Maahanmuuton olisi perustuttava muuttajan vapaaseen tahtoon, ja vain turvapaikkahakijan kohdalla valtion alustavan toimeentulon järjestämiseen ja integrointiin. Avoimet työpaikat tulisi ensisijaisesti täyttää suomalaisilla tai turvapaikanhakijoilla. Muunlainen työperäinen muutto ei saisi syrjiä suomalaisia työtä hakevia. Jos Suomi tarvitsee jatkossakin paljon maahanmuuttajia työelämään, kannattaisi miettiä myös seuraavaa ehdotusta.
Turvapaikanhakija tarvitsee uuden kodin ja elämän. Jos EU:n yksi jäsenvaltio ottaa hakeutujia vastaan hyvin huolimattomasti ja myöntää heille turvapaikan, tulisi ko. maan myös hoitaa heidän integrointinsa eli perustoimeentulo asunto. Tämä on siis suomalainen näkökulma.
Jos integrointi epäonnistuu ja turvapaikan saaneesta henkilöstä tulee maiden välillä seikkaileva koditon vaellusmamu, tulisi sen toisen EU-maan, jonne vaeltaja mamu suuntaa, järjestää asiallisempi integrointi. Eiks joo.
Lasku tulisi suunnata EU:lle, joka perisi kustannukset siltä maalta, joka epäonnistui integroinnissa. Miksi tämä olisi kohtuutonta? Siksikö, jos esim. Italia väittäisi olevansa kykenemätön valvomaan rajojaan? Siksikö, jos toisessa EU-maassa on toisenlainen sosiaaliturva?
Tupla-turvaa hakevalta pitäisi vaatia lupaus suomalaiseen yhteiskuntaan sitoutumisesta, ja mikäli henkilön katsottaisiin mitätöivän lupausta toistuvilla rikoksilla tai työstä kieltäytymisellä, hänet voitaisiin karkottaa takaisin ensisijaiseen hakumaahan.
Ainakin minä voisin toivottaa tervetulleeksi myös sellaisen seikkailijan, joka antaisi lupauksen Suomeen integroitumisesta ja olisi 0-35-vuotias, vaikkakin perheellinen. Työkykyä voi olla jäljellä vielä se 30-vuotta mikä on mielestäni tärkeää. Jos EU:n muut jäsenvaltiot eivät tähän suostu, tulisi Suomen tulkita EU:n määräyksiä "avoimessa hengessä" ja pidättää itse maksamistaan jäsenmaksuista nämä ylimääräiset kulut.
Löytyykö kannattajia?
Turvapaikanhakija tarvitsee uuden kodin ja elämän. Jos EU:n yksi jäsenvaltio ottaa hakeutujia vastaan hyvin huolimattomasti ja myöntää heille turvapaikan, tulisi ko. maan myös hoitaa heidän integrointinsa eli perustoimeentulo asunto. Tämä on siis suomalainen näkökulma.
Jos integrointi epäonnistuu ja turvapaikan saaneesta henkilöstä tulee maiden välillä seikkaileva koditon vaellusmamu, tulisi sen toisen EU-maan, jonne vaeltaja mamu suuntaa, järjestää asiallisempi integrointi. Eiks joo.
Lasku tulisi suunnata EU:lle, joka perisi kustannukset siltä maalta, joka epäonnistui integroinnissa. Miksi tämä olisi kohtuutonta? Siksikö, jos esim. Italia väittäisi olevansa kykenemätön valvomaan rajojaan? Siksikö, jos toisessa EU-maassa on toisenlainen sosiaaliturva?
Tupla-turvaa hakevalta pitäisi vaatia lupaus suomalaiseen yhteiskuntaan sitoutumisesta, ja mikäli henkilön katsottaisiin mitätöivän lupausta toistuvilla rikoksilla tai työstä kieltäytymisellä, hänet voitaisiin karkottaa takaisin ensisijaiseen hakumaahan.
Ainakin minä voisin toivottaa tervetulleeksi myös sellaisen seikkailijan, joka antaisi lupauksen Suomeen integroitumisesta ja olisi 0-35-vuotias, vaikkakin perheellinen. Työkykyä voi olla jäljellä vielä se 30-vuotta mikä on mielestäni tärkeää. Jos EU:n muut jäsenvaltiot eivät tähän suostu, tulisi Suomen tulkita EU:n määräyksiä "avoimessa hengessä" ja pidättää itse maksamistaan jäsenmaksuista nämä ylimääräiset kulut.
Löytyykö kannattajia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.