tunnemme lahkolaisen?
Lahkolaiselle hänen oma joukkonsa sekä joukon luoma turvallisuus ovat tärkeimpiä kuin Jumala. Ollakseen hyväksytty lahkolainen pyrkii kaikin tavoin ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan lahkon mieliksi, jopa vastoin parempaa tietoaan; jopa vastoin omaatuntoaan. Samoin lahkolainen rukoilee kaiken aikaa: "Herra tee...".
Todelliselle Jumalan palvelijalle Jumalan totuus ja oikeus ovat tärkeämpiä kuin jonkun lahkon hyväksyminen. Samoin Jumalan palvelijaa rukous kuuluu: "Sinun tahtosi, Herra, minä teen mielelläni."
Lahkolaiselle hänen oma joukkonsa sekä joukon luoma turvallisuus ovat tärkeimpiä kuin Jumala. Ollakseen hyväksytty lahkolainen pyrkii kaikin tavoin ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan lahkon mieliksi, jopa vastoin parempaa tietoaan; jopa vastoin omaatuntoaan. Samoin lahkolainen rukoilee kaiken aikaa: "Herra tee...".
Todelliselle Jumalan palvelijalle Jumalan totuus ja oikeus ovat tärkeämpiä kuin jonkun lahkon hyväksyminen. Samoin Jumalan palvelijaa rukous kuuluu: "Sinun tahtosi, Herra, minä teen mielelläni."
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Samoin Jumalan palvelijaa rukous kuuluu: "Sinun tahtosi, Herra, minä teen mielelläni." "
Näin teen ja nöyrryn menemään seurakuntaan hyväksyen , anteeksiantaen ja -pyytäen veljiltäni ja sisariltani kaikkea mennyttä mikä välimme oli katkaissut. Hyväksyn veljeni Kristuksessa enkä enää katso heitä lihan mukaan, amen
näin teen tahtosi mukaan Herra
Joo, mutta kun minut Jumala lähetti lahkojen sijasta lesken tykö, henkiseksi tueksi hänen suunnattomassa surussaan. (Mies kuoli syöpään)
niitä leskiä taitaa olla paljon kun et ole lähes 30 vuoden aikana ehtinyt seurakuntaan?
>>>Joo, mutta kun minut Jumala lähetti lahkojen sijasta lesken tykö, henkiseksi tueksi hänen suunnattomassa surussaan. (Mies kuoli syöpään)
No. Miepä kerron.
Huhtikuussa 1984 minut kotiutettiin Käpylän kuntoutuskeskuksesta lähes puhekyvyttömänä neliraajahakvausinvalidina. Tämän jälkeen olin kaksi pitkää talvea samojen seinien sisällä kaikkien unohtamana ja hylkäämänä kaatopaikkatavarana, kuin unohdettu huonekaluromu jossain kamarin nurkassa ja tiedän, mitä tämä on.
Niihin aikoihin rukoilin päivät ja rukoilin viikot, että Jumala lähettäisi jonkun ja jos joku olisi tullut vaikka vain kahvikupin seuranani ryyppäämässä, tämä ihminen olisi olut yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei ketään ja pelin henki muutoinkin oli: Alistu-tai-tuhoudu" ja siinä meni usko uskovaisiin.
Ratkaisu tähän tilanteeseen löytyi elokuussa 1986 kun suoritin ajotutkinnon automaattivaihteisella autollani ja pääsin uudelleen liikenteeseen - ihmiseksi ihmisten joukkoon. Mutta. Minun ensimminen ajomatkani ei suntautunut mihinkään lahkoon. Minun ajomatkani suuntautui eräälle sivukylälle, taloon, josta isäntä oli kuollut puoli vuotta aiemmin.
Minun puolestani lahkot ja lohkot saavat olla missä lystäävät, mutta sen minä sanon: Ennen kuin menevät mihinkään muualle, menköön itseensä. Tämän päivän todellisuus kun on, että meillä Suomessa joka toinen päivä joku hylätty vanhus päättää päivänsä kun ei jaksa enää. Samoin itsemurhat ovat vaikeasti vammautuneiden yleisin kuolisyy. Eli tästä yhteiskunnasta puuttuu jotain sellaista, johon nykyiset uskonnot eivät pysty vastaamaan. Ei Sodankylässä eikä muuallakaan.
Olen joitakin kertoja kokenut että Jumala lähetti minut ihmisen luokse. Jumala lähetti minut kaksi kertaa kuolevan syöpäsairaan luokse. Minä en heitä tuntenut mutta tulin "sattumalta" heidän kotiinsa ja tapasin heidät sängystä.
Kerran Jumala lähetti minut junamatkalle yöjunaan. Ihmettelin suuresti kun Pyhä Henki alkoi puhumaan minulle junamatkasta joka minun pitäisi tehdä. Kyseessä oli pitkä matka. Jumala sanoi minulle matkan syyn: "Junassa on henkilö jota minä tahdon puhutella ja sinä menet minun puolestani."
Minä lähdin mutta en heti. Tarvitsin selvän profetian sanan jotta olisin varma että tuo voimakas ajatus on Jumalan puhetta ja uskaltaisin lähteä liikkeelle. Ja tämä profetia tuli helluntaiseurakunnan kokouksessa saarnaajan kautta. Vieraileva puhuja poikkesi saarnatekstistään ja sanoi yllättävästi: "Ja kun minä sinut lähetän, en sinua turhaan lähetä." Heti tämän sanan sanottuaan hän jatkoi saarnaansa. Nuo sanat sattuivat sydämeeni. Tiesin että Jumala oli puhunut minulle nuo sanat ja että Hän lähettäisi minut tuolle matkalle.
Junassa kohtasin uskovan nuoren miehen joka oli ollut synnin teillä ja oli aikeissa luopua uskosta ja näin myös elävästä Jumalasta. Hetken keskusteltuamme hän totesi: "Nyt minä ymmärrän että ei Jumala olekaan minua hyljännyt ja että Jumala on lähettänyt sinut puhumaan minulle näitä asioita."
Olisi minulla muitakin tapauksia kerrottavana. Kaikkein oleellisinta kuitenkin on se että uskova on Jumalan johdatuksessa ja että hän kulkee Jeesuksen perässä sinne minne Jeesus menee. Silloin hän on Jumalan käytössä. Ei siis niin että me juoksemme umpimähkään ja sanomme Jeesukselle: "Seuraa minua."
Minusta tuntuu että Jumala tahallisesti piti sinut "eristyssellissä" nuo kaksi vuotta. Hän opetti sinulle sinun yksinäisyydessä tärkeitä asioita. Olen varma siitä että et kärsinyt turhaan. Ymmärrät nyt paremmin ja voit paremmin auttaa yksinäisiä ihmisiä.
Oletko muuten lukenut minun kirjoitustani kärsimyksestä?
Se on kyllä erittäin vajava kirjoitus mutta kaikki täällä ajassa on vajavaa, niin täydellistä emme voi vaatiakaan.
Miten suhtauduit kärsimykseen? Valititko kovastikin?
http://www.jaikal.se/48683131
Kirjoitit Lapin profeetalle (?)
>>En tiedä tunsitko tuon lesken mutta jos tunsit, Jumala tiesi lesken ajatukset ja että hän pitää sinusta. Siksi sinä olit oikea henkilö lohduttamaan häntä
>>>Tarvitsemme Jumalan antamaa viisautta voidaksemme kohdata ihmisiä, joita inhimillinen suru ja ikävä painaa. Minun on vaikea ymmärtää, että nimimekki Lapin profeetta voisi kohdata ja auttaa heitä pyhänä ja vanhurskaana miehenä jos hän kieltää Jumalan Sanan perustotuuksia kuten tämänkin aloituksen alla on tehnyt ja usein ennenkin.
Tähän tulisi vielä huomauttaa seuraavaa:
Minä olen saanut Jumalalta tehtävän puhua Jehovan Todistajien kanssa evankeliumista. Minä tiedän sen eikä tätä tehtävää voi kukaan ihminen ottaa minulta pois.
Mutta kaikilla uskovilla ei ole samaa tehtävää. Kaikkien uskovien ei siis pidä ryhtyä keskustelemaan JT:n kanssa Raamatun Sanasta. Mutta kaikkien uskovien tulisi kohdella heitä ihmisinä ja lähimmäisinä eikä olla tylyjä heille. Uskovien taholta annettu tyly kohtelu ei vie JT:tä yhtään lähemmäksi Jeesusta eikä siksi palvele Jumalan tarkoitusperiä.
Uskova joka ei tunne Jumalan Sanaa niin että kykenee Sanalla vastaamaan JT:lle, ei tule ryhtyä mihinkään hengelliseen keskusteluun JT:n kanssa eikä ottaa vastaan heitä. Minun kohdallani asia on eri koska Jumala on antanut minulle tämän tehtävän ja siksi myös varustanut minut siihen.
Miepä kerron taas jotain:
Joulun jälkeen 1983 minut vietiin lähes puhe- ja liikuntakyvyttömänä Lapin kuntoutuskeskukseen Rovaniemelle. Aluksi minut sijoitettiin kahden hengen huoneeseen, mutta ilmeni, että kukaan ei halunnut tulla viereiselle petipaikalle, minut siirrettiin yhden hengen huoneeseen jotta saatiin tässä kahden hengen huoneessa molemmat petipaikat käyttöön.
Ja mikäkö oli syynä tähän? Syy oli se, että potilaspapereissani luki ammattinimikkeenä Evankelista. Eli näin huonossa huudossa aktiiviset uskovaiset, ja varsinkin evankelista on. He kun mielletään oman uskonsa pakkosyöttäjiksi ja tämän rasittavampia ihmisiä ei ole.
Samoin itse tiedän kokemuksesta, mitä on maata puhe- ja liikuntakyvyttömänä petissä, ja kun siihen tullaan paasaamaan jotain erityisoppeja. Tämän hirvittävämpää henkistä terrorismia ei ole. Ovat suoraan helvetistä.
Minä en tyrkytä kelleen mitään. Henkisen jaksamisen äärirajoila elävä ihminen ei jaksa kiinnostua mistään muusta kuin oman tilanteeensa voittamisesta ja tässä pitää olla kaikki hengen aistit valppaana, jotta ymmärtä, mitä itse kukin todella tarvitsee; ja kuuntelemisen taito tässä tärkeintä.
Niin, ja niistä uskonnollisista näkemyksistäni. Näistä voi lukea mm. osoitteista
http://www.aretalogia.fi/kristilliset/otsikkosivu.html
http://www.aretalogia.com/kansakunta/kansakunta.html
Vaan kun sitä Jumalan seurakuntaa ei ole, eikä hetivarsin tulekkaan.
Tarvitaan kokonaan uusi herätys ja uusi toiminta, sellainen, joka pystyy vastaamaan nykyisen ajan ihmisten henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin.
Ei nykyisistä uskonnoista ole enää mihinkään.
Tämän lisäksi muistutan, että Leksa ei hengellisten puoskareiden edessä nöyristele. Niin kuin ei nöyristellyt Jeesuskaan.
>>Vaan kun sitä Jumalan seurakuntaa ei ole, eikä hetivarsin tulekkaan
Sinä et ole Jumalan palvelija eikä sinusta sellaista tulekkaan - sudesta lammasten vaatteissa.
Sinä et tunne etkä käsitä todellisuutta ja sinunlaisia on foorumit ja uskonlahkot täynnään. Eli heitse ovat täydellisiä pyhimyksiä ja syy on aina hädänalaisissa ja apua tarvitsevissa lähimmäisissä.
Mutta. Kyllä helvetissä on paikka sinullekin - Jumalasi häpäisijälle.
Rauhoitupas nyt Lapin profeetta. Lausut kovan tuomion päälleni, Sinä, joka olet vain hyppysellinen savea ja henkäys sieraimissasi.
>>Kyllä helvetissä on paikka sinullekin - Jumalasi häpäisijälle
tuo kirjoituksesi osoittaa minulle sen, että rukousmiete viestini sinulle oli aivan oikea ketjun alussa. tuomitseva sydämesi ei ole oikeassa suhteessa Herran palvelijaan nähden. sanoit ettet nöyristele seurakunnan edessä, mutta sinua vaaditaankin nöyrtymään Jumalan edessä.
Isä meidän rukouksessa jo sanotaan totuus, että jos mielimme anteeksiantamusta itsellemme Jumalalta meidän tulee itse antaa anteeksi ihmisille, sillä Jos Jumala antaa sinulle anteeksi sinun syntivelkasi, et sinä voi pidättää anteeksiantoa veljiltäsi, sillä ne veljien velat on hyvin pieniä siihen velkaan nähden mitä sinä sait anteeksi Jumalalta. Muista raamatusta miten pahan anteeksiantamattoman palvelijan kävu kun hän eu antanut velalliselleen anteeksi vaikka itse oli juuri saanut anteeksi jättimäiset velkansa!
>>>Mistä tunnemme lahkolaisen?
Sinähän se varsinainen lahkolainen olet, Leo. Oikein tuplasellainen.
Sanoppas sinä sitten, mitä lahkoa minä ihmisille markkinoin?
Minun maailmankuvani on universaalinen kirkastettu todellisuus, joka on kaikkien uskontojen yläpuolella. Perustuu siihen, että minun Jumalani on suurempi kuin maailman kaikki uskonsuunnat yhteensä.
Siinähän tuon itse jo selostit, millä tavalla olet kristinuskosta lahkoontunut. Olet eräänlainen universalisti sinäkin.
Se on oikein ja hyvin.
Lahkolaisten kantaa asiaan en tunne, mutta ainakin helluntaiseurakunnissa opetetaan periaatteessa samaa asiaa, että pitää mennä niiden rinnalle jotka apua tarvitsee, ja myötäelää heidän kanssaan. Tätä pidetään esillä opetuksen tasolla, sekä jo lähtökohtaisesti koska opetetaan Kristusta päänä jolle tulee antautua ja Pyhän Hengen vaikutusta. Kun ihminen tosissaan on kiinnostunut siitä mitä Jeesus tekee, eli rukoilee Häntä tekemään, silloin Jeesus laittaa ihmisen itsensä liikkeelle, syventäen hänen rakkautta lähimmäisiin, hätää heidän pelastuksesta sekä huolta myös ajallisesta hyvinvoinnista. Tämä tapahtuu rakkauden hengessä eikä toisia kristittyjä lyöden "katsokaa, minä olen parempi kuin te huolehtiessani toisten tarpeista".
Oikeasta opetuksesta huolimatta helluntaiseurakunnissakin on varmasti niitä jotka käytännössä ovat enemmän kiinnostuneita itsestään ja elävät lihan mukaan eivätkä anna Pyhän Hengen vaikuttaa niin kuin Hän haluaisi.
Kirjoitat: "Ollakseen hyväksytty lahkolainen pyrkii kaikin tavoin ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan lahkon mieliksi..." Koska tarkoitat lahkolaisella mm. helluntailaista, lauseen voi lukea: "Ollakseen hyväksytty helluntailainen pyrkii kaikin tavoin ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan helluntaiseurakunnan opetuksen mukaisesti."
Kaikessa siinä missä opetus korostaa Kristusta eli evankeliumia ja sen mukaista elämää, totta kai, niin pitää elää. Ei kiinnittyen ensisijaisesti seurakuntaan vaan Kristukseen. Olennaista ei ole seurakunnan hyväksyntä vaan suhde Jeesukseen. Mielestäni on kuitenkin oikein että srk osoittaa paheksuntaa jäsenelle joka aivan ilmeisesti elää Jumalan tahdon vastaisesti. Äärimmäisenä toimenpiteenä srk:sta erottaminen.
Lahkon tunnusmerkkejä on että se korostaa itseään ainoana oikeana totuuden tienä ja kaikin tavoin pyrkii kiinnittämään jäsenet vain itseensä. Näin ei ole helluntailiikkeen kohdalla. Sen piirissä korostetaan Jeesusta ainoana pelastuksen tienä, joka ei ole riippuvainen yksittäisistä seurakunnista, ja että kaikki Jeesuksen omat kuuluvat nämä sitten mihin tahansa nimelliseen srk:ntaan tai ovat kuulumatta, yhdessä muodostavat tosi seurakunnan. He ovat Jumalan perheväki. Me olemme epätäydellisiä itsessämme ja teemme virheitä, mutta se ei ole syy pilkata Jumalan perhettä ja sen yhteyttä sinänsä, ei myöskään yksittäisiä kristillisiä seurakuntia, joissa Jumala niiden vajavaisuudesta huolimatta toimii.
Jos kaikki helluntaiseurakuntalaiset tekisivät seurakunnan opetuksen mukaisesti eli Raamattuun perustuen aktiivisesti pitäisivät huolta lähimmäisistään etsien ja auttaen hädänalaisia ym. silloinko he sitten olisivat lahkolaisia koska tekevät niinkuin srk:ssa opetetaan ja haluavat välttää muiden srk:ntalaisten paheksuntaa?
Kiitos Jumalalle, että helluntaiseurakunnissa on oikeaa opetusta... srk rohkaisee, ohjaa ja innoittaa oikeisiin tekoihin, siinä määrin kuin siellä toimii Pyhä Henki... rakkaus Jeesukseen ei voi olla vaikuttamatta rakkautta lähimmäisiin.
Mutta koska helluntaisrk ei ole lahko missä jäsenten elämää pikkutarkasti valvottaisiin ja pakotettaisiin noudattamaan kaikki opetus, siksi seurakuntalaisten joukkoon mahtuu niitäkin jotka elävät itsekkäämmin eivätkä toteuta lähimmäisenrakkautta siinä määrin kuin tulisi. Jos seurakunta pakottaisi heidät elämään opetuksen mukaisesti eli vaatisi harjoittamaan rakkaudentekoja, kontrolloiden ja kirjaten ylös kaikki jäsenten rakkaudenteot, se olisi lakia ja suorittamista.
Jumalan antamaan valinnanvapauteen kuuluu että voi jättää tekemättä. Surullista että kaikki seurakuntalaiset eivät ole ehyesti antautuneet Herralle, mutta sekin on parempi kuin lahkolainen pakottaminen ja kontrollointi. Näin Pyhälle Hengelle jää tilaa vaikuttaa muutos ihmisten sydämissä.
Jokainen seurakuntalainen henkilökohtaisesti on vastuussa suhteestaan Herraan ja sen mukaisesta elämästä ja käytöksestä.
Päivänselvää lienee että helluntaiseurakuntia on erilaisia, painotuksissa ja ilmapiirissä on eroa koska yksittäinen srk aina muodostuu paikallisesta vanhimmistosta, työntekijöistä ja jäsenistä. Ei voi yksittäisten hyvien eikä huonojen kokemusten perusteella niputtaa helluntailaisia yhteen yleistäen/kärjistäen asioita. Perusopetus kuitenkin on että Jumalalle tulee antautua ja UT on kristillisen elämän ohjekirja joka osoittaa kuinka suhdetta Jeesukseen tulee käytännön tekoina toteuttaa.
Vaikka seurakuntalaisten elämää ei pikkutarkasti valvota vaan kristillinen elämä jätetään henkilökohtaisen Jumalasuhteen varaan, ilmeisissä syntikysymyksissä asioihin kuitenkin puututaan, eihän Jumalan srk:ssa voi elää miten tahansa.
Sanonpa tuohon, että minula on kolmen ja puolen vuoden kokemus helluntaiseurakunnassa ja helluntaiherätyksessä ja oli todella opettavainen harharetki.
Se, mitä raamattukoulussa opetettiin, oli täyttä asiaa monissa kohdin, mutta koskaan se opetus ei realisoitunut käytännön tasolla esimerkiksi täällä Sodankylässä. Esimerkiksi täällä oli se periaate, ettei hädänalaista saanut auttaa ennen kuin on liittynyt helluntailaisiin: "Jos se saa avun ennemmin, saattaa olla, ettei se enä liitykään". Onko tämä Kristuksen henkeä? Alistu-tai-tuhoudu periaate.
Samoin niihin aikoihin oli eräs yksinhuoltaja-äiti, joka joutui todella ahtaalle niin henkisesti kuin taloudellisestikin poikansa itsemurhan takia. No. Raamattukoulusta evankelistana palattuani ennen joulua, esitin, että kerätään sisarelle jouluksi vähän rahaa helpottamaan todella vaikeaa tilannetta. Todella järkyttävää oli se, että muutamien mielestä sisaren olisi pitänyt mennä ensin sosiaalihuoltoon; ja jos sieltä ei saa, sitten voidaan kerätä. Itse olivat hyvässä työssä ja kehuivat autoillaan ja tienestistään, mutta minkäänlaista rakkautta ei ollut edes uskonsisarta kohtaan.
Eli hyvästi helluntaiherätys, valheen ja petosen tyyssija.
Näin se on.
Tämäkin vietiketju on todistanut jäleen kerran, että niitä todellisia Jumalan palveijoita ei tältä foorumilta löydy - niin kuin ei löydy koko suomalaisesta kristillisyydestäkään. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hädänalaisten on aivankin turha rukoilla mitään sellaista, johon tarvittaisiin toista ihmistä. Kukaan ei kuule eikä välitä - varsinkaan uskikset. He kun elävät omissa utopioissaan ja ovat täysi kuuroja, sokeita ja sydämettömiä lähimmäisten hädälle ja ahdingolle.
Siispä ratkaisut on etsittävä mualta kuin nykyisestä kristillisyydestä.