Ateistit varmaan uskoisivat Jumalaan, jos Hän olisi materiaa. Jumalan määritelmään vain kuuluu, että Hän on henkeä ja näin ollen materian yläpuolella.
Materiajumala
Monoteistinen filosofi
411692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Uskoisimme Jumalaan jos hänestä olisi uskottavia todisteita ja aitoa kuva/ääni/hajumaterialia sekä kokisimme hänet konkreettisesti suuren todistajajoukon läsnäollessa. Ei hänen tarvi olla materiaa tai henkeä, pässi. Hänhän on Jumala, hän voi olla mitä tahansa.
Itse asiassa teistin jumala on materiaa. Se on kirja nimeltä Raamattu. Raamatun teksti on ylitse kaiken. Ei siinä auttaisi edes itse Jeesuksen todistella pinttyneelle uskikselle, että ei minä en ole Jumala, enkä syntynyt Beetlehemissä. Uskis on leimaantunut paperinippuun, jossa on musteläikkiä.
aina mukava lukea ihmistä, joka tietää minkälainen Jumala todella on?
Mistäs sait tietosi?
Eräässä paperinipussa, jota nimitämme Raamatuksi, sanotaan, että Jumalalla on tapana ilmoittaa itsestään ihmisille. Tämä paperinippu musteläiskineen on Jumalan ilmoitus. Siitä siis tiedämme. Ja uskomme.
kuullut kehäpäätelmästä ? Mikäs toi nyt oli jos ei kehäpäätelmä.
lukijat käsittävät, että sinä edustat uskislogiikkaa etkä naisen logiikkaa.
Minä edustan milloin mitäkin logiikkaa, aina tilanteen mukaan. Joskus ei naisen logiikkakaan riitä, vaan pitää siirtyä ihan tieteellisiin todisteluihin. Mutta tässä keskustelupalstalla voin tyytyä tavallisiin arkipäivän logiikoihin, vaikkapa vain kehäpäätelmiin. Iltapäivän huvitukseksi kelpaa kevyempikin viihde.
Mitä se uskislogiikka on?
sisälsi uskislogiikan ytimen, ja se on monille myös ainoa logiikka. Onneksi ei sitten sinulle. Taisin tulkita viestisi liian vakavasti, mutta sattuuhan sitä.
on siis Raamatusta?
Onko Raamattu siis tietokirja, ja onko Jumala sen sinulle ihan itse ilmoittanut?
Se on sillä tavalla, että toiset suhtautuvat uskon asioihin vakavasti, toiset vähemmän vakavasti, jotkut jopa nauravat ja pilkkaavat tosissaan uskovia, jotka eivät oikeastaan ole sen kummallisempia otuksia kuin uskomattomatkaan. Toisille usko on elämän sisältö, toisille pelkkää hölynpölyä. Minusta on mielenkiintoista kuulla, mistä kukin on löytänyt sisältöä elämäänsä.
Nykyaikaisessa merkityksessä Raamatusta ei ole tietokirjaksi (tieteeseen perustuvan tiedon oppikirjaksi). "Tiedon" käsitekin on hyvin moniselitteinen: humanisti voi hyväksyä "tiedoksi" sellaista ainesta, jota luonnontieteilijä ei missään tapauksessa hyväksyisi. Jos Raamattua alkaa tutkia vaikkapa matemaattisesti, voi huomata harrastavansa jotain yhtä hullua kuin seuloisi vettä siivilällä. (Siis väärä aine tai väärä työkalu.)
Onko Jumala sen minulle ilmoittanut? Raamattu on sekä yleinen että henkilökohtainen ilmoitus. Jumala on ilmoittanut itsensä kaikille ihmisille, mutta yhä edelleen hän ilmoittaa itsensä erityisesti niille, jotka Häntä etsivät - vaikkapa Raamatusta.
on siis sinusta tietoa, eikä uskoa?
Siis todellista tietoa Jumalasta löytyy Raamatusta, niin Vanhasta-Testamentista, kuin Uudesta -Testamentista?
Onko tieto kirjoitettu sinne sellaisenaan suoraan luettavaksi, vai onko sitä tulkittava jotenkin, että se muuttuu oikeaksi tiedoksi?
tietokirja ? Minulla on sellainen käsitys, että sitä on pari tuhatta vuotta tutkittu ja hutkittu, filosofisin, historiallisin, arkeologisin ja kielitieteellisin menetelmin muiden muassa,kuin myös luonnotieteellisin menetelmin. Lopputulos on ollut se, että Raamattua ei voi pitää tietokirjana millään kriteerillä.
ettei Asgårdin huijariketku Loki ole koko opuksen takana?
Raamatun tekstit ovat erilaisia: historiallisia kertomuksia, aforismeja, runoja, viisaiden henkilöiden opetuksia, kirjoittajien tulkintoja kertomistaan asioista ym. Lukijan tulisi tietää, millaista tekstiä hän kulloinkin lukee. Lukijalla pitää siis olla tietoa Raamatun kirjoista, että osaisi suhtautua oikein lukemaansa tekstiin. Tältä pohjalta uskallan sanoa, ettei Raamattu ole pelkästään (jos lainkaan) tietokirja (siinä merkityksessä kuin sanaa nykyään käytetään).
Ainakin historiallisessa tarkastelussa lukijan olisi hyvä olla selvillä juutalaisten perinteistä ja ajattelutavoista. Lähetystyön alkutaipaleella eri kulttuurit kohtasivat: roomalainen ajattelu oli jo juutalaisille tuttua, mutta lisäksi tuli hellenistinen kulttuuri, joka taas oli roomalaisille tuttua. Jeesuksen julistama "Jumalan valtakunta" oli kaikille uutta ja erikoista, koska se sisälsi todella vallankumouksellisia ajatuksia mm. ihmisten yhdenvertaisuudesta, rajattomasta rakkaudesta, iankaikkisesta elämästä, kertakaikkisesta uhrista ja anteeksiantamuksesta. Sorretuille tällaiset ajatukset toivat toivoa paremmasta, vallanpitäjille ne olivat kumouksellisia puheita ja uhka vallitsevaa järjestystä kohtaan.
Huijarit paljastuvat ennen pitkää huijareiksi. Heidän totuutensa ei päde. Hedelmistään puu tunnetaan.
kuten Raamatun luomiskertomuskin on paljastunut "huijaukseksi", eli sen kirjoittaja huijariksi.
Sen totuus ei siis päde.
Milloinkas se on huijaukseksi paljastunut? Tietääkseni se on paljastettu kyllä allegoriaksi, mutta sehän ei sitä vääräksi muuta.
raamatussa olevan, joka ei vastaa tosiasioita, voi tulkita vertaukseksi. Jopa jumalan. Näin voidaan aina kuvitella raamattu todeksi.
Hmm... väität Raamatun todeksi Raamatun lauseella, joka on voitu pistää sinne siksi, että Raamattua lukevat uskoisivat sen olevan totta. Onko sinun noin vaikea uskoa, että voisi olla olemassa sinua moninverroin ylempi ja nokkelampi olento, joka voisi vetää nenästä puolta ihmiskunta?
Olisi myös syytä tuntea siihen aikaan käytetty kieli, mm. "Jumalan poika" on termi jota käytettiin Jeesuksen päivinä merkityksessä hurskas ja uskollinen Jumalan palvelija, EI merkityksessä Jumalan jälkeläinen.
tarkoitat, että se on kuvaannollinen, mutta ei väärä?
Minusta taas, jos se on väärä, olkoon kuinka kuvaannollinen tahansa, niin se on väärä, ja kirjoittaja ei ole tiennyt asioiden oikeaa asiaa?
Ja väärähän se on jo "luomisjärjestyksessäkin, saati muuten.
Sanoisin näin, että Raamatun lukemisessa riittää (aluksi) pelkkä luetun ymmärtäminen. Monimutkaisemmat asiat (vertaukset, ennustukset) edellyttävät tulkintaa. Tulkinta taas edellyttää lisätietoja asioista. Toki on käynyt niinkin, että jotakin yksinkertaista (kulttuurisidonnaista) seikkaa on lähdetty tulkitsemaan ja vedetty vääriä ja kummallisia johtopäätöksiä, esim. oppi 1000-vuotisesta valtakunnasta.
Pitää paikkansa, mitä sanoit. Jumalan tahdon mukaan kulkija on "Jumalan poika". Jeesuksen kohdalla Jumala on enemmän: Jeesus nimitti Jumalaa isäkseen. Kukaan ei väitä, että tämän isyyden on tarkoitettava biologista isyyttä. Henkinen isyys on paljon tärkeämpää kuin biologinen, eihän Jeesuksen ruumiillinen olemus ole se olennaisin asia, joka tekee hänestä merkittävän persoonan, vaan nimenomaan hänen henkinen minänsä.
Kaikilla ihmisillä on biologinen taustansa, mutta se, mikä heissä on olennaista, on heidän henkinen minänsä. Se voi olla hyvä tai paha tai jotain siltä väliltä. Jeesuksen minuus oli erittäin korkealla henkisellä tasolla. Hän jos kuka oli "Jumalan poika".
Jos omat tietosi ovat vastoin muiden esittämiä, sinulla on oikeus väittää muita huijareiksi, kunnes toisin todistetaan.
Mutta tärkeintä on muistaa, että suurin rikkaus, mitä kenelläkään voi olla, on oman aivokapasiteetin rajattoman käyttämisen tuottama mielihyvä. Kun tällaiset persoonat kohtaavat toisensa, ilo on suuri, ja kaikilla niillä, jotka tätä yhteisymmärrystä saavat seurata, on myös todella viihtyisää. Elämän tarkoitus on se, että ihmiset "toteuttavat" itseään.
että Jeesus piti vain itseään Jumalan lapsena, eikä kaikkia ihmisiä yleisesti?
ymmärämisessä ymmärrän, että Raamattu valehtelee.
Jokainen voi sitten tulkita miten haluaa tulkita, kuten tekevätkin, mutta ne ovat vain tulkintoja.
siihen aikaan sanonta "jumala poika" vastaisi nykykielessä jumalan palvelijaa, mutta kuten tiedetään, jokainen tulkitsee tavallaan?
>>että suurin rikkaus, mitä kenelläkään voi olla, on oman aivokapasiteetin rajattoman käyttämisen tuottama mielihyvä.
Marxilainen ateismi saattaisi toimiakin noin. Kuitenkin, henkilökohtaisesti olen ateisti, koska en tunne jumalaa.
Olen kuitenkin matemaatikko ja uskon numeroihin. Eihän 0:kaan ole materiaa, mutta uskon silti sen olemassaoloon. Tiedän hyvin, ettei Jumalan tai jumalien olemassolosta voi tehdä tieteellisiä todistuksia.
Miksi hengen pitäisi olla materian yläpuolella? Olisin hyvin onneton Taivaassa, tuolla hengen puhtaimmassa laaksossa, ilman muistojani, jotka loppujen lopuksi ovat vain muistijälkiä aivoissa. Entä antaako Jumala orgasmin ilman penistä ja lihaa, jota niin kovin vihaamme, koska sitä ei voi täysin kieltää ja hallita. Onko Taivaskin vain odottelua ja hillittyä hyssyttelyä, joka vastaa helvettiä minulle.
Kuvittele Jumalaa kokonaisena valtaisana, johon liitymme, pois egomme heittäen, pois persoonallisen elämän laittaen, tietysti ruumiimme ja tahtomme hiljalleen häviten, me nousemme kaikkeuden merestä kuin pieni laine silloin tällöin olemassaoloon. Olemme paikassa "jonne ei tuuli käy".
Eikö kuolema aja saman asian --- joskin paljon nopeammin? Ilman omaa egoa ja omaa tahtoa on kuollut --- tosin yhtyminen Jumalaan on varmaan mielenkiintoisempaa kuin naiseen.
Suurin osa ihmisistä on eläessään henkisesti kuolleita, se ei huoleta ketään, varsinkaan enää heitä itsejään. Kun menet sinne "minne tuuli ei käy", muista matkalla sanani.
Ehdottomasti. Siksipä, yritänkin elää mahdollisimman täyteläisen ja vaihtelevan elämän. Minä rakastan elämää. Yritän luonnollisesti tehdä muidenkin elämän sellaiseksi, että he voivat rakastaa sitä yhtä paljon. Henkinen laiskuus ja heikkous on mielestäni kuolemaa ja rappiota, jota vastaan taisteltava.
Ehei! Taivas on sellainen paikka, jossa viihdytään. Siellä logiikat loksahtavat paikoilleen samalla tavoin kuin eri kieliä puhuneet pystyvät ymmärtämään toisiaan esteittä. Ihmiset eivät rajoitu enää yhdenlaiseen ajatteluun, ahtaisiin ajatusmalleihin tai tiettyyn musiikkimakuun. Siellä pisara ymmärtää olevansa meri, äärellinen on ääretöntä. Vapaus.
siis käynnyt tutkimassa asian?
Pidän matematiikasta ja miksei taivas voi sitäkin tarjota, mutta saako taivaassa iloa rajallisten taitojensa ylittämisestä? Onko taivaassa mahdollista rakastaa ja kuitenkin tietää samaan aikaan, että jokainen hetki, jonka joutuu antamaan pois suhteesta, on pois ikuisesti. Rajallinen määrä päiviä tuo onneakin, koska ainutkertaisuutta voi olla äärettömyydessä.
Jos taivaassa ei ole kateutta, ahneutta, väkivaltaa ja ihmisten alhaisuutta, miten voi saada onnea, jota tuntee niiden hallitsemisesta ja voittamisesta maan päällä? Edelleen, jos myös heikot saavat nuo ominaisuudet mukaansa taivaaseen, miten se eroaa maasta --- paitsi, että torailu jatkuukin ikuisesti. Nyt tietenkin vastaatte, että pahat (=heikot) joutuvat helvettiin. Silloinhan taivas on vain palkinto kiltistä elämästä. Eikö kristityt teekään hyvää hyvän takia itsessään, vaan itsekkäästi taivaspaikan vuoksi?
Olen vapaa jo nyt, kun suljen silmäni ja hipsin mieleeni, jossa ei ole ikäviä ihmisiä ja heidän heikkouksiaan.
Kyse ei ole ateisteistä vaan sinusta ja ennakkoluuloistasi. Tai sitten levittelet valeita tietoisesti. Missä muuten määritellään etei jumala olisi materiaa.
on tiettävästi aineellinen ylösnousemusruumis. Raamatussa ei mainita, että Jeesuksen ruumis olisi mätkähtänyt alas hänen noustessaan ylös, joten kaipa se on taivaassa. Siksi varmaan arkeologitkaan eivät ole löytäneet Jeesuksen jäänteitä.
oijoi! tuas kolahti ellin huumori ... :o
antaa itsestään hieman uskomisen aihetta, kun kerran maailmankin on luonut, niin ei liene mitenkään mahdoton suoritus? Meinaan jos se on ihmisen uskosta kiinni...