Tänä kesänä tuttavapiirissäni ainakin kolmessa pariskunnassa (korkeakouluopiskelijoita, kuten itse) tilanne on sellainen, että nainen jää kesäksi kotiin, tarkoituksena opiskella tai vain levätä koska ei ole saanut mieleisiään kesätöitä, oman alan sellaisia, siis. Kunkin pariskunnan mies taas on kesällä töissä ns. hanttihommissa ja nainen olettaa vuokran ja elämisen tulevan maksetuksi miehen tuloilla. He eivät siis käsittääkseni aio sen enempää opintolainalla kuin kesätukea nostamalla hoitaa omaa osuuttaan elinkustannuksista, lastakaan ei ole hoidettavana kuin yhdessä pariskunnassa.
Aloinpa pohtia mikä tilanne olisi jos asetelma käännettäisiin. Kuinka moni nainen suostuisi elättämään lepäilevän ja itseään kehittävän äijän ikävistä töistä saamistaan kehnoista tuloista? Kuinka mahtaisi ympäristö suhtautua eukon siivellä elävään mieheen? Jotenkin tuntuu, että hyväksyntää tilanteelle voisi olla vaikeampi saada.
Kyllä tämä nyt kai ainakin sukupuolikysymyksiin yhteydessä on...
Aloinpa pohtia mikä tilanne olisi jos asetelma käännettäisiin. Kuinka moni nainen suostuisi elättämään lepäilevän ja itseään kehittävän äijän ikävistä töistä saamistaan kehnoista tuloista? Kuinka mahtaisi ympäristö suhtautua eukon siivellä elävään mieheen? Jotenkin tuntuu, että hyväksyntää tilanteelle voisi olla vaikeampi saada.
Kyllä tämä nyt kai ainakin sukupuolikysymyksiin yhteydessä on...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo on törkeää yleistämistä. Paljon on sellaisia opiskelijoita kaveripiirissäni etteivät he vain voin tehdä hanttihommia sairauksien(astma, allergia)vuoksi. Eräs kaverini (naisopiskelija) on niin hankalassa tilanteessa ettei voi tehdä siivoustöitä, ulkotöitä(astma, siitepölyallergiat) kaupan kassalla(nikkeliallergia) puh.myyjänä(siitepölyjen takia ääni käheänä), hoitotöitä(atooppinen ihottuma) siis mitään "hanttihommia". Toimistotöitä ei ole löytynyt.
Minun kaveripiirissäni kukaan nainen ei oleta miehen maksavan elämistään. Tosin eräät kaverini ovat tehneet sellaisia sopimuksia, että vuorottelevat kesäsuunnitelmia. Toinen tekee yhden kesän hanttihommia ja toinen opiskelee tai kehittää itseään sinä kesänä ja osat vaihtuvat seuraavana kesänä.
Kauheaa on jos puolison arvo määritellään vain sen perusteella mitä hän tienaa tai onko työpaikka. Entä jos toinen jää työttömäksi tai ei saa töitä, eikö puolisolla ole mitään ihmisarvoa siinä tapauksessa.
(elikkäs hoitotyöllä--> kun sattuu olemaan koulutus alalle) elätin itseni ja avokkini viime talvena kun mies joutui "saneerauksen" vuoksi pois töistä. Viimeksi tulleena sai ensimmäisenä lähteä. Tosin mukava oli tulla kotiin iltavuorosta kun oli kahvit keitettynä ja tiskit tiskattu. Aamuvuoron jälkeen mies oli laittanut ruokaa ja pyykkikoneen päälle, muksu tykkäsi kun ei tarvinnut mennä iltasella päiväkotiin, kävi vain "pakolliset eskarissa".
Eipä sitä mieskään laakereillaan lekotellut, roplasi autoaan ja kehitteli muita "projekteja". On muuten vapaapäivä ja odottelen ukkoa töistä... tää lähtee nyt tästä laittamaan muusikattilan hellalle....
Tottahan toki terveydelliset ongelmat on ihan eri juttu, mutta tietääkseni niistä nyt ei näissä tilanteissa ollut kyse (ellei kyynikkona laske lasta sellaiseksi). Ja varmaan uudella lukemalla huomaat, etten yleistänyt näiden kolmen pariskunnan tilanteita yhtään näitä kolmea tilannetta laajemmalle.
Mutta kommenttiasi itse asiaan, siihen miten tilanne muuttuisi jos asetelma olisi päinvastainen jäin kaipaamaan. Eli itse olisin taipuvainen uskomaan, että miehen "lorvailua" (mitä se ei suinkaan välttämättä todellisuudessa ole) ei katsottaisi yhtä suopeasti kuin naisen. Mitä luulet, olenko jäljillä?
Eikä puolison arvoa toki tulojen perusteella määritellä, mutta olisiko yhteiseen toimeentuloon omalla, vaikka pienelläkin panoksella osallistumisessa kyse jo ihan "panostuksesta suhteeseen". Jos toinen kantaa koko toimeentulotaakan, ei helliin parisuhdehetkiinkään voine olettaa liikaa energiaa jäävän.
Sen verran tuo ehkä poikkeaa esittämästäni, että sen enempää pariskuntien miehillä kuin naisillakaan ei ole tarkoituskaan jäädä näihin "hanttihommiin", vaan kaikki ovat hankkimassa koulutusta ja pyrkimässä ylöspäin. Ja miehesi varmaan sai työttömänä työttömyyskorvausta ja osallistui näin elatukseen, tähänhän ei opiskelijalla ole mahdollisuutta.
Mitä on laakereilla lepääminen? tuskinpa on montakaan sellaista ihmistä parisuhteessa, joka odottaa toisen tekevän kaiken. Opiskelu ja itsensä kehittäminen kesällä ei vaikuta lorvailulta vaan panostukselta tulevaisuuteen (oli kyseessä mies, tai nainen) pariskunnan yhteiseen tulevaisuuteen.
Miehille työllistyminen on helpompaa ja koulutuksesta enemmän hyötyä. Tarviiko naisen olla sitten superhyvä, omata erikoistaitoja, kehittää itseänsä vielä enemmän, että voi edes kilpailla työpaikoista miesten kanssa? Tiedä häntä.
...ollut juuri vastaavassa tilanteessa ja elättänyt puolisen vuotta avopuolisoani hanttihommilla kun hänellä oli pääsykokeisiin luku menossa. Se oli ihan sopimusjuttu.
En kyllä ole sitä mieltä, että juttu on enemmän tai vähemmän ok miten päin vain, mutta jos joku aatteelee, et on enemmän ok et nainen on himas ni johtuiskohan se kenties tälläsistä vanhoillisista arvoista, että miehen pitää se leipä taloon tuoda. Feminismihän lähtee ajatuksena siitä, että nainen ei olisi riippuvainen miesten tuloista vaan jokainen yksilö tässä maailmassa olisi itse vastuussa itsestään.
Tuossa aiemmassakin viestissä kai vinkeästi suluissa totesin, ettei kyseessä välttämättä ole lorvailu vaikka se saattaa ulkopuolisesta siltä näyttää. Kyllähän sitä sitten kotona (kai) siivotaan tai opiskellaan. Mutta se varsinainen kysymys: arvelen, että miehen on vaikeampaa antautua puolisonsa elätettäväksi, ympäristön paineiden yms. vuoksi. Luuletko että olen enemmän vai vähemmän oikeassa?
Ja tässä tapauksessa ei koulutuksen hyödyllisyys tai helpompi työllistyminen oikein osu kohdalle, sillä eivät ne miehetkään mitään oman alansa töitä ole saaneet. Tuskin SOL:ille siivoamaan pääsyyn erikoistaitoja ja superosaamista tarvitaan (luulen).
Tässä olikin tällainen yleisempi sukupuoliasetelmia käsittelevä keskustelu kyseessä. Tarkoitukseni ei ollut syyttää feministejä tuosta tilanteesta (mikä näyttää olevan kyllä aika yleinen tavoite palstan keskustelijoilla). Näin puheeksi ottamalla niitä vanhoja sukupuolistereotypioita tehdään näkyviksi tiemmä.
Siinä vain meni pitkälti kolmatta kuukautta ennen kuin kaikkien sähläysten jälkeen minkäänlaista korvausta tuli. Eli se aika elettiin minun palkallani (muuten pitkäaikainen työsuhde, hanttihomma nauratti vain muuten noin ilmaisuna vallan mahdottomasti).
On kai se niin, että se ottaa miehen itsetunnolle kovemmin (jo ympäristön paineiden takia) olla naisen elätettävänä.
Työllistymisestä täytyy sanoa, että kaveripiirissäni miehet ovat järjestään työllistyneet paremmin kuin naiset. Koulutus sama, taidot lähes samat. Eräs tuttava pariskunta opiskeli journalisteiksi. Naisopiskelijoita on sillä alalla enemmän kuin miehiä, mutta miehet työllistyvät suhteessa paremmin. Kaverini haki töihin erääseen lehteen, jonne oli naishakijoita paljon enemmän kuin miehiä. Enemmistö valituista oli miehiä, sillä perusteella, koska "miehet kirjoittavat kovempia ja humoristisempia juttuja, naiset ovat tylsiä." No sellasta tämä elämä on.
No tulihan se sieltä, olet siis kanssani samaa mieltä (tuosta perusväitteestäni). Kiitän.
Perää on varmasti siinä, että naisvaltaisella alalla miehen on helpompi työllistyä, ja olen melkeinpä valmis uskomaan, ettei tilanne korreloi siten, että miesvaltaisella alalla nainen työllistyy helpommin.
Käsittääkseni kuitenkin lehtiin lähetetään juttunäytteitä, joiden perusteella kirjoitustyyliä arvioidaan. Ja jos näyttää siltä, että miehet kirjoittavat kovia humoristisia juttuja, voisi myös miettiä sitä, miksi juuri kovat ja humoristiset jutut ovat parempia (ts. onko niitä oikeasti mukavampi lukea). En nyt tiedä mistä lehdestä oli kysymys, mutta pelkäänpä että tilanne muistuttaa jossain määrin kirjallisuuttaa. Eli miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja ja naiset sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja. Eli jos tavoite ei ole naislukija vaan sekä nais- että mieslukijat niin kannattaa ottaa mies kirjoittamaan. No, toivotaan että Harry Potter muuttaa tulevan sukupolven asenteen (tosin siinä esitetyt sukupuoliroolit ovat kyllä juuri niin stereotyyppisiä kuin vain voi olla, pidän kirjoista silti).
No niin vedit pidemmän korren:)
byääh!
Päätoimittajat ovat yleensä miehiä, kai heidän mieltymyksillään on aika paljon valtaa. Vaikea minun on sitä uskoa, että naiset ovat tylsiä tai kirjoittavat oleellisesti huonompia juttuja oli kyseessä mikä lehti hyvänsä.
Aikanaan televisionkin kesäohjelmissa esitettiin Emmanuelle elokuvia, joissa oli seksikohtauksia. Kauheesti kauhisteltiin, kun nainen oli seksiobjektina, mutta kukaan ei kinnittänyt huomiota siihen, että Emmanuelle vain siemaili drinkkejä riippumatossa, kun mies paiski töitä.
Sitten nämä naisloiset vielä kehtaavat ottaa eron ukosta kun "ne ei koskaan ole kotona"! Eihän ne ole kun niiden pitää käydä töissä! Ja akalla on koko päivä aikaa kehitellä ties mitä feminismi-huuhaa-teorioita kananaivoissaan kun ei ole mitään järkevämpää tekemistä...
Mitä ihmettä sä valitat naisloisista, eihän sulla ole edes naista, niin miksi valitat, liekö sulla ollukaan lähempää kontaktia koskaan naisen kanssa kuin noin stereotyyppinen asenne? onko joku nainen loisinut sun rahojas, kerropa?
Olen itsekin kesän nyt hoitamassa kotia kun mieheni on töissä puolestaan kymmenisen tuntia päivässä. Olin koko talven töissä fyysisessä työssä ja sitä ennen useita kuukausia hoitotyössä, lomapäiviä ei ollut kuin kahden käden sormilla laskettuna sekä yksi sairasviikko. Toin vuoden aikana enemmän rahaa perheellemme kuin mieheni joka piti lomapäiviä ja jäi pois tunneilta moninakin päivinä "koska en jaksanut". Töistä en koskaan jäänyt pois ilman erittäin hyvää syytä, hiukan sairaanakin sinne menin ja pois lähdin vain lääkärin pakottamana. Mies sillä aikaa pelaili tietokoneellaan ja valitteli että ei ollut ehtinyt edes koiraa käyttää ulkona "kun tuli vähän nukuttua".. Onneksi hän menestyi kuitenkin suhteellisen hyvin tenteissään, joten siinä mielessä en voinut hänelle suuttua. Lisäksi on hieman mieheni oma vika ettei löytänyt parempaa työtä kesäksi kuin hanttihommia. Koulutusta kyllä löytyisi, mutta mies lähetteli liian myöhään kirjeitä vaikka toiset aloittivat jo vuoden alussa. Tästäkin muistutin häntä useaan kertaan jo joulukuussa ja kirjoitin hänen kalenteriinsakin ylös asiasta.
Jokainen tekee virheitä joskus eikä jaksa aina olla tunnollinen. Rakastan miestäni erittäin paljon, mutta koska hänkin on laiskotellut niin mielestäni minullakin on oikeus kahden kuukauden lomaan. Elokuussa sitten toivottavasti yliopiston ovet avautuvat. Siihen asti mieheni saa tulla siistiin kotiin rankan työpäivän jälkeen, jossa on ruoka valmiina, koira ulkoilutettuna ja ruokittuna sekä rauhallinen vaimo kotona. :-)
Eihän tuo mitään lomaa ole. Pelaa sinäkin tietokoneella ja jätä koiran ulkoiluttaminen miehellesi:)