, mutta kuvauksin. Sillä niinkuin sinun pahasta teosta hinnan maksaa poikasi, niin ihmiskunnan on käyvä. Seuraavat sukupolvet tulevat vastaamaan teoista ja maksamaan edellisten sukupolvien teot. Sillä te ajattelemattomuudellanne syöksette itsenne tuhoon, koko ihmiskunnan, ellei joku tule asioiden kulkuun puuttumaan.

Abraham: Voi herra, sinä puhut totta, nyt sen näen. Sinä olet Totinen ja rukoilen, että puutut asioiden kulkuun. Minä luotan sinuun ja teen mitä pyydät. Ole armollinen minulle ja pojalleni, anna pojalleni hyvä osa taivaassa, sillä syyttömän nyt annan syntisen edestä.

Jumala: Luota ja usko minuun, tulen antamaan tarinasi maailmalle. Ja jonain päivänä ihmiset tulevat ymmärtämään sinun tarinasi merkityksen.

Niin Abraham surullisena mutta jotenkin luottavaisena päätti turvautua häneen jolle halusi uskonsa todistaa. Ja luottaen häneen, otti poikansa ja sitoi alttarille ja oli lyömässä veitsen poikansa sydämeen kun Herran enkeli esti teon ja sanoi: Olet todistanut uskosi, tämä riittää.

Ja Abraham kiitti Jumalaa koko sydämestään:
Kiitetty olkoon herra, kaikkivaltias Jumala, sillä hän on pelastanut minut syntisen suuressa armossaan, eikä vain minua, vaan myös syyttömän poikani jonka hengen olin valmis antamaan lunnaiksi uskoni tähden sekä syntini tähden. Olen kykenemätön tuntemaan sinut ja ylpeillessäni sinua vastaan, sinä ymmärsit ja autoit ja armahdit. Kovalla kädellä koettelit minut, mutta pidit sanasi ja armahdit ja palkitsit uskoni, ja vielä enemmänkin teit. Ylistetty olkoon Jumala taivaissa.

Näinhän se on,että Vanhan Testamentin kertomukset ovat vertauskuvallisia.
Niiden voisi sanoa olevan oman aikansa kaunokirjallisuutta.

Eräs tunnettu Vanhan Testamentin henkilö oli Mooses.

Mutta joidenkin nykyisten käsitysten mukaan tällaista henkilöä ei koskaan ollut olemassakaan.

Tällaiseen tulokseen israelilaiset Raamatun tutkijat päätyivät 1980-luvulla.Heidän mielestään koko VT:n tarina Mooseksesta ja hänen elämävaiheistaan sekä myös 40-vuotinen vaellus autiomaassa on täysin vailla todellista pohjaa oleva kertomus.

Samaan tulokseen päätyivät myös historioitsijat ja arkeologit siksi,että 40-vuoden vaelluksen autiomaassa pitäisi jättää arkeologisia todisteita.

Mutta mitään sellaiseen viittaavaa ei Siinain autiomaasta ole löydetty.Ei edes Siionin vuorta ole kyetty paikallistamaan.

Niinpä on arvioitu,että kertomus Mooseksesta sekä 40-vuotisesta vaelluksesta autiomaassa sekä luvatusta maasta on aikoinaan laadittu pelkästään geopoliittisista syistä.Näin siksi,että saadaan ikimuistoinen nautintaoikeus sellaisen valtion olemassaoloon joka nykyisin on nimeltään Israel.

Näin siis ovat eräät tahot Israelissa ja muualla ovat päätelleet 1980-luvulla.

Vaikkakaan Uusi testamentti ei aihepiiriin nyt kuulukaan,niin tässä yhteydessä on nostettava esiin hallitsija nimeltään Herodes sekä eräs UT:n kertomus.

Eli hyvin tunnettu Herodeksen määräys jonka mukaan kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset Betlehemissä piti Jeesuksen syntymän aikoihin tapettavan etc..

Mutta nykyisten tietojen mukaan tällainen kertomus on täysin keksitty UT:n tarina.

Tällaista todella julmaa tarinaa eivät tue myöskään yhdenkään niiden aikojen historioitsijoiden kirjoitukset.