Päinvastoin. Olemme kiertäneet maailmaa työssäkin ja nähneet sitä tarpeeksi. Kiva on aina palata Suomeen. Minä naisena olen löytänyt oikean ja aidon, modernin, puhuvan ja isänmaallisen. Se on persut.
Mieheni ja aikuiset lapsemmekin antavat äänensä persuille.
Ilolla totean, että myös kansainväliset ammattilaiset, akateemiset, ammattiväestö, perheenäidit, yksinhuoltajat jne liittyvät mukaamme sankoin joukoin kuten muutkin puolueihin pettyneet ja petetyt.
Näin on näreet. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Suvaitsevaisuudesta .
Jos liikaa suvaitaan negatiivisia asioita kääntyvät ne jossain vaiheessa meitä vastaan. Silloin on myöhäistä.
Suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys ei ole sitä, että maahanmuuttaja sanelee meille ehdot siitä,miten meidän pitää suvaita heitä ja heidän vaatimuksiaan ja asioita joita yksinkertaisesti ei voi suvaita. Maahantulijoissa on sellaista porukkaa joka suorastaan suvaitsemattoman rasistisesti suhtautuvat meihin, kantiksiin. Jopa hiekkalaatikolla, päiväkodeissa, kouluissa. He myöskin sanelevat miten täällä pitäisi meidän elää. Ei sellaista voi suvaita. Se on tyhmyyttä ja meitä käytetään siinä härskisti hyväksi.
Kansainvälisyydestä.
Suomi on kansainvälinen paikka jo nyt. Se ei johdu maahanmuuttajista vaan muista asioista.
Puhumattomuus.
Se oli aikaa ennen persuja. Persujen ansiosta esim. holtittomasta maahanmuutosta ja rasismista on alettu keskustelemaan. Ennen persuja aihe oli TABU, niinkuin Neuvostoliitto-suhteet aikanaan. Silloinhan kaikki oli naapurin kanssa niin hyvin. Maahanmuuttokritiikki oli rasismia. Ei enään. Kiitos persut siitä.
Yhteenkuuluvaisuus.
Ainakaan minä en tunne yhteenkuuluvaisuutta naapurin maahanmuuttajan kanssa. Häntä ei voi edes lähestyä. Enkä pidä hänen rasismistaan, suvaitsemattomuudestaan, moniavioisuudestaan ja työhaluttomuudestaan. Vaikea sellaista on suvaita ja tuntea yhteenkuuluvaisuutta. Eikä se ole kansainvälisyyttä jos olemme kavereita.
Taiteesta.
Reumasairaalaan ei löytynyt muutamaa miljoonaa. Guggenheimerin selvitystyöhön se löytyi. Sinne se hävisi. Mitä hyödyimme siitä?
Samoin varoja löytyy kaikenlaisien tekeleiden rahoittamiseen joitka ovat kaukana taiteesta. Spermaa vatkataan tehosekoittimilla Ateneumissa jne...
Pieni klikki jakaa apurahoja toisillee ja nimittää toisiaan taiteilijaprofessoreiksi.
Sinänsä kiva katuperfomanssi-esitys jossa kaksi kävelijää kohtaavat suojatiellä voi maksaa 20 000 euroa veronmaksajille. Eivät ne sitä ilmaiseksi tee.
Kaikki se on pois jostakin tarpeellisesta oikean taiteen tukemisesta.
Humaanisuus.
Me emme kykene olemaan koko maailman humanitäärinen valtio johon tullaan omien huonompien etujen vuoksi vaikkapa vanhenemaan ja sairastamaan.Meillä on kiintiöpakolaiset ja kehitysapu sitä varten. Ne me saamme valita. Paperittomia sos.turvan ja asuntojen vuoksi tulevia emme voi valita. He vaan tulevat.
Työhön ulkomailta tulevat.
Tervetuloa työhön Suomeen. Maksatte veronne ja elätte palkallanne. Muut pysykööt poissa.
Mieheni ja aikuiset lapsemmekin antavat äänensä persuille.
Ilolla totean, että myös kansainväliset ammattilaiset, akateemiset, ammattiväestö, perheenäidit, yksinhuoltajat jne liittyvät mukaamme sankoin joukoin kuten muutkin puolueihin pettyneet ja petetyt.
Näin on näreet. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Suvaitsevaisuudesta .
Jos liikaa suvaitaan negatiivisia asioita kääntyvät ne jossain vaiheessa meitä vastaan. Silloin on myöhäistä.
Suvaitsevaisuus ja kansainvälisyys ei ole sitä, että maahanmuuttaja sanelee meille ehdot siitä,miten meidän pitää suvaita heitä ja heidän vaatimuksiaan ja asioita joita yksinkertaisesti ei voi suvaita. Maahantulijoissa on sellaista porukkaa joka suorastaan suvaitsemattoman rasistisesti suhtautuvat meihin, kantiksiin. Jopa hiekkalaatikolla, päiväkodeissa, kouluissa. He myöskin sanelevat miten täällä pitäisi meidän elää. Ei sellaista voi suvaita. Se on tyhmyyttä ja meitä käytetään siinä härskisti hyväksi.
Kansainvälisyydestä.
Suomi on kansainvälinen paikka jo nyt. Se ei johdu maahanmuuttajista vaan muista asioista.
Puhumattomuus.
Se oli aikaa ennen persuja. Persujen ansiosta esim. holtittomasta maahanmuutosta ja rasismista on alettu keskustelemaan. Ennen persuja aihe oli TABU, niinkuin Neuvostoliitto-suhteet aikanaan. Silloinhan kaikki oli naapurin kanssa niin hyvin. Maahanmuuttokritiikki oli rasismia. Ei enään. Kiitos persut siitä.
Yhteenkuuluvaisuus.
Ainakaan minä en tunne yhteenkuuluvaisuutta naapurin maahanmuuttajan kanssa. Häntä ei voi edes lähestyä. Enkä pidä hänen rasismistaan, suvaitsemattomuudestaan, moniavioisuudestaan ja työhaluttomuudestaan. Vaikea sellaista on suvaita ja tuntea yhteenkuuluvaisuutta. Eikä se ole kansainvälisyyttä jos olemme kavereita.
Taiteesta.
Reumasairaalaan ei löytynyt muutamaa miljoonaa. Guggenheimerin selvitystyöhön se löytyi. Sinne se hävisi. Mitä hyödyimme siitä?
Samoin varoja löytyy kaikenlaisien tekeleiden rahoittamiseen joitka ovat kaukana taiteesta. Spermaa vatkataan tehosekoittimilla Ateneumissa jne...
Pieni klikki jakaa apurahoja toisillee ja nimittää toisiaan taiteilijaprofessoreiksi.
Sinänsä kiva katuperfomanssi-esitys jossa kaksi kävelijää kohtaavat suojatiellä voi maksaa 20 000 euroa veronmaksajille. Eivät ne sitä ilmaiseksi tee.
Kaikki se on pois jostakin tarpeellisesta oikean taiteen tukemisesta.
Humaanisuus.
Me emme kykene olemaan koko maailman humanitäärinen valtio johon tullaan omien huonompien etujen vuoksi vaikkapa vanhenemaan ja sairastamaan.Meillä on kiintiöpakolaiset ja kehitysapu sitä varten. Ne me saamme valita. Paperittomia sos.turvan ja asuntojen vuoksi tulevia emme voi valita. He vaan tulevat.
Työhön ulkomailta tulevat.
Tervetuloa työhön Suomeen. Maksatte veronne ja elätte palkallanne. Muut pysykööt poissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.