Olen ollut naimisissa 13 vuotta. Minulla on 2 tytärtä, 7- ja 13 vuotiaat. On työpaikka, auto, vuokra-asunto,ei velkaa. Kaiken pitäisi olla ellei hyvin, niin ainakin siedettävästi siis?
Ei ole. Olen syvästi onneton. Ahdistus on jatkuva vieraani sydämessäni. Vuonna 2000 Anoppini sai minut suostuteltua helluntaiseurakunnan kokoukseen jossa tunnustin Jeesuksen Kristuksen Herrakseni. Silläkin rintamalla asiat ovat siis ok? Vai ovatko?
Tunnen olevani eksyksissä.
Olen tehtaassa töissä. Se ahdistaa minua.
Perhe, Isänä olo ahdistaa. Koen olevani huono isä: Pahantuulinen, väsynyt.
Vaimoni on puhjennut kukkaan. Hän säihkyy taiteellisia, luovia ideoita. Oman yrityksen Hän on perustanut. Savipajan.
Kunnioitan häntä siitä. Samalla kadehdin.
Valitettavasti yritys pyörii tappiolla. Vielä.
Toivottavasti tulevaisuus tuo valon tullessaan.
Minä itse...en jaksa enää. Olen pettynyt kaikkeen.
Itseeni, työhöni, perheeseen (mitä muuta se on kuin kuristava instituutio?), Jumala, uskoni....Jeesus.
En nyt jaksa uskoa mihinkään.
Tiedän, että on kaksi voimaa: Valo ja pimeys.
Nyt koen vain pimeyden.
Toivon, että valon aika koittaa, vaikka en nyt sitä näe.
Mieleni tekisi luovuttaa ja erota.
Muuttaa yksikseni, olla vastuussa vain itselleni.
Mitä teen? Mistä saan voimaa?
Ei ole. Olen syvästi onneton. Ahdistus on jatkuva vieraani sydämessäni. Vuonna 2000 Anoppini sai minut suostuteltua helluntaiseurakunnan kokoukseen jossa tunnustin Jeesuksen Kristuksen Herrakseni. Silläkin rintamalla asiat ovat siis ok? Vai ovatko?
Tunnen olevani eksyksissä.
Olen tehtaassa töissä. Se ahdistaa minua.
Perhe, Isänä olo ahdistaa. Koen olevani huono isä: Pahantuulinen, väsynyt.
Vaimoni on puhjennut kukkaan. Hän säihkyy taiteellisia, luovia ideoita. Oman yrityksen Hän on perustanut. Savipajan.
Kunnioitan häntä siitä. Samalla kadehdin.
Valitettavasti yritys pyörii tappiolla. Vielä.
Toivottavasti tulevaisuus tuo valon tullessaan.
Minä itse...en jaksa enää. Olen pettynyt kaikkeen.
Itseeni, työhöni, perheeseen (mitä muuta se on kuin kuristava instituutio?), Jumala, uskoni....Jeesus.
En nyt jaksa uskoa mihinkään.
Tiedän, että on kaksi voimaa: Valo ja pimeys.
Nyt koen vain pimeyden.
Toivon, että valon aika koittaa, vaikka en nyt sitä näe.
Mieleni tekisi luovuttaa ja erota.
Muuttaa yksikseni, olla vastuussa vain itselleni.
Mitä teen? Mistä saan voimaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Haluaisin niin auttaa sinua, mutta yksin sinun on tästä selvittävä. Puhu vaimosi kanssa, kerro tunteistasi. Ota reilusti lomaa itsellesi ja lähde yksin esimerkiksi jonnekin Lappiin eräkämpälle. Anna itsellesi aikaa ja armoa.
Perhe on kuitenkin tärkeä ja rakas sinullekin. Ihminen vain tarvitsee joskus täydellistä yksinäisyyttä ja rauhaa.
"Ihminen valitti Jumalalle, että miksi tämä oli jättänyt hänet kulkemaan yksin vaikeuksien keskelle. Silloin Jumala sanoi: katso taaksesi, näet vain yhdet jalanjäljet. Minä kannoin sinua silloin kun olit heikoimmillasi!"
Usko on hyvä asia ja Jumala siunaa kyllä meitä mutta itse me teemme valintamme. Toisten ihmisten ei pitäisi "ohjailla" ketään uskon tielle. Jokainen ihminen uskoo omalla tavalla ja jokaisellea ihmisellä on oma kuvansa Jumalasta.
Voimia sinulle ja rakasta itseäsi ja pidä itsetäsi huolta.
No kai meilläkin oli samantyyppistä aikoinaan. Toinen tekee luovaa työtä, toinen toisentyyppistä. Itsetuntoa tarvit enemmän, siitä se lähtee. Luovuus on usein kadehdittavaa.
Kannattaa joskus pitää elämässä pieni tauko.
Eihän kukaan jaksa juosta sataa kilometriä ilman pysähtymättä ja levättävä. Tuo Ahdistus Painaa mun mieltä. Eli et oo puhunu siitä? kannattaa puhua siitä nyt, ettei se aiheuta mitään muuta vakavaa. Kannattaa hankkia apua. Ota vaikka Stoppi Ja pysähdy miettimään mitä oikeasti haluat, miten haluat aioiden paratuvan, miten onnellisestiselviät tästä.
_,joka vaimosi ja lastesi sydänten läpi Sinuun virtaa..,ja sinun lävitsesi heihin__Älä enää vain "usko",vaan NÄE__Näe se häikäisevän hohtava puro,joka Ikuisesta Lähteestä sydämesi läpi juoksee__ja ITKE__Itke ILON kyyneleitä,koska niin tajuttoman KAUNIS on ~~Hän~~,joka kuolemalta lapsensa pelastaa....
Pari-kolme vuotta sitten minulla oli ihan samanlainen olo kuin sinulla nyt.
IHAN samanlainen.
Sitten eräänä päivänä vastaani käveli enkeli. Me ihmiset voimme olla toisillemme enkeleitä. Hän oli sitä minulle.
Ei siinä tilanteessa tarvittu muuta kuin RAKKAUTTA.
Toivottavasti vaimosi voi olla sinulle sinun enkelisi. Puhu hänen kanssaan.
Minulle mieheni ei ollut sitä. Minun enkelini on uusi ihminen elämässäni.
... Liikutuin niin kovasti että silmäni kostuivat.. rauhaa halusin vain toivottaa .. ehkä helluntaisurakunta on liian radikaali kaltaiselleni herkälle miehelle..minulle oli kun katsoin sydämmeeni.
Raamatusta ja rukouksesta löytyy varmasti rauhaa ja eväitä jaksamiseen. Olet aika naatin oloinen...kyllä Jeesus kuuntelee etkä tarvi edes prepaid liittymää! ;)