suomenruotsalaisista suurin osa osaa puhua hyvin suomea (yllättävän moni omien sanojensa mukaan aina paremmin kuin suomenkieliset). Silti he vaativat palvelua ruotsiksi (ja nyrpistävät nenäänsä kun suomenkieliseltä ei saakaan täydellistä ruotsia vastaukseksi).
He eivät siis tarvitse sitä, mutta vaativat vedoten perustuslakiin. Kyse ei ole siis perustarpeesta vaan ylimääräisestä etuoikeudesta.
Suomenruotsalaiset eivät ole nähtävästi huomanneet, että Suomi on joutunut (ja joutuu yhä enemmän) karsimaan kaikista peruspalveluistakin. Laittavatko he todellakin oman ylemmyydentuntonsa tärkeämmäksi kuin julkisen terveydenhuollon palvelut?
Keinotekoisen kaksikielisyyden kaikkien kustannuksien laskeminen avaisi ainakin ihmisten silmät ja hekin näkisivät tilanteen järjettömyyden.
Ikävä kyllä RKP ei tule tätä kustannuslaskentaa koskaan sallimaan...
He eivät siis tarvitse sitä, mutta vaativat vedoten perustuslakiin. Kyse ei ole siis perustarpeesta vaan ylimääräisestä etuoikeudesta.
Suomenruotsalaiset eivät ole nähtävästi huomanneet, että Suomi on joutunut (ja joutuu yhä enemmän) karsimaan kaikista peruspalveluistakin. Laittavatko he todellakin oman ylemmyydentuntonsa tärkeämmäksi kuin julkisen terveydenhuollon palvelut?
Keinotekoisen kaksikielisyyden kaikkien kustannuksien laskeminen avaisi ainakin ihmisten silmät ja hekin näkisivät tilanteen järjettömyyden.
Ikävä kyllä RKP ei tule tätä kustannuslaskentaa koskaan sallimaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surusvekot puhuvat kauniisti kaksikielisyyden eduista, mutta samaan aikaan kannustavat suruja yksikielisyyteen, jotta suomenkielisten pakkoruuotsitusta voitaisiin perustella palvelujen tarpeella.
Pakkoruotsi on etu suruille. Virkamiesruotsi takaa heille työpaikkoja virastoissa, ja kiintiöitä kouluissa. Tämän takia he haluavat pitää pakkoruotsin jäljellä. Ja kun he pienenä vähemmistönä pystyvät kyykyttämään enemmistöä, niin se antaa heille ylemmyydentunnetta.