Vasemmiston yliopistolaitoksen alasajo

Kulttuurimarxismin metodeihin kuuluu, että perinteiset instituutiot on vallattava sisältä päin: koulu, kirkko, media jne. Ja kulttuurimarxistit ovatkin onnistuneet pelottavan hyvin - varsinkin median suhteen. Internetin esiinnousun on täytynyt olla perinteiselle medialle jotain hyvin kammottavaa ja kauhistuttavaa, sillä se on merkinnyt heidän tiedotusmonopolinsa murtumista - he eivät enää ikinä ole tuon jälkeen kyenneet täydellisesti hallitsemaan mieliä.


Kulttuurimarxisistinen eliitti ja sen kaappaama media käy jatkuvasti sisällissotaa meitä ns. kunnon kansalaisia - siis kaikkia tavallisia, perinteisiä arvoja kannattavia ihmisiä - vastaan. Vaikka kulttuurimarxistit kauniisti puhuvat "moniarvoisuuden" ja "suvaitsevaisuuden" puolesta käyttäen klassisen liberalismin sanankäänteitä, heidän tavoitteenaan ei kuitenkaan ole moniarvoinen yhteiskunta eikä myöskään suvaitsevaisuus. Heidän tavoitteensa on täsmälleen sama kuin marxilaisilla yleensäkin - totalitarismi ja diktatuuri. Heidän päämääränsä on "proletariaatin diktatuuri" - siis ahdasmielinen kontrolliyhteiskunta, missä tullaan kriminalisoimaan eri mieltä oleminen, ja merkit tästä on jo nähtävissä. Poliittinen korrektius on uusneuvostoliittolaisuutta - vain yksi sana tai mielipide sallitaan ja muut on kriminalisoitu. Taktiikoihin kuuluu a) hajoita ja hallitse, ihmisten ajaminen riitelemään yhdentekevistä asioista verissäpäin, kun eliitti tekee kaikessa hiljaisuudessa radikaaleja uusia lakeja, jotka heikentävät kansalaisoikeuksia ja toisaalta b) perinteiden murtaminen, joka on ristiriidassa enemmistön arvomaailman kanssa mutta jota toteutetaan edustuksellisen demokratian kautta, ulkomailta tulevien direktiivien mukaan ja demonisoimalla kaikki enemmistöä edustavat ihmiset. Ehkä kaikkein parhaimmin tätä kuvaa ex-pääministeri Matti Vanhasen lausunto: ihmisille ei saa antaa sellaista mielikuvaa, että he voisivat äänestämällä muuttaa asioita. Tavoitteena ei suinkaan ole moniarvoisuus, vaan uusi ahdasmielinen ja totalitaristinen monokulttuuri, joka ei suvaitse mitään muuta kuin oman totuutensa. Johnny Rottenia siteeraten on pakko todeta: Tuntuuko teistä koskaan kuin teitä olisi vedetty nenästä?

osa2 kirjoitti:

Kulttuurimarxismin metodeihin kuuluu, että perinteiset instituutiot on vallattava sisältä päin: koulu, kirkko, media jne. Ja kulttuurimarxistit ovatkin onnistuneet pelottavan hyvin - varsinkin median suhteen. Internetin esiinnousun on täytynyt olla perinteiselle medialle jotain hyvin kammottavaa ja kauhistuttavaa, sillä se on merkinnyt heidän tiedotusmonopolinsa murtumista - he eivät enää ikinä ole tuon jälkeen kyenneet täydellisesti hallitsemaan mieliä.


Kulttuurimarxisistinen eliitti ja sen kaappaama media käy jatkuvasti sisällissotaa meitä ns. kunnon kansalaisia - siis kaikkia tavallisia, perinteisiä arvoja kannattavia ihmisiä - vastaan. Vaikka kulttuurimarxistit kauniisti puhuvat "moniarvoisuuden" ja "suvaitsevaisuuden" puolesta käyttäen klassisen liberalismin sanankäänteitä, heidän tavoitteenaan ei kuitenkaan ole moniarvoinen yhteiskunta eikä myöskään suvaitsevaisuus. Heidän tavoitteensa on täsmälleen sama kuin marxilaisilla yleensäkin - totalitarismi ja diktatuuri. Heidän päämääränsä on "proletariaatin diktatuuri" - siis ahdasmielinen kontrolliyhteiskunta, missä tullaan kriminalisoimaan eri mieltä oleminen, ja merkit tästä on jo nähtävissä. Poliittinen korrektius on uusneuvostoliittolaisuutta - vain yksi sana tai mielipide sallitaan ja muut on kriminalisoitu. Taktiikoihin kuuluu a) hajoita ja hallitse, ihmisten ajaminen riitelemään yhdentekevistä asioista verissäpäin, kun eliitti tekee kaikessa hiljaisuudessa radikaaleja uusia lakeja, jotka heikentävät kansalaisoikeuksia ja toisaalta b) perinteiden murtaminen, joka on ristiriidassa enemmistön arvomaailman kanssa mutta jota toteutetaan edustuksellisen demokratian kautta, ulkomailta tulevien direktiivien mukaan ja demonisoimalla kaikki enemmistöä edustavat ihmiset. Ehkä kaikkein parhaimmin tätä kuvaa ex-pääministeri Matti Vanhasen lausunto: ihmisille ei saa antaa sellaista mielikuvaa, että he voisivat äänestämällä muuttaa asioita. Tavoitteena ei suinkaan ole moniarvoisuus, vaan uusi ahdasmielinen ja totalitaristinen monokulttuuri, joka ei suvaitse mitään muuta kuin oman totuutensa. Johnny Rottenia siteeraten on pakko todeta: Tuntuuko teistä koskaan kuin teitä olisi vedetty nenästä?

Lue lisää

Nykyvasemmisto on pettänyt perinteisen kannattajakuntansa - köyhälistön, koska vasemmisto on määritellyt "sorretun luokan" uudelleen. Tästä on kyse. Ei yhtään sen enemmästä eikä yhtään sen vähemmästä. Kyse on tietoisesta ja harkitusta petoksesta, ja perinteinen proletariaatti - siis palkansaajien köyhin ja heikkotuloisin osa - on jätetty täysin omilleen. Väite siitä, että perussuomalaiset ovat Suomen ainoa työväenpuolue ja työväen asioita ajava puolue saa nyt jälleen lisää ilmaa siipien alle, sillä näin todellakin on!

Nykyvasemmisto on häpeämättömän elitistinen liike - ja miksei olisi, sillä yliopistoistahan se kumpuaa. Yliopistot ovat muuttuneet yhteiskunnan syöpäkasvaimiksi. Ne 1960-luvulla opiskelleet ketkut, jotka tuolloin imivät päänsä täyteen kulttuurimarxismia, ovat nyt siellä professoreina ja vaikuttajina ja istuvat tiukassa kuin jalkasilsa. Ja tämä häpeämätön elitistisyys näkyy vasemmiston suhteessa työväestöön. Vasemmisto inhoaa ja halveksii sitä. Se on jätetty oman onnensa nojaan - ja tässä on perussuomalaisten kasvun maaperä. Vasemmisto tunnistaa sen kyllä, ja siksi se pyrkii leimaamaan persut "junteiksi" ja puhuu "impivaaralaisuudesta" ja "apinoista". Ehkä tässä näkyy vasemmiston petos alastomimmillaan.

Me kunnon kansalaiset tunnistamme marxismi-leninismin ja inhoamme ja kammoamme sitä ja vihaamme sitä kuin ruttoa. Mutta emme tunnista kulttuurimarxismin syöpää. Silti ja ehkä juuri siksi tämä syöpä on levinnyt kaikkialle akateemiseen maailmaan - lukuunottamatta ns. akateemisia amiksia.

Aito suvaitsemattomuus on sitä, että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja paljastetaan mädännäisyys, vihollinen, hänen juonensa ja hänen strategiansa. Aito suvaitsemattomuus auttaa myös korvaamaan mädät tukipilarit jälleen terveillä. Ruukinmatruuna itse ei haluaisi mennä aivan noin perustavanlaatuiseen toimintaan, sillä hän itse kunnioittaa klassista liberalismia syvästi - kuuluuhan se osana nykykonservativismin pakettiin.

Mikä on konservativismin ja meidän ns. kunnon kansalaisten toimintastrategia kulttuurimarxismia vastaan? Tässäpä lyhyt kuusikohtainen ohje.

1) Tunne vihollisesi. Tutustu vihollisesi filosofiaan, siihen mitä hänellä on mielessä, mikä on hänen päämääränsä ja mitkä ovat hänen toimintatapansa. Ne tuntemalla ja ymmärtämällä voi miettiä vastastrategian.

2) Kehitä vastastrategia ja iske Mieti, mitä vihollinen yrittää. Sun Tzun mukaan parasta sotaa on sota vihollisen suunnitelmia vastaan. Iske niihin.

3) Hyökkää, hyökkää, hyökkää - älä milloinkaan puolusta. Kun olet tunnistanut vihollisesi, iske kiinni terrierin tavoin äläkä anna hänelle rauhaa. Keskity asioihin. Älä mene henkilökohtaisuuksiin. Paljasta hänen juonensa kaikessa alastomuudessaan ja jos koet takaiskuja, sivuuta ne ja hyökkää uudelleen. Jos joku nimittää sinua rasistiksi, vastaa samalla mitalla ja nimitä häntä stalinistiksi. Sano ääneen, ettei keisarilla ole vaatteita. Käytä oksimoroneja kuten "natsiliberalisti". Samoin "feminatsi" on erinomainen sana.

4) Käytä kompromettoivia sanankäänteitä. Älä puhu marxilaisuudesta, puhu bolševismista tai stalinismista. Puhu "mädännäisyydestä" ja "löperöydestä" ja "kukkahatuista". Puhu mieluummin monietnisyyden kuin monikulttuurisuuden puolesta. Joka hallitsee kieltä, hallitsee myös mieltä, sanotaan - ja siksi on erittäin tärkeää riistää kielenkäyttö vihollisiltamme. "Stalinistinen ongelmajäte" on yksi parhaista termeistä, mihin ruukinmatruuna on törmännyt.

5) Ei sääliä viholliselle. Leimaa kaikki vastustajan filosofia hölynpölyksi ja skeidaksi, ja perustele se luonnontieteillä. Puhu luonnontieteen termein. Älä osoita mitään ymmärtämystä hänelle, vaan murskaa hänet ja hänen argumentaationsa, sillä niin kauan kun me emme tätä tee, on vaarana että hän nousee uudelleen.

6) Muista jälkihoito. Kun vihollinen on lyöty, muista jälkihoito - uusi tervehdyttäminen, perinteiden nostaminen kunniaan, tradition palauttaminen ja marxismin jäänteidenkin hävittäminen. Niin kauan kun tätä ei ole tehty, on vaarana että tauti uusii. Marxismi on todellakin se ilmestyskirjan peto, joka on saanut kuolinhaavan mutta parantunut. Se pitää murskata lopullisesti.

"Takkirautaa" bloggaaja puhuu paljon asiaa, mutta vasemmistolaisen yliopistolaitoksen ja sen "älyköiden" alasajo ja lokaan polkeminen onnistuu vain yhdellä tavalla - tavalla joka on yleinen lääke sosialismia vastaan - opetuksen ja yliopistolaitoksen yksityistäminen, kansalaispalkkaan kuuluvat opintosetelit

Vasemmistolaisuus saa voimansa virkalijoiden himoitsemasta ilmaisesta rahasta, ja yliopistolaitos ei ole mikään poikkeus siiheen