Erotako vai ei?

Älä eroa! Kirkko on ainut paikka, mistä saat eheyttämishoitoa.

Minusta se on väärin että kuulut seurakuntaan jonka oppeihin et usko.

Uskoa voi vaikka ei olisikaan mirkon jäsen.

Ei kai se sen enempää ole väärin kuin tyhjänpäiväinen nettitrollailukaan.

Suosittelen kirkkoon jäämistä. Kirkon toiminnassa on mukana paljon vähemmistöihin kuuluvia. Kaikki ovat yhtä tervetulleita.

Olet aikuinen ihminen. Ymmärtääkseni tuollainen asia on itse päätettävä. teee niin kuin itsellesi hyväksi tuntuu. Älä ole toisten milipiteiden armoilla.

Mitä tarkoitat tuolla "onko väärin"? Jos tykkäät siitä, että sinua paheksutaan homoseksuaalisuutesi takia, niin mikä ettei. Saahan sitä ihmiset kicksejä vissin kummallisemmistakin asioista.

En ymmärrä miksi homokristityt eivät ole jo perustaneet omaa kristillistä lahkoaan. Selvittäisiin tästä säätämisestä.
Ja jos kirkko haluaa säilyttää suosionsa edes jotenkin, niin ei pitäisi yrittää miellyttää kaikkia. Jos homoilu ei kuulu kirkon eettisesti oikeutettuihin tekoihin, niin sitten homoja ei siellä pitäisi suvaita. Tosin, raamattu ei taida moisesta sanoa juuta eikä jaata.
Mutta yleisesti, kirkon ihmiset, olkaa lujia. Minut, kirkkoon kuulumaton ja paatunut pakana, hyväksyttiin pitämään lasta sylissä kastetilaisuudessa, ja vieläpä toivotettiin tervetulleeksi kummiksi, vaikkei kastetodistukseen merkittykään. Mutta hei, mikä on linjanne kristityt??

Jokainen ihminen tekee kirkosta eroamisen omatuntonsa mukaisesti. Jos ajatellaan kirkon roolia uskonnon kannalta, niin usko on ihmisen sisäinen asia ja kirkon roolina on kerätä vain rahaa kirkollisveroina, mutta ihmisten synneistä se ei voi päättää. Homous on aivan normaali ja luonnollinen asia, ja sitä ei pidä kokea millään tavoin tuomittavana tai syntinä. Ohessa myös tekstiä homoliitoista.

Rooman valtakunnan keisari Nero oli vihitty avioliittoon yhden miesorjansa kanssa samoin kuin keisari Hadrianus oli vihitty miehensä Antinousin kanssa. Keisari Marcus Aurelius Antoninus tunnetaan paremmin nimillä Elagabalus tai Heliogabalus. Elagabalus oli naimisissa kaarialaisen miesorjan Hieroclesin kanssa.

Tarinan mukaan ennen naimisiin menoaan Elagabaluksen käskyläiset kiersivät Roomaa etsien isoilla sukuelimillä varustettuja miehiä keisarille. Elagabaluksen kerrotaan myös seisoskelleen huoneensa ovella alastomana, ohi kulkeville miehille rivouksia huudellen.

Homoseksuaalisuus ei ollut sinänsä Roomassa tuomittavaa, pikemminkin säännönmukaista, mutta Elagabaluksen virhe oli esiintyä naisellisesti ja häntä on sanottu Rooman omalaatuisimmaksi keisariksi. Elagabalus syntyi vuonna 203 tai 204 ja kuoli 11. tai 13.3.222 ja oli Rooman keisarina 16.5.218-222, johon virkaan hänet asetettiin 15-vuotiaana. Elagabalus oli syyrialaisen Emesan kaupungin auringonjumalan Elah-Gabalin ylipappi. Elagabalus yritti tehdä jumalastaan Rooman pääjumalan onnistumatta siinä. Auringonjumalat olivat tuttuja roomalaisille, mutta tämän jumalan palvontamenot eivät. Keisari mm. tanssahteli kivipaaden ympärillä. Hän myös solmi lyhytaikaisen avioliiton Vestan neitsyen Aquilia Severan kanssa tarkoituksenaan saada tämän kanssa jumalallisia lapsia.

Keisari Konstantinus Suuri laillisti kristinuskon ja hänen poikansa kristityt keisarit Konstantius II ja Constans asettivat lain vuonna 342 Roomassa, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat avioliitot olivat kiellettyjä kuolemanrangaistuksen uhalla.

Keisarien Konstantiuksen ja Constansin säädös (Theodosian koodeksi 9.7.3. kansalle: Kun mies antaa itsensä vaimoksi naismaiselle miehelle, ja se mitä hän tahtoo on se, että toinen miehistä toimii naisen roolissa - missä sukupuoliseksi on menettänyt paikkansa, ja missä rikos on sellainen, että parempi olla tietämättä siitä, ja missä Venus muuntuu eri ulkomuotoon, ja missä rakkautta etsitään, muttei löydetä - käskemme lakien nousevan ja oikeuden olevan aseistettu kostavalla miekalla, jotta häpeälliset henkilöt, jotka ovat tai tulevat olemaan syyllisiä voivat tulla alistetuiksi voimakkaille rangaistuksille.

Varhaiskristillisenä aikana v. 50 - 325 jaa. avioliitto oli yksityisasia ilman yhtenäistä uskonnollista tai muuta seremoniaa. Antiokian piispa Ignatiuksen teksteissä vuodelta 110 jaa. lukee, että jos avioliitto solmitaan piispan luvalla, se tapahtuu Jumalan mukaan eikä heidän himonsa mukaan.

Kristityt vihkivät oletettavasti Vähä-Aasiassa kristittyjä homoja, koska siitä on viitteitä 300-luvulla. Tuohon aikaan kulttuurillisesti homous oli kreikkalaisille ja roomalaisille aivan luonnollinen asia. Kirkko vihki miespareja ystävyysliittoon vielä 1 000-luvulla mutta 1 300-luvulla se alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen.

Käytännössä voitaneen olettaa, että homoliitot lakkasivat vasta, kun kirkon hallinto pystyi takaamaan hallitsevan keskusjohtoisen doktriinin noudattamisen, eli vasta kun kirjapainotaito levisi 1 500-luvulla. Tunnetaan useita kristittyjen homoavioliittoja alkuseurakunnissa, ja avioliitot olivat hyvin yleisiä. Myöhemmistä keskiaikaisista homoavioliitoista olkoon esimerkkinä vuonna 1 061 Galegossa, silloisessa Leonissa, naimisiin menneet 2 miestä Pedro Diaz ja Muno Vandilaz, jotka pappi vihki pienessä kappelissa Rairiz de Veigassa Espanjassa 16.4.1 061. Historiallisia dokumentteja on myös luostari San Salvador de Celanovassa miesten välisistä avioliitoista.

Alkuseurakunnissa oli vapaamielisiä pappeja, jotka kokivat homoliitot täysin luonnollisina asioina. Raamatussa ei ole missään kohtaa kielletty samaa sukupuolta olevien naimisiin meno. Kristus korosti tasa-arvoista sitoutumista ja ihmisarvoa kaikille henkilöille. Sillä onko hetero, bi- tai homoseksuaali ei ole väliä avioliitossa, sillä jokainen heistä on Jumalan luotu ja lahja.

Roomalaiskirjeen 1. luvussa ei ole kyse homoista lainkaan, vaan siinä tarkoitetaan miehen yhtymisellä mieheen tai naisen yhtymisellä naiseen vain miesten miesruumiiden syömistä sekä naisten naisruumiden syömistä, joka tapahtui Rooman katakombeissa miespappien ja naispappien johdolla alkukristittyjen uhrimenoissa. Tämä Raamatun kohta on käännetty aivan väärin sen takia, että se on ymmärretty väärin tai kaunisteltu alkukristittyjen kulttimenoja ihmislihan syönteineen.