Fasismi oli vahva voima maailmansotien välisen ajan Suomessa. Fasismin henki läpäisi koko suomalaisen yhteiskunnan ja muokkasi suomalaisten asenteita fasistiseen suuntaan. Akateeminen opiskelijanuoriso oli järjestään fasistista ja uskoi järjettömään imperialistiseen haaveeseen Suur-Suomesta, johon tarvittavat siirtomaat riistettäisiin väkivalloin Neuvostoliitolta. Myös tuon ajan kansakoulujen opettajat olivat usein ideologialtaan fasistisia. Eli Suomen lapsia ja nuorisoa aivopestiin väkisin fasistisiin kiihkoisänmaallisiin aatteisiin. Ei edes työläiskotien jälkikasvu välttynyt tuolta fasistipropagandalta. Onneksi Suomen työväestön luokkakantainen ja luokkatietoinen osa sentään säilytti vastustuskykynsä fasistista hapatusta kohtaan.
Totuuden nimessä on sanottava, ettei sotienvälisen ajan Suomi virallisesti ollut fasistinen. Fasismia kuitenkin suvaittiin suomalaisessa yhteiskunnassa huomattavassa määrin. Pahimmillaan tämä painostus tuntui "valkoisen vaaran vuosina" 1929-1932, jolloin fasistisen Lapuan liikkeen annettiin mielensä mukaan terrorisoida työläisiä ja köyhiä, jotka muutenkin kärsivät kansainvälisen kapitalismin aiheuttamasta pula-ajasta ja Suomen finanssiporvariston harjoittamasta tiukasta rahapolitiikasta. Vasta kun lapualaiset fasistit uhmasivat avoimesti Svinhufvudin taantumuksellista hallintoa, alkoi jonkinlaista virallista reaktiota lapualaisten riehuntaa vastaan ilmetä. Fasistien poliittista toimintaa ei kuitenkaan Suomessa kielletty. Heillä oli oma fasistipuolueensa Isänmaallinen Kansanliike, ja fasisteja löytyi sen lisäksi etenkin kokoomuksen, maalaisliiton ja jopa sosiaalidemokraattien riveistä.
Vuonna 1939 Suomi joutui sotilaalliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa. Vuosikymmeniä jatkunut fasistinen propaganda oli osasyyllinen siihen, ettei Suomen kansa halunnut ratkaista Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä turvallisuuskysymyksiä luottamuksen hengessä. Neuvostoliiton oli pakko käyttää voimaa parantaakseen luoteisrajansa turvallisuutta. Neuvostohallituksen pelko Suomen muodostamasta turvallisuusuhasta osoittautui perin aiheelliseksi jo vuonna 1941, kun suomalaiset liittyivät Natsi-Saksan johtamaan fasistirintamaan Neuvostoliittoa vastaan. Fasistinen unelma Suur-Suomesta oli suomalaisten sodanpäämäärä. Suomalaiset eivät kuitenkaan vuonna 1941 saavuttaneet sotilaallisia tavoitteitaan yhtään sen paremmin kuin saksalaisetkaan, vaikka kymmeniätuhansia suomalaisia työläisiä tapatettiin Suur-Suomen nimissä. Operaatio Barbarossa kilpistyi neuvostoihmisten uhrivalmiuteen ja isänmaanrakkauteen.
Kesällä 1944 koitti Neuvostoliiton aika kostaa Suomelle. Puna-armeijan nopea isku murskasi suomalaisten rintaman ja heitti suomalaiset Viipurin taakse. Suomalaisten oli pakko todeta taistelunsa toivottomaksi ja antautua syyskuussa 1944. Neuvostoliiton rauhanehdot olivat jalomieliset ottaen huomioon suomalaisten Neuvosto-Karjalassa aiheuttaman suuren hävityksen. Välirauhansopimuksen ehkä tärkein pykälä koski fasististen järjestöjen lakkauttamista Suomessa. Vaadittiin verinen tappio Neuvostoliitolle kahdessa sodassa, ennen kuin suomalainen fasismi tukahdutettiin ja fasistiset haavekuvat Suur-Suomesta ja Neuvostoliiton tuhoamisesta haihtuivat suomalaisten mielistä lopullisesti. Sanoinko "lopullisesti"? Tänä päivänä fasismi näyttää Suomessa jälleen nostavan rumaa päätään "oikeistopopulismin" valepuvussa. Fasismi on heräämässä henkiin Suomessa. Se on vaarallista. Historia opettaa, että suomalainen fasismi on vesikauhuinen koira, joka pitää ampua.
Totuuden nimessä on sanottava, ettei sotienvälisen ajan Suomi virallisesti ollut fasistinen. Fasismia kuitenkin suvaittiin suomalaisessa yhteiskunnassa huomattavassa määrin. Pahimmillaan tämä painostus tuntui "valkoisen vaaran vuosina" 1929-1932, jolloin fasistisen Lapuan liikkeen annettiin mielensä mukaan terrorisoida työläisiä ja köyhiä, jotka muutenkin kärsivät kansainvälisen kapitalismin aiheuttamasta pula-ajasta ja Suomen finanssiporvariston harjoittamasta tiukasta rahapolitiikasta. Vasta kun lapualaiset fasistit uhmasivat avoimesti Svinhufvudin taantumuksellista hallintoa, alkoi jonkinlaista virallista reaktiota lapualaisten riehuntaa vastaan ilmetä. Fasistien poliittista toimintaa ei kuitenkaan Suomessa kielletty. Heillä oli oma fasistipuolueensa Isänmaallinen Kansanliike, ja fasisteja löytyi sen lisäksi etenkin kokoomuksen, maalaisliiton ja jopa sosiaalidemokraattien riveistä.
Vuonna 1939 Suomi joutui sotilaalliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa. Vuosikymmeniä jatkunut fasistinen propaganda oli osasyyllinen siihen, ettei Suomen kansa halunnut ratkaista Suomen ja Neuvostoliiton yhteisiä turvallisuuskysymyksiä luottamuksen hengessä. Neuvostoliiton oli pakko käyttää voimaa parantaakseen luoteisrajansa turvallisuutta. Neuvostohallituksen pelko Suomen muodostamasta turvallisuusuhasta osoittautui perin aiheelliseksi jo vuonna 1941, kun suomalaiset liittyivät Natsi-Saksan johtamaan fasistirintamaan Neuvostoliittoa vastaan. Fasistinen unelma Suur-Suomesta oli suomalaisten sodanpäämäärä. Suomalaiset eivät kuitenkaan vuonna 1941 saavuttaneet sotilaallisia tavoitteitaan yhtään sen paremmin kuin saksalaisetkaan, vaikka kymmeniätuhansia suomalaisia työläisiä tapatettiin Suur-Suomen nimissä. Operaatio Barbarossa kilpistyi neuvostoihmisten uhrivalmiuteen ja isänmaanrakkauteen.
Kesällä 1944 koitti Neuvostoliiton aika kostaa Suomelle. Puna-armeijan nopea isku murskasi suomalaisten rintaman ja heitti suomalaiset Viipurin taakse. Suomalaisten oli pakko todeta taistelunsa toivottomaksi ja antautua syyskuussa 1944. Neuvostoliiton rauhanehdot olivat jalomieliset ottaen huomioon suomalaisten Neuvosto-Karjalassa aiheuttaman suuren hävityksen. Välirauhansopimuksen ehkä tärkein pykälä koski fasististen järjestöjen lakkauttamista Suomessa. Vaadittiin verinen tappio Neuvostoliitolle kahdessa sodassa, ennen kuin suomalainen fasismi tukahdutettiin ja fasistiset haavekuvat Suur-Suomesta ja Neuvostoliiton tuhoamisesta haihtuivat suomalaisten mielistä lopullisesti. Sanoinko "lopullisesti"? Tänä päivänä fasismi näyttää Suomessa jälleen nostavan rumaa päätään "oikeistopopulismin" valepuvussa. Fasismi on heräämässä henkiin Suomessa. Se on vaarallista. Historia opettaa, että suomalainen fasismi on vesikauhuinen koira, joka pitää ampua.
Vastaukset 31
Vanhimmat
koko juttu, niin historian kuin nykypäivän osalta. Kommunistipropaganda joutaa siihen samaan historian roskatynnyriin, johon Neuvostoliitto ja kommunismi jo ovat kadonneet.
"Kommunistipropaganda joutaa siihen samaan historian roskatynnyriin, johon Neuvostoliitto ja kommunismi jo ovat kadonneet."
Kommunismi ei ole kadonnut minnekään. Suuressa osassa maailmaa on tällä hetkellä vallankumouksellinen tilanne kapitalismin ja imperialismin globaalin kriisin seurauksena. Nämä vallankumoukset eivät suinkaan tule pysähtymään porvarilliseen vaiheeseen.
Kommunistinen internationaali (III internationaali) perustettiin 2. maaliskuuta 1919 Moskovassa.
Kominternin alussa oli mukana 35 puoluetta tai ryhmää, jotka olivat tehneet pesäeron vanhaan 1889 aloittaneeseen II internationaaliin.
Laajinta kannatusta nauttivat Bulgarian, Norjan, Suomen ja Venäjän puolueet, pian myös Italian, Ranskan, Saksan ja Tšekkoslovakian kommunistit.
Komintern oli bolshevikkien ideoima ja hallitsema luomus. Sen päämaja oli Moskovassa. Alkuun (1919-26) järjestöä luotsasi bolshevikkijohtaja Grigori Zinovjev, häntä seurasivat niin ikään venäläiset Nikolai Buharin ja Dmitri Manuilski ja bulgaari Georgi Dimitrov (1934-43).
Suomalaisista sihteeri Otto Ville Kuusisen lisäksi Kominternin tärkeille paikoille nousivat Yrjö Sirola, Kullervo Manner , Tuure Lehén , Mauno Heimo ja Arvo Poika Tuominen.
Kominternin II kongressi 1920 määritteli puolueille 21 jäsenyysehtoa. Korostettiin pyrkimystä maailmanvallankumoukseen, proletariaatin diktatuuria ja reformismin vastaisuutta.
Järjestö rahoitti ja ohjasi kansallisia puolueita. Päämajan käskyvalta oli ehdoton, ja mahtavassa organisaatiossa palveli satoja virkailijoita.
Komintern järjesti ja lietsoi vallankumous- ja kapinahankkeita kautta maailman. Myös Espanjan sisällissotaan se sotkeutui suoraviivaisesti.
Radikaalein strateginen muutos toteutui VII kongressissa 1935. Silloin Komintern valitsi joustavan kansanrintamalinjan fasismia ja natsismia vastaan.
Komintern lakkautettiin toukokuussa 1943. Stalin halusi poistaa länsiliittoutuneita hiertäviä tekijöitä ja kohentaa asemiaan sodan loppuselvittelyissä. Kominternin työ kuitenkin jatkui salaisemmin muodoin.
Oli siinä rehellisillä ja suoraselkäisillä suomalaisilla työmaata pitää Suomi demokraattisena oikeusvaltiona! Kommunistit hävisivät kaikilla rintamilla taistelun vallasta ja mammonasta!
"Oli siinä rehellisillä ja suoraselkäisillä suomalaisilla työmaata pitää Suomi demokraattisena oikeusvaltiona!"
Ennen vuoden 1945 eduskuntavaaleja Suomi ei ollut demokratia, koska neljäsosa suomalaisista oli vailla poliittisia oikeuksia - juuri se osa maan väestöstä joka vastusti vuoden 1941 rikollista hyökkäyssotaa ja liittolaisuutta fasistisen Saksan kanssa. Niin kuin muuallakin Euroopassa olivat kommunistit Suomen kansan omatunto - ja ovat edelleen.
"Kommunistit hävisivät kaikilla rintamilla taistelun vallasta ja mammonasta!"
Kommunistien ansiosta Suomessa pantiin toisen maailmansodan jälkeen vihdoin toimeen reformeja, joita sosialistit olivat vaatineet jo 1900-luvun alussa. Suomalaiset kommunistit ovat suomalaisen hyvinvointivaltion todellisia luojia.
"Ennen vuoden 1945 eduskuntavaaleja Suomi ei ollut demokratia, koska neljäsosa suomalaisista oli vailla poliittisia oikeuksia - juuri se osa maan väestöstä joka vastusti vuoden 1941 rikollista hyökkäyssotaa ja liittolaisuutta fasistisen Saksan kanssa. Niin kuin muuallakin Euroopassa olivat kommunistit Suomen kansan omatunto - ja ovat edelleen."
Vain kommunistipuolueen valtionvastainen toiminta oli kielletty. Hehän toimivat kaikessa Moskovan käskyjen mukaisesti Suomen etuja vastaan. Samoin oli kielletty äärioikeiston toiminta.
Edes -45 jälkeen kommunistit eivät uskaltaneet mennä vaaleihin omilla tunnuksillaan, koska kannatuksen heikkous ( 5 %) olisi paljastunut,
Tänään kommunistit ovat kadonneet poliittiseen marginaaliin, jossa kolme pelleporukkaa yrittää kilpailla oikeasta aatteesta.
"Vain kommunistipuolueen valtionvastainen toiminta oli kielletty."
Kommunistit vastustivat kyllä luokkasortoa, jonka ylläpitämiseen porvarillinen Suomi oli tuohon aikaan ideologisesti ja poliittisesti sitoutunut.
"Hehän toimivat kaikessa Moskovan käskyjen mukaisesti Suomen etuja vastaan."
Kommunistit näkivät, miten Suomen etu ja Moskovan etu kävivät monessa asiassa yhteen. Porvarillinen Suomi käsitti tämän vasta Paasikiven ja Kekkosen aikana, kahden Neuvostoliitolle hävityn verisen sodan jälkeen.
"Samoin oli kielletty äärioikeiston toiminta."
Se kiellettiin vasta syksyllä 1944 liittoutuneiden vaatimuksesta. Silti suomalaiset fasistiupseerit pystyivät vielä senkin jälkeen kätkemään aseita ja valmistelemaan avointa kapinaa uutta demokraattista Suomea vastaan. Onneksi demokratisoitu valtiollinen poliisi ja liittoutuneiden valvontakomissio olivat valppaina. Upseerien salahankkeet paljastettiin ja tukahdutettiin.
"Edes -45 jälkeen kommunistit eivät uskaltaneet mennä vaaleihin omilla tunnuksillaan, koska kannatuksen heikkous ( 5 %) olisi paljastunut,"
Kommunistit olivat yhtenä osana laajaa demokraattisten voimien liittoa, jonka toimeenpanemat reformit tekivät Suomesta kehittyneen hyvinvointivaltion.
"Tänään kommunistit ovat kadonneet poliittiseen marginaaliin, jossa kolme pelleporukkaa yrittää kilpailla oikeasta aatteesta."
Tällä hetkellä suomalaista proletariaattia vaivaa väärä tietoisuus. He eivät käsitä, ketkä ajavat köyhien ja riistettyjen etua. Eivät ainakaan nämä perussuomalaiset semifasistiset populistit.
Vapaussodan jälkeen kommunistit aloittivat Suomessa maanalaisen toiminnan NL:n tuella.
He loivat Suomeen vakoiluverkostoja sekä yrittivät myös luoda sellaisia punakaartien soluja,jotka NL:n aloittaessa hyökkäyksensä alkaisivat sabotoimaan ja nakertamaan Suomen turvallisuutta sisältä käsin.
Tällaisia organisaatioita murskasivat ensin Etsivä Keskuspoliisi joka 1930-luvulla muuttui Valpoksi eli Valtiolliseksi poliisiksi.
Erityisesti 1930-luvulla Suomessa kielletyn kommunistipuolueen toiminta saavutti huippunsa.
He organisoivat laittomia lakkoja,loivat vakoiluverkostoja sekä yllyttivät kansaa kapinaan laillista yhteiskuntajärjestelmää vastaan.
Kiihotustoiminta tässä suhteessa oli erityisen voimakasta Pohjanmaalla.
Niinpä Vihtori Kosola loi vastavoiman eli Lapuan Liikkeen.
Talvi-ja jatkosodan ajan suomalaiset kommunistit olivat pääsääntöisesti turvasäilössä tai vankilassa.
Kun SKP:n toiminta sodan jälkeen Suomessa lailistettiin,komukat tahtoivat kostaa.
Tästä olivat seurauksena laittomat ja neuvototyyliset sotasyyllisyys oikeuden käynnit joissa oikeudenkäynnit olivat neuvostotyyllin näytösluontoisia ja syytteet tekaistuja.
Kun Valpon seuraaja Valpo II,eli Punainen Valpo,joka pääsääntöisesti koostui entisistä maa-ja valiopetoksiin syyllistyneistä kommunisteista,oli lakkautettu,luotiin Suomen nykyinen turvallisuuspoliisi eli SUPO.
Nykyisin tiedetään,että Suomen SKP solutettiin Suomen turvallisuuspoliisin toimesta.
Ilmiantajia SKP:n sisällä kutsuttiin raportoijiksi.
He kertoivat kaiken kuulemansa ja tietonsa Suomen turvallisuuspoliisille,joka puolestaan raportoi asioista Kekkoselle.
Näin Kekkonen oli koko ajan selvillä SKP:n ja siis myös NL:on aikeista Suomen suhteen.
Esimerkiksi noottikriisi ei tullut Kekkoselle yllätyksenä.
Vielä 1960-luvulla SKP:n sisällä Suomen siirtymistä neuvostomalliseen sosialismiin pidettiin itsestään selvyytenä.Ainoastaan siitä oli erimielisyyttä,että tarvitaanko siirtymiseen kättä pidempää.
Eli aseellista kapinaa Suomen laillista yhteiskuntajärjestelmää vastaan.
Koko toimintansa ajan SKP:n perusajatus oli todellisuudessa juuri tällainen.Kaikki muut oliva sivuseikkoja.
Tätä tukee myös eräs lausunto,jonka Molotov antoi eläkepäivillään:
"Suomalaiset ovat itsepäistä kansaa.Erittäin itsepäistä.Heidät on voitettava toisin keinoin.Taistelululinjat ovat nyt sosiaalidemokratian ja kansandemokratian välissä".
"Niinpä Vihtori Kosola loi vastavoiman eli Lapuan Liikkeen."
Lapuan liike oli jatketta 1920-luvun lakonmurtajajärjestöille joita häikäilemättä käytettiin parempien olojen puolesta taistelevia työläisiä vastaan. Lapuan liikettä käytettiin samalla tavalla luokkaterrorin välineenä. Siksi maltillinenkin porvaristo hyväksyi alussa sen toiminnan. Mitäpä kukaan porvari olisi tuntenut oman maansa proletaareja kohtaan.
"Tästä olivat seurauksena laittomat ja neuvototyyliset sotasyyllisyys oikeuden käynnit joissa oikeudenkäynnit olivat neuvostotyyllin näytösluontoisia ja syytteet tekaistuja."
Kaikissa maissa, jotka olivat joko olleet natsien liittolaisia tai sen miehittämiä, pidettiin vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä sotarikollisia ja natsikollaboraattoreita vastaan. Vain Suomessa syytetyt selvisivät kummallisen lievillä tuomioilla eivätkä kokeneet Lavalin, Mussertin, Quislingin ja Vlasovin kohtaloa (Bandera-pirulta saatiin nirri pois vasta 1959). Katkeroituneet työläiset vaativat kyllä Suomessakin hirsipuurangaistusta miehille, jotka olivat kyynisesti tapattaneet heistä tuhansia Karjalan verikentillä. Sotasyyllisten tuomiot eivät vanhene koskaan, eivätkä heidän rikoksensa Suomen ja Neuvostoliiton kansoja vastaan saa unohtua koskaan!
Huomioikaa kaksi eri termiä sotasyyllisyys ja sotarikokset.
Suomessa ei komukoidenkaan toimesta syytetty ketään sotarikoksista,ainostaan vain komukoidenn kehittämästä käsitteestä eli sotasyyllisyys.
Kun Stalin pohti sitä,että ketkä Suomessa olivat sotasyyllisiä,hän käski jättää Suomen Marsalkan ja presidentti Mannerheimin ulkopuolelle siksi,että hän kunnioitti Suomen Marsalkkaa ja presidentti Mannerheimia.
Kun Neuvostoliitto aloitti lavastamallaan Mainilan provokaatiolla Talvisodan Suomea vastaan,niin eikö silloin sotien jälkeen olisi pitänyt tuomita oikeudenkäynneissä Neuvostolliiton koko silloinen poliittinen ja sotilaallinen johto?
Ja tuomita heidät hirsipuuhun?
Kyllä vai ei?
"Suomessa ei komukoidenkaan toimesta syytetty ketään sotarikoksista,ainostaan vain komukoidenn kehittämästä käsitteestä eli sotasyyllisyys."
Heidän syyllisyytensä olikin raskas. Ensinnäkin yli 60 000 suomalaista kaatui tai katosi turhaan siinä sodassa. Leningradissa menehtyi saksalais-suomalaisen piiritysrenkaan sisällä miljoona ihmistä. Suomalaiset tappoivat vankileireillä nälkään kymmeniätuhansia neuvostoliittolaisia sotavankeja. Itä-Karjalan keskitysleireillä kuoli myös siviilejä, naisia ja lapsia. Suomalaiset olivat armottomia.
Lahtareiden veriteot eivät suinkaan päättyneet vuoteen 1918 vaan jatkuivat aina kesään 1944 saakka. Lahtariupseerien ampumat omat sotilaat olivat valkoisen terrorin viimeisiä uhreja. Lahtarien rikokset eivät unohdu koskaan. Niiden muisto velvoittaa suomalaisia kommunisteja jatkamaan taistelua sosiaalisen oikeuden puolesta, kunnes riistoon perustuva porvarivalta korvataan humaanilla sosialismilla. Muistakaa: lahtarien jälkeläiset ovat yhä keskuudessamme tekemässä konnantöitään, ei enää pistooli kädessä, mutta kuitenkin pahat mielessä.
"Heidän syyllisyytensä olikin raskas. Ensinnäkin yli 60 000 suomalaista kaatui tai katosi turhaan siinä sodassa. Leningradissa menehtyi saksalais-suomalaisen piiritysrenkaan sisällä miljoona ihmistä. "
NL:n johdon syyllisyys heidän liitossa Saksan kanssa aloittamaansa sotaan on todella raskas. Suiomikin vedettiin siihen mukaan hyökkäyksellä 30.11. 39.
Uhreja oli kaikkiaan noin 50 miljoonaa, joista 27 miljoonaa neuvostokansalaisia.
Historia on tuominnut neuvostojohdon, valehtelevat mämä degtjarjovit mitä tahansa.
"NL:n johdon syyllisyys heidän liitossa Saksan kanssa aloittamaansa sotaan on todella raskas."
Neuvostoliitto ei aloittanut mitään sotaa liitossa Saksan kanssa.
kommunistit hyökkäsivät liittlaisina Puolaan syyskuussa -39. Myöhemmin NL tuki Saksan hyökkäystä länteen ja Saksa NL:n hyökkäyksiä viiden naapurimaan kimppuun ja niiden liittämista kokonaan tai osittain NL:oon.
"Natsit ja kommunistit hyökkäsivät liittlaisina Puolaan syyskuussa -39."
Natsit hyökkäsivät Puolaan 1.9.1939, ja länsivallat julistivat Saksalle sodan 3.9.1939. Kun neuvostoliittolaiset muutamaa viikkoa myöhemmin miehittivät Puolan itäosat, länsivallat eivät julistaneet sotaa NL:lle. Ne eivät tehneet sitä koskaan myöhemminkään, koska eivät pitäneet NL:a aktiivisesti Saksan kanssa sotaliitossa olevana maana. Totta kai NL välillesesti tuki Saksan sotaponnisteluja raaka-ainetoimituksin jne. Mutta puhe siitä, että Saksa ja Neuvostoliitto aloittivat yhdessä jonkin sodan, tai peräti toisen maailmansodan, on poliittisesti tarkoitushakuista revisionismia. Suomen ja Saksan liittosuhde vv. 1941-1944 oli paljon kiinteämpi kuin Saksan ja Neuvostoliiton välinen "yhteisymmärrys" vv. 1939-1941.
Venäjällä on vastikään julkaistu vakavia Suomea koskevia tietoja 70 vuoden takaa. Moskovalainen Vlastj-lehti siteerasi hiljattain arvostetun tiedemiehen, neuvostoakateemikko Vladimir Vernadskin (1863–1945) päiväkirjoja talvelta 1941, ajalta ennen jatkosotaa.
Marraskuussa 1940 ulkoministeri Vjatsheslav Molotov oli vieraillut Berliinissä ja tivannut Suomen kuulumista yhä Kremlin etupiirin. Elokuun 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti Baltia ja Itä-Puola oli hoidettu ja vain Suomi oli enää ratkaisematta. Kuitenkaan Molotov ei saanut Hitleriltä lupaa miehittää Suomea, joka oli jo kallistumassa Saksan puoleen.
Stalin suhtautui aluksi raivokkaasti Molotovin saamaan kieltävään vastaukseen. Puhtaimmin Vernadskin ylöskirjaus kieliikin tuosta Kremlin katkerasta ja ärtyneestä uhosta loppuvuonna 1940.
Sotahistorian professori Ohto Manninen toteaa, että Vernadskin tiedot heijastivat aivan todellista sotilaspuolen suunnitelmaa. Manninen mainitsee muun muassa nähneensä keväällä 1941 painettuja sotilaskarttoja, joiden avulla puna-armeijassa on harjoiteltu pian koittavaa Suomen miehitystä.
Vladimir Vernadski ei ollut kuka hyvänsä kristallipalloon tuijottaja. Paitsi tunnustettu luonnontieteilijä ja vuoden 1943 Stalin-palkinnon saaja, hän oli myös Neuvostoliiton atomipommihankkeen varhainen neuvonantaja. Hänen päiväkirjansa vuosilta 1935–41 on julkaistu kahtena kirjana venäjäksi 2006.
Jokainen mielipide on oikeutettu vaikka se ei olisikkaan oikea.
Sinun kannattaa kirjata eriävä mielipiteesi ETYJ:n pöytäkirjaan jonka mukaan Neuvostoliitto ja Saksa yhdessä ja yhteisvastuullisesti aloitti WWII:n.
jakoivat liitossa keskenään valtapiirit Pohjois-Euroopassa ja aloittivat sodan Puolaa vastaan yhdessä. Sodan jälkeen ne pitivät yhteisen voitonparaatin.
Länsivallat eivät julistaneet sotaa NL:lle, koska ne eivät olleet taanneet Puolaa sen hyökkäykseltä. Lisäksi ne olisivat mahtaneet NL:lle vielä vähemmän kuin Saksalle ja saaneet vastaansa aivan ylivoimaisen liittokunnan. Oli parempi odottaa.
Suomella ja Saksalla ei ollut mitään 23.8. 39 kaltaista sopimusta keskenään missään vaiheessa. Suomi kävi omaa erillissotaansa.
Kaikki kunnia "sotasyyllisillemme". Veteraanit mukaan lukien myös he ovat todellisia sotaan syyllisiä joiden uhrautumisen tähden pystyttiin kommunismi pysäyttämään ja jättämään haisemaan rajojemme taakse.
" Sotasyyllisten tuomiot eivät vanhene koskaan, eivätkä heidän rikoksensa Suomen ja Neuvostoliiton kansoja vastaan saa unohtua koskaan! "
Eipä Nl:n politiikka Suomea kohtaan Talvisodan jälkeen, ns. välirauhan aikana, juurikaan antanut Suomelle aihetta suhtautua luottamuksella ison naapurin aikomuksiin.
niin ja sinne minne komupanssarit jyräsivät, vapautuivat kansat vasta cccp:n hajottua.
Suomi maksoi kovan hinnan niistä 45 vuodesta jonka se sai pitää yhteiskuntajärjestelmänsä (noin vv 1945-1990) itäeuroopan kahlatessa kommunismin ikeessä.
Kun itäeurooppa vapautui päätti suomi sitoa itsensä syntyneeseen euvostoliittoon. (EU).
Itsenäisyys on niin pelottavaa.
Vaikka kuinka yrität peitellä tyyliäsi, olet vaihtanut palstaa ja omaksunut uuden nimimerkin näkyy inkuttava valehtelusi heti.
Minun mielipide on taas se että Saksa ei koskaan uhannut Suomea, päin vastoin oli Suomen apuna toisessa maailmansodassa. Kaikki muut maat olivat häntä koipien välissä ja tarjosivat vain käpyjä kun Suomi pyysi apua! Saksa oli ainut maa joka oli oikeasti apuna, toki yhteiset intressit oli olemassa, mutta silti.
Jos Suomi olisi saanut oikeasti KUNNON apua Englannilta, Ranskalta, Ruotsilta ja jopa USA:lta, ei varmasti olisi Saksan apua pyydetty.
Siksi minun silmissä Venäjä on aina se ROISTO ryssäpaska Stalin ja Saksa aseveli, en häpeä yhtään!
Hieno kone!
http://www.youtube.com/watch?v=dO9mEv5Ve54
"Minun mielipide on taas se että Saksa ei koskaan uhannut Suomea, päin vastoin oli Suomen apuna toisessa maailmansodassa."
Riippuu mitä "uhkaaminen" tarkoittaa. Saksa uhkaili Suomea esim. elintarvike- ja tavaratoimituksia katkaisemalla koko jatkosodan ajan, jos ilmeni pienintäkään merkkiä siitä, että Suomi olisi luopumassa liittosuhteestaan Saksaan.
Ensimmäisen maailmansodan loppuvuonna Saksa miehitti Suomen ja tekisi Suomesta taloudellisen ja sotilaallis-poliittisen alusmaansa jolle oltiin jo hankkimassa saksalaista hallitsijaakin. Saksan luhistuminen marraskuussa 1918 lopetti saksalaisherruuden myös Suomessa ja mahdollisti Suomen varsinaisen itsenäistymisen.
"Siksi minun silmissä Venäjä on aina se ROISTO ryssäpaska Stalin ja Saksa aseveli, en häpeä yhtään!"
Saksa olisi v. 1944 tehnyt Suomelle samoin kuin se teki Unkarille, jos Saksalla olisi Itämeren alueella ollut kyllin vahvat voimat jäljellä. Suomen Lapin saksalaiset yhtä kaikki ehtivät polttaa ja hävittää. Mitä aseveljeyteen eli liittolaisuuteen tulee, suomalaiset olivat syyskuusta 1944 lähtien Stalinin aseveljiä ja siksi Suomi ja Neuvostoliitto juhlivat voitonpäivää yhtäaikaisesti toukokuussa 1945. Pysyviä vihollisia ei ole, on vain pysyviä intressejä.
Winston Churchillin sanat toisen maailmansodan jälkeen. "Pidimme Saksaa pahimpana vihollisenamme, mutta tosiasiassa se olikin bolsevistinen Neuvostoliitto".
Eikö se mennyt jotenkin näin, että taisi tulla tapettua väärä sika.
Unohditko kertoa kuinka kummunismi uhkasi maatamme sotien jälkeisinä aikoina? Taisi tuo kommunismin uhka kuitenkin olla paljon dramaattisempi jos vertaamme tapahtumia mitä Viron kansa sai kokea sotien jälkeen.
" Neuvostohallituksen pelko Suomen muodostamasta turvallisuusuhasta osoittautui perin aiheelliseksi jo vuonna 1941, kun suomalaiset liittyivät Natsi-Saksan johtamaan fasistirintamaan Neuvostoliittoa vastaan. "
Ettei syynä ollut kuitenkin Stalinin talvisodan 1939-40 terroripommitukset esim. Kallion ja Vallilan työläiskortteleihin sekä moniin muihinkin maamme siviilikaupunkeihin. Jokainen suomalainen työläinen tarttui Saksan antamaan aseeseen ja marssi rintamalle Stalinin hirmuvaltaa vastustamaan.
>>Suomalaisten oli pakko todeta taistelunsa toivottomaksi ja antautua syyskuussa 1944.
Suomi ei antautunut syksyllä 1944..,kannattaa tutustua historiaan hieman tarkemmin ja jättää pois vaalenapunaiset silmälasit...
ANTAUTUA???! Onko Neuovostoliiton (RIP, ja ikuisesti) historiankirjoissa todella väite, että Suomi antautui? Muuta historiakäsitystähän 'pikakivääri' ei oikeaksi tunnustane.