Luin juuri kohtun Rintaman poliisi -kirjan, siis sotapoliisiluutnantin päiväkirjamerkinnät sodan ajalta. Kehotan muitakin lukemaan ja hämmästymään. Tämä konstaapeli Taavetti eri koko kirjan pituudelta tee muuta kuin ruikuttaa ruikuttamasta päästyään. Tuiki tavallista on että kaveri toteaa vuosi toisensa perään tekemissään päiväkirjamerkinnöissä että on niin masentavaa ja huono ilma ja kova koti-ikäväkin ja hartioita kolottaa, ei tänään viitsi tehdä mitään. Välillä toki syödään ja juodaan kunnolla ja pelataan pokkaa aamuun asti, että jaksaa maata ja käydä 2 kuukauden välein kotilomilla. Tällaiset luuseritko todella valvoivat taistelevien rintamajoukkojen mielialoja ja jakelivat kovia rangaistuksia pikkurikkeistä, kuten juovuksissa esiintymisestä.
Rintaman poliisi
Rateki
23205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
""Tällaiset luuseritko todella valvoivat taistelevien rintamajoukkojen mielialoja ja jakelivat kovia rangaistuksia pikkurikkeistä, kuten juovuksissa esiintymisestä. """
Valvoivat kyllä osaltaan mielialoja, mutta rangaistukset tulivat esimiehiltä tai kenttäoikeuksilta. Valvontaupseeri ei kuulunut yhtymän organisaatioon, vaan oli Päämajan mies.
Kirja muuten ilmestyi jo syksyllä. Heräsitkö talviunesta?
Satuin saamaan sen kirjastosta vasta nyt, suosittu on kirja. Mutta paskahousuhan kaveri oli, kiilusilmin kuulusteli mm. tapauksessa jossa rintamamies kotiinsa kirjoitti ettei tainnut tulla suur-suomea, ja jopa sellaisesta että jollekin kotoa kirjoitettiin "epäilyttävä" kirje. Kenttäoikeuden jäsenenä kannatti kovia tuomioita. Ja samaan aikaan ruotii päiväkirjassaan itse kuinka "saksalaiset hyökkäävät jatkuvasti taaksepäin" ja nimittelee heitä paskiaisiksi joiden kelkkaan ei olisi pitänyt lähteä.
Juuri tällaiset henkisten kykyjensä puolesta takarivin taavetit, siviiliammateiltaan poliisikonstaapeleja, vanginvartijoita ja muita matalimman tason aputyöläisiä, olivat Saksassakin parasta ainesta keskitysleirin vartijoiksi.
Tätä aihetta on käsitelty jo aiemmin tällä foorumilla.En viitsi ruveta kelaamaan taaksepäin löytääkseni ko.viestiketjun.
Olen itsekin lukenut kyseisen kirjan joku aika sitten ja siitä saattoi todeta,että se oli sitä rintamaelämää hänen näkökulmastaan katsottuna.
Talvi-ja jatkosodan aikana jokaisella niihin osallistuneella oli asioihin oma näkökulmansa eikä kyseinen kirja siinä suhteessa tee poikkeusta.Eli siis ei mitään ihmeellistä.
Aika vähän,jos ollenkaan,tuon aina rauhaa rakastaneen itänaapurimme vastaavista,ja sensuroimattomista,näkemyksistä talvi-ja jatkosodan tapahtumista heidän näkökulmastaan katsottuna on julkaistu.
Enpä ihmettele ollenkaan luutnantin aatoksia. Sotilaspollarithan tarkkailevat asutuskeskuksia, tai armeijan varikkoja ja osallistuvat harvoin varsinaisiin taistelutoimiin. Veikkaanpa että suomalaisilla Spolleilla oli tosiaan tylsää päivästä toiseen, pihalla kylmässä värjötellessään, kun ei mitään actionia ollut tarjolla.
Itsekin osallistuin inttiaikana vartiotehtäviin, jossa oltiin viikkokausia vartioimassa milloin mitäkin muka-salaista. Eli tepasteltiin talvipakkasessa ympyrää päivästä toiseen, jollain varikolla, muutaman äijän vuoroissa. Olihan se kieltmättä aika tylsää ja aina oli munat jäässä. Muistaakseni harvoin missään on ollut yhtä tylsää.
ollut sotilaspoliisi, vaan valvontaupseeri. Se on hieman eri asia. Sotapoliisit olivat omina yksiköinään omissa tehtävissään.
Voit lohduttautua sillä, että etulinjan montuissa ei ollut tylsää. Ihmettelen kun suomalaiset niin vähän sotivat nykyään, vaikka se on tosi kivaa ja jänskää.
Ratekin luetun ymmärrys on poiminut kaikkein oleellisimman kirjasta... jälleen kerran. Onnittelen.
Minä lkaisin juuri äsken kirjaa nimeltä Jatkosodan hallitusten iltakoulujen pöytäkirjat. Ei niitä kukaan jaksa kokonaan lukea mutta sieltä löytyy kiinnostavia juttuja.
On mielenkiintoinen kirja.
Rumpunen Kauko - Manninen Ohto Faktillisesti tämä tarkoittaa antautumista - Jatkosodan hallitusten iltakoulujen pöytäkirjat
Edita, 2009, 426 s., painos: 1
Samoin tämä.
Manninen Ohto - Rumpunen Kauko "Käymme omaa erillistä sotaamme" - Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944
Edita, 2006, 366 s., painos: 1,
Joo, ei tosiaan kaikki luettava ole vallan kiinnostavaa luettavaa, mutta ne "helmet" sitten palkitsevat, kun niitä löytyy tekstistä.
Itse olen lukenut myös joitakin päiväkirjoja sotiemme ajoilta tai lähihistoriasta muuten, niin kyllä niissä kuitenkin oma viehätyksensä on. Mieleen tulee heti Väinö Tannerin kirja: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana, jossa mm. Paasikivi ja Tanner hieman matkailevat Neuvostoliitossa, erityisesti kun Tannerin huomio kiinnittyi sanomalehtiä jonottaviin neuvostokansalaisiin ja kuinka Kremlissä äänestettiin...
Myös Paasikiven päiväkirjoista löytyy paljon mielenkiintoista, kun valvontakomissio oli jo maassamme sodan jälkeen. Yksittäisten sotilaiden päiväkirjat on myös mielenkiintoista luettavaan, jos niitä jostain tavoittaa, yleensä omakustanteita, mutta antoisia luettavia.
Kiinnostavaa luettavaa oli myös isän ja pojan ( Väinö ja Tapio Voionmaan) käymä sensuroimaton kirjeenvaihto, kun Tapio V. oli Sveitsissä lähettiläänä jatkosodan aikana.
Kirjan nimi on Kuriiripostia.
Jos joku pitää henkilökohtaista päiväkirjaa sota-aikana, hän oletettavasti kirjoittaa siitä, miltä hänestä kulloinkin tuntuu. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta kaikki sotilaat eivät käyttäneet koko vapaa-aikaansa kirjoittamalla rakkauskirjeitä Mannerheimille tai Hitlerille.
Rakkauskirjeiden kirjoittaminen miehille kuuluu paremminki homostallarien hommiin. Ei me tosimiehet.
Ettet sinä olisi erehtynyt foorumista.
Kyllä siellä kuule on voinu poteron pohjalla monellekin muistua oma akka mieleen kun rautaa on lentäny pään yläpuolella yhtenä umpikattona..ja niitä kirjeitä rustattu kun siihen on jääny mahdollisuus katos kun ei oo ollu noita kännyköitä eikä veispuukkeja.
Kyllä sitä ny ollaan niin tosimiestä että..niin siellä vaan monen, niin tosimiehen luonne on paljastunu kun tosipaikka eteen tullu.
Se ruikutus johtui siitä, kun ne lynkkas siellä jatkuvasti syyttömiä raukkoja. Jokukin siviili tuli poikansa kanssa rajan yli vahingossa ja se ammuttiin heti vakoojana, poika sentään säästettiin.
Upea kirja. Harvoja yhtenäisiä kuvauksia koko jatkosodan ajalta. http://areena.yle.fi/video/1324359 . Everstiluuntnantti Niemisen toimitustyö on ansiokasta.
Tekijämiehet tekevät.
Ne jotka eivät osaa tehdä mutta kuitenkin johtaa, niin he johtavat.
Ne jotka eivät osaa tehdä mitään eikä johtaa, niin he konsultoivat.
Historian tutkijat tutkivat ja kirjoittavat kirjoja joista me asianharrastajat voimme sitten välillä kovastikkin vääntää kättä.
Historian tutkimuksessa sellaiset jotka eivät osaa tutkia eikä kirjoittaa, niin he TOIMITTAVAT.(Vertaa konsultti/Konsulentti)
tutkijoina ja kirjoittajina esimerkiksi Ohto Mannista, Kauko Rumpusta, Sampo Ahtoa, Jari Leskistä, Eero Elfvenrgreniä, Silvo Hietasta, Martti Turtolaa jne jne.
Turha lienee jatkaa, koska nimet ovat ilmeiseti outoja.
Toimittamisesta et näy tietävän mitään. Sadat tutkijat ovat myös toimittaneet teoksia. Se on arvokasta ja vaativaa työtä. Nieminen on siinäkin taituri.
Tyylistä ei voi erehtyä. Sinä olet se surullisenkuuluisa rättivääpeli.
Toivottavasti sinä et kuitenkaan kuulu Jampan vaalityöryhmään. Koska nuo valituksi tulemisen mahdollisuudet ovat Jampalla sen verran heikot, niin sinun kaltainen riippakivi siitä enään puuttuisi.
Sovitaan ,että pidät mölyt mahassa vaaleihin asti, niin sen jälkeen sinä voit jälleen jatkaa tuota mussutustasi.
Ps. Ellet sinä ole Jamppa itse, niin sinun kannattaisi pestä hampaasi koska sinulla näkyy olevan hampaiden välissä jotain ruskeaa töhnää.
erehtyä. Olet yksi noista surkeista äv-retardeista, joilla ei ole mitään tietoa mistään aiheesta. Jutut ovat sen mukaisia. Valeita ja törkyväitteitä piisaa.
Tuntomerkit sen kun tarkentuu. Sinullehan se on aina tuntunut yhtä mieluisalta tuo äv-retardi. (Tuntuuko se hienolta)
Ellei sekään auta, niin sinähän voisit palata siihen takuuvarmaan keinoon, että WWI on lapsellinen ilmaisu koska toinen maailmansota on keksitty.
aihe kuin aihe. Olet sitä porukkaa, joka on aina takuuvarmasti asiantuntematon. Jutut ovat sen mukaisia. Varmaa on solvauksiin siirtyminen, kun tieto loppuu.
Tuota samaa sontaa ketju ja viesti viestin perään vuodesta toiseen.
Toinen sinun kaltainen täystollo luuraa tuolla Karjalan palautuksessa ellet sinä nyt sitten satu olemaan se sama JuhaH mikä sekään ei olisi mahdotonta.
Ps. Jos sopii, niin ei tarvitse vastata.
Everstiluutnantti Niemisen toimittamat kirjat ovat taidokasta työtä. Viimeisen neljän vuoden aikana hän on toimittanut viisi kirjaa. Edellä oleva kirjoittaja osoittaa täydellisen tietämättömyytensä Niemisen teoksista. Suosittelen häntä perehtymään Niemisen nettisivuihin ja googlettamaan hänen kirjoista tehtyjä arvosteluja.
Kyllä se meidän isä on vahvempi kuin teidän isä.